Biopankit tulevat– hitaasti

09.07.2010

Teksti: Annikka Mutanen

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.

Hartaasti valmisteltu lakiesitys vanhojen lääketieteellisten näytteiden tutkimus-
käytöstä on valmistumassa. Vahvistava nuijan kopautus saattaa kuitenkin viipyä. Voi olla, ettei esimerkiksi kaavailtu suostumusten keruu tyydytä kaikkia.

Eduskuntaan on kesän korvalla tai viimeistään syksyllä tulossa lakiesitys, joka avaisi oven kansalliseen aarreaittaan: vuosikymmenten varrella kerättyihin ihmisperäisiin näytekokoelmiin. Kokoelmia saisi ruveta siirtämään biopankkeihin, jotka voisivat luovuttaa maksua vastaan näytteitä tai niistä tehtyjä analyysejä tutkimuksen tarpeisiin.

Biopankin saisi perustaa yksityinen tai julkinen laitos. Se voisi hankkia uusia näytteitä ja niihin liittyviä tietoja sekä tallettaa vanhoja aineistoja. Se voisi luovuttaa näytteitä tutkimukseen, analysoida niitä tai harjoittaa itse niihin perustuvaa tutkimusta.

Nimettömyys lähtökohta

Kiperä eettinen kysymys on kokoelmien käyttö niin, ettei näytteen antajien yksityisyys vaarannu. Kenenkään ei pitäisi pystyä urkkimaan, onko tietyllä ihmisellä vaikkapa alkoholisoitumisen riski tai jokin tautiperimä. Siksi näytteet ja niihin liittyvät tunnistetiedot pitää lakiesityksen mukaan säilyttää erillään.

Myös näytteitä koskevat ja näytteistä saadut analyysitiedot pitäisi säilyttää nimettöminä. Tutkijoiden ei tarvitse tietää, keitä heidän aineistoissaan on, vaan nimet pidetään piilossa koodiavaimien takana.

Sairaaloissa ja muissa terveydenhuollon yksiköissä taudinmääritystä ja hoitoa varten otettuihin näytteisiin henkilötietoja ei saisi liittää lainkaan, ellei siihen ole erikseen hankittu lupaa.

Tietoa sadoistatuhansista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kylmäkaapeissa ja pakastimissa on tallessa dna:ta tai muuta kudosta 200 000 suomalaisesta. Näytteet ja niihin liittyvät taustatiedot on kerätty erilaisiin tutkimuksiin, ja näytteiden antajat ovat aikoinaan antaneet suostumuksen niiden käyttämiseen siihen tiettyyn tarkoitukseen, mihin niitä on pyydetty. Uusi laki sallisi niiden käytön myös muunlaisiin tutkimuksiin, ellei näytteen antaja erikseen sitä kiellä.

Aineistoja on myös yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla sekä esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä Husilla.

Arvo vain nousee

Suomalaisten näytekokoelmien arvo on geenitutkijoille poikkeuksellisen suuri, koska ne ovat laajat ja keskitetysti kerätyt. Lisäksi Suomen väestö on geneettisesti yhtenäistä, elämäntapamme ovat melko yhdenmukaiset ja väestökirjanpito ja terveydenhoito kattavia. Dataa on siis paljon ja johtopäätöksiä vaikeut­tavia muuttujia vähän.

Kun ihmisen geenikartta on valmistunut ja genomin lukutekniikat ovat kehittyneet, tällaisen aineiston arvo on noussut vielä uuteen potenssiin. Minkä tahansa veri- tai kudosnäytteen dna:sta pystytään nyt tehokkaasti analysoimaan erilaisia geenimuotoja ja tutkimaan niiden yhteydet terveyteen.

Ongelmia ratkottavaksi

Lakia on silti valmisteltu verkkaisesti, eikä se edelleenkään ole nuijan kopautusta vaille valmis. Sosiaali- ja terveysministeriön kaavailujen mukaan sen pitäisi tulla voimaan ensi vuoden alusta, mutta näin tuskin käy, epäilee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja Juhani Eskola. Hänen mielestään esityksessä on ongelmakohtia.

Esitys ei takaisi biopankin haltijalle valtaa päättää, millaisiin tutkimuksiin se aineistoja luovuttaa. Arvokkaita näytteitä voitaisiin tuhlata toisarvoisiin tarkoituksiin. Myös näytteen antajien suostumuksen tarpeesta syntyy eri lakien välille ristiriitaa, joka on ratkaistava.

THL on viime vuosikymmenen puolivälistä asti hissukseen valmistautunut biopankin perustamiseen kartoittamalla ja järjestelemällä näytekokoelmiaan ja niiden taustatietoja. Kovin voimallisesti työtä ei ole tehty, koska laki on viipynyt eikä rahoituksesta ole tietoa. Biopankin perustaminen THL:n aineistoista maksaisi arviolta kaksi miljoonaa euroa ja sen pyörittäminen 200 000 euroa vuodessa.

Tällä välin muualle maailmaan on ehtinyt nousta jo kymmeniä biopankkeja, tuoreiden lakien myötä tai ilman.

Biopankkihankkeesta perusteellisemmin:

Biopankin kynnyksellä, Tiede 3/2006, s. 16–21;
tiede.fi/arkisto

Saako sinut panna pankkiin?

Lakiesityksen mukaan

–uusilta näytteen antajilta pyydetään kirjallinen suostumus näytteen laajaan käyttöön.
–vanhoja näytteitä talletettaessa­ pankin pitäjää ei velvoiteta hankkimaan jokaisen näytteen antajan suostumusta.
–vanhojen näyteiden siirrosta pankkiin on ilmoitettava kaikille näytteen antajille, joiden yhteystiedot ovat tallessa. Jos näytteet ovat niin vanhoja tai niitä on niin paljon, että luovuttajia on vaikea tavoittaa, asiasta täytyy julkaista ilmoitus lehdissä ja internetissä. Tiedonantoa ei tarvita, jos näyte on niin vanha, että sen antaja on todennäköisesti kuollut.
–näytteen antaja voi kieltää oman näytteensä siirtämisen biopankkiin. Hän voi myös peruuttaa antamansa suostumuksen tai rajoittaa sitä milloin tahansa.

Biotalletuksia tarjolla pankkiin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokoelmissa on näytteitä 200 000 suomalaisesta. Ne ovat peräisin muun muassa seuraavista tutkimuksista.

– Finriski Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tutkimus, näytteitä ja tietoja 23 000 mieheltä ja naiselta
eri puolilta Suomea.
–Terveys 2000 Terveyden ja toimintakyvyn laaja kartoitus, mukana 8 000 yli 18-vuotiasta.
– Setti Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden tutkimus, 29 000 tupakoivaa 50–69-vuotiasta miestä.
– Skitsofrenia-aineisto Vakaviin mielenterveyshäiriöihin sairastuneita ja heidän perheenjäseniään 8 700.
– Mini-Suomi Kansan terveystilanteen selvittämiseksi kerätty aineisto, 7 200 ihmistä.
– Autoklinikka Yleisten sairauksien syiden tutkinta, 57 000 ihmistä.
– Oulun läänissä syntyneet vuosilta 1966, 1985 ja 1986. Pienen syntymäpainon ja neurologisten häi­riöiden riskitekijöiden tunnistus, 12 000 ihmistä. Aineisto yhteishallinnassa Oulun yliopiston kanssa.
– Suomalainen kaksosaineisto, 42 000 ihmistä. Yhteishallinnassa Helsingin yliopiston kanssa.

– Yliopistoilla ja laitoksilla on lisäksi erilaisia omia aineistoja, esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä Husilla miljoonan patologisen näytteen kokoelma.