Onko meillä sääviisas kansa?

12.07.2010

Teksti: Seija Paasonen

Ennen, kun ilmoja piti ennustaa itse, syntyi liuta muistisääntöjä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2010.

Taitaa olla niin, ettei nykyihmisellä ole enää tarvetta keksiä eikä viljellä säätä koskevia sanontoja. Keskivertokansalainen ei edes seuraa ilmoja niin tarkasti kuin ennen on jouduttu tekemään. Pitkälle kehitetyt sääpalvelut pitävät huolen useimpien tarpeista.

Vanhan kansan sanonnat ovat kuitenkin jääneet elämään.

Pitävätkö ne todella paikkansa?

Luutiiko luoteistuuli pilvet pois ?

Sanonta ”luoteistuuli, taivaan luuta” pitää usein paikkansa ja liittyy matalapaineen liikkeisiin. Kun lännestä tullut matalapaine väistyy, sen jälkipuolella alkaa puhaltaa kuivaa ilmaa lännestä tai luoteesta. Pilvet vähenevät ja taivas selkenee ainakin joksikin aikaa.

Tietääkö taivaan ruskotus huonoa säätä?

Monella kielellä löytyy kansanviisauksia taivaan ruskotuksesta. Suomessa tunnetaan sanonnat ”aamurusko, ilta pasko”, ”iltarusko aamun usko, aamurusko hatun kastaa” ja ”iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko”.

Monesti nämä pitävätkin paikkansa. Tätä pohtiessa on hyvä muistaa, että säärintamat sateineen saapuvat meille usein lännen suunnalta.

Kun illalla länsitaivas punertaa auringonlaskussa, ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia sirottamassa valoa. Nämä eivät enteile sadetta.

Sen sijaan kun auringonnousun taivas punertaa, valon sirottajana on yleensä kosteus eli pienet pisarat tai jääkiteet, jotka ovat ehtineet itätaivaalle ensi merkkeinä lännestä tulevista sateista. Ne saattavat saapua jo illaksi.

Tulevatko ilkeät ilmat idästä?

Läntinen valtameri ja itäinen manner säätelevät suuresti säitämme. Idän ilmansuuntaan liittyviä sanontoja ovat muun muassa ”idän ilmat ilkeimmät, idän poudat paahtavimmat” ja ”idän pakkaset pahimmat, idän poudat polttavimmat”.

Sanonnat pitävät osin paikkansa, sillä Siperiasta puhaltavat tuulet tuovat talvella kylmää ilmaa mutta kesällä kosteankuumaa. Tämä johtuu mantereisen ilmamassan vuodenaikaisominaisuuksista.

Itään liittyvät myös sanonnat ”itätuuli sateen tuoja” ja ”ei kaakko kauan satamatta tuule”.
Nämä sopivat tuulen käyttäytymiseen matalapaineen lähestyessä. Tuuli puhaltaa matalapaineen ympäri vastapäivään. Kun matalapaine lähestyy lännestä, sen edellä tietyssä vaiheessa tuuli käy idästä tai kaakosta. Kun matalapaine säärintamineen on riittävän lähellä, sade alkaa.

Tuulensuunnan muutoksista voi myös seurata, mistä matalapaineen keskus kulkee. Nyrkkisääntö on, että selkä tuulta vasten seisoessa matalapaineen keskus sijaitsee etuviistossa vasemmalla.

Tuleeko sade, kun linnut lentävät matalalla?

Lintujen käyttäytymisestä on päätelty tulevaa säätä. Sanotaan, että jos ne lentävät matalalla, tulee sade. Tässä ilmeisesti on perää.

Kun matalapaine lähestyy, ilmanpaine laskee ja tuuli voimistuu. Lintujen on hankala lentää ylhäällä vallitsevassa matalammassa paineessa ja voimakkaassa tuulessa, ja siksi ne siirtyvät lähemmäs maanpintaa.

Samoin toimivat hyönteiset, ja hyönteissyöjälinnuthan lentävät niiden perässä.

Tietävätkö ”myrskyn koukut” taivaalla sadetta?

Sään muuttumista sateisemmaksi voi tarkkailla sateen mahdollisten ensi merkkien eli yläpilvien avulla.

Sanonnat ”kynnet vihurin viisaa, mistä huomenna pouta” ja ”tuulen kynnet tietää huonoa ilmaa” liittyvät jalaspilvimuodostelmiin, jotka ilmestyvät taivaalle koukkupäisinä, reen jalasta muistuttavina kuituina. Ne ennakoivat usein matalapaineen lähestymistä.

Satavat pilvet voivat tosin olla vielä tuhannen kilometrin päässä ja saattavat kaartaa ohikin. Siksi on hyvä tarkkailla taivaan ilmeen lisäksi tuulta ja ilmanpainetta.

Voiko sateen tulon haistaa?

Muun muassa Saksassa on paljon tutkittu ihmisen herkkyyttä aistia sään muutoksia. Monet saavat kolotuksia ja päänsärkyä tai tulevat kärttyisiksi.

Moni sanoo aistivansa ”sateen hajun” sateen mentyä ohi. Selitys piilee hiukkasissa, joita kostea, lämmin ilma vapauttaa maaperästä.

Entä voiko haista sateelle myös ennen sateen alkamista? Joidenkin aromaattisten hiukkasten vapautumiseen ilmeisesti riittää pelkkä kosteuden lisääntyminen, ja tarkka-aistinen ihminen pystyy haistamaan sen. Esimerkiksi tietyt savilaadut erittävät ”vahvaa sateen hajua”, kun ilman suhteellinen kosteus nousee 80 prosenttiin. Myös tietyt kasvit alkavat erittää tuoksuvia aineita ilman kosteuden kohotessa riittävän korkeaksi.

Seija Paasonen on Yle Uutisten meteorologi ja säätoimituksen esimies.

Jos sääilmiöiden tarkkailu kiinnostaa, katso hänen kirjoittamaansa pilviopasta Pilvibongarin taivas, Tiede 5/2007 (liite).