Pirauttaisiko kaverille

01.07.2005

TEKSTI:Jarno Forssell

Transaktiivinen muisti hyödyntää ryhmän kaikkien jäsenten kykyjä.
Vaarana on kuitenkin osaamisen liika sirpaloituminen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2003

Miljonääriksi television visailussa yrittävä kilauttaa neuvoa kaveriltaan. Aviomies tiedustelee vaimoltaan kateissa olevia sukkiaan. Tutkimusryhmässä yksi keskittyy käsitteiden määrittelyyn, toinen verkostojen luomiseen. Tutut ihmiset tuntevat toistensa vahvuudet ja paikkaavat niillä omia heikkouksiaan.

Muistamisen ajatellaan yleensä tapahtuvan kunkin omassa päässä. Tohtori Kai Hakkarainen, joka luotsaa Helsingin yliopiston psykologian laitoksella verkko-oppimisen ja tiedonrakentelun tutkimuskeskusta, korostaa kuitenkin muistamisen yhteisöllisyyttä: - Ihmisten älylliset järjestelmät hitsautuvat vahvasti toisiinsa, kun he elävät tai työskentelevät yhdessä pitkään. Heille kehittyy omat roolit ja he pystyvät yhdessä tuottamaan enemmän ideoita ja innovaatioita kuin erikseen. Tämän taustalla on ilmiö nimeltä transaktiivinen muisti.

Transaktiivisessa muistissa on kyse työnjaosta ja ryhmän eri jäsenten vahvuuksien hyödyntämisestä. Kun ryhmässä tiedetään "kuka tietää mitäkin", kaikkien ei tarvitse pitää mielessään kaikkea ja toiminnan koordinointi ja uuden opetteleminen on helpompaa.

Kyse on tavallaan samasta asiasta kuin muidenkin oman pään ulkopuolisten muistin apuvälineiden käytössä. Hakkarainen itse sanoo, että hänelle ei sovittua tapaamista ole olemassa, ellei sitä ole merkitty kalenteriin.

- Monissa perheissä taas on muodostunut työnjakoa siinä, kuka muistaa mitäkin. Meillä vain vaimoni tietää, missä mikin tavara on.

Rooleja kannattaisi kierrättää

Termin transaktiivinen muisti lanseerasi 1980-luvun lopussa amerikkalainen psykologi Daniel Wenger. Sitä on tutkittu pienryhmillä ja saatuja tuloksia on hyödynnetty mm. työelämän ja oppimisen tutkimuksessa. Hakkaraisen mukaan selviä johtopäätöksiä on kaksi: tiimejä pitää kouluttaa ryhmänä, ei yksilöinä, ja tiimien pitäisi olla suhteellisen pysyviä. Jos ryhmän jäsenet vaihtuvat koko ajan, se ei ennätä luoda transaktiivista muistijärjestelmää.

Transaktiivinen muisti voi parhaimmillaan tukea innovaatioita, mutta siinä on myös vaaransa. Ihmiset, jotka oppivat luottamaan toisiinsa, voivat myös delegoida älyllistä vastuuta ja luottaa toisiinsa liikaakin. Jos joku osaa jonkin asian hyvin, muut rentoutuvat ja ajattelevat ettei minun tarvitse tätä osatakaan. Tätä voitaisiin ehkäistä tehtävien kierrättämisellä ja ryhmän roolien muuttamisella.

- Tutkiessamme tietointensiivisiä yrityksiä olemme aina löytäneet muutamia tiedollisesti keskeisiä henkilöitä, joihin muut tukeutuvat. Näille henkilöille se voi olla henkisesti kuormittavaa, ja yrityksen kannalta on suuri riski, jos tieto on näin keskittynyt.

Muistia vaikea siirtää ryhmästä toiseen

Vaikka parhaisiin tuloksiin päästään pitkällä yhteistyöllä, lyhytkin ryhmäkokemus auttaa ihmisiä suoriutumaan paremmin. Kai Hakkarainen kertoo yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, jossa 90 opiskelijoille opetettiin transistoriradion kokoamista. Puolet harjoitteli kolmen hengen ryhmissä, puolet yksinään.

Testissä viikon kuluttua ryhmissä harjoitelleet kokosivat laitteen tutussa ryhmässä ja yksin harjoitelleista muodostettiin uusia kolmen hengen ryhmiä. Ryhmässä harjoitelleet muistivat paljon enemmän laitteen kokoamisesta ja tekivät vähemmän virheitä.

Kun yhdessä harjoitelleet hajotettiin uusiin ryhmiin, koetulokset eivät olleet yksin harjoitelleita parempia. Transaktiivinen muistijärjestelmä auttoi siis suoriutumaan tehtävästä paremmin vain juuri siinä ryhmässä, jossa se oli syntynyt.

Kai Hakkarainen uskoo kuitenkin, että transaktiivisella muistilla on myös "siirtovaikutusta". - Jos ihminen toimii innovatiivisessa tiimissä, hyvät käytännöt seuraavat hänen mukanaan. Aiemman tiimin jäsenten kanssa voi käydä mielessään dialogia uudessakin tilanteessa. Myös ryhmässä opittu rooli voi siirtyä mukana.