TEKSTI:Jukka Ruukki

Hometalo voi sairastuttaa, mutta syyt tunnetaan vasta osittain.
Toinen haaste on ongelmatalon tunnistaminen. Pelkkä kosteuden
määrä tai tietyn mikrobin löytyminen ei riitä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2003

Vielä vuosikymmen sitten ajateltiin, että hometaloissa oireilevat vain ennestään allergiset tai muuten herkät ihmiset. Tutkimusten mukaan kuitenkin myös täysin terveiden limakalvot turpoavat, silmät ärtyvät, nenä vuotaa, kroppaa särkee ja väsymys painaa. Esimerkiksi kosteusvauriokouluissa suurin osa lapsista oireilee.

Kaikki eivät ole nielleet väitteitä terveyshaitoista napisematta. Erityisesti lääkärikunnassa on yhä paljon epäilijöitä, jotka pitävät tieteellistä näyttöä kevyehkönä. Taistelu tuulimyllyjä vastaan on kulunut vertaus mutta sopii hyvin hometalotutkijoihin. - Tämä on hurmosliike, ironisoi lääketieteen tohtori ja erikoistutkija Tuula Husman Kansanterveyslaitoksesta. Turhautumisen ymmärtää, koska homeallergiatestit näyttävät usein nollaa.

- Oireissa ei ole yleensä kyse allergiasta vaan jostakin toistaiseksi aika huonosti tunnetusta ilmiöstä, vahvistaa dosentti Aino Nevalainen Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastosta Kuopiosta.

Epäileviä tuomaita varten Husman ja Nevalainen lyövät pöytään todistusaineiston. Yli 30 väestötutkimuksen viesti on painava. Siellä, missä muhii kosteus ja home, valtaosa saa jonkinlaisia oireita. Yhteys pätee ympäri maailman, niin Yhdysvalloissa, Suomessa kuin Taiwanissakin.

Tulehduskierre jää päälle

Kenties vakuuttavimmat näytöt on saatu suomalaisilta lapsilta. Homekoulua käyvillä on kolme kertaa enemmän hengitystiepulmia ja kaksi kertaa enemmän lääkärikäyntejä ja antibioottikuureja kuin terveessä rakennuksessa ahertavilla verrokeilla. Jos koulu korjataan perusteellisesti, ilman mikrobipitoisuudet putoavat ja lähes kaikkien oireet häviävät. Mikäli remontti jää puolitiehen, mikrobit ja vaivat vähenevät vain hieman.

Kuopiolaistutkijat seurasivat muutama vuosi sitten erään homekoulun opettajien, siivoojien ja keittiöhenkilökunnan oireilua ja mittasivat heidän elimistössään syntyviä tulehduksen välittäjäaineita. Näytteitä napattiin kolmesti: kesäloman jälkeen, ennen joulua ja kevätlukukauden päätteeksi.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin niin sanottua nenähuuhtelua. Nesteeseen siirtyvät tulehdusvälittäjäaineet ovat luotettava merkki ylähengitysteiden vaivoista.

- Tulehdusvasteet tipahtivat kesälomalla terveiden verrokkien tasolle mutta kohosivat taas syyslukukauden käynnistyttyä, Tuula Husman kertoo. Homekoulun työntekijät raportoivat myös enemmän oireita koulutyön aikana. - Vaivat katoavat, kun ympäristö vaihtuu lukukauden päättyessä, Husman selittää.

Mikä tahansa mikrobipommitus ei kuitenkaan tuota muutoksia. Esimerkiksi sahatyöntekijät altistuvat suurille home- ja bakteeri-itiöpitoisuuksille, mutta heillä ei havaita samanlaista eroa työ- ja loma-ajan tulehdusvasteissa.

Haitat monen asian summa

1980-luvulla käynnistyneestä uurastuksesta huolimatta rakennusten ja ihmisten kärsimiä homehaittoja koskeva tieto on vielä hajanaista. Olennaisin kysymys odottaa vielä vastaustaan: millainen kosteusvaurion pitää olla aiheuttaakseen ihmiselle terveyshaittoja? Ihminen on iät ja ajat asunut kosteissa oloissa, ja ilmassa on aina myös jonkin verran homeita ja niiden itiöitä. Miksi niistä olisi yhtäkkiä tullut riesa?

Hometalotutkijoiden mukaan näyttää vahvasti siltä, että eri kosteusvaurioiden terveysvaikutukset ovat erilaisia. Tätä ei selitä esimerkiksi tietyn mikrobipitoisuuden ylittyminen, vaan haitat ovat monen epäpuhtauden summa.

- Rakenteiden kastuminen todennäköisesti synnyttää sopivissa oloissa mikrobilajiston, joka on ihmiselle haitallinen, Aino Nevalainen sanoo. - Ilmiön aiheuttajista ja mekanismeista ei kuitenkaan ole vielä varmaa tietoa, ainoastaan epäilyksiä. Siinä on nykyisen hometalotutkimuksen suurin haaste.

Osa oireiluista saattaa johtua siitä, että väestö reagoi ympäristön epäpuhtauksiin herkemmin kuin pari vuosikymmentä sitten. - Silti voidaan puhua aidosti kansanterveysongelmasta, Aino Nevalainen painottaa.

Vaurion alku pienestä kiinni

Mennään kosteusvaurion alkulähteille. Se voi alkaa pienestä, jo arkkitehdin piirustuspöydältä. Kylpyhuoneen seinärakenteisiin valikoidaan kartonkipäällysteinen kipsilevy, jonka päälle levitetään kosteussulku, ennen kuin laattamies käy hommiin. Työn tuiskeessa vesieristykseen jää pieni aukko, josta kosteus pääsee vähitellen tihkumaan ja kastelemaan seinän.

Lämpötila ja vesimäärä ratkaisevat, kehittyykö seinään kasvusto päivien vai vuosien kuluessa. Alkusysäykseksi vaaditaan noin 80 prosentin suhteellinen kosteus.

Etujoukossa on usein samoja lajeja, joihin ihminen on törmännyt ja tottunut ulkoilmassa.  Siitepölytiedotteista tuttuja Cladosporium- ja Alternaria-homesienten itiöitä kulkeutuu ilmanvaihdon mukana. Huonepölyn seassa seikkailee myös elintarvikkeista irronneita Penicillium-homeita sekä ihmisperäisiä bakteereja ja viruksia.

Vasta kun vaurio ehtii pitkälle, paikalle ilmestyvät terveysvaikutusten kannalta ikävimmät mikrobit, jotka alkavat hajottaa turmeltunutta kipsilevyä takaisin luonnon kiertoon.

Öttiäisten ekoyhteisöksi

Vettyvään kartonkiin pesiytyy huoneen tavallisten mikrobien seuraksi Aspergillus versicolor -homesieni. Ajan myötä sen syrjäyttää kosteammassa viihtyvä sukulainen Aspergillus fumigatus tai homeista julmin, Stachybotrus atra.

Monet mikrobit tyytyvät vähään, kunhan happea ja ravinteita riittää. Edes väliaikainen kuivuminen ei tuhoa kasvustoa kokonaan, ja kuivunutkin homeinen seinä voi aiheuttaa oireita.

Jos seinä kuivuu, lajisto kuitenkin muuttuu vähemmällä vedellä pärjääväksi ja olemassaolon taisteluun liittyvät bakteerit. Itiölliset bakteerit, kuten basillukset, mykobakteerit ja streptomykeetit, kilpailevat tasapäisesti homeiden kanssa. - Bakteerit muodostavat itse asiassa enemmistön hometalon mikrobeista, Nevalainen korostaa.

Hännänhuippuna vilistävät amebat, punkit, muurahaiset ja torakat. - Me hometalotutkijat puhummekin leikkimielisesti öttiäisten ekoyhteisöstä, Nevalainen naurahtaa.

Aina ravinteita ja elintilaa ei riitä kaikille. Se merkitsee melkoista stressiä mikrobeille. - Ne käyvät keskenään eloonjäämiskamppailua ja muokkaavat aineenvaihduntaansa oloihin sopivaksi, tiivistää sisäilmahygienian professori Anna-Liisa Pasanen Kuopion yliopistosta. Ihminen oireineen on tässä kahakassa viaton sijaiskärsijä.

Mikä mikrobeissa sairastuttaa?

"Etsintäkuulutettuja" kosteusvauriomikrobeja on listattu jo parisenkymmentä. Kukaan ei tiedä tarkasti, mikä niissä sairastuttaa, mutta erilaisia arveluja on esitetty.

• Alun perin allergiaan viittaava oireilu sai epäilemään sieni-itiöitä. Kosteuden runtelemissa rakennuksissa sisäilman itiöpitoisuudet eivät kuitenkaan ole kovin suuria, eivätkä oireet käy yksiin niiden kanssa.

• Entä mikrobeista irtoavat aineet? Osa kiinnostuksesta on kohdistunut bakteereiden lipopolysakkarideihin ja beetaglukaaneihin, jotka ovat pieninä määrinä hyödyksi pitämällä ihmisen puolustusjärjestelmän vireänä mutta suurina annoksina muuttuvat haitallisiksi. Kumpienkaan pitoisuudet sisäilmassa eivät yllä niin suuriksi, että ne yksistään aiheuttaisivat hometalojen asukkien oireet.

• Kolmansia epäiltyjä ovat mikrobien kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet, niin sanotut MVOC-yhdisteet, joita mikrobeista haihtuu huoneilmaan. Ihminen aistii ne homeen hajuna. Yhdisteet ärsyttävät limakalvoja ja raivaavat tietä tulehduksille. Anna-Liisa Pasasen mukaan tässäkin on kuitenkin vedetty vesiperä: - Hometaloissa pitoisuudet ovat satoja kertoja pienempiä kuin ne, joilla saadaan aikaan silmien ja ylähengitysteiden ärsytystä.

• Entistä useampi tutkija osoittelee sormella homeiden ja bakteerien tuottamia myrkkyjä eli toksiineja, jotka leviävät hengitysilmaan näiden mikrobien itiöissä. - Monet bakteerimyrkyt ovat potentiaalisia oireiden aiheuttajia, sanoo tutkija Maria Andersson Helsingin yliopiston soveltavan kemian ja mikrobiologian laitoksesta.

Mikrobit kilpailevat myrkyin

- Varsinkin basillukset ja streptomykeetit tuottavat voimakkaita mikrobimyrkkyjä, jotka voivat säilyä huonepölyn seassa jopa vuosikausia, Andersson kertoo.  Toksiineilla kampitetaan kaveria ja pilkotaan materiaalista parempaa purtavaa. Kilpailevia lajeja ja sukuja on nimittäin paljon, ja esimerkiksi kipsilevy on mikrobeille melko köyhää ravintoa.

Väitöstutkimuksessaan Andersson paikallisti hometalojen mikrobiyhdyskunnista useita pirullisia bakteerilajeja. Niistä yksi, Streptomyces griseus, erittää itiöistään voimakasta valinomysiini-myrkkyä, joka säilyy huonepölyssä jopa vuosikausia. Edes pakastaminen tai keittäminen ei tuhoa sitä. - Valinomysiiniä ei ollut aiemmin löydetty sisäilmasta, hän muistuttaa.

Homeiden mykotoksiineihin puolestaan törmätään kosteusvauriotaloissa harvoin ja aika pieninä pitoisuuksina. Tosin nekin voivat ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. On myös viitteitä siitä, että homeet ja bakteerit voimistavat toistensa vaikutusta. Silloin jo pienetkin pitoisuudet voivat lietsoa oireita.

Eläimissä tulehdusta ja solutuhoa

Miten terveyshaitat saavat elimistössä alkunsa? Tutkijat ovat testanneet hometaloille tyypillisten homeiden ja bakteerien vaikutuksia soluviljelmissä ja eläinkokeissa. Testattavien joukkoon on kelpuutettu myös tavalliselle sisäilmalle luontaisia lajeja, kuten Penicillium-homeita, jotka nekin runsastuvat, kun kosteus pääsee valloilleen.

Hometalomikrobit ovat osoittautuneet maineensa veroisiksi.

- Monet niistä käynnistävät tulehdusreaktiota ja tappavat elimistön puolustusjärjestelmän soluja, selvittää dosentti Maija-Riitta Hirvonen Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastosta.

Kun streptomykeettien tai mykobakteerien itiöitä annostellaan viljeltyihin hiiren keuhkosoluihin tai puolustussoluihin, tulehdusvälittäjäaineiden tuotanto ja solukuolema lisääntyvät. Sama havaitaan viljellyissä ihmisen soluissa ja myös kokonaisissa koe-eläimissä.

- Tulehdusvasteet syntyvät jo hyvin pienillä annoksilla ja voivat olla tärkeitä terveyshaittojen synnyssä,  Hirvonen arvioi. 

Mikrobien haitat yltävät myös pernasoluihin, mikä saattaa heikentää immuunipuolustusta ja altistaa infektioille.

Bakteereista poiketen myrkylliset homeet aiheuttavat lähinnä välitöntä solukuolemaa ja käynnistävät vain heikosti tulehdusta soluissa ja koe-eläimissä. Kaikkien vähäisimmät tulehdusvasteet saadaan aikaan tavallisilla Penicillium-homeilla.

Rakennusmateriaali ratkaisee

- Hämmästyttävin havainto on ollut se, että mikrobin äkäisyys riippuu kasvuoloista ja rakennusmateriaalista, Aino Nevalainen sanoo.

Esimerkiksi streptomykeetin myrkyllisyys soluille vaihtelee kasvatuspinnan mukaan. Kipsilevyllä kasvettuaan se nitistää eteen sattuvia elimistön puolustusjärjestelmän soluja. Puun, betonin ja lasin pinnalla mikrobi on selvästi lauhkeampi.

- Tämä selittäisi, miksi pienetkin pitoisuudet voivat tietyssä talossa johtaa terveyshaittoihin, kun taas suuret itiömäärät muissa sisätiloissa tai ulkoilmassa eivät aiheuta oireita, Nevalainen pohtii. 

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, myös kipsilevyissä on eroja. Tuote ja sen kipsiraaka-aine vaikuttivat siihen, paljonko Kansanterveyslaitoksessa tutkitut hometalomikrobit lietsoivat elimistön tulehdusvälittäjäaineiden tuottoa. Kaikki levyt eivät aiheuta ongelmia.

Kierrätyslevyjen pinnalla Aspergillus versicolor -homesieni on häijyimmillään. - Kierrätysmateriaali on pidemmälle hajonnutta ja voi siksi suosia homemikrobin kasvua, Aino Nevalainen selittää.

Hän ei kuitenkaan halua osoittaa sormella mitään yksittäistä materiaalia. - Muilla saattaa olla kastuessaan toisenlaisia haittoja. Lisäksi teollisuus on ottanut havainnoista onkeensa ja kehittää tutkimustiedon pohjalta levyjä, joiden pinnalla mikrobit viihtyvät huonosti.

Tulkinnoissa on myös hyvä muistaa, että solutestit ovat valtavan herkkiä, Nevalainen muistuttaa: - Olemme huomanneet, että jopa pelkät puun haihtuvat yhdisteet, terpeenit, ovat lievästi myrkyllisiä soluille. 

Hermosto-oireetkin myrkyistä?

Mikrobien tuottamat tulehdusmuutokset saattavat selittää hengitystievaivat, mutta mistä syntyvät sekalaiset keskushermosto-oireet? Hometalon asukit valittavat usein voimakasta väsymystä ja jatkuvaa päänsärkyä. Muutamilla on keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä, jotka vaikeuttavat normaalia oppimista.

Dosentti Aino Nevalainen epäilee syiksi home- ja bakteerimyrkkyjä. - Ne voivat aiheuttaa välitöntä tuhoa muillekin kuin puolustusjärjestelmän soluille.

Kuvaus sopii esimerkiksi streptomykeetteihin, joiden tuottama valinomysiini tuhoaa elimistön puolustussolujen lisäksi hermo- ja sukusoluja. - Se on erittäin tehokas mitokondriomyrkky, tutkija Maria Andersson korostaa.

Mitokondriot on voimalaitoksia, jotka tuottavat solulle energiaa. Valinomysiinille altistuneessa solussa ne turpoavat ja räjähtävät.

Myrkkymittareina käytetään muuan muassa sian siittiöitä, koska ne eivät pysty liikkumaan ilman voimalaitoksiaan. Lisäksi mitokondriot ovat niissä helposti näkyvässä paikassa: siittiön "niskassa". Valinomysiini lamaannuttaa siittiöt hetkessä. - Niiden energia loppuu ja häntä lakkaa heilumasta, Andersson kuvailee.

Ilmanäyte ei aina paljasta

Bakteerimyrkyt saattavat olla avain myös toiseen kummastuksen aiheeseen: ihmisillä havaitaan usein oireita, vaikka mikrobikasvustosta ei näy jälkeäkään. Se saattaa olla visusti seinän sisässä, eristekerrosten takana.

Osa mysteeristä voi selittyä viallisten rakenteiden vuodoilla. Toinen mahdollisuus on se, etteivät kosteussulut ja laattasaumat muutenkaan pitele kylpyhuoneen seinässä rehottavia bakteereita. Maria Anderssonin mukaan monet bakteerimyrkyt ovat rasvaliukoisia. - Ne läpäisevät esimerkiksi muoveja, varastoituvat rakenteisiin ja häviävät valitettavan hitaasti. Toksiinit tunkeutuvat ilmeisesti myös ihon, silmän sarveiskalvon ja hengitysteiden limakalvon pinnan läpi.

Aino Nevalaisen mukaan nykykeinot eivät kaikissa tapauksissa paljasta homehaittaa. - Homeet ja bakteerit eivät välttämättä haise, eivätkä kaikki tunnista hajua, hän korostaa.

Vaurion kuivattaminenkaan ei auta. Monet mikrobit päästävät runsaasti itiöitä ilmaan vasta, kun materiaali kuivuu.

- Alhainen mikrobipitoisuuskaan ei sulje pois ongelmaa, Nevalainen sanoo. Sisäilmanäyte ei aina viesti kohonneista itiöpitoisuuksista, vaikka talossa olisi selvä homevaurio.

- Itiöpitoisuudet vaihtelevat päivittäin ja huoneittain. Oireista saatetaan päästää eroon vasta, kun pilaantunut materiaali poistetaan kokonaan. Valitettavan usein se jätetään paikalleen, ja niinpä ongelmat jatkuvat.