Krapulassa solukalvot kapinoivat

11.07.2005

TEKSTI:Jukka Ruukki

Kostea ilta vie räjähtävän voiman ja pistää keskushermostossa
hyrskyn myrskyn. Kun hermosolut sopeutuvat höykytykseen,
koko kroppaa koetellaan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2003

Selkäruotoni suoristuu kansallistunteesta, kun lääketieteen verkkopalvelu Medline läväyttää hakutuloksen tietokoneen näytölle. Sanayhdistelmä alcohol hangover on löytänyt puolitoistasataa krapula-aiheista tutkimusta, joista iso osa on kotimaista käsialaa. Kerrankin tutkimusalue, jolla Suomi kuuluu tieteen ehdottomaan eliittiin!

Kunnia maineesta lankeaa pitkälti Helsingin yliopistossa ja Alkon laboratorioissa uran tehneelle Reino Ylikahrille, joka vuosikausia kollegoineen pakersi alkoholin aineenvaihdunnan ja krapulan kimpussa.

Muut alkoholitutkijat suhtautuivat dosentti Ylikahrin innostukseen joskus hymyillen ja hymähdellen, koska krapulaa ei pidetty lääketieteellisesti kovin merkittävänä. Sen ajateltiin olevan lähinnä hyödyllinen jälki-ilmiö, joka muistutti juopottelun turmiollisuudesta.

Nyt jo edesmennyt Ylikahri näki pidemmälle. Hän esitti, että krapularyyppy voi pahimmillaan laukaista riippuvuuden: se pitkittää juomisputkea, ja kun varsinaiset vieroitusoireet lopulta tulevat, pullosta ei ehkä enää pääsekään  eroon.

Etanoli tuottaa

Biolääketieteen kiinnostus krapulaa kohtaan on sittemmin hiipunut. Kuin merkkinä tuulten kääntymisestä krapula on tiputettu kokonaan pois alkoholitutkimuksen kotimaisen käsikirjan uusintapainoksesta.

Ylikahrin ja kumppaneiden liki kolmen vuosikymmenen työ ei kuitenkaan ole mennyt kankkulan kaivoon. Sinnikkäitä suomalaisia käy kiittäminen parista perusoivalluksesta. He tyrmäsivät ikivanhan väitteen, että krapulan pääsyy löytyisi alkoholin väriä, makua ja tuoksua antavista lisäaineista. - Me osoitimme, että pelkkä etanoli pystyy tuottamaan karmean kankkusen, Ylikahrin kanssa työskennellyt dosentti Peter Eriksson muistelee.

Vaikka syyllinen on tiedossa, krapulan tarkka kaava puuttuu. Aihetodisteet kuitenkin kytkevät humalan ja krapulan tiiviisti yhteen: mitä hurjempi humala, sitä kovempi kanuuna. - Yhteys vahvistaa, että taustalla on selvä mekanismi, Eriksson painottaa.

Viestiliikenne häiriintyy 

Koska krapulaa ei synny ilman känniä, on tehtävä ensin pieni visiitti humalan biokemiaan. Nykynäkemyksen mukaan känni syntyy etanolin ärsyttäessä yksittäisiä hermosoluja. Lopulta yhteisvaikutus heiluttaa koko keskushermostoa, mikä koetaan humalana.

Monista huumaus- ja lääkeaineista poiketen alkoholilla ei ole hermostossa omaa reseptoria eli pintarakennetta, johon tarttua. Se levittäytyy suoraan hermosolujen kelmumaiselle solukalvolle.

- Alkoholimolekyylit ovat pieniä ja rasvaliukoisia, ja niinpä ne läpäisevät solukalvon ja muuttavat sen ominaisuuksia, kertoo kokeellisen alkoholitutkimuksen dosentti Kalle Jokelainen. Tämä lipidien, proteiinien ja hiilihydraattien hienoviritteinen mosaiikki turpoaa ja joutuu kaaoksen valtaan. - Kalvoilla tapahtuvat mullistukset  häiritsevät solujoukkojen yhteistyötä, jolloin koko keskushermoston viestiliikenne häiriintyy, Jokelainen lisää. 

Alkoholi vaikuttaa myös muihin hermoimpulssin kulkua solukalvolla sääteleviin tekijöihin. Vaikka se ei sitoudukaan suoraan välittäjäainereseptoreihin, näiden toiminta voi häiriintyä. - Alkoholi vaikuttaa muun muassa gaban eli gamma-aminovoihapon sekä glutamaatin reseptoreihin, kertoo Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa.

Gaba on aivojen tärkeimpiä estäviä välittäjäaineita, glutamaatti puolestaan vauhdittaa impulssin kulkua. Alkoholi tekee molemmille tepposet. - Se voimistaa gaban estokykyä ja vie glutamaatilta vauhdin. Hermosolut lamaantuvat lisää, ja viestiliikenteessä on pysyvästi jarru päällä, Kiianmaa muotoilee. Humalaisen tahmeat liikkeet, puheen takkuaminen ja estojen katoaminen ovat heijastumia näistä keskushermostomuutoksista.

Perussyynä yliärtymys

Elimistö ei kuitenkaan jää tumput suorana ihmettelemään tilannetta. Sillä on luontainen pyrkimys homeostaasiin, tasapainoon. Aivot kehittävät toleranssin kumotakseen normaalitoimintaa järisyttävän aineen vaikutukset. - Alkoholi on hiekkaa hermosolukoneiston rattaissa. Siitä selvitään panemalla lisää vauhtia koneeseen, Kiianmaa selventää.

Hermoston sopeutumisesta todistaa se, että sama veren alkoholipitoisuus aiheuttaa vahvemmat humalan ulkoiset merkit nousu- kuin laskuvaiheessa.

- Et ikinä lähtisi auton rattiin 0,6 promillen hilpeässä hiprakassa, mutta saattaisit tehdä sen aamulla, koska tunnet olevasi jo selvin päin, Jokelainen muistuttaa.

Sietokyvyn kasvaessa välittäjäainereseptoreiden herkkyys alkoholille heikkenee, ja sopeutuneet hermosolut pystyvät taas toimimaan lähes normaalisti. Ongelmat tulevat vasta, kun alkoholi alkaa hiljalleen poistua elimistöstä. - Hiekka rupeaa karisemaan, mutta kone käy yhä ylikierroksilla, Kiianmaa kuvailee keskushermoston koettelemusta.

Kun alkoholin järjestämä jarru lopulta poistuu, alta paljastuu karu totuus: hermoston yliärtymys. Siinä on perussyy kamalaan kohmeloon, särkyyn, väsymykseen, vapinaan, hikoiluun ja pahoinvointiin. Olo on kurjimmillaan, kun lähes kaikki alkoholi on poistunut elimistöstä.

- Krapulan kova ydin on keskushermostoperäinen, Kiianmaa vahvistaa. - Se on periaatteessa pienoismalli alkoholistin vieroitusoireista. Hermosoluilla on toistamiseen edessä sopeutuminen, mutta paluu perustilaan on kivulias.

Metabolismi ei selitä

Keskushermoston lisäksi krapula röykyttää myös hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Alun perin juopottelun jälkitila tulkittiinkin aineenvaihduntahäiriöksi. Peter Erikssonin mukaan suomalaistutkimukset oikaisivat käsityksiä. - Osoitimme, etteivät aineenvaihduntahäiriöt selitä krapulaa eikä niiden korjaaminen poista sitä.

Varhaiset krapulatutkijat innostuivat aineenvaihduntateoriasta, koska alkoholi on loistava energian lähde ja palaa nopeasti maksassa. Palaminen tuottaa muutoksia maksassa ja muuallakin elimistössä. Ne tekevät  ymmärrettäväksi osan oudoista tuntemuksista.

Tutuimpia juopottelun jälkeisiä tuntemuksia ovat kova jano ja paha maku suussa. Reino Ylikahri ryhmineen havaitsi, että ryypiskely lisää virtsan eritystä mutta tilanne tasaantuu laskuhumalassa. Alkoholi ei merkittävästi heilauta elimistön elektrolyytti- ja vesitasapainoa, eivätkä pienet muutokset korreloi krapulan voimakkuuteen. - Krapulan syynä ei ole vesipula, Eriksson alleviivaa.

Kohmelossa matelee myös veren sokeri, ja siksi tuskaista olotilaa on tavattu parantaa makeilla juomilla. 1970-luvulla hedelmäsokerista haikailtiin jopa jokamiehen krapularohtoa. Silloinen Suomen Sokeri oli tukemassa tutkimusta, jossa osa koehenkilöistä tankkasi hedelmäsokeria (gramman elopainokiloa kohti) illalla drinkkien kera tai vaihtoehtoisesti aamulla krapulan jo kolkutellessa. Tulos oli pettymys. Veren sokerisyöksy ja ph oikenivat, mutta oireet jäivät. Hedelmäsokerikuuri ei vaikuttanut humalan tai krapulan kestoon eikä voimakkuuteen. Sama koskee erilaisia neste-, suola- ja vitamiinicocktaileja. Ne voivat hieman lievittää juhlinnassa rapautunutta oloa, mutta perussyy poistuu vain ajan kanssa.

Hormonit mukana

Yhdellä aineenvaihduntatuotteella on epäilty olevan pientä merkitystä krapulaoireissa. Se on alkoholin palamistuote asetaldehydi, jonka pitoisuus piikittää humalan huippuvaiheessa.

Asetaldehydi on erittäin myrkyllistä ja aiheuttaa sellaisenaan annettuna rankat vieroitusoireet. Yhteys on kuitenkin vahvistamatta, sillä asetaldehydipitoisuus ja krapulaoireet eivät kulje aivan rinnakkain. Yhdistettä on krapulaisen veressä vähiten silloin kun kanuuna jyskyttää armottomimmin.

Keskushermoston kautta välittyvät hormonimuutokset sen sijaan istuvat hyvin tiettyihin oireisiin. Hilpeäkin känni on elimistölle koettelemus, johon se vastaa lisäämällä stressihormoni kortisolin eritystä. Tämä puolestaan lietsoo adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka voivat aiheuttaa vapinaa, hikoilua, ärtyisyyttä ja ahdistusta.

Korjaussarja ei kannata

"Krapula on Luojan asettama tauti, älköönkä ihminen sitä parantako." Erään entisen professorin lausahdus on poimittu Reino Ylikahrin Duodecim-lehteen kirjoittamasta artikkelista. Se kuulostaa iloisen illan viettäneen ihmisen korviin turhan lohduttomalta. Eikö mitään ole tehtävissä?

Dosentti Kalle Jokelaisen mukaan yksi varma kikka löytyy. - Krapularyyppy parantaa oloa hetkellisesti, sillä se palauttaa alkoholissa marinoidut hermosolut tuttuun tilaan. Korjaussarjan apu on kuitenkin kyseenalainen. - Kankkunen tulee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ja sitä kauheampana, mitä perusteellisemmin solut ovat ehtineet tottua alkoholin läsnäoloon, Jokelainen muistuttaa.

Peter Erikssonilla on tarjota toinenkin syy, miksi krapularyyppy kannattaa jättää ottamatta. - Se voi aiheuttaa joillekin juomiskierteen.

Selitys saattaa löytyä alkoholin vaikutuksista hormonitasapainoon. Jo pitkään on tiedetty, että miehen testosteroni romahtaa krapulassa: mitä kurjempi olo, sitä syvempi notkahdus. Tuoreista eläinkokeista ja vielä julkaisemattomista ihmistöistä on nyt pääteltävissä, että krapularyyppy saattaa nostaa hormonitasot nopeasti kuopasta ja tuoda tullessaan uhoa ja euforian tunnetta. - Hormonimuutos voi ruokkia riippuvuutta ja lisätä miesmäistä humalahakuista juomista, Eriksson sanoo.

Päänsäryn voi torjua

Yksi krapulaista kansaa kiinnostava tutkimus on jäänyt harvinaisen vähälle huomiolle. Osasyy on tutkijoissa itsessään. - Emme ole hirveästi elämöineet havainnoilla, tunnustaa lääketutkija Jouko Parantainen. Lääketehdas Medicassa 1980-luvulla työskennellyt Parantainen julkaisi kollegoineen kaksoissokkotutkimuksen, jossa testattiin migreenilääkkeenä käytettävän tolfenaamihapon tehoa krapulaoireisiin. Tolfenaamihappo estää paikallisten tulehdustekijöiden, prostaglandiinien, syntyä. Aivoverenkierrossa prostaglandiinit herkistävät päänsärkykohtaukselle. Useimmat tulehduskipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo ja ibuprofeeni, toimivat samalla mekanismilla kuin tolfenaamihappo.

Parantainen ja lääkäri Seppo Kaivola kiinnostuivat krapulasta, koska alkoholi sekoittaa solujen prostaglandiinituotantoa, ja tämä  voi selittyä solukalvojen muutoksilla. Erityisesti tromboksaani-prostaglandiinin määrä veressä lisääntyy laskuhumalassa ja osin krapulankin aikana.

Tuttavapiiristä haalitut 30 koehenkilöä saivat ohjeen ryypätä tavalliseen tapaansa. Puolet nautti ennen nukkumaanmenoa annoksen tolfenaamihappoa, puolet lumelääkettä. Rooleja vaihdettiin ristiin  neljissä eri illanistujaisissa. Jokainen raportoi aamulla krapulaoireensa.

Lääkettä nauttineilla oli vähemmän päänsärkyä, pahoinvointia, oksentelua ja ärsytyksen ja janon tunnetta. Myös tromboksaanipitoisuudet laskivat. - Tolfenaamihappo esti lähes kokonaan päänsäryn ja pahoinvoinnin, Parantainen tiivistää.  - Prostaglandiinit näyttävät selittävän aika hyvin sen, miksi krapulaisen päätä särkee.

Miksi prostaglandiinin estäjät tehoavat paremmin krapulapäänsärkyyn, jos lääke otetaan ennalta? Tähän on kaksi mahdollista selitystä. Krapulapäänsäryn kehittymiseen kuluu pitkä aika eikä särky alettuaan mene kovin nopeasti ohi. Lääke tulee liian myöhään, jos aivoverisuonet ovat jo ehtineet herkistyä prostaglandiinipommitukselle.

Myös krapulaisen maha saattaa olla sekaisin ja suolen sisältöä eteenpäin vievä lihastoiminta niin lamassa, että lääkkeen vaikutus viivästyy. Pilleri jää kellumaan mahalaukkuun eikä imeydy verenkiertoon. Ilmiö on tuttu migreenistä.

Ehkäisyssä pulmansa

- Olimme aluksi innostuneita tuloksista, Jouko Parantainen muistelee. - Pian kävi kuitenkin selväksi, ettei krapulapäänsäryltä suojautuminen ole ongelmatonta. Tolfenaamihapon kehittäminen

krapulalääkkeeksi jäi sikseen, eikä tutkimuksia jatkettu.

Pulma on siinä, että tulehduskipulääkkeet lamaavat myös elimistölle hyödyllisiä prostaglandiineja, jotka suojaavat muun muassa mahalaukun limakalvoa. Särkylääkkeiden holtiton käyttö voi aiheuttaa hankalia vuotoja ja mahahaavaa. Osa prostaglandiineista taas suojaa maksaa alkoholin haitoilta.

Parantaisen ja kumppaneiden havainnot istuvat kuitenkin hyvin muihin tietoihin krapulan mekanismeista.

Prostaglandiineilla on verisuonistossa ja hermostossa tehtäviä, jotka liittyvät ionien imeytymiseen ja kulkuun solukalvon läpi. Prostaglandiinien esiasteet ovat jopa solukalvojen rakennuspalikoita. Lisäksi ne vaikuttavat reseptoreihin.

Muitakin yhteyksiä löytyy. Parantaisen mukaan krapulan oireet ovat osittain samanlaisia kuin virusinfektioiden. Esimerkiksi flunssassa riehuvat prostaglandiinien sukulaiset sytokiinit, ja prostaglandiinien estäjillä hoidetaan kipuja ja päänsärkyä.