Taikausko juontaa ydintiedon sekasotkusta

09.02.2007

Teksti: Annikka Mutanen

Yliluonnolliset uskomukset ovat paluuta pikkulapsuuden maailmankäsitykseen,
jossa menevät vielä iloisesti sekaisin elottomat, elolliset ja psyykkiset ilmiöt.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2007  

Enemmän kuin kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo jumalaan. Kaksi viidestä uskoo telepatiaan, ja joka neljäs arvelee, että henkiparannuksen avulla on mahdollista toipua vaikeistakin sairauksista. Melkein joka viides luulee, että noituuden avulla pystyy vaikuttamaan toisen ihmisen elämään. Joka kymmenennen mielestä tähdistä voi luotettavasti ennustaa ihmisen tulevaisuutta.

Mistä johtuu, että osa ihmisistä uskoo yliluonnolliseen? Psykologi, dosentti Marjaana Lindeman Helsingin yliopistosta alkoi kolme vuotta sitten hakea vastausta Suomen Akatemian tutkimushankkeessa. Heti aluksi hän törmäsi yllättävään ongelmaan.

- Luulimme, että olisi yksinkertaista määritellä, mitä yliluonnollisella ja taikauskolla tarkoitetaan, mutta eipä ollutkaan.

Kukaan ei omasta mielestään ole taikauskoinen. Ihmiset asettavat taikauskon rajapyykit mielensä mukaan. Yhdelle amuletit ja akupunktio ovat taikauskoa, toiselle vain toinen ja kolmannelle ei kumpikaan. Onko taikauskon määrittely vain makuasia?

Tai olisiko tasapuolisinta niputtaa kaikki virheelliset uskomukset taikauskoksi? Moni luulee, että valaat ovat kaloja. Väärin luultu, mutta taikauskoksi sitä tuskin voi sanoa. Vielä useampi elää siinä käsityksessä, että väri on esineen ominaisuus. Tämä uskomus on ristiriidassa tieteellisen tietämyksen kanssa, mutta ei sekään taida taikauskoksi kelvata.

 Lapsi omaksuu ydintiedon
Lopulta taikauskon ymmärtämiselle löytyi pohjaa lapsen psyykkisestä kehityksestä. Ihminen omaksuu jo elämänsä alkutaipaleella maailmasta tietoa, jota kenenkään ei tarvitse opettaa. Kaikkialla ja kaikkina aikoina me opimme samat asiat suunnilleen samalla tavalla ja saman ikäisinä. Meillä on siihen synnynnäinen, evoluution luoma valmius.

Lindemanin ryhmä päätyi määrittelemään taikauskoksi uskomukset, joissa tämä lapsuudessa omaksuttava ydintieto sekaantuu.

Ihmisen ydintietoon kuuluu intuitiivisesti omaksuttuja käsityksiä fysiikasta, biologiasta ja psykologiasta. Lapsi tajuaa hyvin varhain, että elottomia esineitä voi koskettaa ja katsella ja että ne ovat olemassa havaitsijasta riippumatta. Vaikka joku piilottaa pallon, se ei lakkaa olemasta. Lapsi oppii pian myös sen, etteivät esineet liiku ilman voimaa. Syöttötuolissa istuva taatiainenkin hämmästyy, jos tuoli lähtee liikkeelle itsestään.

Jo 8-14 kuukauden ikäiset ymmärtävät, että ihmiset ovat tavoitteellisia toimijoita - ja luulevat pitkään sen jälkeen, että niin ovat muutkin: autot, kukat, joet, aurinko ja tähdet. Heidän katsannossaan kaikella on tarkoitus. Viisivuotiaasta kuu saattaa nousta taivaalle, koska se haluaa tulla lasta katsomaan.

Kouluiässä vähitellen selkenee, että vain ihmisillä ja eläimillä on tarkoituksia ja aikomuksia. Elävä ja eloton erottuvat yhä selvemmin. Kahdesta ikävuodesta eteenpäin lapset alkavat ymmärtää myös psyykkisen ja fysikaalisen eroa. He tajuavat eron siinä, että toinen poika kuvittelee mielessään koiraa ja toisella on koira. Ajatuksella ei voi tehdä todellista koiraa eikä siirtää vuorta.

Paluuta lapsen ajatteluun
Taikauskossa tämä ydintieto sekaantuu: elottoman ja elollisen, fysikaalisen ja psyykkisen perusominaisuudet sotkeutuvat jälleen. Silloin ajatuksella voi sittenkin siirtää esineitä ja pyhässä joessa pestä pois pahat teot. Patsas voi vuotaa verta, ja rukoilemalla voi parantaa. Mikä tahansa on mahdollista.

Lindemanin ryhmä tutki yli 3 000 eri koulutusalojen ja -asteiden opiskelijaa eri puolilta Suomea. Heiltä kyseltiin uskoa erilaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin. Toisenlaisilla kysymyksillä testattiin psykologisia tekijöitä, jotka saattaisivat olla yhteydessä uskomuksiin: esimerkiksi neuroottisuutta, depressiivisyyttä, kontrollin tarvetta sekä intuitiivista ja analyyttistä ajattelua.

Kävi ilmi, että ihmiset, jotka uskoivat yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoivat yleensä muihinkin. Heillä oli siis selvä taipumus taikauskoon. Tällainen taipumus oli myös voimakkain yhteinen tekijä niillä, jotka luottavat uskomuslääkintään.

Taikauskoiset nuoret olivat taipuvaisia nojautumaan lapsuudenaikaisiin tiedostamattomiin intuitioihin, joissa ydintieto on vielä iloisesti sekaisin. Esimerkiksi energiaa moni heistä ajatteli aineellisena, elollisena ja henkisenä oliona, joka haluaa ja voi parantaa, tai jonka täytyy päästä virtaamaan vapaasti. Jos auton jarrut pettävät ja he joutuvat kolariin, he etsivät siitä tarkoitusta. Kolarin syyksi ei riitä kulumisen aiheuttama tekninen vika.

Kysymyspatterilla tutkittiin myös, millainen yhteys on uskonnollisuudella ja taikauskolla. Kävi ilmi, että ne liittyvät voimakkaasti toisiinsa: yliluonnollisiin ilmiöihin uskovat ihmiset olivat myös uskonnollisia. Toisaalta tutkimuksessa erottui pieni uskonnollisten ihmisten ryhmä, joka ei muuten uskonut yliluonnolliseen. Aiempien tutkimusten perusteella tällaiset ihmiset ovat yleensä tiukasti sitoutuneita kirkon oppeihin. Uskonnolliset uskomukset ovat oma lajinsa, koska kulttuuri, uskonnolliset yhteisöt ja instituutiot pitävät niitä voimakkaasti yllä.

 Kaksi tapaa käsitellä tietoa
Ovatko siis taikauskoiset kansalaiset juuttuneet älyllisessä kehityksessään pikkulapsen tasolle? - Eivät ole, vastaa Lindeman. Meillä kaikilla on kaksi tapaa käsitellä tietoa. Toinen on intuitiivinen, ei-kielellinen ja lähes tiedostamaton. Se sisältää muun muassa lapsuudessa omaksutut käsitykset maailmasta. Toinen on analyyttinen, koulutuksen valmentama ja järkeilevä. Tällä puolellaan taikauskoinen ihminen pystyy omaksumaan ja ymmärtämään tieteellistä tietoa siinä kuin skeptikkokin. Taikauskoisilla ihmisillä on kuitenkin taipumus nojata voimakkaammin intuitiiviseen puoleen.

Mistä tällainen taipumus johtuu, ei tiedetä vielä lainkaan, mutta sitä Lindeman haluaisi tutkia seuraavaksi. Keskeneräisiin intuitiivisiin käsityksiin tarrautuminen juontaa kuitenkin selvästi varhaisesta lapsuudesta. Jo kolmivuotiaiden ajattelussa näkyy eroja - riippumatta siitä, miten analyyttisesti  aikuiset heidän ympärillään maailmaa selittävät. Ei ole mahdotonta, että taipumus intuitiiviseen ajatteluun on periytyvää.

Usein intuitiivinen ja analyyttinen tiedonkäsittely toimivat huomaamattoman yhtäaikaisesti. Hyvin koulutettu älykäs ihminen saattaa siksi vaivatta säilyttää kaksi ristiriitaista uskomusta samasta asiasta. Toisinaan ne kuitenkin törmäävät. Sydän ja järki joutuvat ristiriitaan.

Mitäpä jos taikauskoinen kansanosa onkin oikeassa, isoksi kasvaneen lapsen ydintieto virheellistä ja totuus elottoman ja elollisen perusominaisuuksista toinen kuin suurin osa kansasta luulee tietävänsä? Eihän tiedekään tiedä kaikkea vaan muuttuu jatkuvasti, rajatiedon rakastajat perustelevat. Löytyykö historiasta esimerkkejä siitä, että yliluonnollisena pidetty onkin osoittautunut tieteellisesti todeksi? - Ei löydy, mikäli taikausko määritellään ydintiedon sekaantumiseksi, sanoo dosentti Lindeman. - Tiedon täydentyminen ei ole koskaan vienyt meitä kohti yliluonnollista vaan aina poispäin siitä.