Lue oiken vaalikyselyjen tuloksia. Jos seuraat ennen kuntavaaleja puolueiden kannatusarvioita, lue useampia tutkimuksia. Kun kampanjointi jatkuu viime metreille, osa äänestäjistä päättää vasta kopissa.

Viime eduskuntavaaleissa puolueiden kannatusarvioiden luotettavuutta kritisoitiin poikkeuksellisen paljon. Ylen vaalien alla julkaisemat Taloustutkimuksen mittaukset osoittivat kokoomukselle kannatusta, joka oli 1,9 prosenttiyksikköä huonompi kuin vaaleissa toteutuva. Sen sijaan kilpailijan, TNS Gallupin, hieman aiemmin mittaama kannatus osui lähemmäs vaalitulosta.

Vielä kuukausi ennen vaaleja Taloustutkimus oli saanut kokoomukselle korkeamman lukeman, joten viimeisen mittauksen jälkeen näytti siltä kuin puolueen loppukiri olisi täydellisesti epäonnistunut. Mistä oli kyse?

Ensinnäkin vaihtelu mahtui virhemarginaaliin. Äänestäjiä edustaa vain parintuhannen kansalaisen otos, joten siihen voi osua jonkin puolueen kannattajia joskus enemmän, joskus vähemmän. Jos puolueen A kannatusarvio on 20 prosenttia ja virhemarginaali yksi prosenttiyksikkö suuntaan tai toiseen, todellinen kannatus osuu 19-21 prosentin välille 95 prosentin todennäköisyydellä.

Otossattuman piikkiin pantava mittaus ei kuitenkaan ollut se, joka tehtiin vaaliviikolla, vaan sitä edellinen, jossa kokoomus pärjäsi hyvin. Taloustutkimus nimittäin arvioi kokoomuksen kannatusta systemaattisesti alakanttiin jo koko vuoden 2006, TNS Gallup ei. Miksi?

Politiikan tutkija, tiedotusopin emeritusprofessori Pertti Suhonen analysoi asiaa kirjassaan Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta (Tampere University Press 2006).

Systemaattinen aliarvio johtui vanhasta vertailukohdasta

Selitys löytyy Suhosen mukaan korjaustavoista, joilla tutkimuslaitokset vähentävät aineiston vinoutumia.

Esimerkiksi osa vasemmistoliiton kannattajista ei ehkä kommunistisen liikkeen perinteiden mukaan halua kertoa puoluekantaansa haastattelijalle. Myös ruotsinkielinen vähemmistö, joka voittopuolisesti äänestää Rkp:tä, jää otoksissa usein aliedustetuksi.

Helpoin tapa selvittää tällaisen ali- tai yliedustuksen suuruus on kysyä, mitä puoluetta haastateltava äänesti edellisissä vaaleissa, ja verrata tätä vaalien todelliseen tulokseen. Jos haastateltavista vaikkapa 10 prosenttia kertoo äänestäneensä puoluetta A, vaikka puolueen A vaalitulos oli 15 prosenttia, puolue saa korjauskertoimen 1,5.

Kaikki eivät kuitenkaan muista, mitä puoluetta edellisissä vaaleissa äänestivät. Taloustutkimuksen ja TNS Gallupin erot syntyivät Suhosen mukaan siitä, että TNS Gallupin vertailukohtana olivat edelliset kunnallisvaalit, jotka olivat tuoreemmassa muistissa kuin Taloustutkimuksen käyttämät neljän vuoden takaiset eduskuntavaalit.

Moni kokoomusta vuoden 2007 eduskuntavaalien alla kannattanut muisteli siirtyneensä puolueen taakse jo edellisissä eduskuntavaaleissa, vaikka olikin tehnyt sen vasta kunnallisvaaleissa. Siksi kokoomus sai Taloustutkimukselta aliarvioivan korjauskertoimen.

Korjauskertoimet aliarvioivat erityisesti kannatustaan kasvattavia puolueita.

Tutkimuslaitokset mittaavat joskus myös haastateltavien ilmoittamaa varmuutta puoluekannastaan ja äänestämään lähtemisestä. Tätä tietoa ei kuitenkaan ole vielä käytetty kannatusarvion korjaamiseen. Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Jari Pajusen mukaan suunnitelmia kyllä on.

Kannatusarvioita kannattaa lukea kriittisesti

Kolme suurinta puoluetta lähtivät syyskuussa tasoissa kuntavaaleihin. Uusia arvioita saatetaan julkaista vielä aivan vaalien alla. Miten niitä pitäisi tulkita?

* Älä innostu yhdestä tutkimuksesta. Vasta, jos muutos näkyy parin mittauksen ajan molemmilla tutkimuslaitoksilla samansuuntaisena, puolueen kannatuksessa ilmeisesti tapahtuu jotakin todellista.

* Arvio voi vaikuttaa äänestäjiin. Kannatusarvion suosikin tai nousijan "voittajan vankkureihin" lähtemistä kutsutaan bandwagon-ilmiöksi. Tutkija Sami Borgin mukaan se sai ehkä jopa joka viidennen äänestäjän vaihtamaan ehdokastaan vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Hieman harvinaisempi on tappiolla olevan tueksi siirtyminen, underdog-ilmiö.

* Osa päättää vasta äänestyskopissa. Nykyään kampanjoidaan loppuun asti, ja mieli voi muuttua viime hetkellä. Tutkimuslaitokset korostavatkin, että kannatusmittaus kertoo vain mittausajankohdan tilanteen eikä ole vaaliennuste.

* Uskollisimmat rämpivät uurnille räntäsateessakin. Myös varsinaisen vaalipäivän sää voi vaikuttaa vaalitulokseen. Jos sade ei innosta lähtemään äänestyspaikalle, häviävät yleensä ne puolueet, joiden kannattajat eivät ole kaikkein uskollisimpia ja joiden äänestäjät eivät koe äänestämistä moraaliseksi velvollisuudeksi.

Marko Hamilo on Tiede-lehden toimittaja.

Lähteenä myös Pertti Suhonen, Mitä vikaa puolueiden kannatusmittauksissa, Aamulehti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.