Uusi numero löytyy nyt uudesta Digilehdet-palvelusta.

 

Tieteessä 11/2016

 

PÄÄKIRJOITUS

Jalat maassa, järki päässä

Suomessa asuu tiedeviisas kansa.

 

PÄÄUUTISET

Värimaailma mullistuu

Kumous alkoi sattumalta löydetystä sinisestä.

Ihminen on säyseä apina

Nisäkkäiden joukossa olemme silti julmia.

Nobelit tulivat puun takaa

Vain suomalaisvoittaja oli odotettu.

 

ARTIKKELIT

Aurinkokunta
Arvoitus joka planeetalla

Kotikulmillamme tapahtuu asioita, jotka eivät käy edes astrofyysikoiden järkeen.

Painajainen valmentaa vaaratilanteisiin

Aivojemme uhkasimulaattori käynnistyi jo kivikautisissa kantavanhemmissa.

Suomi vannoo tieteen nimiin

Suosio päihittää urheilun, mutta tekijöistä mieleen ponnahtaa useimmiten yksi ja sama mies.

Eläimetkin muuttavat paremman elämän perässä

Vanhojen tapojen rikkominen voi pelastaa hengen.

Työnä työläs konekieli

Suomi ei niin vain antaudu automaattikääntimille.

Kiire ja netti tappavat seksin

Aikapulassa nautinto siirtyy omiin käsiin.

Viisas varautuu myrskyyn

Harvasta kodista löytyy edes tähdellisin hätävara.

Ihmiselle sian sydän 2015?

Sikaan on siirretty ihmisen geenejä, joiden on tarkoitus vähentää vieraselinten hyljintää.

 

TIEDE VASTAA

Kuka keksi pikkujoulun?

Kehräävätkö kaikki kissaeläimet?

Miksi kvasaarit ovat niin kirkkaita?

Miksi vanki istuu kakkua?

Onko mahdollista rakentaa kilometritalo?

Voiko iän lukea dna:sta?

 

KIRJAT

Ihmeellisen luonnon opas

Fysiikka on niin kaunista

Yksinäisyyden vaarallinen kierre

 

OMAT SANAT

Elävä kieli ei koskaan valmistu

Siitä todistavat hiiri, emoji ja tiimi.

 

FAKTAN PAIKKA

Rehunobel porskuttaa

Suomalaiskeksinnöistä tunnetaan parhaiten AIV, kännykkä ja ksylitoli.

 

Jos olet jo ottanut käyttöön digilukemiseen tarvittavat tunnukset, kirjaudu sisään Sanoman Digilehdet-palveluun sivuston Kirjaudu-painikkeesta.

 

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 7/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Kuka pilasi mökkijärven?

Ruskeasta tulee Suomen järvien perusväri.
Syy löytyy ilmasta.

 

PÄÄUUTISET

Meillä on 13 salaisuutta

Viittä niistä emme ole koskaan kertoneet kenellekään.

Jättiläislisko paljastui antibioottivarastoksi

Komodonvaraanin veri pursuaa bakteerien tappajia.

Lajimme vanheni puolella

Nykyihmisiä eli Afrikassa jo 300 000 vuotta sitten.

Pimeä energia piilee tyhjiössä

Pienenpienet värähtelyt kiihdyttävät avaruuden laajenemista.

 

ARTIKKELIT

Oma maku joka suussa

Jos ei tee mieli mansioita, kantanet geeniä,
joka herkistää marjan happamille aromeille.

Kärpäsenä katossa

Kesän kiusa on omintakeinen pikku siivekäs.

Terveyssota saunasta

Suomalaistutkijat ovat urakalla ampuneet alas
ulkomaiden kohu-uutisia kylpemisen vaaroista.

Fuusioreaktori tahkoaa energiaa kuin Aurinko

Tähtemme voimalatekniikkaa on tutkittu yli 60 vuotta,
mutta ratkottavaa riittää, ennen kuin ensimmäinen tosi
koetus alkaa vuonna 2025.

Mökkituliainen maksaa vaivan

Koruttomat olot korostavat kohteliaisuutta.

10 koukuttavaa kesäkirjaa

Poimi lomalukemista tieteen ystävien suosikeista.

Suomen unohdettu Edison

Maailmanluokan keksijä kehitti äänielokuvan
ja kaavaili matkapuhelintakin jo vuonna 1917.

 

TIEDE VASTAA

Miksi eksynyt kiertää kehää?

Kuinka tehokkaasti sydän pumppaa?

Mitä jos maapallolla olisi kaksi kuuta?

Miten kalat ovat levinneet järviin?

Onko mätäkuu totta?

Kauanko kesäloma vaikuttaa?

 

OMAT SANAT

Kirja pääsi kansiin

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Puolikas nobelisti

Ragnar Granit palkittiin Suomessa tehdyistä
löydöistä Ruotsissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017

Hyttyskesä on yleensä Etelä-Suomessa kiivaimmillaan juhannuksen tienoilla, mutta alkukesän kylmyys ja kuivuus voivat lykätä piinaa myöhemmäksi.

Ihmisen ei auta kuin sietää ja oppia suojautumaan pahimmalta parveilulta. Se onnistuu, jos tietää, kuinka hyttynen käyttäytyy ja valikoi uhrinsa.

Uloshengityksessä vapautuva hiilidioksidi aktivoi hyttysen. Ärsykkeen ei tarvitse sijaita kovin lähellä. Hyönteisen tuntosarvet poimivat hajusignaalin jopa yli 200 metrin päästä.

Mitä reippaammin kohde hönkii, sitä enemmän ateriakutsuja tuntosarvet rekisteröivät.

Kun potentiaaliseen veriateriaan on etäisyyttä enää kymmenisen metriä, hyttynen alkaa saalistaa silmillään. Se rekisteröi herkästi kontrastit. Muusta ympäristöstä erottuva hahmo ei jää huomaamatta.

Myös liike paljastaa. Sankan hyttysparven keskellä kannattaa välttää huitomista, vaikka mieli tekisi. Se vain houkuttelee lisää pirulaisia paikalle.

Alle metrin etäisyydellä ratkaisee lämpö. Mitä isompi saalis, sitä enemmän se hohkaa ja houkuttaa.

Pelkkä hengityksen hiilidioksidi ei riitä herättämään hyttysen mielenkiintoa. Vasta kun siihen sekoittuu muita tuoksuvia yhdisteitä, syntyy kutsuva cocktail.

Yksilöllinen tuoksukimara erittyy ihmisen iholle ja hikeen. Se koostuu muun muassa ammoniakista, maitohaposta ja erilaisista rasvahapoista. Itikoita houkuttavaa aromia voi kuvailla yhdellä sanalla: tympeä.

Puhdas hiki on tuoksutonta. Iholla laiduntavien bakteerien kirjo ratkaisee, millainen hajupilvi meistä pelmahtaa.

Aromi voi jopa ratkaista iskukohdan. Hyttynen pistää usein nilkkoihin ja jalkateriin. Syy piilee ilmeisesti jalkahiessä.

Asia paljastui kokeessa, jossa sukkamehulle haiseva limburginjuusto veti horkkahyttysiä kuin magneetti. Juustossa elävät bakteerit ovat sukua ihmisen varvasvälibakteereille.

Jokainen meistä tuoksuu erilaiselta. Se selittää, miksi jotkut maistuvat hyttysten mielestä herkullisemmalta. Jos grillin ääressä istuu kymmenen ihmistä, on todennäköistä, että pahin kiusa kohdistuu muutamaan.

Yksi yhdiste imuroi hyttysiä ylitse muiden: maitohappo. Ihminen tuottaa iholleen maitohappoa jopa kymmenen kertaa enemmän kun muut nisäkkäät. Eritystahti on yksilöllinen.

Kuuma ja hikinen iho on varsinainen maitohappopommi. Siksi lenkkeilijä saa helposti seurakseen hyttyspilven.

Jotkut tekevät itsestään vahingossa houkuttimen. Moniin kasvorasvoihin ja kosteusvoiteisiin lisätään maitohappoa.

Hyttysten on havaittu olevan persoja myös joillekin parfyymeille. Erityisesti raskaat tuoksut vetoavat. Hedelmäiset parfyymit houkuttavat ihmiselle harmittomia koiraita.

Yksinkertaisin tapa suojautua on vältellä hyttysen suosimia paikkoja. Itikoista vapaita vyöhykkeitä löytyy aurinkoisilta aukeilta ja tuulisilta rannoilta.

Jos hyttyset kiusaavat, mutta aurinkoa ja tuulta puuttuu, ihmisen kannattaa matkia poroja. Ne liikkuvat maastossa tiiviinä tokkana. Porukassa eri yksilöiden hajuvanat sekoittuvat niin, ettei hyttynen löydä kunnolla uhriaan.

Sekamelska on sakein joukon keskellä. Siksi kesäfestareilla kannattaa piiloutua väenpaljouteen eikä notkua reunoilla.

Lähteenä myös Juhani Itämies: Pistämätön hyttyskirja.

Kysely

Joko sinua pisti hyttynen?

Kyllä pisti
Kyllä pisti
81.0%
Ei, en ole hyttystä vielä nähnyt tai kuullutkaan
Ei, en ole hyttystä vielä nähnyt tai kuullutkaan
11.8%
Ei, ehdin torjua sen viime tipassa
Ei, ehdin torjua sen viime tipassa
7.1%
Ääniä yhteensä: 211