Tiede päihittää suosiossa urheilun, mutta tieteen tekijöitä on vaikea nimetä. Ykköstilan vei ylivoimaisesti avaruustähtitieteilijä Esko Valtaoja. Kuva: Tuomas Marttila

Huuhaan kannatus hiipuu. Tieteen kieltää pieni, mutta äänekäs vähemmistö.

Tiedebarometri 2016

Suomalaisten arvoja ja asenteita tutkitaan tiuhaan. Joka vuosi julkaistaan kymmeniä kyselyitä, barometrejä ja indeksejä kansalaisten arvostuksista mitä erilaisimmissa asioissa. Jos niissä havaitaan pienikin heilahdus, uutismedia noteeraa sen kissankorkuisin otsikoin.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Yhteiskunnan muutoksista ja pirstaleisuudesta huolimatta suomalaisten asenteet ja arvostukset pysyvät vakaina.

Tiede ei tee poikkeusta. Suomalaiset luottavat siihen melkein kuin vuoreen. Tiedettä tekeviin ihmisiin ja instituutioihin, kuten yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, luotetaan lähes yhtä paljon kuin puolustusvoimiin. Tiede kiinnostaa, ja sen kykyyn ratkaista ongelmia uskotaan vankasti. Suomalaisen tutkimuksen taso arvioidaan hyväksi.

Tiedot käyvät ilmi vastikään julkaistusta kuudennesta tiedebarometristä. Vuodesta 2001 tehtyyn kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista viime kesänä.

Barometrin päätutkija Pentti Kiljunen ei yllättynyt kansan tuesta.

”Suomessa on perinteisesti arvostettu tiedettä ja luotettu siihen vankasti. Olisi vaikea kuvitella, että myönteinen asenne muuttuisi kovin olennaisesti lyhyessä ajassa.”

Kiljusen mukaan myötäsukaisuus alkaa olla suorastaan kulttuurinen kivettymä. Suomalaiset ovat tiedekansa, joka vannoo koulutuksen, sivistyksen ja tutkimuksen nimiin. Arvostus on jokseenkin yhtä tukevalla pohjalla muissa Euroopan maissa.

Entä jos tieteen hulppea suosio on vain silmänlumetta: jospa suomalaiset peukuttavat tiedettä, koska jokaisen itseään sivistyneeksi kutsuvan ihmisen kuuluu niin tehdä?

Kiljusen mielestä mikään ei oikein tue tuollaista käsitystä. Kaikki aiemmat barometrit todistavat yhtäpitävästi laajasta tiedemyönteisyydestä, ”Tai sitten suomalaiset ovat patologisia valehtelijoita”, Kiljunen naurahtaa.

Kiistäjien joukko jää pieneksi

Viime vuosina julkisuudessa on keskusteltu paljon nousevasta asiantuntijavastaisuudesta.

Erityisesti verkossa ja sosiaalisessa mediassa tieteen epäilijöiden on helppo kohdata ja kannustaa toisiaan. Samalla faktatiedon statuksen on väitetty laskeutuneen mielipiteen tasolle. Tietäjät ovat saaneet tehdä tilaa äänekkäille.

Kun aiemmin esimerkiksi ympäristö- tai ravitsemuskeskustelua dominoivat tieteentekijät tutkimustietoineen ja tilastoineen, nyt sitä hallitsevat ärhäkkäät tavikset ja toisinajattelevat, jotka viittaavat kintaalla tutkimustiedolle.

Pentti Kiljusen mukaan huoli yleisen tiedevastaisuuden kasvusta on ennenaikainen.

”Suomessa ilmiö on pelkkää pintakuohua, kansan suuri enemmistö ei ole liittynyt tieteen kieltäjien riveihin.”

Kiljusen mukaan tiedettä ja tutkijoita on itse asiassa haastettu aina. Sosiaalisen median aikakaudella skeptisyys on vain saanut tulla toisella tavalla näkyviin. Myös kenkkuilun ja loanheiton kanavat ovat kehittyneet.

Näköharhalle ovat alttiita varsinkin ne, jotka seuraavat aktiivisesti somea ja erilaisia verkkokeskusteluja.

Syytä voi hakea myös toimittajakunnasta.

”Pienestä kiistäjien joukosta lähtee paljon ääntä varsinkin, jos media sitä vielä kaiuttaa”, Kiljunen sanoo.

Hän viittaa tiedotusvälineiden tasapuolisuusharhaan eli hienommin sanottuna false balance -ilmiöön: media antaa usein suhteettomasti tilaa ja näkyvyyttä kaikenkarvaisille mielipiteille, jotka kyseenalaistavat vallitsevia tieteellisiä käsityksiä.

Ylimitoitettu huoli tiedevastaisuuden noususta voi kummuta yliopistoyhteisön omista kokemuksista. Moni tutkija on saanut sosiaalisessa mediassa osakseen loanheittoa, uhkauksia ja vihapuhetta. Ennen someaikaa tutkijoille herui lähinnä myönteistä palautetta.

”Muita yhteiskunnan toimijoita monotetaan rankasti kaiken aikaa, tieteentekijöille se on uutta, sillä heidän asemansa on aiemmin ollut paljon suojatumpi”, Kiljunen sanoo.

Suositumpaa kuin penkkiurheilu

Tieteellä menee Suomessa muutenkin lujaa. Tutkijoiden tekemisiä ei ole koskaan seurattu lehdissä, radiossa, televisiossa ja verkossa niin innokkaasti kuin nyt. Tuore tiedebarometri vahvistaa arkihavainnon. Kiinnostus siihen, mitä tieteessä tapahtuu, näyttää jopa olevan kasvamaan päin.

Selvä enemmistö eli liki 70 prosenttia kertoo seuraavansa tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa, enenevässä määrin myös luontoa ja ympäristöä. Kiinnostuneiden osuus on kaikkiaan hieman kasvanut edellisestä mittauksesta.

Urheilu jää kauas taakse, ja sen kiinnostavuus on vähentynyt kansalaisten silmissä kolmessa vuodessa. Vahvimmassa alamäessä on viihde.

Kiinnostavimmiksi koetaan omaa napaa lähelle tulevat tiedeaiheet. Eniten seurataan lääketiedettä, erityisesti uusia lääkkeitä ja hoitoja. Mielenkiinto terveysaiheita kohtaan on kasvanut vuodesta 2013. Kärkipäähän sijoittuvat myös ympäristötutkimus ja uudet keksinnöt.

Median toivotaan myös tarjoavan nykyistä enemmän tietoa tieteestä. Toiveen allekirjoittaa kolme neljästä suomalaisesta. Tiedejuttujen lisääntyminen puolestaan kertoo, että media on vastannut huutoon.

Kokonaisuudessaan tiede, tutkimus ja teknologia kiinnostavat jonkin verran enemmän miehiä kuin naisia. Myös ikä vaikuttaa. Nuoret aikuiset seuraavat tiedettä ikääntyneitä innokkaammin. Tässäkin mielessä tieteen tulevaisuus näyttää valoisalta.

Tuo parannusta, vaan ei onnea

Tieteen kykyyn ratkaista ongelmia suhtaudutaan toiveikkaasti, joskin vaihtelevasti.

Syvä yksimielisyys vallitsee siitä, että tiede voi auttaa ihmiskuntaa selättämään vaikeita sairauksia. Kohtalaisen moni uskoo tieteen kykyyn parantaa aineellista hyvinvointia ja elintasoa.

Sen sijaan turvallisuuden, henkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisääjänä tieteen nähdään olevan melko hampaaton. Siitä ei myöskään katsota olevan sotien, kriisien ja työttömyyden estäjäksi.

Ympäristöasioissa mielipiteet jakautuvat. Kaksi viidestä uskoo tieteen kykyyn tuottaa keinoja ilmastonmuutoksen taltuttamiseksi. Epäuskoisia on kuitenkin lähes yhtä paljon.

Maailman energiaongelmien ratkomiseen suhtaudutaan hieman luottavaisemmin. Lähes kaksi kolmesta arvelee tieteestä olevan siinä merkittävää apua. Epäluuloisten joukko jää pieneksi.

Huuhaan kannatus murenee

Selvin yksittäinen trendi ei kosketa suoraan tiedettä vaan sen vastapeluria, huuhaata. Sen suosio on murentunut barometri barometriltä.

Mallista käy väittämä ”Vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia”. Kun vuonna 2001 näkemyksen kiisti 25 prosenttia, kiistäjiä on nyt jo yli 40 prosenttia. Myös usko kansanparantajiin, horoskooppeihin, telepatiaan ja ufoihin on ohentunut näkyvästi 15 vuodessa.

Yli puolet suomalaisista suhtautuu kriittisesti luontaislääkkeisiin, epätietoisia on vajaa kolmannes. Luontaislääkealan suuret markkinat tietäen epäuskoa voi pitää jopa suurena.

Pentti Kiljusen mukaan suomalaiset eivät ole välttämättä muuttaneet käsityksiään, vaan aika on tehnyt tehtävänsä. Vastaajapolvet ovat vaihtuneet. Vuoden 2001 nuoret ovat saavuttaneet keski-iän ja vanhimmat vastaajat ovat siirtyneet katsomoon. Uudemmat polvet ovat aiempaa koulutetumpia tai tietävämpiä.

”Taikausko näyttää olevan enemmän menneisyyden kuin tulevaisuuden asia”, Kiljunen summaa.

Yhdessä asiassa epäluulo tiedettä kohtaan silti kytee – ja yhtä voimallisena kuin ennen. Vaikkei geeniruoan riskeistä ihmiselle eikä ympäristölle ole kouriintuntuvaa näyttöä, vain harva pitää sitä turvallisena. Yli puolet vastaajista epäilee ”mutanttimuonaksi” koettua geeniruokaa. Sen hyväksyntä ei ole barometrien välillä lisääntynyt, vaan päinvastoin pysynyt vähäisenä.

Epäluulo läpäisee kaikki kansankerrokset. Naiset ovat miehiä varauksellisempia. Orastavaa luottamusta geeniruokaan osoittavat opiskelijat.

Aina vain Esko ja AIV

Tieteen hurjasta suosiosta huolimatta sen tekijöitä ei juuri tunneta. Merkittävän suomalaisen tieteentekijän pystyi nimeämään alle puolet barometrin vastaajista. Kun menneiden aikojen nimet sai ottaa mukaan, tehtävästä suoriutui useampi kuin joka toinen.

Julkkisrankingissa ylivoimaisen ykköstilan vei jo toisen kerran peräkkäin Turun yliopiston avaruustähtitieteen professuurista hiljan eläköitynyt Esko Valtaoja. Samanlaiseen hegemoniaan barometrin historiassa on pystynyt vain geenitutkija Leena Palotie.

”Tulos kertoo, että Suomeen mahtuu vain yksi tiedejulkkis kerrallaan”, Pentti Kiljunen sanoo.

”Valtaojan suosiota selittää se, ettei intomielisen valistajan puhe ole pysähtynyt, vaikka virkaura onkin päättynyt.”

Toiseksi tunnettuusmittauksessa kipusi Britanniaan tänä vuonna muuttanut islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila ja kolmanneksi Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä Linus Torvalds. Vastikään taloustieteen nobelilla palkittu Bengt Holmström sijoituu niukin naukin kymmenen kärkeen. Hänet lyö tunnettuudessa toinen taloustieteilijä, uutislähetyksistä tuttu Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman. Kolmen vuoden takaisessa mittauksessa kaksikon järjestys oli päinvastainen.

Mediajulkisuus nosti tiedetaivaalle myös uusia kasvoja. Nyhtökauran kehittänyt elintarviketutkija Reetta Kivelä ja ravitsemuskeskusteluissa tieteen lippua heiluttanut professori Mikael Fogelholm ponnistivat ensi kertaa listalle. Tulokkaisiin kuuluu myös 2015 akateemikoksi nimitetty immunologian professori Sirpa Jalkanen.

Entisten tutkijoiden joukossa selvä ykkönen oli jälleen Suomen ensimmäinen tiedenobelisti Artturi Ilmari Virtanen. Toiseksi tuli geenitutkija Palotie ja kolmanneksi arkkiatri Arvo Ylppö.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Koko raportti verkossa: tiede.fi/tiedebarometri

Näin tutkittiin

Tiedebarometri on kolmen vuoden välein toistettava asennekartoitus suomalaisten tiedekäsityksistä. Ensimmäinen barometri julkaistiin 2001.

Tuoreimmat vastaukset kerättiin viime kesänä kirjekyselynä 1 056 kansalaiselta.

Kohdejoukkona oli Suomen 18–17-vuotias väestö Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Otos vastaa Suomen aikuisväestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan.

Tulosten virhemarginaali on 2–3 prosenttia suuntaansa.

Barometrin toteutti Yhdyskuntatutkimus Oy Tieteen tiedotus ry:n toimeksiannosta.

Tieteen tiedotus ry julkaisee Tiede-lehteä.

 

Käyttäjä1200
Seuraa 
Viestejä6
Liittynyt2.1.2016

Suomi vannoo tieteen nimiin

Vaikka tieteellä on "riemunvoitto" tässä maallistuvassa maailmassä, niin ei se ihmisistä tee yhtään sen järkevämpiä tai viisaampia. Yhä enemmän tuntuu että ihmisistä tulee aina vain pinnallisempia, itsekkäämpiä, skeptisempiä, pessimistisempiä, lyhytpinnaisempia, sekä herkästi toisia leimaavia esimerkiksi riittää kun sanot vain "Jeesus" niin aletaan heti solvaamaan mielisairaaksi fundamentalisti uskikseksi tai rasisti paskaksi. Olen jopa miettinyt että on jopa parempi olla puhumatta omista...
Lue kommentti

Tiettyyn rajaan asti ruutuaika vain lisää nuorten hyvinvointia, jättitutkimus selvitti.

Nuorten älylaitteiden käytöstä on paljon huolta ja mielipiteitä mutta vain vähän tutkimustietoa, havaitsivat brittitutkijat asiaan perehtyessään.

He polkaisivat käyntiin yli 120 000 teinin kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin 15-vuotiaiden ruutuaikaa ja muita elämäntapoja sekä niiden yhteyttä heidän hyvinvointiinsa.

Jättitutkimuksen julkaisi Psychological Science .

Nuorista 99,9 prosenttia eli likipäin jokainen kertoi käyttävänsä päivittäin jotain digitaalista teknologiaa: älypuhelinta, tietokonetta, televisiota tai videopelejä. Käytetyin näistä oli oma puhelin.

Tutkijat eivät analyysissaan löytäneet todisteita siitä, että ruudun tuijottaminen olisi automaattisesti nuorille haitallista. Päinvastoin, kohtuullinen digikäyttö näytti jopa hieman kohentavan nuoren hyvinvointia.

Tietyn rajapyykin jälkeen ruutuaika alkoi kuitenkin nakertaa teinin henkistä tilaa. Viisitoistavuotiailla tämä raja kulki arkisin tietokoneiden käytön osalta neljässä tunnissa ja 17 minuutissa.

Videoiden katselussa raja oli kolme tuntia ja 41 minuuttia, älypuhelimen käytössä tunti ja 57 minuuttia ja videopelien pelaamisessa tunti ja 40 minuuttia.

Tämän verran digikäyttöä siis oli nuorelle vielä harmitonta tai jopa hyödyksi ja sitä suurempi ruutuannos haitaksi, Cardiffin ja Oxfordin yliopistojen tutkijat päättelivät.

Sekään ei tutkimuksen perusteella ole haitallista, vaikka vimpainten parissa vierähtäisi viikonlopun tullen enemmän aikaa. Ylipäätään liiallinenkaan digilaitteiden käyttö ei osoittautunut tutkimuksessa kovin vaaralliseksi.

Runsaan ruutuajan hyvinvointia nakertava vaikutus oli voimakkuudeltaan vain kolmasosan luokkaa siitä myönteisestä vaikutuksesta, joka esimerkiksi säännöllisellä unella tai aamupalan syömisellä oli 15-vuotiaisiin.

Jos yöunet jäävät lyhyiksi, voi syy kuitenkin piillä juuri älypuhelimen käytössä, vihjaa toinen Cardiffin yliopiston tekemä uusi kyselytutkimus.

Jopa joka viides 12–15-vuotias herää tutkimuksen mukaan lähes joka yö käyttämään sosiaalista mediaa omalla puhelimellaan. Vastausten perusteella tällainen yökukkuminen somessa on yleisempää tytöillä kuin pojilla.

Keskeytyneet yöunet luonnollisesti näkyivät koulussa seuraavana päivänä.

Yösomettajat raportoivat jatkuvaa väsymystä koulupäivien aikana suunnilleen kolme kertaa todennäköisemmin kuin muut nuoret. Yhtä suuri väsyttävä vaikutus oli lipsumisella säännöllisistä heräämisajoista, kertoo tutkimustiedote.

Koulupäivinä väsyneet nuoret voivat myös muilla mittareilla ikätovereitaan huonommin. Tutkimuksen julkaisi Journal of Youth Studies.

Kysely

Mikä on teinille sopiva ruutuaika per päivä?

Alkoholi kiihdyttää toimeen aivosolut, jotka lietsovat syömishaluja.

On oikeastaan outoa, että juominen kiihdyttää ruokahalua. Alkoholissa on runsaasti kaloreita, ja kaloreiden nauttiminen tekee yleensä kylläiseksi. Kuitenkin sekä tutkimukset että monen elämänkokemus osoittaa, että humalassa ruoka maistuu.

Syy löytyy ainakin osaksi aivoissa olevista hermosoluista, osoittavat tuoreet tutkimukset hiirillä.

Lontoolaisen Francis Crick -instituutin tutkijat järjestivät hiirilleen kolmen päivän juopotteluputken. Asetelmalla matkittiin hyvin kosteaa viikonloppua.

Tutkijat injektoivat eläimet kunakin päivänä kunnon känniin. Annokset ihmisellä vastaisivat parin viinipullon tai kuuden, kahdeksan brittiläisen pintin juomista päivässä, kertoo Scientific American.

Humalaiset hiiret popsivat ruokaa merkitsevästi enemmän kuin raittiina pidetyt lajitoverit. Ero oli erityisen selvä putken toisena päivänä.

Aiemmin on osoitettu, että aivoissa olevat agrp-hermosolut osallistuvat nälän säätelyyn. Kun soluja aktivoidaan hiirillä, ne alkavat syödä, vaikka vatsa onkin täynnä. Jos taas niiden toiminta vaimennetaan, hiiret eivät syö, vaikka niitä on pidetty nälässä.

Agrp-solut säätävät syömistä samaan tapaan myös ihmisillä.

Francis Crick -instituutin tutkijat älysivät kokeilla, miten alkoholi vaikuttaa agrp-solujen toimintaan. Kun he uittivat hiiriltä otettuja hermosoluja alkoholissa, he huomasivat, että solut kiihdyttivät toimintaansa. Kun alkoholikylpy lopetettiin, solut palautuivat toimimaan kuten tavallisesti.

Kokeet yhdessä siis viittaavat vahvasti siihen, että juominen vilkastuttaa agrp-soluja, mikä taas lietsoo syömishaluja, vaikkei elimistö muuten kaipaisikaan ravintoa.

Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää, lietsooko alkoholi juuri rasvaisen ruoan himoa.

”En ole koskaan juodessani kaivannut salaattia”, huomauttaa tutkimusta tehnyt aivotutkija Sarah Cains Scientific Americanissa. ”Olisi hauska selvittää, josko juopuneita hiiriä miellyttäisi erityisesti rasvapitoinen ruoka.”

Ihmisen juomisen ja syömisen liittoa säätelevät todennäköisesti myös sosiaaliset tekijät.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 1/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Itku pitkästä iästä

Elämme yhä pidempään, mutta takaraja häämöttää.

 

PÄÄUUTISET

Tasapaino periytyy myös vesielämästä

Liikeaisti sopeutui niin veteen kuin maaelämään.

Maaperä vuotaa hiiltä

Kato kiihtyy, kun lämpö lisääntyy ja pohjoiset bakteerit virkoavat toimeen.

Esi-isien kekseliäisyys koki kolauksen

Kiviterään ei vaadittu erityistä älyä.

 

ARTIKKELIT

Miksi Mars kiehtoo meitä?

Tähtitieteilijä kertoo kymmenen hyvää syytä.

Kilot kertyvät aivoissa asti

Lihavuuteen on löytynyt uusia mekanismeja.

Pihalinnun 12 konstia selvitä talvesta

Lämmönsäätö sujuu, mutta ruoka-apu on tarpeen.

Alkoholi on kaikkien ongelma

Yhteiskunnalle lankeaa haitoista miljardilasku.

Ihmekammiot tekivät tilaa tieteelle

Irtiotto kirjaviisaudesta vapautti tutkimaan uutta.

Urbaani psykoosi
Kaupunkilaisten oma oireyhtymä

Jokin kasvattaa mielen sairastumisriskiä.

Lenin
Vallankumousmies seurapiireistä

Nuori herra radikalisoitui koulun päättövuonna.

 

TIEDE VASTAA

Voiko mies synnyttää?

Miksi valaat rantautuvat kuolemaan?

Onko eläimissä vasureita?

Kuinka nopeasti iho paleltuu?

Miksi poikkeus vahvistaa säännön?

Päihittääkö käsihuuhde saippuan?

 

KIRJAT

He ovat tuolla jossakin

Kohti tuntematonta

Tiede taipuu tarinaksi

 

OMAT SANAT

Täyttä hepreaa

Mammona tuli suoraan, kaveri kiertoteitä.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Uusi sarja nostaa esiin omat huiput

Kansallissankari Virtanen

Nobelisti keksi muutakin kuin rehun.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Mammona tuli suoraan, kaveri kiertoteitä.

Suomen kieli on aikojen kuluessa ollut kosketuksissa moniin kieliin joko suoraan tai välillisesti. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu heprea, jolla on erikoinen historia.

Muinaishepreaa lakattiin puhumasta jo parituhatta vuotta sitten, mutta se säilyi kirjallisuuden kielenä, ja sen pohjalta kehitettiin 1900-luvulla myös elävä puhekieli, nykyheprea. Aikoinaan uskottiin, että heprea oli koko maailman yhteinen alkukieli, ja suomeakin yritettiin todistaa sen lähisukulaiseksi.

Heprea on vaikuttanut suomeen etenkin uskonnollisen kirjallisuuden kautta, sillä Vanhana testamenttina tunnettu kirjakokoelma on pääosin kirjoitettu tällä kielellä.

Tosin keskiajalla, jolloin kristinusko vakiintui Suomeen, sitä luettiin latinankielisenä käännöksenä, mutta siinäkin oli heprealaisia lainoja. Ei ole yllätys, että osa uskonnollisen kielen sanastoa on selvää hepreaa, kuten aamen, halleluja, hoosianna, kerubi, mammona, messias, rabbi, saatana ja sapatti.

Hepreasta on saatu myös tavallisen elämän sanastoa.

Taivaalta satanut salaperäinen manna on meillä muuttunut vehnäsuurimoiksi. Makoisaa rahkaherkkua merkitsevä pasha perustuu heprean pääsiäistä merkitsevään sanaan.

Mahdollisesti hepreasta tulevat myös aaloe, iisoppi, kameli ja palsami, mutta tämäntapaisten laajalti tunnettujen sanojen kulkureitit ovat niin mutkikkaita, että perimmäistä lähtökohtaa on mahdotonta tietää varmasti.

Satunnaisesti heprean sanoja on tullut muitakin teitä. Esimerkiksi sortovuosien salaisesta vastarintajärjestöstä käytettiin nimitystä kagaali, joka juontuu venäjän välityksellä heprean seurakuntaa merkitsevästä sanasta. Kaverin takana piileskelee ilmeisesti heprean ystävää tarkoittava sana, joka on saatu jiddišin kautta.

Merkittävä lainojen joukko ovat raamatulliset henkilönnimet, sellaiset kuin Abraham, Eeva, Elisabet, Johannes, Matias, Mikael, Maria ja Mirjam. Niistä ja niiden suomalaisista muunnoksista on tullut nimipäiväkalenterimme perusaineistoa.

Muutamia erisnimiä käytetään myös yleisniminä. Goljatista on saatu isoa miestä merkitsevä koljatti. Vanhasta aatamista puhutaan, kun tarkoitetaan ihmisen pahaa sisua, aataminaikainen on ikivanha tai vanhanaikainen, Aatamin asussa ollaan alasti kuin paratiisissa ikään.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emerita professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017