Suomen kansallisperhosta valitaan paraikaa. Myös listan ulkopuolelta voi äänestää.

Sata vuotta täyttävälle Suomelle valitaan nyt kansallisperhosta.

Yleisöäänestys alkoi 15. maaliskuuta. Silloin sitruunaperhosen lisäksi vain nokkosperhonen oli ilmestynyt ihmisten ilmoille lajeista, jotka asiantuntijat olivat valinneet kisaan.

Vaalissa saa kannattaa omiakin ehdokkaita, jos ne täyttävät yleisyyden ja suomalaisuuden kriteerit. Ääniä voi antaa kesäkuun neljänteen. Voittaja julkistetaan 14. kesäkuuta.

Nyt huhtikuussa hereillä on muitakin aikuisena talvehtivia, kuten neitoperhosia ja suruvaippoja. Nämä lajit viettävät kylmän ajan piilossa, esimerkiksi vajoissa tai onkaloissa.

Huhtikuun viimeisellä viikolla lentoon lähtevät paatsamasinisiipi ja kangasperhonen. Pian niitä seuraa auroraperhonen. Kaikki kolme lajia ovat kotelotalvehtijoita, kuten kisan kaksi kiitäjää. Horsmakiitäjän voi nähdä alkukesän iltahämärässä pihasyreenin kukilla. Se hyrrää kuin kolibri.

Kesäkuussa melkein kaikki kansallisperhosten ehdokkaat ovat jo siivillään. Varmimmin niitä kohtaa heinäkuun alkupuolella perhosten paratiiseissa, niityillä ja lämpimillä metsäaukeilla. Silloin etenkin päiväperhosten määrät ovat suurimmat – ja äänestys on jo päättynyt.

Suosikkiaan pääsee äänestämään sivulla kansallisperhonen.fi. Osoitteesta saa apua ehdokkaan valintaan, eli kuvia ja tietoa Suomen perhosista. Myös ehdokaslistan ulkopuolelta saa ehdottaa suosikkiaan.

Asiantuntijoiden laatimalta ehdokaslistalta puuttuu monen nimeltä tuntema kaaliperhonen. Ratkaisuun on hyvä syy. Tosiasiassa kaaliperhosta on harva nähnyt. Se ei talvehdi Suomessa, ja 2000-luvulla niitä on lennellyt täällä vähän. Luonnossa nähtävät valkoiset perhoset ovat useimmiten lanttu-, virna- tai naurisperhosia.

Kysely

Mikä on suosikkisi kansallisperhoseksi?

Juhlapöytään tuli herkkuja asteekeilta asti.

Suomalaiseen joulupöytään on kerätty herkkuja eri tahoilta tuhansien vuosien ajan. Muinaiset kantasuomalaiset kohtasivat Itämeren alueella baltteja ja germaaneja, joilta opittiin viljelemään ohraa ja valmistamaan puuroa, maltaita, olutta ja leipää. Balttien opastuksella tutustuttiin myös herkullisiin merikaloihin, loheen ja ankeriaaseen. Ruotsalaisilta lainattiin myöhemmin silli ja silakka.

Joulu on kristillisperäinen juhla, joten sen vietto on alkanut vasta keskiajalla. Silloin myös ruokakulttuuri koki suuren muutoksen, kun etelä- ja keskieurooppalaiset tavat ja tuotteet alkoivat tulla tutuiksi sekä kaupan että kirkon välityksellä. Tärkeitä uutuuksia olivat mausteet, esimerkiksi inkivääri ja pippuri, joiden nimitykset juontuivat Aasian kielistä. Sinappi tuli ruotsin ja latinan kautta kreikasta.

Jo keskiajalla Suomeen tuotiin viikunoita, joiden nimitys lainattiin ruotsin kautta latinasta. Arvostettu juoma oli rypäleistä valmistettu viini, jota kutsuttiin germaanisella lainasanalla viina.  Germaaneilta tai skandinaaveilta saatu kakku tarkoitti alkuaan pientä leipää. Nämä kaikki mainitaan jo Agricolan teoksissa. Siellä on myös kaneli, mutta siitä käytetään Lutherilta lainattua nimitystä cinnamet.  

Suurvalta-aikana suomen kieleen virtasi sekä ruotsalaisia että ruotsin välityksellä kauempaa saatuja sanoja. 1600-luvun uutuuksia olivat riisi ja manteli, rusina ja korintti, luumu ja kriikuna, sokeri ja kaneli, kinkku ja kalkkuna.

Torttu saatiin 1700-luvulla ranskasta ruotsin kautta. Samaa tietä tulivat arabialainen siirappi ja Intian suunnalta kardemumma. Suklaa oli aluksi suklaajuomaa. Sen raaka-aineen ja asteekinkielisen nimen olivat jo 1500-luvun espanjalaiset löytöretkeilijät tuoneet Eurooppaan, mutta kesti aikansa, ennen kuin chilillä maustetusta tulisesta puurosta osattiin kehitellä eurooppalaisia miellyttävä makea herkku.

Kaiken eksotiikan vastapainoksi on mukava todeta, että joulun perinteiset laatikot edustavat ilmeisesti suomalaisten omaa tuotekehittelyä. Laatikko-sana on kyllä lainaa ruotsista tai alasaksasta, mutta siellä se on tarkoittanut vain kirstua tai muuta säilytysastiaa. Suomessa siitä on tullut myös uuniruokien valmistusastian ja tällaisessa astiassa valmistetun makoisan ruokalajin nimi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

  

Siitä todistavat some, sote ja kyky.

Kiireisessä nykymaailmassa nopeus on valttia. Kieli vastaa haasteeseen monin tavoin: sanoista karsitaan osia, jotka eivät ole ymmärtämisen kannalta välttämättömiä. Pitkiä ilmauksia korvataan lyhenteillä varsinkin silloin, kun ne toistuvat tiheästi. Lyhentäminen kukoistaa esimerkiksi suurten organisaatioiden suunnittelukielessä.

Monet nimet ovat alkuaan lyhennesanoja, kuten Gestapo, Nato tai Unesco. Lyhenne voi säilyä, vaikka nimi muuttuisi. Esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus muuttui jokin aika sitten Kotimaisten kielten keskukseksi, mutta lyhennenimi on sama Kotus kuin ennenkin. Unicef on alkukirjainlyhenne sanoista United Nations International Children's Emergency Fund. Nykyisestä nimestä United Nations Children's Fund sitä ei voisi enää muodostaa samalla tavalla.

Tuttuja lyhenteitä voi käyttää, vaikka ei olisi aavistustakaan siitä, miten ne on alun perin muodostettu. Koululaisten oppimista mittaavan kansainvälisen Pisa-tutkimuksen nimi on alkukirjainlyhenne sanoista Programme for International Student Assessment. Teoston ainekset on poimittu Säveltäjäin tekijänoikeustoimistosta.

Kun lyhenteen muodostaa valikoimalla äänteitä sopivasti, syntyy uusi, taivutuskelpoinen sana. Lyhentämisestä onkin tullut normaali sananmuodostuskeino perinteisen johtamisen ja yhdistämisen rinnalle. Esimerkiksi opinto-ohjaajasta on tullut opo, ruotsinsuomalaisesta ruosu, sosiaali- ja terveystoimesta sote, sosiaalisesta mediasta some ja työkyvyn ylläpidosta tyky.

Sananosistakin voi kasvattaa uusia sanoja. Englannin entistä merkitsevästä etuliitteestä ex- muodostettu eksä on käypä nimitys entiselle puolisolle tai seurustelukumppanille. Sen vastakohta nyksä on saatu vaihtamalla alkuosaksi nykyinen-sanan alkuäänteet. Näppärää!

Juuri nyt on kasvisruoka sanaston innovaatiokeskus, ja sen myötä kasvissyöjään viittaavan vegetaristi-sanan alkuosa vege on muuttunut trendikkääksi etuliitteeksi: vegebuumi, vegehylly, vegekauppa, vegelaatikko, vegemessut, vegepizza, vegeruoka, vegetarjonta, vegetukku. Tällaisia yhdyssanoja ei vielä löydy Kielitoimiston sanakirjasta, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan guru ennustaakseen, että myös sanakirjan vegeosasto rikastuu lähiaikoina huomattavasti.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Käyttäjä3876
Seuraa 
Viestejä997
Liittynyt9.3.2017

Lyhyestä sana selvä

Nobelaner kirjoitti: Käyttäjä3876 kirjoitti: Amanda88 kirjoitti: Kuka haluaa olla nyksä, kun se on lupaus että olet kohta eksä. Pessimisti ei pety. Tuo on kyllä selkeästi toiseksi tyhmin hokema ikinä. Siis että pessimisti ei pety. Ensimmäiseksi tyhmin on tietenkin se että "kypärä/turvavyö/mikälie on halpa henkivakuutus." Vanhemmat kovat jätkät höhötteli aikoinaan kun laitoin turvavyön kiinni. Sanoin niille että se on kovin jätkä joka säilyy hengissä.
Lue kommentti

Opeta lapsi ampumaan ja lapsi saa kokeista kiitettäviä
https://www.facebook.com/Channel4News/videos/10154717292226939/

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 4/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Kehu tyttö päivässä

Jo kuusivuotiaat tytöt uskovat, että äly on miehinen ominaisuus.

 

PÄÄUUTISET

Kahvi vauhdittaa muistientsyymiä

Kannattaa kuulua kahvihulluun kansaan.

Kaupunkilainen hidastaa

Väenpaljous pakottaa satsaamaan laatuun.

Eksomaissa elämä voisi hyppiä

Elämän uumoilu vasta löydetyiltä sisarplaneetoilta on jo alkanut.

Yksi muisto loihtii esiin muita

Samojen aikasolujen tallentamat tapahtumat liimautuvat tiukasti yhteen.

 

ARTIKKELIT

Rasva palaa liikkeessä

Mitään erityistä rasvanpolttoliikuntaa ei kuitenkaan ole olemassa.

Lihas kasvaa levossa

Treenattaessa rakennusainetta kuluu vielä enemmän kuin uutta syntyy.

Murrosikä lisää kierroksia

Kuohunta viimeistelee aivot aikuisuuteen.

Murrosikä alkaa yhä nuorempana

Syytä haetaan ylipainosta ja ympäristöstä.

Arkeologi pinnan alta

Suomi saa ensimmäisen meriarkeologian tohtorin.

Vaikka lämpenee, meillä voi viiletä

Ilmastonmuutos uhkaa suistaa Pohjois-Atlantin lämmönkierrätyslakkoon.

5G verkottaa koko elämäsi

Huippunopea tiedonsiirto tuo älyn kotiin ja kaupunkiin.

Demokratia tuli idästä

Kansanvaltaa on suotta juhlittu lännen luomuksena.

 

TIEDE VASTAA

Oliko dinosauruksilla mummoja?

Miksi jotkin eläimet nukkuvat seisaaltaan?

Onko oluen ja viinan alkoholissa eroja?

Kummin päin muna säilyy parhaiten?

Miksi teepussi saa mikrossa kuumennetun veden kiehumaan?

Keitä ovat kukkahattutädit?

 

KIRJAT

Anna lapselle naama-aikaa

Kissa valloitti maailman

Älä huku tavaratulvaan

 

OMAT SANAT

Lyhyestä sana selvä

Siitä todistavat some, sote ja tyky.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Suomen oma Einstein

Gunnar Nordström kehitti painovoimateorian ennen saksalaista ystäväänsä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Tyrannosaurukset luultavasti aistivat kuonollaan yhtä hyvin kuin ihmiset sormenpäillään.

Tyrannosauruksilla oli herkästi aistiva kuono, jolla he hoivasivat jälkeläisiään ja jota ne käyttivät myös parittelua edeltävään hellintään.

Näin todistelevat tutkijat, jotka ovat analysoineet vastalöydetyn tyrannosauruslajin Daspletosaurus hornerin ja sen sukulaisten, kuten Tyrannosaurus rexin, kasvoluiden rakennetta.

Tyrannosaurusten kuonon epätasainen pintarakenne viittaa siihen, että kuonoa peitti herkästi aistiva suomuinen iho. Kuono oli tutkijoiden mukaan samanlainen kuin krokotiileilla.

Tyrannosaurusten kuonoluiden aukot, joissa verisuonet ja hermosäikeet kulkivat, ovat lähestulkoon samalla tavoin järjestyneitä ja yhtä tiheässä kuin krokotiileilla. Aukot luissa mahdollistavat kuonon tiiviin hermotuksen. Krokotiileilla kuonon herkkyys vastaa ihmisten sormenpäiden tuntoherkkyyttä.

Tyrannosaurukset käyttivät herkkää kuonoaan samoihin tarkoituksiin kuin krokotiilit, tutkijat päättelevät. Kuono oli tärkeä tietenkin saalistuksessa ja erilaisten kohteiden käsittelyssä.

Herkkä kuono oli omiaan myös aistimaan pesän lämpötilaa ja pitämään sen sopivana. Se auttoi myös munien ja poikasten liikuttelussa näitä vahingoittamatta.

Parittelussa tyrannosaurukset saattoivat hieroa kuonojaan yhteen eräänlaisena esileikkinä, tutkijat kirjoittavat raportissaan Scientific Reports -lehdessä.