Onnellisuus on kuin toivottu tauti, mutta mistä sen voi itseensä tartuttaa? Selvitimme, mitä tiede sanoo onnen elementeistä.

Kaikki uskovat tietävänsä, mitä onni on, mutta kukaan ei osaa sitä yksiselitteisesti määritellä – ei, vaikka onnellisuuden olemusta on puntaroitu antiikin Sokrateesta lähtien. Tutkijat ovat kuitenkin kyenneet selvittämään, millaisista aineksista onni koostuu. Tulosten valossa näyttää siltä, että useimmat meistä etsivät sitä aivan vääristä lähteistä.

1 Onni on vauras kotimaa?

– Hipit olivat oikeassa, julisti Warwickin yliopiston taloustieteen professori Andrew Oswald taannoin yleisöluennollaan. – Talouskasvu ei korreloi onnellisuuden kanssa.

Rikkaiden valtioiden asukkaat ovat keskimäärin onnellisempia kuin köyhien, mutta kun tietty vauraus – vajaa viidennes Suomen nykyisestä bruttokansantuotteesta – on saavutettu, kansalaisten onnellisuus ei enää lisäänny. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain kansalaisista yli 99 prosenttia elää nyt yltäkylläisemmin kuin yksikään edeltänyt sukupolvi, mutta subjektiivinen onnellisuus on vuosikymmeniä sinnitellyt suurin piirtein samoissa lukemissa.

Kun kansan perustarpeet on täytetty, valtion ei ole mitään järkeä rikastua enempää, Andrew Oswald päättelee.

2 Oikea sukupuoli?

Nykynaiset ovat onnettomampia kuin nykymiehet, kun tilanne 1970-luvulla oli päinvastoin, väittävät Pennsylvanian yliopiston tutkijat Betsey Stevenson ja Justin Wolfers. Myös Anke Plagnol Cambridgen yliopistosta on kollegoineen pannut merkille, että naisista tulee vuosien mittaan miehiä onnettomampia. Tämä johtuu Plagnolin mukaan siitä, että naiset eivät onnistu tavoitteissaan niin hyvin kuin miehet. Tilastollinen ikä, jossa miehet ohittavat naisten onnellisuuden, on 48 vuotta.

3 Onnelliset aivot?

Wisconsin-Madisonin ylipiston psykologian professori Richard Davidson on havainnut, että myös otsalohkojen, erityisesti käyttäytymistä ja motivaatiota hoitavien etuotsalohkojen, vilkkaudella on yhteys onnellisuuteen. Kun vasen etuotsalohko työskentelee kiivaammin kuin oikea, ihminen on yleensä onnellinen ja innostunut. Jos taas oikea on selvästi aktiivisempi, ihminen on todennäköisesti onneton tai ahdistunut. Otsalohkojen tyypillinen työnjako näkyy jo lapsilla.

4 Huippukokemukset?

Syvin nautinto ja tyydytys vaativat ponnistelua, opastavat positiivisen psykologian uranuurtaja, Pennsylvanian yliopiston professori Martin Seligman, ja niin sanottujen flow-kokemusten spesialisti, Kalifornian Drucker-instituutin professori Mihály Csíkszentmihályi.

”Vuorikiipeilijä saattaa olla paleltumaisillaan, äärimmäisen uupunut, putoamaisillaan pohjattomaan halkeamaan, mutta hän ei haluaisi olla muualla. Cocktailin siemailu palmun alla turkoosin meren äärellä on mukavaa, mutta sitä ei voi verrata riemuun, jota kiipeilijä tuntee hyytävän kylmällä vuorenhuipulla”, Csíkszentmihályi kuvaa kirjassaan The Call of the Extreme.

Professorin mukaan huippukokemuksia ei kuitenkaan tarvitse hakea äärioloista. Täydellinen keskittyminen mihin tahansa haasteeseen voi synnyttää uppoutumisen lumon, joka tuottaa niin suurta tyydytystä, että aika pysähtyy ja ihminen unohtaa jopa itsensä.

5 Hyvä terveys?

Terveydentila korreloi voimakkaasti onnellisuuden kanssa: kipeänä on vaikea olla onnellinen, masentuneena suorastaan mahdotonta. Kyse on kuitenkin ihmisen omasta arviosta, sillä objektiivinen terveydentila ei ole käytännössä lainkaan sidoksissa onnellisuuteen.

Hyvässä lykyssä terveys ja onni synnyttävät myönteisen kierteen. Rotterdamin Erasmus-yliopiston Ruut Veenhoven sanoo, että onnellisuus edistää terveyttä ja pidentää ikää yhtä paljon kuin tupakointi tuhoaa ja lyhentää.

Onni on terveellistä ilmeisesti siksi, ettei stressi pääse rapauttamaan immuunijärjestelmää.  Winsconsinin yliopiston 10 000 ihmisen seurantatutkimuksessa on käynyt ilmi, että onnellisimmat hallitsevat kielteisiä tunteitaan paljon keskimääräistä paremmin ja että iltaisin heidän elimistössään on vähiten stressihormoni kortisolia.

6 Pullea lompakko?

Raha tekee onnellisemmaksi, jos se nostaa köyhyydestä keskiluokkaan, sanoo bestselleriksi nousseen Stumbling on Happiness -kirjan kirjoittaja, psykologi Daniel Gilbert Harvardin yliopistosta. Sitten tulee stoppi. Ero viidentuhannen ja viidenkymmenentuhannen vuosituloissa on dramaattinen, mutta muutos viidestäkymmenestätuhannesta miljoonaan ei juuri vaikuta onnellisuuteen.

Psykologit selittävät vaurauden ja onnellisuuden hämmästyttävän löyhää yhteyttä muun muassa sillä, että ihminen vertaa jatkuvasti omaa tilannettaan muiden tilanteeseen. Kaikki on siis suhteellista: miljonäärikin tuntee itsensä surkeaksi miljardöörien seurassa.

Tutkijat puhuvat myös ”hedonismin oravanpyörästä”, joka saa meidät nopeasti tottumaan hyviin asioihin ja pitämään niitä itsestään selvinä. Siksi vaadimme aina lisää.

Hedonismin oravanpyörään vauhtia polkee ilmeisesti se, että aivoissamme on erilliset järjestelmät halulle ja pitämiselle.  Haluamiseen kytkeytyvät manteli- ja accumbens-tumake, jotka viestivät dopamiinin välityksellä. Tykkääminen taas syntyy opioidien avustuksella, selittää tutkija Daniel Nettle Newcastlen yliopistosta.

Haluamisessa palkitsevaa on nimenomaan odotus, ei saaminen. Voimme siis hinkua jotakin, joka ei tuotakaan tyydytystä, kuten esimerkiksi rahaa.

7 Iloiset geenit?

Kaksostutkimusten perusteella onnellisuus on osin synnynnäistä. Perimä ikään kuin rajaa vaihteluvälin, jonka sisällä onnellisuutemme muuntelee. Tämän vuoksi niin lottovoittajan kuin halvaantuneen onnellisuus palautuu melko pian lähtötasoonsa.

Minnesotan yliopiston emeritusprofessorin David Lykkenin ja hänen kollegansa Auke Tellegenin tutkimukset osoittavat, että geenit määräävät ihmisen perusonnellisuuden noin 50-prosenttisesti. Samaan tulokseen päätyi äskettäin lähes tuhat kaksosparia seulonut Edinburghin yliopiston professorin Timothy Batesin ryhmä.

Skottien mukaan perimän ja onnellisuuden kytkös selittyy geneettisesti määräytyvillä temperamenttipiirteillä, kuten ulospäinsuuntautuneisuudella, tasapainoisuudella ja tunnollisuudella. Nämä onnelliset ominaisuudet kulkevat yleensä pakettina: jos saat yhden, saat todennäköisesti ne kaikki.

Bates on jopa sitä mieltä, että tietyt piirteet aiheuttavat onnellisuuden. Avoimilla, sosiaa­lisilla ihmisillä, jotka eivät murehdi liikoja, on taipumus onnellisuuteen, hän summaa.

Persoonallisuuteen ja onneen kytkeytyy monta geeniä. Eniten lienee tutkittu mielialaan vaikuttavan serotoniinin kuljettajaproteiinin geeniä. Sillä on kaksi muotoa, lyhyempi ja pidempi, ja ne meistä, joilla on lyhyempi versio, ovat tavallista alttiimpia esimerkiksi neurooseille ja negatiivisille tuntemuksille. Aivokuvauksissa tämä näkyy muun muassa mantelitumakkeessa. Pelokkaiden ihmiskasvojen katselu kiihdyttää lyhyen geenimuodon kantajien tumaketta monin verroin enemmän kuin niiden, joilla on kaksi pitkää kopiota.

8 Nuoruus ja kauneus?

Ruut Veenhovenin mukaan fyysisesti viehättävät nuoret ovat jonkin verran onnellisempia kuin keskivertotoverinsa. Kauneuden ja onnellisuuden sidos ei kuitenkaan ole niin voimakas kuin kaikesta ulkonäkökohkaamisesta voisi päätellä.

Eikä onnea määrää ikäkään. Tosin keski-ikäiset ilmoittautuvat hitusen onnettomammiksi kuin nuoret ja vanhat. Tilastollisesti syvin notkahdus näyttää osuvan 44. ikävuoden tienoille.

Ikäihmiset ovat kuitenkin paljon onnellisempia kuin nuoremmat kuvittelevat. Stanfordin yliopiston professorin Laura Carstensen tulosten mukaan myönteisten tunteiden esiintymistiheys tai voima ei muutu 18. ja 94. ikävuoden välillä. Sen sijaan kielteiset tunteet, kuten mustasukkaisuus, surumielisyys, viha ja ahdistus, harvinaistuvat vuosien karttuessa.

9 Äly ja koulutus?

Jos koulutuksella tarkoitetaan perinteistä, arvosanoihin tähtäävää opetusta, se vaikuttaa onnellisuuteen hyvin vähän. Sen sijaan epävirallinen, koulun ulkopuolella tapahtuva opiskelu voi kasvattaa onnellisuutta hyvinkin paljon, on todennut muun muassa Alex Michalos,  Brittiläisen Kolumbian yliopiston yhteiskuntatieteiden professori.

Älykkyys sen sijaan ei vaikuta onnellisuuteen mitenkään. Kun Erasmus-yliopiston Yowon Choi analysoi asiasta tehtyjä tutkimuksia, hän totesi, etteivät fiksut ihmiset ole yhtään onnellisempia kuin muut.

10 Mieluinen työ?

Työssä käyvä on keskimäärin onnellisempi kuin työtön. Itse asiassa työttömyys on ainoita asioita, joista onnellisuus ei hevin ponnahda takaisin perustasolleen.

Työ on tärkeä osa identiteettiä. Sen kautta luodaan verkostoja ja sosiaalista minäkuvaa, selittävät taloustieteilijät Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja kirjassaan Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi.

Työn vaikutus onnellisuuteen riippuu pitkälti siitä, miten kukin työhönsä suhtautuu ja millaisia tavoitteita itselleen asettaa.  New Yorkin yliopiston liiketalouden professori Amy Wrzesniewski antaa esimerkin tutkimistaan sairaalan laitosapulaisista: ne, joille sairaala on vain työpaikka ja työ pelkkää siivoamista, eivät saa tyydytystä työstään. Sen sijaan ne, jotka katsovat olevansa olennainen osa potilaiden hoitotiimiä, arvostavat työtään ja nauttivat siitä.

Työssä myös itsenäisyyden tunne on tärkeä. Tästä kertoo se, että yksityisyrittäjät ovat keskimäärin onnellisempia kuin palkansaajat, silloinkin, kun heidän tulonsa ovat pienemmät. Yksilöllisyyttä korostavissa kulttuureissa vapauden tunne ja työstä saatu tyydytys vaikuttavat ihmisen onnellisuuteen kuitenkin enemmän  kuin kollektiivisissa kulttuureissa.

11 Puoliso ja perhe?

Naimisissa olevat ovat onnellisempia, terveempiä, pitkäikäisempiä, varakkaampia ja seksuaalisesti aktiivisempia kuin sinkut tai avoliittolaiset, joiden onnellisuus sijoittuu noiden kahden väliin. Avion yhteys onneen voi kuitenkin selittyä sillä, että onnellisten ihmisten on todettu löytävän puolison muita todennäköisemmin.

Entä lapset? Yllättäen jälkikasvulla on tutkimusten mukaan vain pieni vaikutus onnellisuuteen – ja se on negatiivinen. Vanhemmat ovat onnettomimmillaan silloin, kun heidän lapsensa ovat taaperoiässä tai teinejä, tietää Harvardin yliopiston Daniel Gilbert.

Gilbertin mukaan on kuitenkin olennaista, että luulemme lasten tekevän meidät onnellisiksi. Jos ihmiset alkaisivat ajatella, ettei lapsiin uppoava aika, vaiva ja raha maksakaan itseään takaisin onnen tunteina, edessä olisi sukupuutto.

12 Joukko ystäviä?

Onnellisimmat ihmiset ovat seurallisimpia, ja ystävillä on väkevä yhteys onnellisuuteen. Onnellisuus jopa tarttuu ihmisestä toiseen: kun joku tulee onnelliseksi, se vaikuttaa paitsi hänen ystäviinsä myös ystävien ystäviin – ja vielä ystävien ystävien ystäviin. Tartuntana saatu olotilan kohennus voi kestää jopa vuoden ajan, sanovat Harvardin yliopiston Nicholas Christakis ja San Diegon yliopiston James Fowler, jotka löysivät ketjureaktion jo 20 vuotta kestäneestä seurantatutkimuksesta.

13 Avulias mieli?

Tutkimusprofessori Carolyn Schwartz Massachusettsin yliopistosta on tutkinut tuhansia ihmisiä ja huomannut, että ne, jotka auttavat muita, ovat merkittävästi onnellisempia kuin ne, jotka eivät niin tee. Samanlaisia tuloksia on lukuisia.

Neuropsykologit uskovat löytäneensä ilmiölle jopa biokemiallisen selityksen. Esimerkiksi Nature- ja Pnas-lehdessä viime ja toissa vuonna julkaistut tutkimukset kertovat, että hyväntekeväisyys aktivoi aivoissa samoja mielihyvärakenteita kuin sosiaalinen kanssakäyminen ja seksi.

Hyväntekeväisyydestä ja myönteisistä tuntemuksista syntyy toisiaan ruokkiva kierre. Useissa tutkimuksissa on todettu, että onnelliset ovat muita avuliaampia.

14 Usko Jumalaan?

Satojen tutkimusten mukaan uskonto vahvistaa onnellisuutta. Uskonnolliset ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä, vähemmän stressaantuneita ja tasapainoisempia kuin ei-uskonnolliset.

Liesbeth Snoep Rotterdamin Erasmus-yliopistosta pani kuitenkin merkille, että useimmat onnellisuutta ja uskontoa ruotineet tutkimukset on tehty Yhdysvalloissa. Tästä syystä hän kartoitti asiaa erikseen myös Alankomaissa ja Tanskassa. Paljastui, että uskonnollisuuden ja onnellisuuden kytkös ylitti merkitsevyyden rajan vain Yhdysvalloissa.

Snoep arvelee osaselitykseksi muun muassa sitä, että Tanskassa ja Alankomaissa valtio hoitaa sosiaaliturvaa enemmän kuin Yhdysvalloissa, missä se jää monin tavoin kirkkojen kontolle.

Toisaalta hengellisyys ja usko oman elämän merkityksellisyyteen voivat vahvistaa onnellisuutta, vaikka uskonto tai kirkossa käyminen ei niin tekisikään. Näin totesi äskettäin 8–12-vuotiaita lapsia tutkinut Brittiläisen Kolumbian yliopiston ryhmä.

15 Huojuvat palmut?

Aurinko torjuu kaamosmasennusta, mutta onnellisuus ei vaihtele ilmaston mukaan. Huojuvien palmujen alla elämä ei ole sen auvoisempaa kuin kylmässä tai pimeässä. Esimerkiksi me suomalaiset keikumme kaikkien maailmanlaajuisten onnellisuustutkimusten kärkisijoilla.

16 Kohtuus kaikessa?

Liika onnellisuus latistaa. Kielteinen mieliala tekee analyyttisemmäksi, kriittisemmäksi ja innovatiivisemmaksi, on moneen kertaan todennut
onnellisuustutkimuksen pioneeri, Illinoisin yliopiston psykologian emeritusprofessori Ed Diener.

Samaan suuntaan osoittaa myös hiljattain Perspectives on Psychological Science -lehdessä julkaistu liki satatuhatta ihmistä kattanut analyysi. Asteikolla 1–10 kahdeksikon onnellisuustason ihmiset olivat menestyneet elämässään paremmin kuin superonnelliset ysit ja kympit. Kasit myös kouluttautuivat ja ansaitsivat onnellisimpia enemmän.

Jos ihminen on täydellisen onnellinen, hänellä ei ole motivaatiota muuttaa mitään, tutkijat arvelevat.

Anna kielteisten tunteiden tulla

Mikä ennen oli normaalia surua, pitää nykyisin nujertaa. Onnellisuudesta on tullut valtava bisnes, toteavat Ed Diener ja Robert Biswas-Diener tuoreessa kirjassaan Happines: Unlocking the Mysteries of Psychological Wealth. Hyllyt notkuvat onnellisuusoppaita, ja jokin lääkeyritys jossakin kehittää paraikaa lääkettä, joka tekee sinusta onnellisemman.

Kielteiset tunteet ovat kuitenkin tarpeen. Ne eivät kehittyneet turhaan. Ei olisi hyväksi, jos tuntisit olosi onnelliseksi, kun olet pimeällä kujalla yksin yöllä, huomauttaa Daniel Gilbert.

Jos siis joku tarjoaa sinulle pilleriä, joka pitää sinut sataprosenttisen onnellisena, juokse karkuun.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009.

Onnellisuustutkijoiden ohjeita onneen

Vaikka onnellisuudella on geneettinen pohja, noin puolet ihmisten onnellisuuseroista aiheutuu ympäristötekijöistä. Omaa onnellisuuttaan voi siis jokainen virittää. Tässä muutamia ohjeita:

”Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Ne, jotka päivittäin pysähtyvät miettimään jotakin myönteistä asiaa, voivat paremmin kuin muut.”

David Myers, Hope College

”Yritä olla aktiivinen ja sosiaalinen, vaikka vain muutaman ihmisen kanssa. Harjoittele asioita, jotka ovat sinulle emotionaalisesti haastavia. Aseta itsellesi pieniä tavoitteita ja ponnistele niiden saavuttamiseksi. Tutkaile ilonaiheitasi – ne paljastavat, mikä toimii sinun elämässäsi.”

Timothy Bates, Edinburghin yliopisto

”Tunnista omat vahvuutesi ja muokaa elämääsi niin, että käytät niitä enemmän - työssäsi, ihmissuhteissasi, vapaa-aikanasi. Mitä enemmän hyödynnät vahvuuksiasi, sitä enemmän flowta elämässäsi on.”

Martin Seligman, Pennsylvanian yliopisto

”Meidän ei kuulu olla onnellisia kaiken aikaa. Mitä hyötyä olisi kompassista, jonka neula olisi juuttunut kiinni? Onnellisuus on paikka, jossa käydään, ei paikka, jossa asutaan.”

Daniel Gilbert, Harvardin yliopisto

Yli seitsemän miljoonaa vuotta vanha eurooppalainen leukaluu ja hammas kuuluivat vanhimmalle mistään löytyneelle ihmisen esimuodolle.

Ihmisen sukulinja erosi lähimpien sukulaistemme simpanssien ja bonobojen sukulinjasta Euroopassa eikä Afrikassa, kuten aiemmin uskottiin.

Uusi teoria ihmisen kehityshistoriasta perustuu kahteen fossiiliin, jotka ovat löytyneet Kreikasta ja Bulgariasta.

Fossiilit – yksi erillinen hammas ja leukaluu hampaineen – kuuluvat Graecopithecus freybergi -nimiselle ihmisapinalajille. Se on tutkijoiden päätelmän mukaan todennäköinen ihmisen esimuoto. Sekä hammas että leukaluu ovat yli seitsemän miljoonaa vuotta vanhoja.

Ihmisen sukulinjaan viittaavat hampaiden juuret, jotka eroavat simpanssien ja muiden isojen apinoiden vastaavista. Isoilla apinoilla niin sanottujen välihampaiden juuret jakautuvat kahteen tai kolmeen haarakkeeseen.

Nyt löytyneissä fossiileissa juuret ovat pitkälti sulautuneet yhteen. Tämä piirre on myös nykyihmisellä sekä useilla ihmisen kantamuodoilla, kuten ardipithecuksilla ja australopithecuksilla.

Myös leukaluussa olevan kulmahampaan tietty piirre lähentää tutkijoiden mukaan fossiilia ihmisen kantamuotoihin.


Kulma- ja poskihampaan välissä oleva välihammas kuului yli seitsemän miljoonaa vuotta sitten eläneelle Graecopithecus-ihmisapinalle. Hammas on löytynyt Bulgariasta. Kuva: Wolfgang Gerber, University of Tübingen

Löydöt olivat yllätys tutkijoille. Kaikki aiemmat ihmisen mahdolliset kantamuodot ovat näet löytyneet Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Graecopithecukset ovat satojatuhansia vuosia vanhempia kuin vanhin Afrikasta löydetty ihmisen esimuoto. Tähän astin varhaisin löydös oli Tšadista esiin kaivettu Sahelanthropuksen eli sahelinapinan kallo, joka on kuuden, seitsemän miljoonan vuoden ikäinen.

Eurooppalaisten löytöpaikkojen maakerrostumat ovat likipitäen yhtä vanhoja. Leukaluu löytyi Kreikasta 7,24 miljoonan vuoden ja hammas Bulgariasta 7,175 miljoonan vuoden ikäisestä kerrostumasta.

Löydöksien perusteella ihmisen kantamuoto erkaantui apinasukulaisista itäisessä Euroopassa Välimeren alueella. Tähän asti vahvoilla on ollut käsitys, että haarautuminen tapahtui Itä-Afrikassa. Ajallisesti sen uskotaan tapahtuneen 5–7 miljoonaa vuotta sitten.

Uuden teorian mukaan ihmis- ja simpanssilinja erkaantuivat, kun ympäristö alkoi dramaattisesti kuivua. Saharan autiomaa muodostui tutkijoiden mukaan yli seitsemän miljoonaan vuotta sitten samoihin aikoihin kun hampaan ja leukaluun omistajat elivät.

Muutoksesta on merkkejä fossiilien maakerrostumissa. Maa-aineksessa on hienojakoista punaista silttiä sekä suoloja, jotka ovat tutkijoiden mukaan lentäneet tuulen mukana autiomaasta silloisen Välimeren yli. Nykyäänkin Saharasta kulkeutuu tuulen mukana pölyä, joskin paljon vähemmän kuin ammoin.

Samaan aikaan kun Sahara muodostui Pohjois-Afrikassa, Eurooppaan syntyi savanneja. Tästä kielivät sekä hiili- että fytoliittihippuset, joita on löytöpaikoilla.

Fytoliitit ovat kasvien jäänteitä, mutta ei minkä tahansa kasvien. Fytoliitit ovat peräisin ruohokasveista, jotka ovat tyypillisiä nimenomaan tropiikin savanneilla ja ruohikkomailla.

”Fytoliittiaineisto kertoo ankarista kuivuuskausista, ja hiilen analyysi viittaa toistuviin maastopaloihin”, kertoo professori Madelaine Böhme Tübingenin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Eurooppalaiseen savanniin viittaavat myös kirahvien, gasellien, antilooppien ja sarvikuonojen jäänteet, jotka ovat löytyneet graecopithecusten kanssa samoista paikoista.

Saharan ja Etelä-Euroopan savannin kehittyminen eristi ihmisen ja simpanssin kantamuodot toisistaan ja johti eri sukulinjoihin.

Tutkimusryhmät julkaisivat PlosOnessa kaksi analyysia, toisen fossiileista ja toisen maakerrostumista.

Suomessa saa maailman seitsemänneksi parasta sairaanhoitoa, kertoo uusi tutkimus. Paras maa oli Andorra, Yhdysvallat jäi sijalle 35.

Suomessa saa uuden tutkimuksen mukaan maailman seitsemänneksi parasta sairaanhoitoa.

Arvovaltaisessa Lancet-lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee maailman terveydenhuoltojärjestelmien tasoa vuodesta 1990 vuoteen 2015.

Tutkijat määrittelivät asteikolla 1-100, miten helposti kussakin maassa pääsee hoitoon ja miten tasokasta hoito on. Laadun mittarina käytettiin 32 yleisen, ehkäistävissä ja hoidettavissa olevan sairauden kuolleisuustilastoja. Toisin sanoen järjestelmä on sitä laadukkaampi, mitä harvemmin näihin tauteihin kuollaan.

Vertailussa parhaiten pärjäsi 70 000 asukkaan kääpiövaltio Andorra, joka sijaitsee Espanjan ja Ranskan välissä. Se sai lähes täydet pisteet (95) hoitoon pääsystä ja hoidon laadusta. Toisena oli Islanti.

Suomi on seitsemäntenä Norjan ja Ruotsin takana. Pisteitä tiputti esimerkiksi hieman muita korkeampi kuolleisuus sepelvaltimotautiin ja aivoverenkierron häiriöihin.

Toisaalta Suomen yläpuolelle sijoittuneet Norja ja Australia saivat Suomea huonommat pisteet kivessyövän ja eräiden ihosyöpien hoidossa.

”Suurimmassa osassa tapauksista nämä sairaudet voidaan parantaa tehokkaasti. Pitäisi olla vakavasti huolissaan, että ihmisiä kuolee tällaisiin sairauksiin maissa, joilla on resursseja niiden hoitoon”, sanoo vanhempi tutkija Christopher Murray Washingtonin yliopistosta.

Viesti kiteytyy erityisesti Yhdysvalloissa, joka oli tutkimuksessa sijalla 35 Viron ja Montenegron välissä.

Yhdysvallat käyttää terveydenhuoltoon asukasta kohden 9 000 dollaria vuodessa, enemmän kuin mikään muu valtio. Tästä huolimatta se sai varsin alhaiset pisteet monen sairauden hoidossa.

Rokotteilla ehkäistävät sairaudet kuten kurkkumätä, jäykkäkouristus ja tuhkarokko pysyivät hyvin kurissa useimmissa vauraissa valtioissa.

Huonoimmin sijoittuvat valtiot löytyvät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, eteläisestä Aasiasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Karibialta. Viimeiseksi sijoittui Keski-Afrikan tasavalta.

Lähes kaikki valtiot olivat kuitenkin parantaneet tasoaan vuodesta 1990. Tästä huolimatta kuilu rikkaiden ja köyhien valtioiden välillä terveydenhuollossa on 25 vuodessa kasvanut entisestään.

Yhdysvaltojen lisäksi monessa maassa terveydenhuollon taso on maan vaurauteen nähden jälkijunassa. Alisuoriutujia olivat muun muassa Indonesia, Intia ja Etelä-Afrikka. Euroopassa eniten parantamisen varaa olisi Britannialla.

Hoidon taso oli 25 vuodessa parantunut tuntuvasti muun muassa Etelä-Koreassa, Kiinassa, Turkissa, Perussa, Malediiveillä ja Nigerissä.

Kysely

Oletko tyytyväinen suomalaiseen sairaanhoitoon?

Ilma oli vanha tuttu, mutta alkutekijät puuttuivat.

Antiikin oppineiden mukaan maailman neljä peruselementtiä olivat maa, vesi, ilma ja tuli. Samoja asioita ovat pitäneet olennaisina kantauralilaiset esi-isämmekin, sillä näitä kaikkia tarkoittavat sanat kuuluvat ikivanhaan perintösanastoon. Niiden joukosta on saatu ainekset myös ihmisen koko elämänpiiriä tarkoittavalle sanalle maailma.

Vasta uudella ajalla on opittu määrittelemään alkuaineet tieteellisesti, ja tässä yhteydessä monet vanhastaan tunnettujen aineiden nimet ovat siirtyneet alkuaineiden nimiksi.

Kantauralin pii on tarkoittanut piikiveä ja hiili puuhiiltä. Vaski on ikivanha kulkusana, jota aiemmin on käytetty kuparin ja myöhemmin erilaisten metalliseosten nimityksenä.

Kulta, rauta ja tina ovat vanhoja germaanisia lainoja. Kupari, lyijy ja sinkki ovat ruotsalaisia lainoja ajalta ennen nykyaikaisten luonnontieteiden syntyä.

Rikkikin on tunnettu jo varhain, mutta sitä on nimitetty tulikiveksi ennen kuin nykynimi rikki levisi suomeen karjalan murteista 1700-luvun lopulla.

Murteissa rikki on tarkoittanut korvavaikkua, jonka vaikutukseen uskottiin ihottumien parantamisessa. Rikkijauhetta on käytetty samaan tarkoitukseen. Tulikivi esiintyy vanhoissa Raamatuissa maailmanlopun kuvauksissa. Kiivasta ja kiukkuista voidaan vieläkin sanoa tulikivenkatkuiseksi.

Suomesta tuli tieteen kieli 1800-luvulla. Fennomanian hengessä muutamille keskeisille alkuaineille muodostettiin oppitekoinen nimi. Pohjaksi valittiin sopivia sanoja omasta kielestä, mutta merkitysyhteyden mallia otettiin länsinaapurista.

Happi muodostettiin hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsissa oli muodostettu syre hapanta merkitsevästä sur-adjektiivista.

Ruotsin kväve oli johdettu verbistä kväva ’tukahduttaa’, joten suomen typpi tehtiin tukahtumista merkitsevästä typehtyä-verbistä.

Vety perustuu vesi-sanaan kuten sen latinankielinen esikuva hydrogenium, joka on sananmukaisesti ”vettä synnyttävä”. Sanahahmon muotoilussa antoi tukea ruotsin väte.

Tiede on kansainvälistä, joten useimmille alkuaineille on hyväksytty kansainvälinen nimi joko sellaisenaan tai kevyesti kotoistettuna.

Vuonna 1880 löydetyn gadoliniumin nimi on sentään sisällöltään suomalainen: se viittaa Johan Gadoliniin, joka noin sata vuotta aiemmin oli tehnyt uraauurtavaa työtä harvinaisten maametallien tutkimuksessa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

 

Tieteessä 5/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Uskomaton tulevaisuus

Jos tietäisimme 2000-lukua mullistavat
keksinnöt, ne olisi jo tehty.

 

PÄÄUUTISET

Kissakin tykkää ihmisistä

Kissa kestää hyvin yksinoloa muttei
se mikään erakko ole.

Aurinkotuuli kuivatti Marsin

Paksu kaasukehä pyyhkiytyi avaruuteen.

Luomu vaatii vielä työtä

Lupaukset alkavat täyttyä, kun sadot paranevat.

Robotit todella vievät ihmistyötä

Tilalle ei ole tullut uusia työpaikkoja
ainakaan Yhdysvalloissa.

 

ARTIKKELIT

Iso riita homeoireista

Terveysriskin suuruus jakaa näkemyksiä,
sillä sairastelua ei ole todistettu homeen syyksi.

Maailma lämpenee
Suomen luonto riehaantuu

Sakaali jolkottaa niityn laitaa, haikara tekee pesää
pylvään päähän, ja lehtipuita kasvaa Lapissa asti.

Köyhyyden voi voittaa

Vaikean alun selättäneet ovat olleet aktiivisia 
lapsia ja saaneet varhain tukea vakailta aikuisilta.

Tekoäly lähtee alkeista

Ihmisaivot tunnistavat rastin luonnostaan, mutta
tekoäly tarvitsee tehtävään tuhansia opetuskertoja.

Maha ei laske kaloreita

Mahalaukku ei kehittynyt erottelemaan
energiamääriä vaan tuntemaan kylläisyyttä.

Hippikesä ravisteli arvojamme

Voimme kiittää nuoria kapinallisia tasa-arvosta,
suvaitsevaisuudesta ja ympäristötietoisuudesta.

 

TIEDE VASTAA

Milloin kahvi muuttuu myrkyksi?

Kuinka nopeasti tieto vanhenee?

Miksi peiton alla nukahtaa helpommin kuin vaatteet päällä?

Paljonko räkää syntyy elinaikana?

Miksi kuuma vesi pitää erilaista ääntä kuin kylmä?

Puhdistavatko kasvit huoneilmaa?

 

KIRJAT

Tähtivalo, kamera käy!

Elävä kieli lainaa muilta

Huuhaa muuttuu

 

OMAT SANAT

Tiede tarvitsi aineita

Ilma oli vanha tuttu, mutta alkutekijät puuttuivat.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Lasikaton murtaja

Pirjo Mäkelä raivasi naisille tietä tieteen maailmaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.