Tiede-lehden toimittaja halusi tuntea itsensä, kuten filosofit kehottavat. Hän tutkitti oman dna:nsa, muttei oppinut mitään, mitä ei tiennyt ennestään. Paitsi että dna-testi on seuraava Facebook.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Jos on pakko valita, mieluummin alkoholisoidun kuin masennun.

Alkoholismiin minulla olisi sopivat perintötekijät. Jos joisin tarpeeksi ahkerasti ja kauan, minulle kehittyisi alkoholiriippuvuus tavallista helpommin.

Ennen vanhaan moni suomalainen pääsikin minun kaltaisillani geeneillä ennenaikaisesti hautaan. Nykyään alkoholismia voi onneksi hoitaa naltreksonilla. Se on lääke, joka vähentää alkoholiriippuvaisen viinanhimoa ja repsahduksen todennäköisyyttä.

Onnekseni minulla on geenimuoto, jonka ansiosta naltreksoni vaikuttaa minuun paljon tehokkaammin kuin juoppoihin, joilla on epäonnekseen eri muoto tästä geenistä.


En aio masentua

Jos taas masentuisin, minun olisi ehkä turvauduttava psykoterapiaan, mihin suhtaudun hyvin varauksellisesti. Jotkut masentuneet nimittäin saavat nykyaikaisista masennuslääkkeistä paljon enemmän apua kuin toiset, ja minä kuulun siihen ryhmään, joka todennäkäisesti hyötyisi tällaisista lääkkeistä kaikkein vähiten.

Tai ollaanpa täsmällisiä. Kromosomissa 7 on geeni nimeltä Abcb-1. Vaikka kaikilla ihmisillä on tämä geeni, sen emäsjärjestys on eri ihmisillä erilainen. Vaihtelua on tässä geenissä vain yhdessä emäsparissa eli nukleotidissa, joka tässä tapauksessa voi olla joko A (adeniini) tai G (guaniini).

Koska tämä geeni ei sijaitse sukupuolikromosomissa, se peritään molemmilta vanhemmilta. Voin siis saada molemmilta vanhemmiltani A:n tai molemmilta G:n tai sitten toiselta vanhemmaltani A:n ja toiselta G:n.
Tällaiset yhden emäsparin poikkeamat - single nucleotide polymorphism, snp, tai rennosti "snippi", kuten geneetikot niitä kutsuvat - selittävät, miksi olemme erilaisia. Yksi ainoa nukleotidi 3,1 miljardin emäsparin joukossa voi aiheuttaa kuolemaan johtavan sairauden tai muuttaa vaikka silmän värin.

Tämä seiskakromosomissa sijaitseva snippi - rs2032583, jos geneetikoilta kysytään - vaikuttaa ilmeisesti masennuslääkkeen kulkeutumiseen veri-aivoesteen läpi aivoihin.

Oli mekanismi mikä tahansa, ainakin yksi tutkimus viittaa siihen, että nykyaikaisista masennuslääkkeistä hyötyvät eniten ne, joiden perimä on GG. Mutta olisi siitäkin hyötyä, jos olisi G perittynä edes toiselta vanhemmalta (AG). Ikävä kyllä oma perimäni on AA.

Eikä siinä vielä kaikki. Tavallisimpia nykyaikaisten masennuslääkkeiden, niin sanottujen serotoniinin takaisinoton estäjien, sivuvaikutuksista ovat seksuaaliset toimintahäiriöt. Kromosomissa 13 sijaitseva snippi rs6311 vaikuttaa siihen, kuinka todennäköisesti lääkitys haittaa seksiä.

Jos genotyyppi on CT tai TT, seksivaikutusten todennäköisyys on tavanomainen. Ikävä kyllä itselläni on CC, joka ainakin yhden tutkimuksen mukaan yli kolminkertaistaa seksihäiriöiden riskin.


Heroiinia? Ei kiitos, on addiktiogeeni

Nämä pari geeniä ovat vain jäävuoren huippu. Amerikkalaisfirma 23andmeltä tilaamani testin perusteella sain keväällä tietää oman dna-koodini 559 686 snipin osalta.

Raakadatalla yli 500 000 snipistä en tosin tee juuri mitään. Mielenkiintoisempaa on tietää, miten omat perintötekijäni tutkimusten mukaan ennustavat sairausriskejä ja ominaisuuksia Parkinsonin taudista silmien väriin. Näitä snippeihin liittyviä ominaisuuksia 23andmen nettisivulla on tällä hetkellä 116.

Sain sähköpostiviestin tulosten valmistumisesta pari viikkoa luvattua aiemmin. Kirjauduin etukäteen luomallani tunnuksella palveluun sisään, ja ennen kuin huomasinkaan, olin täysin uppoutunut itseeni.

Mitään tärkeää uutta en perimästäni oppinut. 41 vuoden ikään ehtineenä olen tullut jo melko lailla tutuksi omien piirteideni kanssa. Tiedän melko hyvin, mitä itsessäni voin muuttaa ja mitä en.

Myös monet sairauden riskejä lisäävät geenit ovat jo ehtineet ilmoittaa olemassaolostaan, jos eivät vielä oireiluna, niin laboratoriotesteissä näkyvinä viitearvojen ylityksinä.

Olin ennemminkin lumoutunut palvelun viihdearvosta.

Esimerkiksi tieto siitä, että tulisin erityisen herkästi riippuvaiseksi heroiinista, on tuskin kauhean tarpeellista informaatiota kenellekään. Tuskinpa haluaisin kokeilla heroiinia, vaikkei koukun riski niin suuri olisikaan.


Mitä? En varmana ole sprintteri!

Maratonkaverin kanssa vitsailtiin jo etukäteen, että jos nyt jostakin voi olla varma, niin siitä että minulla on geenistä Actn-3 se pitkänmatkanjuoksijan versio.

Yli 150 geenin tiedetään vaikuttavan urheilusuorituksiin eri tavoin. Geenit vaikuttavat muun muassa
hapenottokykyyn, sydämen suorituskykyyn ja lihasten koostumukseen. Erityisen hyvin tunnetaan yhteys Actn-3-geenin ja suorituksen keston välillä.

Yksi ainoa mutaatio kytkee nopeissa lihassyissä toimivan Actn-3-geenin pois päältä. Tällaisten henkilöiden nopeissa lihassyissä ei muodostu geenin tuottamaa proteiinia, josta on hyötyä räjähtävää voimaa edellyttävissä lajeissa.

Jos genotyyppi on CC tai CT, geeni tuottaa proteiinia normaalisti. Monilla sprinttereillä mutta vain joillakin kestävyysurheilijoilla on tällaiset geenit.

Sen sijaan harvoilla pikajuoksijoilla mutta monilla pitkänmatkanjuoksijoilla on genotyyppi TT, joka estää geenin ilmenemisen kokonaan.

Muistan jo lapsena vihanneeni 60 metrin juoksua, jossa en pärjännyt edes vähän pulleille luokkatovereilleni. Lukiossa tilanne ei ollut satasella tai kahdellasadalla yhtään sen parempi.

Sen sijaan pitkillä matkoilla olen aina loistanut melkein harjoittelemattakin. Olin siis varma, että minulla voi olla vain TT.

Mutta ei. Ruudulla lukee CT. Onko juoksutekniikkani lyhyillä matkoilla todella niin huono?


Missä suomalainen tautiperimä?

Mutta sairausgeenithän tietysti eniten kiinnostavat.

Yhden ainoan geenivirheen aiheuttamat sairaudet oireilevat usein jo lapsuudessa. Voin siis tässä iässä jo ilman dna-testiäkin olla melkoisen varma, ettei minulla ole mitään vallitsevasti periytyvää sairautta.

Entäpä sitten peittyvästi periytyvät sairaudet, sellaiset jotka oireilevat vain jos sairausgeenin saa kummaltakin vanhemmalta? Olenko jonkin suomalaisen kansantaudin oireeton kantaja?

Itse asiassa on epätodennäköistä, ettei yksilöllä olisi perimässään yhtään tällaista hiljaista geenivirhettä. Geenejä, joista esiintyy viallisia muotoja, on sen verran paljon. Taudit oireilevat kuitenkin melko harvoin, koska tarvitaan paljon huonoa tuuria, että juuri saman taudin geenivirheen saa sekä isältä että äidiltä.

Lapsia suunnittelevaa pariskuntaa voisi kiinnostaa selvittää, ettei kumpikin kanna samaa tautia. Siihen 23andme ei ikävä kyllä anna oikein hyviä työkaluja.

Palvelussa on kahdeksan sairautta, enkä onnekseni ole yhdenkään kantaja. Kahdeksan testatun mutaation joukkoon kuuluu esimerkiksi kystistä fibroosia aiheuttava geenivirhe.

Testin markkina-aluetta ajatellen taudin valinta on ymmärrettävä. Tappavan, moneen elimeen vaikuttavan kystisen fibroosin kantajia on Yhdysvaltain valkoisessa väestössä viisi prosenttia ja taudin saa yksi kolmestatuhannesta. Suomessa tauti on paljon harvinaisempi.

Suomalaisilla on omat kansantautinsa, joita 23andme-testiin ei sisälly. Ne kuitenkin tunnetaan hyvin, joten niiden lisääminen olisi vain kysynnästä kiinni.

Harvat sairaudet ovat vain yhden geenin aiheuttamia. Esimerkiksi nykysuomalaisia pahimmin tappavien sydän- ja verisuonitautien taustalla on sekä huonoja elintapoja että useita riskiä lisääviä geenejä.

Riskitekijät on hyvä tuntea jo varhaisessa keski-iässä, jotta niihin ehtii vaikuttamaan. Minä jäin kiinni korkeasta kolesterolista työpaikan 40-vuotistarkastuksessa. Tuomio oli elinikäinen, mutta onneksi halpa statiinilääkitys.

Korkean ldl-kolesterolin selitys oli ainakin osaksi perimäni. Ruokavaliota tuunaamalla kolesteroliarvot laskivat mutteivät ilman lääkkeitä alle viitearvojen.


Hauskaa kuin Facebookissa

Vaikka oman dna:n tuntemisesta ei olisi niin kauhean paljon hyötyä, se tuntuu minusta hauskalta. On myös ollut valistavaa lukea erilaisista taudeista, oli oma riski sitten korkea tai matala. 23andmen nettisivuilla kuvaillaan laajasti, miten omilla valinnoillaan voi vähentää niidenkin sairauksien riskiä, joiden riskiryhmään geeniensä osalta kuuluu.

En tiedä ystäväpiirissäni ketään, joka olisi testannut dna:nsa. Uusia tuttavuuksia sen sijaan olen saanut.
23andmen sivustolla voi nimittäin jakaa oman dna-tietonsa tai osan siitä. Pyynnöt jakaa tiedot - periaatteella minä näytän sinulle omani, jos sinä näytät minulle omasi - muistuttavat Facebookin kaveripyyntöjä.

Ehkä juuri tämä piirre saa suuret massat seuraamaan meitä edelläkävijöitä dna-koodin ihmemaailmaan.
Jos siskoni tekisi testit, voisimme yhdessä verrata, mitkä osat vanhempiemme perimää jaamme. Eikö olisikin kiinnostavaa tietää, mitä olen perinyt keneltäkin isovanhemmalta ja mitkä geenit eivät ole menneet eteenpäin?

Voin myös listata kaikki uudet dna-kaverini sen mukaan, kuinka lähellä minua he ovat geneettisesti. Ominaisuus on ihan hauska näinkin, mutta kuinka paljon hauskempaa olisi, jos voisin vertailla oikeiden kavereideni kanssa, kenellä on eniten viikinkiverta!


Oudosta jutusta sosiaaliseksi normiksi

Kun tällaiset kaupalliset dna-testit halpenevat entisestään, niille voi käydä kuin kännykälle 1990-luvulla tai Facebookille 2000-luvulla. Ensin testin tehneitä oudoksutaan, mutta pian sosiaalinen kummajainen onkin se, joka ei ole testannut itseään.

Mutta kun dna-testit ovat itsestäänselvyys, onko enää hyvien tapojen mukaista kieltäytyä teettämästä testiä ja näyttämästä tulosta kumppanille, jonka kanssa aikoo perustaa perheen?


Testejä tekevät ainakin

23andme: www.23andme.com
deCODEme: www.decodeme.com
Navigenics: www.navigenics.com


Ihmisen perimä

koostuu 23 kromosomiparista, kunkin parin toinen äidiltä, toinen isältä peritty. Kromosomi on pitkä dna-rihma. Siinä on geenejä ja muita elimistölle tärkeitä jaksoja. Niiden toiminta riippuu rakenneosasten, dna-emästen, järjestyksestä. Emäksiä on neljää tyyppiä: adeniini (A), guaniini (G), sytosiini (C) ja tymiini (T).
Tautiriskejä aiheuttavat geeniversiot tunnistetaan testeissä emäsjärjestyksen perusteella.


Sylkykuppi Kaliforniaan


Tilasin amerikkalaisyhtiö 23andmeltä dna-testin, jonka kuriiri toimitti perille muutamassa päivässä. Paketissa oli muovinen sylkykuppi, ohjeet ja pakkaus, jossa kupin saattoi palauttaa.

Ihan yhdellä sylkäisyllä kuppi ei täyttynyt vaadittuun korkeuteen asti, mutta muutaman minuutin räkimisen jälkeen näytemuki oli valmis suljettavaksi. Rekisteröidyin firman nettisivulla ja vahvistin, että näyte on omani.
Seurasin netistä, kuinka sylkeni matkasi pitkin kuriiriyhtiön lentoreittien solmukohtia ja saapui parissa päivässä Kaliforniaan. Jäin odottamaan sähköpostiviestiä analyysin valmistumisesta. Yhtiö lupasi tietoja parissa kuukaudessa; ne tulivat jo puolessatoista.

Noin 300 euron lystin maksoi työnantajani, koska testi tuli tämän lehtijutun kirjoittamiseen. Oman perimän tutkiminen osoittautui kuitenkin niin hauskaksi, että olisin melkein ollut valmis maksamaan summan omasta pussistani.


Työterveyslääkäri:

ei vielä rutiiniksi


Luulisi, että työterveyslääkäri hyötyisi siitä, jos geenitesti olisi yhtä rutiininomainen asia kuin verenpaineen mittaus työhöntulotarkastuksessa. Sanoman johtava työterveyslääkäri Jukka Arajärvi ei kuitenkaan innostu.

Työterveysasemalta lähetetään nykyisinkin silloin tällöin potilaita geenitesteihin, Arajärvi kertoo. Esimerkiksi laktoosi-intoleranssi on firmalle halvempi ja potilaalle helpompi testata dna-testillä kuin ikävämmällä kokeella, jossa potilas joutuu nielemään maitosokeria.

- Laktoosi-dna-testi lähinnä vahvistaa potilaan käsityksiä, Arajärvi kertoo. - Kyselemällä saa usein parempaa tietoa kuin kokeella.

Laktoositestin tulos saattaa olla vaikeatulkintainen myös siksi, että tautia on niin monen asteista. Laktoosin imeytymishäiriöistä Suomessa viisi prosenttia johtuu suolen epiteelisolujen muutoksista, joissa taustalla on esimerkiksi keliakia, ei geenit. Sitä ei tietysti voi havaita dna-testillä.


Riskitietoisuus kuitenkin hyväksi

Entä tieto perinnöllisistä riskitekijöistä? Arajärvi ei usko, että dna-testejä kannattaisi käyttää ainakaan varsinaisina seulontatyökaluina, siis samaan tapaan kuin kolesterolimittauksia tai vaikka papakokeita.

Mutta siinä missä työterveystarkastuksessa usein rutiinina otettavat maksa-arvot voivat koholla ollessaan kannustaa potilaan hillitsemään alkoholinkäyttöään, myös dna-testeissä paljastuvat aikuisiän diabeteksen riskit voivat motivoida yksilön liikkumaan.

Tällaisen testin lääketieteellinen informaatioarvo on kuitenkin lähellä nollaa. Lääkärin viesti on silti sama: laihduta ja lopeta tupakointi, Arajärvi sanoo.

Jos Arajärvi on diagnoosin ja lääkityksen aloittamisen suhteen kahden vaiheilla, hän saattaa kyllä kysyä potilaaltaan, onko tautia “ollut suvussa". Näin hän selvittää sydän- ja verisuonitautien, nivelreuman, melanooman ja diabeteksen esiintyvyyttä. Potilas ei kuitenkaan aina tiedä tai muista sukulaistensa tauteja tai saattaa olla adoptoitu, Arajärvi muistuttaa. - Tämä tietysti puoltaa dna-testejä.


Bioeetikko:

varovaisuus paikallaan


Bioetiikan tutkija, filosofi Tuija Takala Helsingin yliopistosta luokittelee argumentit kaupallisia geenitestejä vastaan holhoaviin ja käytännöllisiin. Holhoavan ajattelutavan mukaan geenitieto on vaikeasti ymmärrettävää ja saattaa aiheuttaa ahdistusta ja vääriä tulkintoja, kun maallikko lukee merkintöjä omin päin.

Takala itse pitää ihmisten oikeutta tietää - ilman holhoavia väliportaita - korkeassa arvossa. Käytännöllisemmät ongelmat ovat painavampia.


Vakuutustoiminta vääristyy

Monia avoimen yhteiskunnan puolustajia pelottaa ajatus, että viranomaiset tai esimerkiksi vakuutusyhtiöt saisivat tietokantoihinsa kansalaisten dna-tietoja. Vakuutustoiminta voi vääristyä myös päinvastaisesta syystä, Takala muistuttaa.

- Kun ihmiset tilaavat netistä testejä ja saavat tietää omista keskimääräistä suuremmista riskeistään, he ottavat ylimääräisiä henki- ja sairauskuluvakuutuksia. Vakuutustoiminta vääristyy, ja muut vakuutuksenottajat joutuvat maksajiksi.


Dna voidaan varastaa

Geneettinen tieto on usein arkaluonteista, ja sen joutuminen vääriin käsiin loukkaa yksityisyyttä. Tietoa voi käyttää myös aivan konkreettisesti testattua vastaan, Takala muistuttaa. Arkaluonteisen tiedon julkaisemisuhalla voisi esimerkiksi kiristää testatulta rahaa.

Nettitestien yhteydessä on periaatteessa mahdotonta selvittää, onko testin tilaaja sama kuin se, jolta näyte on peräisin. Käytännössä toisen ihmisen genomin murtaminen onnistuu melko helposti. Tämän selvitti New Scientist -lehti viime keväänä.

Lehden toimittaja joi vesilasista, jonka hän antoi kollegalleen. Tämä käytti kaupallisia laboratoriopalveluja näytteen monistamiseksi riittävän laadukkaaksi ja emäsjärjestyksen analysoimiseksi. Kukaan ei kysynyt, kenen näyte oli tai mihin tarkoitukseen testi tehtiin.

Emäsjärjestyksen liittämiseen tautiriskeihin toimittajat käyttivät 23andme-yritystä ja vastaavia palveluja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.