Osakekauppaa tekevät nykyisin tietokoneet. Ne tahkoavat rahaa nopeudellaan, mutta järki niiltä puuttuu. Seurauksena voi olla äkillisiä kurssiromahduksia.

Teksti: Petri Mäenpää

Osakekauppaa tekevät nykyisin tietokoneet. Ne tahkoavat rahaa nopeudellaan, mutta järki niiltä puuttuu. Seurauksena voi olla äkillisiä kurssiromahduksia.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011.Yhdysvaltain pörsseihin iski outo ilmiö viime toukokuun 6. päivänä. Alkuiltapäivästä tilanne oli vielä tavanomainen. Sijoittajia huolestutti Kreikan velkakriisi, ja kello 14.42 Dow Jones -osakeindeksi oli noin kolmen prosentin laskussa. Silloin markkinat joutuivat yhtäkkiä vapaaseen pudotukseen. Indeksi vajosi yli kuusi prosenttia muutamassa minuutissa. Kello 14.47 se oli pudonnut lähes kymmenen prosenttia edellisen päivän päätöskurssista.Pudotus oli suurin, mikä Yhdysvaltain historiassa on tapahtunut yhden päivän kuluessa. Suurin osa siitä tapahtui vain viiden minuutin aikana. Lyhytkestoista pörssiromahdusta alettiin kutsua nimellä salamarysäys. Kello 15.07 indeksi oli jo kiivennyt takaisin lähes koko kuuden prosentin äkkilaskun. Hetken aikaa joidenkin luotettujen ja tunnettujen suuryhtiöiden osakkeet maksoivat kuitenkin vain sentin. Mitä ihmettä noina minuutteina tapahtui?

Automaattinen kauppa yllättiRomahduksen aiheutti automaattinen kaupankäynti. Se on vallannut pörssit tällä vuosituhannella. Tietokoneet tekevät arviolta yli 70 prosenttia Yhdysvaltain pörssien ostoista ja myynneistä. Helsingin pörssissäkin ainakin kolmasosan kaupasta tekevät tietokoneet.Osto- ja myyntistrategian määrää tietokoneisiin etukäteen ohjelmoitu algoritmi eli laskentamenetelmä. Koodaajat ovat kehittäneet algoritmeja, jotka reagoivat silmänräpäyksessä osakkeiden hinnanmuutoksiin ja talousuutisiin. Pörssien kaupankäyntijärjestelmät taas ovat kehittyneet niin nopeiksi, että ne käsittelevät tietokoneiden antamat osto- ja myyntimääräykset sekuntien tuhannesosissa.Reuters ja muut uutistoimistot taas ovat kehittäneet palveluita, jotka välittävät uutisia tietokoneiden ymmärtämässä muodossa. Algoritmit lukevat uutiset itsenäisesti ja reagoivat, ennen kuin ihmissilmä on ehtinyt edes silmäillä otsikon.

Tietokoneet vetävät välistäTärkeä osa automaattista kaupankäyntiä on korkean frekvenssin kauppa (high frequency trading), jossa ostetaan osakkeita ja myydään ne samassa silmänräpäyksessä. Siinä algoritmit pyrkivät arvaamaan muiden aikeita ja hyötymään niistä.Suuret institutionaaliset sijoittajat, esimerkiksi rahastonhoitajat, pilkkovat ostojaan ja myyntejään pieniin eriin, jotta markkinoiden muut osapuolet eivät saisi vihiä niiden aikeista. Näin ne saavat kaupat tehtyä itselleen edulliseen hintaan. Jos suuren eläkerahaston hoitaja haluaa esimerkiksi myydä miljoona Nokian osaketta, koska ei usko toimitusjohtaja Stephen Elopin uuteen strategiaan, hänen kannattaa valuttaa osakkeita markkinoille tipoittain. Näin muut eivät huomaa hänen myyntihalujaan ja pääse hyötymään tarjonnan aiheuttamasta kurssilaskusta, ennen kuin hän on päässyt koko miljoonan osakkeen erästään eroon. Pilkottujen erien koko on usein 100–500 osaketta. Pikakauppaa käyvät tietokoneet yrittävät haistella pilkotuista eristä, kuinka paljon sijoittajat ovat valmiita tarjoamaan osakkeista, jotka ne haluavat ostaa. Haistelu tapahtuu siten, että tietokoneet lähettävät pörssin kaupankäyntijärjestelmään sarjan hintatunnusteluita. Tunnustelut peruutetaan niin nopeasti, että kaupat eivät ehdi toteutua. Tällainen salamamääräys saattaa olla markkinoilla vain puoli sekunnin tuhannesosaa. Tunnustelun jälkeen korkean frekvenssin kauppiaat ostavat sijoittajaa kiinnostavaa osaketta ennen kuin sijoittaja ehtii tehdä sen itse. Sekunnin murto-osan jälkeen he tarjoavat osaketta sijoittajalle hieman korkeampaan hintaan.Kun sijoittaja aikoo esimerkiksi ostaa erän tiettyä osaketta sadan euron kappalehintaan, korkean frekvenssin kauppias ryntää sekuntien tuhannesosien aikana väliin, ostaa itse tuota osaketta sadan euron hintaan ja tarjoaa saman tien sijoittajalle 100,05 eurolla. Näin on tehty hetkessä voittoa viisi senttiä osakkeelta. Kun algoritmi kirnuaa tällaisia pieniä voittoja päivät pääksytysten salamannopeassa tahdissa, voitot voivat kasautua tähtitieteellisiksi.

Palvelinfarmi pörssin viereenKorkean frekvenssin kauppiaat sijoittavat yleensä palvelinfarminsa pörssien välittömään läheisyyteen. Lyhyt välimatka minimoi elektroniseen tiedonsiirtoon kuluvan ajan ja antaa näin kauppiaille niiden tarvitseman minimaalisen etumatkan.Lisäksi pörssejä syytetään näiden kauppiaiden suosimisesta. Kaupankäynnin sääntöjen mukaan kaikille pitää tarjota tiedot osto- ja myyntitarjouksista samaan aikaan, mutta säännöissä on porsaanreikä, jonka turvin pörssit tarjoavat ne maksua vastaan korkean frekvenssin kauppiaille sekunnin murto-osaa aiemmin kuin muille. Kauppiaat käyttävät etua tehokkaasti omaksi voitokseen ja muiden tappioksi. Monet pitävätkin korkean frekvenssin kauppiaita digitaalisina piraijoina.Tällaista strategiaa voi kutsua myös välistä vetämiseksi. Onko se reilua? Kauppiaille riittää, että se on laillista. Joka tapauksessa algoritmeja vastaan on äärimmäisen vaikeaa kilpailla nopeassa kaupankäynnissä. Piensijoittajan putsaaminen on tietokoneille kuin tikkarin viemistä pikkulapselta. Mitä nopeammin kauppaa käydään, sitä vahvemmilla tietokoneet ovat ihmisiin verrattuina. Piensijoittajan paras suoja tietokoneita vastaan onkin kaupankäynnin hidastaminen.

Koneet jäähylle New Yorkin salamarysäys paljasti, että huippunopea automaattinen kaupankäynti on riski myös koko järjestelmälle. Algoritmit ovat laumasieluja. Kaikki käyttävät samoja strategioita – toiset paremmin, toiset huonommin. Markkinahäiriöiden riski kasvaa, kun kaikki tietokoneet ryntäävät elektronisena sopulilaumana saman tavoitteen perään samaan aikaan. Salamarysäys oli markkinahäiriö, joka syntyi, kun lähes kaikki ostotarjoukset vedettiin markkinoilta yhtä aikaa. Kun ostajia ei juuri ollut, hinnat putosivat hyvin nopeasti. Tämä puolestaan laukaisi joukon automaattisia myyntimääräyksiä, jotka oli asetettu ennalta määrätyille rajahinnoille. Myyntien vyöry romautti hinnat hetkessä. Ihmiset eivät ehtineet väliin, koska dominovaikutus eteni niin nopeasti.Yhdysvaltain arvopaperikauppaa valvova viranomainen tutki romahduksen ja laati uudet turvamääräykset. Jos osakkeen hinta muuttuu viiden minuutin kuluessa yli kymmenen prosenttia, kauppa osakkeella keskeytyy nyt automaattisesti. Tietokoneet joutuvat jäähylle viideksi minuutiksi, jotta ihmiset ehtivät väliin arvioimaan tilanteen ja tekemään johtopäätökset.

Petri Mäenpää on vapaa toimittaja.

Algoritmi antaa ohjeet

Algoritmi on äärellinen sarja täsmällisiä ohjeita. Sen avulla voidaan ratkaista tietty ongelma. Alun perin algoritmit keksittiin matematiikassa, mutta nykyisin niitä käytetään eniten tietojenkäsittelytieteessä.Yleensä koemme koemme algoritmit ensimmäistä kertaa silloin, kun opimme kertomaan allekkain ja jakamaan jakokulmassa. Kaikki oppivat koulussa myös ikivanhan Eukleideen algoritmin. Sen avulla voi laskea kahden kokonaisluvun suurimman yhteisen tekijän. Näin se käy: Jaa suurempi luku pienemmällä. Jos jakojäännös ei ole nolla, jaa pienempi luku jakojäännöksellä. Toista, kunnes jakojäännökseksi saadaan nolla. Suurin yhteinen tekijä on viimeinen nollasta eroava jakojäännös.Matematiikan ja tietojenkäsittelytieteen ulkopuolella algoritmeja esiintyy keittokirjoissa. Reseptit kertovat parhaimmillaan täsmällisesti, mitkä vaiheet kokin tulee tehdä ja missä järjestyksessä, kun hän valmistaa tietyn ruokalajin.

Koodari pihisti koodin

Menestyvistä algoritmeista on tullut pankeille kultakaivoksia, joten niitä myös varjellaan kuin silmäterää.Maailman suurin ja mahtavin investointipankki Goldman Sachs tekee tietokoneillaan lähes idioottivarmaa voittoa päivästä toiseen. Tästä voi päätellä, että sen algoritmit ovat ylivertaisia.Heinäkuussa 2009 Goldman Sachsilla tapahtui arvoryöstö. Pankin entinen koodari, 40-vuotias Sergei Aleynikov pidätettiin epäiltynä kaupankäyntiohjelmistojen koodien varastamisesta.Aleynikov oli työskennellyt Goldman Sachsilla 400 000 dollarin vuosipalkalla, kunnes kilpailija esitti hänelle kolminkertaisen palkkatarjouksen. Viimeisinä työpäivinään Goldman Sachsilla hän kopioi salaisia koodeja ja yritti peittää jälkensä, mutta ne paljastuivat sisäisessä tutkinnassa.FBI jäljitti Aleynikovia kuin agenttitarinassa ja pidätti hänet myöhemmin lentokentällä. Hänet tuomittiin maaliskuussa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.