Ankarissa luonnonoloissa sinnitelleet aboriginaalit kuuluivat maailman ensimmäisiin taivaan systemaattisiin tarkkailijoihin. Australian-kirjeenvaihtajamme selvitti, mitä asiasta tiedetään.


ensimmäisiin taivaan systemaattisiin tarkkailijoihin.
Australian-kirjeenvaihtajamme selvitti, mitä asiasta tiedetään.




Pieni planetaario Australian Adelaidessa pimenee. Nojaudun taaksepäin ja ihailen eteläistä tähtitaivasta, samalla kun aboriginaalien käsityksiin perehtynyt Paul Curnow osoittaa valopisteellä Etelän ristiä.

Yritän kuvitella, mitä kymmeniätuhansia vuosia metsästäjä-keräilijöinä eläneet Australian alkuperäisasukkaat näkivät taivaalla, ennen kuin britit valtasivat heidän maansa.

Olen lukenut aboriginaalien tarinoita, jotka liittyvät tähtiin ja yötaivaan pimeisiin paikkoihin. Tekivätkö he systemaattisia havaintoja, eli voisiko heitä nimittää maailman ensimmäisiksi tähtitieteilijöiksi? Curnow’n mielestä voi.

Aboriginaalien tähtitieteeseen erikoistuneita henkilöitä on Australiassakin vain kourallinen. Peruskoulunopettaja Paul Curnow on yksi heistä. Muista tähtitieteen täkäläisten juurten asiantuntijoista tavoitan englantilaissyntyisen astrofyysikon Ray Norrisin, joka toimii tutkijana Sydneyssä, ja saksalaisen tähtitieteen professorin Dieter Herrmannin.


Uniaika pidetään elossa laulureitein

Aboriginaalit ovat asuttaneet Australian mannerta vähintään 45 000 vuoden ajan, ehkä jopa yli 60 000 vuotta. Britit asettuivat taloksi 1788. Ennen sitä aboriginaaliryhmiä oli satoja. Niillä oli erilaisia kieliä, joista useat eivät olleet lainkaan sukua toisilleen.

Vain harvat ryhmät jakoivat samat taivaaseen liittyvät tarinat, mutta luomiskertomukset ja käsitys maailmasta noudattelevat yhteisiä pääpiirteitä.

Alussa oli litteä ja piirteetön maa. Sen alla uinuneet esi-isien henget heräsivät unestaan ja loivat taivaan, tähdet, Auringon, Kuun, ihmiset ja kaiken muun. Lopulta henget nukahtivat uudelleen. Ennen sitä ne kuitenkin antoivat ihmisille ohjeet karuissa oloissa selviytymiseen.

Luomistapahtuma on uniaikaa (dreamtime, dreaming), mutta se ei ole menneisyyttä. Se eletään yhä uudelleen laulamalla ja tanssimalla. Maailman olemassaoloa tavallaan ylläpidetään kertaamalla uniajan tarinoita, jotka liittyvät maisemassa, esimerkiksi tähtikuvioissa, risteileviin näkymättömiin laulureitteihin (song lines).


Laulut päättyvät Etelän ristiin

Etelän risti, jota katselen, kiertää eteläistä taivaannapaa. Siksi se on Australiassa aina näkyvillä, ja se on helppo mieltää taivaan keskukseksi. Moni laulureitti eteneekin tähtikuviosta toiseen ja päättyy Etelän ristiin.

Paul Curnow kertoo parhaillaan erästä siihen liittyvää tarinaa:

Maailman ensimmäiset ihmiset, nainen ja kaksi miestä, istuivat nuotiolla. Nainen sai toisen miehistä rikkomaan esi-isien henkien asettamaa lakia ja tappamaan kengurun syötäväksi. Toinen ei halunnut olla missään tekemisissä rikoksen kanssa ja jätti turvallisen leirin. Lopulta mies luhistui nääntyneenä eukalyptuspuun alle.

Yhtäkkiä jostakin ilmestyi tulisilmäinen, tumma hahmo. Se tunki nääntyneen miehen puun onkaloon. Leirille jääneet mies ja nainen säikähtivät valtavaa ukkosen jyrähdystä ja äimistelivät puuta, joka nousi juurineen päivineen yhä korkeammalle taivaalle.

Pian kahden kultatöyhtökakadun nähtiin ryntäävän puun perään. Ne yrittivät tavoittaa pesäänsä.

Lopulta puuta ei enää näkynyt. Mutta ensimmäisen maassa kuolleen miehen sekä itse kuoleman tuliset silmät loistavat nyt Etelän ristin neljänä kirkkaimpana tähtenä. Kakadut jahtaavat yhä puuta Alfa ja Beeta Kentaurina tunnettuina tähtinä.


"Veitte maan, mutta tarinoita ette vie"

Paul Curnow kiinnostui tähtitieteestä 15 vuotta sitten. Alkaessaan kertoa tähdistä muille hän huomasi, että aboriginaalien käsityksistä hän ei tiennyt mitään.

Tiedon hankkiminen ei ollut helppoa, sillä uniajan tarinat on aina välitetty sukupolvelta toiselle suullisesti.

- Onneksi luterilaiset lähetyssaarnaajat tulivat aikoinaan kirjanneeksi käännytystyön sivussa joitakin aboriginaalien kertomuksia, Curnow sanoo. - Lisäksi jokunen etnografi keräsi tarinoita 1800-luvulla.

Vain harvan tarinan Curnow on kuullut suoraan aboriginaaleilta. He eivät halua kertoa niitä ulkopuolisille, eivätkä he monesti tunne niitä enää itsekään.

- Useat ryhmät lopettivat uniajan tarinoiden kertomisen omien jäsentensäkin kesken, Curnow selittää. - He perustelivat päätöstään sanomalla: "Te (valkoiset) veitte meiltä maan ja elämäntavan, mutta tarinoitamme ette vie."

Nyt on kuitenkin käynnissä uudelleen oppiminen. Paul Curnow opettaa halukkaille aboriginaaliryhmille heidän omia tarinoitaan. - Usein saamme planetaarioon koululaisia.


Pystykivet eivät todista havainnoinnista

Tarinat ovat kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia, mutta onko niiden taustalla todella tähtitiedettä?

Ainakaan kaikki asiaa tuntevat eivät ajattele, että olisi. Epäilijöihin kuuluvat esimerkiksi luonnontieteiden, aatehistorian ja teologian tohtori Hugh Cairns, joka toimi ennen eläkkeelle jäämistään Sydneyn yliopistossa, ja Bill Yidumduma Harney, kuvataiteilija ja yksi aboriginaalien wardana-kansan vanhimmista. He kirjoittavat teoksessaan Dark Sparklers, että Australian aboriginaalien systemaattisesta taivaan havainnoinnista on viitteitä hyvin vähän jos lainkaan.

Cairns ja Harney huomauttavat, että pystyssä seisovia kiviä, jotka toisinaan tulkitaan "observatorioiksi", esiintyy aavikkoseudulla luonnostaankin. Kiviä käytettiin joskus seremoniapaikkoina tai hautakivinä, mutta niiden käytöstä tähtitieteellisinä havaintopaikkoina ei ole todisteita.

Sama kirja toteaa maailmanhistoriallisesta näkökulmasta, että varsinaista tiedettä edeltänyt tähtitiede pystyi määrittämään kevätpäiväntasauksen ajankohdan tarkasti jo rautakaudella. Maanviljely, kaupunkiyhteisöjen joutilas aika ja sodankäynnin tarpeet innostivat tarkkoihin mittauksiin.

Cairns ja Harney tähdentävät, että maatalousyhteisöille ominaisia vaateita ei ollut Australian aboriginaalien maailmassa. Selviytyminen ja elämä ei edellyttänyt meille tuttua hösäämistä. Taivas oli katselua eikä laskelmia varten.


Taivas oli elintärkeä muistin apuna

Paul Curnow on eri mieltä: hän uskoo, että aboriginaalien taivaantarkkailu oli varsin systemaattista. Hän viittaa uniajan kertomuksiin, jotka liittyvät tähtitaivaan näkymiin. - Tarinoissa kuvaillaan taivaalle kuviteltuja ääriviivoja, joissakin tapauksissa yksittäisiä tähtiä tai planeettoja.

Kertomuksia on käytetty opetukseen. Aboriginaaleille taivas on ollut kuin valtava muistitaulu. - Tähtiin yhdistetyt tarinat auttoivat muuan muassa löytämään vesipaikat sekä muistamaan ilmansuunnat ja vuodenajat, Curnow kuvailee.

Tässä Curnow saa tukea professori Dieter Herrmannilta, jota pyydän kommentoimaan asiaa: - Tähtien paikat viestivät myös hedelmien kypsymisestä sekä muuttolintujen ja muiden vaeltavien eläinten saapumisesta. Näin ryhmä tiesi, että oli aika muuttaa leiriä.

Curnow kertoo esimerkin: - Siitä, että Plejadien eli Seulasten tähtijoukko nousi ensimmäisen kerran aamuhämärässä, Keski-Australian pitjantjatjara- ja yankunytjatjara-kansat tiesivät dingojen kiima-ajan alkavan. Sopivan ajan kuluttua he menivät niiden pesille ja herkuttelivat poikasilla.

- Aboriginaalit siis seurasivat tähtikuvioita ja käyttivät tietoja hengenpitimikseen. Tällä perusteella heitä voi pitää tähtitieteilijöinä, Curnow jatkaa.

Samalla kannalla on myös Ray Norris: tuollaista voi nimittää tähtitieteeksi.


Kalliopiirroksia voi tulkita kalentereiksi

Ehkä Australian alkuperäisasukkailla todella on tähtitieteellinen perinne. Mutta miten kauan sitten he aloittivat? Onko asiasta muita todisteita kuin uniajan kertomukset?

- Koko Australian mantereelta löytyy Aurinkoa, Kuuta ja tähtiä esittävää kalliotaidetta, vastaa Paul Curnow. - Yksi paikka on Ngaut Ngaut Etelä-Australiassa Murrayjoen varrella. Siellä aloitettiin Australian ensimmäiset arkeologiset kaivaukset vuonna 1927.

- Kallioon on kaiverrettu merkkisarjoja, joista osan voi tulkita kuvaavan kuunkiertoa. Merkit ovat saattaneet toimia alueella asuneiden ngangurakujen kuukalenterina ja kertoa parhaat metsästys- ja kalastusajat.

Kalenterimerkit ovat Curnow’n mukaan vähintään kahdeksantuhatta vuotta vanhoja, ja ne tekisivät aboriginaaleista maailman ensimmäisiä tähtitieteilijöitä.

Mutta ovatko Ngaut Ngautin viivat todella kalentereita?

- Ngaut Ngaut on hyvä esimerkki paikasta, jota on saatettu käyttää tähtitieteellisten havaintojen kirjaamiseen, ja suullinen tieto viittaa vahvasti tähän, muotoilee Ray Norris. - Mutta ennen kuin ymmärrämme, mitä kaiverrukset merkitsevät, asiasta ei voi olla varma.

- Riippumatta siitä, miten kaiverrukset tulkitaan, säilyneet laulureitit kertovat ahkerista taivaan tarkkailijoista, Curnow puolestaan painottaa.


Taivaan tarkkailun alkua vaikea ajoittaa

Olivatko Australian aboriginaalit siis maailman ensimmäisiä tähtitieteilijöitä vai eivätkö? - En tiedä, vastaa Ray Norris ja korostaa, että nykytiedoin kukaan ei voi olla varma.

- Tiedämme, että aboriginaalien kulttuuri on yli 50 000 vuotta vanhaa ja että sen kertomuksiin kuuluu nykyisin vahva tähtitieteellinen elementti. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että tuo elementti olisi kuulunut niihin 50 000 vuotta. Aboriginaalien kulttuuri on kaikkien kulttuurien tavoin muuttunut aikojen kuluessa, mikä näkyy muun muassa heidän taiteessaan.

- Yhtä hyvin voimme kysyä, harrastivatko 30 000 vuotta sitten Britteinsaarille saapuneet ihmiset tähtitiedettä, koska heidän jälkeläisensä rakensivat 5 000 vuotta sitten Stonehengen, joka liitetään tähtitieteeseen.

Norris laajentaa vielä sanomalla, että samalla perusteella voidaan väittää esimerkiksi Intian, Kiinan, Amerikkojen ja Polynesian alkuasukkaita maailman ensimmäisiksi tähtitieteilijöiksi.

Dieter Herrmann yhtyy Norrisin näkemykseen: - On selvää, että uniajan kertomukset ovat jonkinmuotoisina kymmeniätuhansia vuosia vanhoja, mutta suullisten kertomusten yksittäisiä teemoja on mahdotonta ajoittaa.



Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Tämän vuoden hän on asunut Australiassa.



Aboriginaalien ajat


- 68 000-43 000 vuotta sitten aboriginaalit tulevat Australiaan Kaakkois-Aasiasta
- 8 000 vuotta sitten Australian ja Uuden-Guinean välinen salmi levenee, kun merenpinta nousee.
- Ennen eurooppalaisten tuloa aboriginaaleja on arviolta 750 000 ja he puhuvat 700:aa kieltä. He elävät metsästyksellä ja keräilyllä. He välittävät perimätietonsa suullisesti ja taiteen avulla.
- 1606 ensimmäisinä eurooppalaisina hollantilaiset merimiehet tapaavat aboriginaaleja.
- 1788 aboriginaalien maiden valtaus alkaa, kun britit perustavat Botany Bayhin rangaistussiirtokunnan.
- 1920 aboriginaaleja arvioidaan olevan 60 000, ja heidän uskotaan olevan häviämässä.
- 1940-luvulla Australian sosiaaliturvajärjestelmä ulotetaan aboriginaaleihin.
- 1948 kaikki aboriginaalit saavat Australian kansalaisuuden.
- 1967 aboriginaalien erottelu Australian perustuslaissa lopetetaan.
- 1971 Australian parlamenttiin valitaan ensimmäinen aboriginaalien edustaja.
- 1985 pyhä kallio Uluru palautetaan aboriginaalien omistukseen.
- Nykyisin aboriginaaleja on noin 410 000 eli kaksi prosenttia Australian väestöstä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.