Kun Italian ja Itävallan rajalta Ötztalin Alpeilta vuonna 1991 löytyi kivikaudella kuollut mies, tutkijat arvioivat hänet vuosisadan löydöksi. Sellainen hänestä myös tuli - muutenkin kuin muinaisuuttaan. Syntyi vuosituhannen rikosjuttu, joka selvisi vasta 16 vuoden tutkimusurakan jälkeen.

 

tutkijat arvioivat hänet vuosisadan löydöksi. Sellainen hänestä myös tuli - muutenkin kuin muinaisuuttaan. Syntyi vuosituhannen rikosjuttu, joka selvisi vasta viime syksynä 16 vuoden tutkimusurakan jälkeen.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2008

Roteva mies istuu mäntyjen katveessa ja syö nuotiolla kypsentämäänsä vuorikaurista, kasviksia ja viljaa. On alkukesä, mutta korkealla Etelä-Tirolin vuorilla on viileää. Mies onkin pukeutunut nahkavaatteisiin ja heinästä kudottuun viittaan. Jalassaan hänellä on vuohennahkasäärystimet sekä eläinrasvalla vedenpitäviksi käsitellyt, heinällä eristetyt peurannahkakengät, joiden pohja on työstetty paksusta karhunnahasta. Päässään hänellä on karhunnahkahattu.

 

Mikä mies?

Nimi: Ötzi, antaja wieniläistoimittaja Karl Wendl. Tieteellisissä teksteissä Ötziä kutsutaan neoliittisen ajan jäämieheksi.
a
Elinaika: radiohiiliajoitusten perusteella 3350-3100 ennen ajanlaskun alkua.

Löytöpäivä: 19.9.1991.

Löytöpaikka: Tisan harjanne, Senalesin jäätikkö, Ötztalin Alpit.

Säilytyspaikka: Etelä-Tirolin arkeologinen museo, Bolzano, Italia.

Miehen varusteet kielivät, ettei hän ole mikään tavallinen sunnuntaikävelijä. Hän on aseistautunut, ja hänellä on mukanaan sammaliin käärittyä ruokaa ja hyvät tulentekovälineet.

Mies sivelee mietteliäästi oikean kätensä peukalontyveä. Syvä viiltohaava on alkanut jo parantua, mutta silti se tykyttää ilkeästi. Äkkiä miehen sinisten silmien katse terävöityy, hän suoristautuu täyteen pituuteensa, kerää ripeästi tavaransa vyössä roikkuvaan pussukkaan, reppuunsa ja kahteen tuohirasiaan ja lähtee päättäväisesti alas rinnettä kohti kotilaaksoaan Venostaa. Hän ei tiedä, että hänellä on edessään elämänsä 33 viimeistä tuntia.

 

12 tuntia

Mies on käyskennellyt kotikylänsä liepeillä hyvän aikaa. Hän on rauhaton. Matkalla nukutut tunnit eivät tuoneet kaivattua lepoa, sillä viimeaikaiset tapahtumat tihkuivat painajaisina uniin. Muutaman päivän takainen kahakka tuntuu myös kehossa, kättä särkee, ja ruhjeita ja mustelmia kihelmöi.

Mies puntaroi, uskaltautuisiko kotiinsa. Sisimmässään hän tajuaa, että olisi viisainta luopua ajatuksesta. Hän ei kuitenkaan halua kuunnella järkeään. Hän syö nopeasti lihaa ja kasviksia ja lähtee liikkeelle.

9 tuntia

Mies kiirehtii kohti pohjoista, kohti tuttuja vuoria. Senalesin ja Adigen joet yhtyvät kaukaisuudessa hänen selkänsä takana. Humalapyökin kukat pilkuttavat maisemaa, mutta mies ei ehdi niitä ihailla. Hän pistää juoksuksi. Hän tietää nyt, ettei kotikylään ole menemistä.

7 tuntia

Rinne alkaa nousta jyrkkänä, mutta mies kiipeää tottuneesti puiden ja kivien lomitse. Häntä kuitenkin hengästyttää, sillä hän ei ole täysissä voimissaan. Mies on kylänsä vanhimpia, ja hänen niveliään raastaa. Hän on myös ollut kolmesti sairas viime kuukausien aikana, ja nytkin suolistossa jyllää matoja, joiden takia vatsaa vääntää vähän väliä. Mies ei kuitenkaan välitä tuskistaan. Hän puree rosoiset hampaansa yhteen ja jatkaa sitkeästi nousuaan.

5 tuntia

Vuoren juurta reunustava leveä­lehtinen puusto on vaihtunut männyiksi ja kuusiksi. Mies istuutuu pitämään taukoa. Pako on vienyt energiaa, ja miehen on tankattava. Hän syö palasen isopeuraa ja vähän leipää, pyyhkäisee suupieliään ja tarkastelee sitten aseitaan.

Hänellä on hieno kuparikirves, kudotussa tupessa piikivitikari sekä marjakuusesta työstetty pitkäjousi. Se on vasta puolivalmis, ja valtaosa nuolistakin on vielä keskeneräisiä. Viimeistelyyn ei kuitenkaan ole aikaa, sillä mies epäilee, että häntä seurataan. Hän kerää kamppeensa ja suuntaa yhä ylöspäin.

20 minuuttia

Ylhäällä jäätikön reunalla maa on jäinen ja louhikkoinen. Ilma on kirpeää ja ohutta. Miestä hengästyttää entistä enemmän.

 

Tarjottuja kuolisyitä

- Eksyi syysmyrskyssä ja nääntyi kylmään ja nälkään.
- Vilustui syysmyrskyssä ja sairastui keuhkokuumeeseen.
- Joutui käsikähmään ja pelastautui vuorille, mutta voimat pettivät kesken pakomatkan.
- Haavoittui ampumavälikohtauksessa ja menehtyi verenhukkaan hitaasti ja tuskallisesti.
- Joutui rituaalimurhan uhriksi.

Tisan harjanteen tuuli piiskaa miehen kasvoja ja riepottaa tummanruskeita, lähes olkapäille ulottuvia hiuksia. Hän painaa hatun tiiviimmin päähänsä, ottaa muutaman askeleen ja huomaa kivenlohkareiden suojaaman notkelman.

Hän pysähtyy, kääntyy ja haravoi katseellaan ympäristöä. Väijyykö joku? Ketään ei näy, ja mies harkitsee leiriytymistä.

 

4 minuuttia

Nuoli osuu miehen selkään. Terävä kivikärki läpäisee lapaluun ja repii solisvaltimon, ja veri alkaa pulputa miehen sisuksiin. Sokkihiki ryöpsähtää miehen ihohuokosista ja kastelee vaatteet. Happi loppuu aivoista, ja miestä pyörryttää.

"Tähän se sitten päättyi", ehtii käväistä miehen mielessä, ennen kuin ohimoon osuva kivi sammuttaa tietoisuuden.
Samoin uskoo ihminen, joka kumartuu maahan valahtaneen miehen ylle, tarttuu tämän käteen, vääntää elotonta vartaloa ja nykäisee nuolen irti.
Molemmat ovat väärässä. Tarina ei loppunut tähän. Siihen vain tuli viidentuhannen vuoden tauko.

Jäätikkö säilöi ruumiin. Maailman tarkin ruumiinavaus ratkaisi rikoksen.

Sään ja sattuman oikusta esihistoriallinen vainaja kuivui kuolinasentoonsa, koteloitui jäähän ja pysyi ihmeellisen ehjänä. Löydettäessä mieheltä puuttuivat vain hiukset, 18 kynttä ja uloin ihokerros. Juuri loistokunto selittää sen, että Ötzin viimeiset vaiheet tiedetään jopa tuntien tarkkuudella.

 

Tärkeimmät tutkimuslöydöt

Ikä: luuston perusteella 46 vuotta, aikalaistensa rinnalla iäkäs.

Pituus: 160 senttimetriä, aikalaistensa rinnalla kookas.

Paino: 50 kiloa.

Löytöpaikalta talteen saadut hiukset: arsenikkia ja kuparia. Ötzi on voinut olla tekemisissä kuparinsulatuksen kanssa.

Oikea silmäkulma: syvä murtuma, jonka muoto sopii tylpän esineen, kuten kiven, iskuun.

Hammaskiille: hapen, lyijyn ja strontiumin isotooppeja, jotka paljastavat Ötzin asuneen  Venostassa tai vähintään sen jatkeessa, Adigen laaksossa.

Vasen lapa: kivinen nuolenpää, joka on puhkaissut solisvaltimoon yli senttimetrin reiän. Vaurio on aiheuttanut nopean, kuolettavan verenvuodon.

Oikea kämmen: 3-8 päivää vanha, luuhun asti yltävä haava peukalon ja etusormen välissä. Jälki muistuttaa leveä­teräisen piilukirveen viiltoa ja viittaa lähitaisteluun.

Sormenkynsi: syviä uurteita, jotka kertovat, että Ötzin immuunijärjestelmä notkahti sairauden takia 8, 12 ja 16 viikkoa ennen kuolemaa.

Poikittainen paksusuoli: lihaa, vehnää, sananjalkaa, savikkaa ja palkokasveja. Siitepöly enimmäkseen mäntyä ja kuusta.

Mahalaukku: tyhjä. Ruoan kulkeutuminen mahalaukusta suolistoon vie 4-5 tuntia, joten Ötzi ei pannut suuhunsa mitään noustessaan vuorten vaativaa ylärinnettä.

Ohutsuoli: yksijyvävehnää, monenlaisia kasveja sekä dna-analyysin mukaan isopeuran lihaa. Siitepölyssä runsaasti mäntyä ja kuusta. Ötzi nautti viimeisen ateriansa kavuttuaan yli kahden kilometrin korkeuteen havupuuvyöhykkeelle.

Laskeva paksusuoli: esikkoa, palkokasveja ja rentukkaa. Ilmeisesti Ötzi söi niitä tieten tahtoen, sillä määrä on liian suuri sattumaksi. Vehnää, sananjalkaa ja lihaa. Siitepöly valtaosin humalapyökkiä, pähkinäpuuta ja koivua, joita kasvaa Venostan ja Adigen pohjilla. Ötzi ruokaili kotiseudullaan noin 12 tuntia ennen kuolemaansa.

Sigmasuoli: vuorikaurista, vehnää ja sananjalkaa. Siitepöly pääosin mäntyä ja kuusta. Ötzi oli 2,5 kilometrin korkeudessa havupuuvyöhykkeellä nauttiessaan vuorikaurista 33 tuntia ennen kuolemaansa.

Peräsuoli: lihaa, vehnää ja sananjalkaa. Siitepölyssä eniten mäntyä ja kuusta. Ötzi oli oleskellut vuorilla hyvän aikaa ennen kuin lähti viimeiselle retkelleen.

Suolisto yleensä: runsaasti piiskamadon munia, joten Ötziä kiusasivat jatkuvat vatsavaivat. Munat ovat vanhimmat tunnetut näytöt piiskamadoista ihmisessä.

Sääret: poikkeuksellisen vahvat, mikä osoittaa, että Ötzi on liikkunut jatkuvasti vuorenrinteitä ylös ja alas.

Nivelet: nivelrikkoa. Ilmeisesti vaurioita on hoidettu aikansa akupunktiolla, sillä rikkojen kohdilla ihossa on yli 50 tatuointipistettä ja -viivaa.

Luusto yleensä: mineraalikoostumus paljastaa, että Ötzi syntyi ja asui lapsuutensa Isarcon laaksossa, Isarco- ja Rienzajokien yhtymäkohdassa nykyisen Bressanonen kaupungin tienoilla.

Ötzin kuolemaa alettiin epäillä henkirikokseksi vuonna 2001, kun Bolzanon sairaalan radiologian osaston johtaja Paul Gostner otti vainajasta röntgenkuvia. Hän havaitsi omituisen, kolmion muotoisen varjon tämän selässä. Se osoittautui kiviseksi nuolenkärjeksi.

Kuolinsyy varmistui 2005, kun Gostner ja Zürichin yliopiston anatomian erikoistuntija Frank Rühli kyyditsivät Ötzin Bolzanon sairaalaan viipaletomografiaan. Kuvat osoittivat, että nuolenkärki oli puhkaissut valtimoon reiän.

- Nuolesta voi selvitä, mikäli se ei osu valtimoihin tai keuhkoihin. Ötzin haava oli kuitenkin tappava, Rühli tähdensi, kun tomografiatulokset viime kesäkuussa julkaistiin. Nuoli oli nimittäin ammuttu täsmälleen kohtaan, johon jousiampuja tähtää tahtoessaan tappaa yhdellä osumalla.

Totuus oli vielä tätäkin karumpi. Kun Ötzi-tutkimuksia johtava Etelä-Tirolin arkeologisen museon oikeuslääkäri Eduard Egarter-Vigl kävi ryhmineen vielä kertaalleen tomografiakuvat läpi, Ötzin oikean silmän reunasta löytyi syvä murtuma, joka oli erilainen kuin jään aiheuttamat kallon painaumat. Tarkempi analyysi viittasi siihen, että vamma oli peräisin tylpästä esineestä. 

Viimeistelikö tappaja todella surmatyönsä iskemällä uhriaan päähän? Eikö hän uskonut, että tämä menehtyisi verenhukkaan muutamassa minuutissa? Vai iskikö Ötzi päänsä kiveen maahan kaatuessaan? 

- Kuolinkamppailun yksityiskohtia voi vain arvailla, Egarter-Vigl myönsi Die Zeit -lehdessä syyskuussa. Jälkinäytös viittaa kuitenkin siihen, että murhaaja toimi määrätietoisesti.

Tappaja peitti jälkensä

Egarter-Vigl on vakuuttunut, että ampuja koetti irrottaa nuolensa Ötzin selästä - vieläpä turhia aikailematta. Tomografiakuvaus paljasti haavasta verihyytymiä, joten Ötzi oli elossa, kun nuolta riuhtaistiin niin kovaa, että sen varsi napsahti poikki terän juuresta.

Varrenkappaletta etsittiin rikospaikalta, mutta sitä ei koskaan löytynyt. - Tappaja vei sen mennessään, koska hänet olisi voitu tunnistaa nuolen avulla, Egarter-Vigl uskoo. Esihistorialliset jouset ja nuolet olivat kaikki keskenään erilaisia, joten ne paljastivat tekijänsä ja omistajansa samaan tapaan kuin nykyballistiikka ampuma-aseet.

Harkittuun murhaan viittaa sekin, ettei tappaja ryövännyt Ötzin tavaroita, esimerkiksi kallisarvoista kuparikirvestä. Sellainen oli 3 100-3 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua, kun pronssikausi vasta sarasti Tirolin seudulla, erittäin harvinainen esine, joten sen löytyminen väärän henkilön hallusta olisi herättänyt epäilyksiä.

Suolisto tallensi kulkemiset

Ötzin viimeisen elinpäivän liikkeet kavalsi hänen suolistonsa. Itävaltalais-italialais-brittiläinen tutkijaryhmä on tunnistanut kolmen aterian jäännökset ja kymmenien eri kasvien siitepölyä. Niiden alkuperästä, koostumuksesta ja sulamisasteesta voidaan päätellä, mitä Ötzi söi ja missä kulki viimeisten tuntiensa aikana. 

- 33 tuntia ennen kuolemaansa hän oli vuorilla havupuuvyöhykkeellä jossakin Senalesin lähistöllä. 9-12 tuntia ennen kuolemaansa hän oli Venostan tai kenties Adigen laaksossa. 7-4 tuntia myöhemmin hän oli taas ylhäällä vuorilla ja söi viimeisen ateriansa. Sitten hän nousi Tisaan, missä hän kuoli, tiivistää kasviarkeologi Klaus Oeggl Innsbruckin yliopistosta sähköpostitse.

Ötzin suolistosta löytyi kolmenlaista lihaa sekä viljaa ja kasviksia, muun muassa sananjalkaa.Vilja osoittautui yksijyvävehnäksi, joten ilmeisesti sitä viljeltiin alueella. Näytteistä paljastui myös hiiltä, mikä viittaa siihen, että Ötzi kypsensi ruokansa avotulella.

Yllättäen kaikista ruokanäytteistä paljastui siloriippusammalta. Sillä ei ole ravintoarvoa eikä sitä joidenkin muiden sammalten tavoin tiedetä käytetyn lääkkeenä, joten Ötzi lienee käärinyt siihen ruokansa.

Hieno mies Venostasta

Ötzin oletetaan asuneen juuri siinä laaksossa, mihin hän viimeisenä päivänään poikkesi. Kotikylän sijannin kertovat Lontoon yliopiston isotooppispesialistin Wolfgang Müllerin analyysit. Niin Ötzin hammaskiille kuin hänen suolistostaan löytyneet, luultavasti viljan jauhinkivistä irronneet hiput viittaavat nimenomaan Venostan laaksoon.
Ötzin synnyinkotikaan ei sijainnut kaukana: luuston mineraalit paljastivat, että Ötzi oli kotoisin noin 30 kilometrin päästä Isarcosta, nykyisen Bressanonen kaupungin lähistöltä.

Ötzin luusto ja muut elimistön isotoopit kertovat senkin, että hän oli tottunut samoilemaan vuorilla ja että hän vaihteli majapaikkaansa vuodenaikojen mukaan vuorilta laaksoon ja taas takaisin. 

Ruumiinrakenteeltaan Ötzi oli lihaksikas, roteva kuin painija, sanoo antropologi Christopher Ruff Johns Hopkinsin yliopistosta Baltimoresta. Hän oli noin 160 senttimetriä pitkä ja läheni viittäkymmentä. Tämä tekee hänestä pitemmän ja vanhemman kuin aikalaiset keskimäärin. Ötzin arvellaan jo ikänsäkin puolesta olleen korkea-arvoinen henkilö, ehkä jopa heimonsa päällikkö. Tähän viittaa myös hänen kantamansa kallisarvoinen kirves.

Oliko murha poliittinen?

Miksi Ötzi sitten tapettiin? Raa’an teon motiiviksi on uumoiltu niin lammasvarkautta kuin onnetonta rakkaussuhdetta.

- Oikeaa syytä ei tiedä kukaan, mutta tapahtumien kronologinen järjestys viittaa siihen, että hän pakeni kotikylästään vuorille, Klaus Oeggl sanoo.

Juuri nyt on suosituin näkemys, jonka mukaan vanha mies haluttiin syöstä vallasta. Vuoristojäätiköllä 3 100 metrin korkeudessa tapahtunut murha olisi siis ollut perimmältään poliittinen.

Ajatusta tukevat Trenton yliopiston professorin Annaluisa Pedrottin nuolenpäätutkimukset. Hänen mukaansa Ötzin tappanut nuolenkärki on perusmuodoltaan samanlainen kuin Ötzin omat kärjet, joten todennäköisimmin hänet nitisti oman kulttuuripiirin asukas. Jos ampuja olisi tullut Alppien pohjoispuolelta, surma-ase olisi erilainen.

Oliko kyseessä väijytys vai saiko tappaja Ötzin kiinni takaa-ajon jälkeen, voi jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Yhtä lailla avoin kysymys on, oliko hyökkääjiä yksi vai useita. Nyt jo edesmennyt molekyyliarkeologi Tom Loy Queenslandin yliopistosta Australiasta väitti 2003, että Ötzin aseista ja varusteista löytyi peräti neljän ihmisen verta, mutta tuloksia ei ole ainakaan toistaiseksi vahvistettu.

Äskettäin tutkijat saivat käsiinsä myös uuden johtolangan. Se on kynsi, joka löytyi Ötzin esiinkaivun aikaan kerätyistä maanäytteistä. Onko se Ötzin vai jonkun muun? Löytyykö siitä verta? Tapausta ei ehkä sittenkään ole käsitelty loppuun.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lisää Ötzistä: South Tyrol Museum of Archaeology  www.iceman.it

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.