Ruotsalaisväitteistä huolimatta ei ole kalifornialaismännyn voittanutta.



Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Keväällä 2008 ja syksyllä 2009 maailman tiedotusvälineissä kiersi juttu, jonka mukaan maailman vanhin puu on muuan Ruotsissa Taalainmaan tunturilla kasvava kuusi. Biologin korvaan väite on yllättävä, koska kuusta ei ole pidetty erityisen pitkäikäisenä: vanhemmiksi varttuvat niin männyt kuin katajatkin.

Kyse ei ollut uudesta havainnosta, vaan ensimmäiset tutkimukset julkaistiin jo vuonna 1999. Professori Leif Kullman laati kuitenkin vuonna 2008 lehdistötiedotteen, joka esitti ruotsalaispuulle maailmanennätystä - ja uutiskynnys ylittyi kirkkaasti.

Ruotsin tuntureilla metsänrajassa kasvava kuusi ei kuitenkaan ole 9 550 vuoden ikäinen, kuten uutisesta saattoi luulla. Tutkijat arvioivat, että kitukasvuinen näre kärvistelee suunnilleen 600 vuotta vanhaksi, mikä on kuuselle kunnioitettava ikä. Sen jälkeen se kuolee. Mistä siis tulee tuo huima ennätysväite?


Ennätystä tavoitteli puun klooni

Kaikki kuusen solut eivät kuole, vaikka puun runko menehtyy. Joistakin maata koskettavista alaoksista versoo juuria, ja juurisoluista voi lähteä kasvamaan uusi varsi. Se kehittyy taimeksi ja saattaa hyvällä onnella selviytyä uudeksi kuusennäreeksi.

Jos näreet elävät keskimäärin 600 vuotta, samalla paikalla on kasvanut ja kuollut 9 550 vuoden aikana noin 15 kuusta, yksi toisensa perään. Ruotsalaiset kuitenkin pitävät puun ikänä vanhimpien tuolta paikalta löytyneiden, dna:ltaan nykykuusen kanssa identtisten kuusenjäännösten ikää. Sen he määrittivät radiohiiliajoituksella.

Tässä palataan sylttytehtaalle. Kuolleen kuusen juurista kasvavat uudet kuuset ovat ensimmäisen paikalle lentäneen siemenen klooneja, suvuttoman lisääntymisen tulosta. Onko tällainen jatkumo yksi yksilö? Jos on, niin maailmasta on helppo löytää paljonkin "vanhempia" puita kuin ruotsalaiset kuuset.


Klooneja paljon vanhempiakin

Yhdysvaltojen Utahissa Pando-nimisen amerikanhaapakloonin (Populus tremuloides) iäksi arvioidaan 80 000 vuotta. Kaliforniassa Mojaven aavikolla kasvaa kehässä olevia kreosoottipensaita (Larria tridentata). Erään tällaisen kehän ikä on 11 700 vuotta. Kukaan ei silti väitä, että kloonin haavat tai kreosoottikehän yksittäiset pensaat olisivat näin vanhoja - ne ovat alkuperäisen kasvin klooneja.

Kun puhutaan puun iästä, tarkoitetaan nimenomaan verson, ei juurien tai kloonin aloittajan ikää. Hiukan yksinkertaistaen: puun ikä on se, mikä voidaan lukea sen vuosirenkaista.





Suomen vanhin puu, yli tuhatvuotinen kataja, löytyi lustokairauksilla Lemmenjoelta, mutta paikkatieto on hukassa.
Lähde: Metla

Okakäpymänty on vanhin

Pinuslongaeva




Mammutitkin vanhimmasta päästä

Mammuttipetäjä (Sequiodendron giganteum) kasvaa suuremmaksi kuin mikään muu puu maapallolla. Se on vaatelias laji, joka viihtyy ainoastaan Sierra Nevada -vuoriston länsirinteillä Kaliforniassa. Mammuttipetäjän puuaines on haurasta, mikä luultavasti pelasti sen hakkuilta. Nykyisin useimmat jäljellä olevista 63 kasvustosta on suojeltu.

Vuosilustoiältään vanhin mammuttipetäjä on Chicagon kanto. Tämä puu kaadettiin ja asetettiin näytteille Chicagon maailmannäyttelyyn 1893. Kannosta pystyttiin laskemaan vuosirenkaat, joita on 3 266.

The Muir Snag on pystyyn kuollut mammuttipetäjä. Sen iäksi on arvioitu yli 3 500 vuotta, mutta tämä ei perustu vuosilustojen laskemiseen. Maailman suurimman puun eli Kenraali Shermanin ikä 2 500 vuotta on samoin vain arvio. Lustonäytteen kairaaminen 11 metrin paksuisesta rungosta on käytännössä mahdotonta.


Patagoniansypressi on kakkonen

Etelä-Amerikan suurin puu on patagoniansypressi (Fitzroya cupressoides). Sitä kasvaa Etelä-Chilessä ja Etelä-Argentiinassa Andien rinteiden viileissä ja runsassateisissa metsissä. Suuret yksilöt ovat nykyisin 60 metrin korkuisia ja viiden metrin paksuisia. Charles Darwin mittasi lähes 180 vuotta sitten poikkeuksellisen ison patagoniansypressin rungon halkaisijaksi 12,6 metriä. Lajin suurimmat puut kaadettiin 1800- ja 1900-luvulla.

Vuonna 1993 Chilessä kaadetun patagoniansypressin laskettiin vuosirenkaiden perusteella eläneen 3 622 vuotta. Tämä on okakäpymäntyjen jälkeen korkein näin määritetty puun ikä. Koska 150 vuotta sitten kasvaneet patagoniansypressit olivat kaksi kertaa nykyisiä suurempia, todennäköisesti niiden joukossa oli myös nykyisiä vanhempia yksilöitä. Näin patagoniansypressin korkeimmaksi iäksi on arvioitu noin 4 000 vuotta.


Myös muut iäkkäimmät havupuita

Japanin tärkein talouspuu on suosypressikasveihin kuuluva sugi (Cryptomeria japonica). Jopa 70 metrin korkuiseksi venyvä havupuu voi saavuttaa korkean iän: vuosilustojen perusteella vanhin tutkittu sugi on ollut
3 000-vuotias.

Podokarpuskasveihin kuuluva havupuu huonmänty (Lagarostrobos franklinii) kasvaa ainoastaan Tasmaniassa. Vuosilustot osoittavat, että vanhimmat huonmännyt ovat ainakin 2 500 vuoden ikäisiä.

Myös eurooppalainen marjakuusi voi elää hyvin vanhaksi, arvioiden mukaan yli 2 000-vuotiaaksi. Sen ikää on kuitenkin usein vaikea määrittää kairaamalla vuosilustonäytteitä, sillä vanhat rungot ovat tavallisesti epäsymmetrisiä.

Kaikki vanhimmat puut ovat paljassiemeni¬siä eli havupuita. Vanhimmaksi elänyt lehtipuu on Sri Maha Bodhin viikunapuu (Ficus religiosa). Se istutettiin 288 vuotta ennen ajanlaskumme alkua Sri Lankan Anuradhapuraan, joten puu on nyt 2 297 vuoden ikäinen.

Juha Valste on tiedetoimittaja, FM ja
evoluutiobiologi.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.