Jouluna lahjat vaihtavat omistajaa, mutta eivät epäitsekkäästi. Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.


Vastavuoroisuus kuuluu asiaan, sillä pyyteetönsä lahjaa ei ole olemassakaan.




Nyt selaamaan puhelimen osoitekirjaa ja miettimään, kenelle ystävistä ja tutuista pitää lähettää joulutervehdys: lahja, kortti, sähköposti tai edes tekstari. Mikään ei ole niin noloa kuin saada lahja tai tervehdys kaverilta, jota itse ei ole muistanut.

Lahjalistan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Ihmiselle, jonka seuraa haluaa karttaa, ei kannata laittaa korttiakaan - ei edes velvollisuudesta. Lahja luo antajan ja saajan välille suhteen, joka voi vastalahjoineen ja niiden kuittauksineen kestää pitkään.

- Jos taas haluaa vahvistaa suhdetta mieluisan ihmisen kanssa, lahja on siihen oiva keino, tietää lahjojen antoa sosiaalisena ilmiönä tarkastellut Olli Pyyhtinen Turun yliopistosta. Hän toimii sosiologian assistenttina ja valmistelee väitöskirjaa muun muassa lahjaa tutkineen Georg Simmelin sosiaaliteoriasta.


Oma etu ollut mukana aina

Lahjassa ja vastalahjassa on kyse paljon laajemmasta ilmiöstä kuin esineistä tai rahasta. Lahjat vahvistavat ystävyyssuhteita ja kiinteyttävät yhteisöä. Niillä me määrittelemme sosiaalisen piirin, johon haluamme kuulua ja pitää yhteyttä.

Alkuperäiskansat antoivat lahjaksi rituaaleja, tansseja ja seremonioita. Nyt ystävät lahjoittavat toisilleen virtuaalisia halauksia, oluttuoppeja ja vampyyrinpuremia Facebookin kaltaisissa verkkoyhteisöissä.

- Antamiseen sisältyy aina odotus vastalahjasta, Olli Pyyhtinen korostaa. Siis jos ystäväperheellä on tapana muistaa nättiin purkkiin pakatuilla itse tehdyillä pipareilla, on heillekin syytä antaa samalla mitalla takaisin - tai pikemmin vähän enemmän.

- Alkuperäiskansoja tutkinut puolalais-englantilainen sosiaaliantropologi Branislaw Malinowski löysi mielestään yhden esimerkin "taka-ajatuksettomista lahjoista". Ne olivat erään heimon miesten pikkulahjat vaimoilleen.

Ranskalaissosiologi Marcel Mauss kuitenkin todisti oletuksen vääräksi. Hän osoitti niiden olevan korvauksia saaduista tai toivotuista seksuaalisista palveluksista, Pyyhtinen hymyilee.


Laskelmointi takaa tasauksen

Pyyteettömän lahjan käsite kuuluu kuitenkin kristilliseen traditioon, jota leimaa epäitsekkyyden ihanne. Me voimme antaa rahaa Yhteisvastuukeräykseen, ottaa kummilapsen Afrikasta tai tukea syöpälasten asiaa pyytämättä mitään vastineeksi. Silloinkin lahjaan usein sisältyy vastalahja, sillä se voi olla myös antajan saama hyvä mieli.

Olli Pyyhtisen mukaan ajatus täysin pyyteettömästä lahjasta on mahdoton. Se näet edellyttäisi, ettei sen enempää antaja kuin saajakaan käsittäisi lahjaa lahjaksi.

- Lahjassa on toisaalta kyse oman edun tavoittelusta, toisaalta yhtä lailla myös pyyteettömyydestä ja anteliaisuudesta. Siihen kuuluvat molemmat puolet. Mielestäni se tekee lahjasta ilmiönä niin kiehtovan!




Lahja lahjaa anoo, hyvä sana vastinetta.
Kun ottaa lahjan, sitoo itsensä.
Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen.
Pikkulahjat pitävät ystävyyden elossa.
Vastalahjat pidentävät ystävyyden.


Lähde: Matti Kuusi sananlaskutietokanta



Joulupukki sallii eri arvot

Joululahjaperinne edustaa Olli Pyyhtisen mukaan lahjakulttuuria parhaimmillaan. Se on vastavuoroista, mutta lahjojen naamioiminen Joulupukin antamiksi siirtää eduntavoittelun taustalle.

- Lahjan antamisesta häipyy silloin laskelmointi, jonka mukaan lahjojen pitäisi olla tasaveroisia. Se on kaunis ajatus, ja siksi Joulupukista on ehdottomasti pidettävä kiinni!

Tutkija tunnustaa olevansa itse huono lahjojen antaja. Hän uskoo sen johtuvan osittain siitä, että lahjaa tutkiessa ja tiedon lisääntyessä hän on menettänyt uskon viattomaan antamiseen. Lahjoja antaessaan hän turvautuu useimmiten kirjoihin - ja joskus aineettomiin lahjoihin.

- Lahjan pitää sisältää aina jotakin antajan persoonasta ja sen pitää olla jotakin, jota saaja haluaa mutta ei välttämättä tarvitse.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyttyskesä on yleensä Etelä-Suomessa kiivaimmillaan juhannuksen tienoilla, mutta alkukesän kylmyys ja kuivuus voivat lykätä piinaa myöhemmäksi.

Ihmisen ei auta kuin sietää ja oppia suojautumaan pahimmalta parveilulta. Se onnistuu, jos tietää, kuinka hyttynen käyttäytyy ja valikoi uhrinsa.

Uloshengityksessä vapautuva hiilidioksidi aktivoi hyttysen. Ärsykkeen ei tarvitse sijaita kovin lähellä. Hyönteisen tuntosarvet poimivat hajusignaalin jopa yli 200 metrin päästä.

Mitä reippaammin kohde hönkii, sitä enemmän ateriakutsuja tuntosarvet rekisteröivät.

Kun potentiaaliseen veriateriaan on etäisyyttä enää kymmenisen metriä, hyttynen alkaa saalistaa silmillään. Se rekisteröi herkästi kontrastit. Muusta ympäristöstä erottuva hahmo ei jää huomaamatta.

Myös liike paljastaa. Sankan hyttysparven keskellä kannattaa välttää huitomista, vaikka mieli tekisi. Se vain houkuttelee lisää pirulaisia paikalle.

Alle metrin etäisyydellä ratkaisee lämpö. Mitä isompi saalis, sitä enemmän se hohkaa ja houkuttaa.

Pelkkä hengityksen hiilidioksidi ei riitä herättämään hyttysen mielenkiintoa. Vasta kun siihen sekoittuu muita tuoksuvia yhdisteitä, syntyy kutsuva cocktail.

Yksilöllinen tuoksukimara erittyy ihmisen iholle ja hikeen. Se koostuu muun muassa ammoniakista, maitohaposta ja erilaisista rasvahapoista. Itikoita houkuttavaa aromia voi kuvailla yhdellä sanalla: tympeä.

Puhdas hiki on tuoksutonta. Iholla laiduntavien bakteerien kirjo ratkaisee, millainen hajupilvi meistä pelmahtaa.

Aromi voi jopa ratkaista iskukohdan. Hyttynen pistää usein nilkkoihin ja jalkateriin. Syy piilee ilmeisesti jalkahiessä.

Asia paljastui kokeessa, jossa sukkamehulle haiseva limburginjuusto veti horkkahyttysiä kuin magneetti. Juustossa elävät bakteerit ovat sukua ihmisen varvasvälibakteereille.

Jokainen meistä tuoksuu erilaiselta. Se selittää, miksi jotkut maistuvat hyttysten mielestä herkullisemmalta. Jos grillin ääressä istuu kymmenen ihmistä, on todennäköistä, että pahin kiusa kohdistuu muutamaan.

Yksi yhdiste imuroi hyttysiä ylitse muiden: maitohappo. Ihminen tuottaa iholleen maitohappoa jopa kymmenen kertaa enemmän kun muut nisäkkäät. Eritystahti on yksilöllinen.

Kuuma ja hikinen iho on varsinainen maitohappopommi. Siksi lenkkeilijä saa helposti seurakseen hyttyspilven.

Jotkut tekevät itsestään vahingossa houkuttimen. Moniin kasvorasvoihin ja kosteusvoiteisiin lisätään maitohappoa.

Hyttysten on havaittu olevan persoja myös joillekin parfyymeille. Erityisesti raskaat tuoksut vetoavat. Hedelmäiset parfyymit houkuttavat ihmiselle harmittomia koiraita.

Yksinkertaisin tapa suojautua on vältellä hyttysen suosimia paikkoja. Itikoista vapaita vyöhykkeitä löytyy aurinkoisilta aukeilta ja tuulisilta rannoilta.

Jos hyttyset kiusaavat, mutta aurinkoa ja tuulta puuttuu, ihmisen kannattaa matkia poroja. Ne liikkuvat maastossa tiiviinä tokkana. Porukassa eri yksilöiden hajuvanat sekoittuvat niin, ettei hyttynen löydä kunnolla uhriaan.

Sekamelska on sakein joukon keskellä. Siksi kesäfestareilla kannattaa piiloutua väenpaljouteen eikä notkua reunoilla.

Lähteenä myös Juhani Itämies: Pistämätön hyttyskirja.

Kysely

Joko sinua pisti hyttynen?

 

 


Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 6/2017 

 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön ihmettely

Keksintöjä syntyy, kun tutkijat saavat vapaasti haahuilla.

 

PÄÄUUTISET

Älylaite hidastaa puheen kehitystä

Puoli tuntia tablettitouhuja päivässä on pikkulapsille liikaa.

Kuumat kubitit jäähylle

Lämpö häiritsee kvanttilaskentaa enemmän kuin tavallista.

Amerikan asutus mullistuu

Ihmisiä saattoi saapua Aasiasta yli 100 000 vuotta luultua aiemmin.

Kakkausaika on vakio

Kaikki nisäkkäät ulostavat yhtä sukkelaan, vaikka jätösten koossa on valtavia eroja.

 

ARTIKKELIT

Mitä koira näkee sinussa?

Et ole sille mikään alfasusi, vaikka niin tutkijat pitkään
uskoivat ja koirakirjat perässä vakuuttivat.

Uudet hoidot parantavat parantumattomia

Vakavasti sairaiden omat solut on valjastettu taisteluun
syöpiä ja aivorappeumia vastaan.

Huippujen lääkäri

Vuoristotaudin tutkija etsii suorituskyvyn rajoja.

Maailmankaikkeus säteilee tietoa

Kun avaruudesta saapuvan säteilyn koko rikkaus valkeni,

universumi sai kuusi uutta ulottuvuutta.

Värriön männikkö hönkii hyviä hiukkasia

Itä-Lapissa on seurattu ilmasto-oloja 25 vuotta.

Älypinta kutsuu digiparatiisiin

Siellä seinät näkevät, kuulevat ja puhuvat
– ja siihen loppuu älylaitteiden kanniskelu.

Onnen traaginen historia

Aidointa onnea ovat luvanneet kuolema, kumoukset
ja kulutusjuhla. Etsintä jatkuu.

 

TIEDE VASTAA

Milloin syntyy paras saunavihta?

Voisiko tekoäly korvata poliitikot?

Miksi rohkea syö rokan?

Kärsivätkö muut eläimet hyttysen pistosta?

Voiko kananmunasta kuoriutua kaksi poikasta?

Miksi radioaktiivista ydinjätettä ei käytetä energianlähteenä?

 

KIRJAT

Paarmalla on kaunein katse

Hiljaisuus voimaannuttaa

Näin muuttuu maailma

 

OMAT SANAT

Lainaväriä elämään

Perinnesanat loppuivat alkuunsa.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Piilossa kuin pyrstötähti

Julkisuutta kaihtanut Liisi Oterma sai nimiinsä erikoisen komeetan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Perintösanat loppuivat alkuunsa.

Ihminen voi havaita tuhansia värisävyjä, mutta vain pienellä osalla niistä on oma vakiintunut nimityksensä. Kaikissa maailman kielissä erotetaan musta ja valkoinen, jotka eivät ole varsinaisia värejä ollenkaan. Yleensä nimetään myös punainen ja sen lisäksi keltainen, vihreä ja sininen.Sanastot poikkeavat kuitenkin toisistaan sen mukaan, mikä missäkin kulttuurissa on yleistä ja tärkeää.

Suomen valkoinen on johdos ikivanhasta perusvartalosta, joka on tarkoittanut alkuaan kirkasta tai selkeää. Samaan yhteyteen kuulunevat myös valaista ja valo. Valo on väriaistimuksen syntymisen kannalta olennainen asia. Musta-sanalla on etymologisia vastineita vain lähisukukielissä, ja tämä viittaa lainaperäisyyteen. Sanalle onkin esitetty germaaninen lainaetymologia, jonka mukaan se olisi alkuaan kuvannut synkkää ja pimeää säätä.

Lainaaminen ei värien nimissä ole mitenkään tavatonta. Keltainen ja harmaa on jo kauan tiedetty balttilaisiksi lainasanoiksi, ja sininen on vanha arjalainen laina.

Useat värit ovat saaneet nimensä jostakin sellaisesta kohteesta, jolle tietty väri on erityisen luonteenomainen. Hyvä esimerkki on ikivanha perintösana puna, joka on alkuaan tarkoittanut turkiseläimen karvaa ja sitten myös karvan ruskeanpunaista väriä. Värin ja karvan yhteydestä kertoo myös balttilaisperäinen karva-sana, joka voi viitata yleisesti väriin esimerkiksi yhdyssanassa verenkarvainen tai sanonnassa näyttää poliittinen karvansa.

Paljon nuorempi esimerkki on sinipunaista tarkoittava violetti. Se juontuu ranskasta, jossa violet perustuu orvokkia merkitsevään sanaan violette. Violetti on orvokin tyypillinen väri. Liila perustuu ranskan sanaan lilas, joka tarkoittaa syreeniä. Oranssi on peräisin ranskan sanasta orange, joka on aluksi tarkoittanut appelsiinia ja sitten myös appelsiinille ominaista väriä.

Vihreä tai viheriä on johdos vanhasta indoiranilaisesta lainavartalosta viha-, joka on alkuaan merkinnyt myrkkyä tai sappea. Vihan tai kateuden tunteen lisäksi sana merkitsee monissa sukukielissä myrkkyä tai maagista voimaa, joka aiheuttaa sairauksia. Myrkky, sappi, kielteiset tunteet ja vihreä väri on vanhastaan yhdistetty toisiinsa, joten myös niihin viittaavat sanat voivat olla samaa juurta. Nykysuomalainenkin voi olla kateudesta vihreänä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2017