Jätteet on parasta pitää poissa kaatopaikalta. Ilmaston kannalta ei ole niin suurta väliä, miten.





Jätteiden poltto herättää intohimoja. Sekä jätteenpolton periaatteellisten vastustajien että sen varauksettomien kannattajien argumentit ovat kuitenkin liudentumassa.

Suomessa jätteiden polttamisella on huono maine. Syynä siihen lienee pahamaineinen Kyläsaaren jätteenpolttolaitos. Se toimi Helsingissä vuodesta 1961 vuoteen 1983 ja syyti kaupunki-ilmaan muun muassa dioksiineja ilman kunnollista puhdistusta.

Ehkä juuri Kyläsaaren jättämän trauman takia kukaan pääkaupunkiseutulainen ei nytkään haluaisi jätteenpolttolaitosta naapuriinsa. EU:n jätteenpolttodirektiivi kuitenkin määrää polttolaitoksille tiukat päästörajat, joita myös valvotaan tarkasti. Siksi nykyaikaiset laitokset ovat erittäin puhtaita. Esimerkiksi dioksiinipäästöt ovat niin pieniä, että kaatopaikalla sama jäte tuottaisi enemmän dioksiinia.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV kuitenkin etsii uudelle jätteenpolttolaitokselleen sopivaa paikkaa. Vaihtoehtoina on tarkasteltu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskusta Espoossa, tonttia Juvanmalmin teollisuusalueella Espoossa, Kivikon jätepalvelukeskusta Helsingissä ja Långmossebergenin aluetta Vantaalla.

Muuallakin Suomessa pohditaan, millä tavalla aiempaa suurempi osa jätteistä voitaisiin polttaa. Tällä hetkellä yhdyskuntajätettä poltetaan erikseen niin sanotussa massapoltossa vain Turussa. Lisäksi monella paikkakunnalla jätteitä poltetaan muiden polttoaineiden kanssa niin sanotuissa rinnakkaispolttolaitoksissa.


...vai eikö sittenkään?



















  ...mutta




  ...mutta



Suomi ei huku roskaan

Jätteiden syntyä ei voi kokonaan ehkäistä, eikä kaikkea syntynyttä jätettä voi kierrättääkään. Eikö siis olisi järkevintä polttaa se osuus, jota ei voi hyödyntää materiana? Keski-Euroopassa yhdyskuntajätteestä poltetaan paljon suurempi osa kuin Suomessa.

Yksi syy on se, että kaatopaikat valtaavat yhä enemmän tilaa, ellei roskasta hankkiuduta eroon muulla tavalla.

Suomessa syntyy jätettä ympäristöministeriön mukaan yli sata miljoonaa tonnia vuodessa. Suurin osa kaatopaikoille päätyvästä materiasta on kuitenkin maanrakennusjätettä, joka ei pala. Yhdyskuntajätettä syntyy vuosittain alle kaksi miljoonaa tonnia. Pääkaupunkiseutulaisten kaatopaikka Ämmässuo Espoossa täyttyy vain hieman nopeammin, jos jätteitä ei aleta polttaa.

Harvaan asutussa pääkaupunkiseudun ulkopuolisessa Suomessa tilasta ei ole pulaa. Suomalaisten vuotuiset yhdyskuntajätteet mahtuvat muutaman hehtaarin alueelle.


Kaatopaikka tuottaa metaania

Ilmastonmuutos on painava perustelu myös jäteratkaisuissa. Niillä on merkitystä, koska suuri osa kaatopaikoille päätyvästä yhdyskuntajätteestä on biohajoavaa. Kun ruoantähteet ja puutarhajätteet mätänevät kaatopaikan hapettomissa oloissa, syntyy metaania. Se on paljon hiilidioksidiakin pahempi ilmastoa lämmittävä kaasu.
Tilastokeskuksen mukaan jätehuolto tuotti vuonna 2005 noin kolme prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Nykyään biohajoavan jätteen synnyttämä metaani pitää EU-direktiivin mukaan kerätä talteen. Jonkin verran metaania kuitenkin karkaa kaatopaikoilta edelleen.

YTV:n jätehuoltojohtajan Petri Kouvon mukaan Ämmässuon kaltaisen suuren kaatopaikan metaanintuottoa on vaikea määritellä tarkasti. Kaasun talteenottoasteesta ei siksi ole tarkkaa tietoa.

- Ämmässuon kaasunkeräysjärjestelmä on erittäin kattava ja tehokas, joten arvioni on, että kaasusta vähintään 70 prosenttia saadaan talteen, Kouvo sanoo.

Jätehuollon osuus kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä onkin lähes puolittunut vuodesta 1994. Kaatopaikkakaasujen talteenoton lisäksi kehitystä on vauhdittanut jätteiden lajittelun tehostuminen.


Polttamalla lämpöä ja sähköä

Kun jäte hävitetään modernissa polttolaitoksessa, saadaan sivutuotteina sähköä ja lämpöä. Jos jätteenpolttolaitoksen sähkö ja lämpö korvaavat fossiilista energiaa, ilmasto voittaa. Vai voittaako?

Jätteitä ei teknisistä syistä voi polttaa kovin korkeissa lämpötiloissa. Siksi jätevoimalan hyötysuhde ei ole yhtä hyvä kuin esimerkiksi maakaasua käyttävän lämpövoimalan. Jätevoimala tuottaa enemmän lämpöä ja vähemmän sähköä kuin suurimman osan vuotta tarvittaisiin.

Jätehuoltojohtaja Kouvo ja Suomen luonnonsuojeluliiton jäteasiantuntija Erja Heino katsovat asiaa vastakkaisista näkökulmista.

Heinon mukaan varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei ole pulaa niinkään lämmöstä kuin sähköstä. Lisäksi jätevoimala korvaisi monella paikkakunnalla ennemminkin biopolttoaineita kuin fossiilisia.

Kouvo kuitenkin huomauttaa, että pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutus kasvaa vuosittain ja siellä polttolaitoksen tuottama lämpö korvaisi nimenomaan fossiilisilla polttoaineilla tuotettua lämpöä.

Energiatalouden kannalta olisi tehokkaampaa käyttää jätteiden energiasisältö pelkästään lämmöksi kuin lämmöksi ja sähköksi. Ruotsissa sähkö tuotetaan lähinnä ydin- ja vesivoimalla ja lämpö yleensä erikseen. Jätteenpoltolla korvataan Ruotsissa fossiilisia polttoaineita käyttäviä lämpölaitoksia.

Myös kaatopaikalle läjitetyn jätteen energiasta saadaan osa hyödynnettyä. Talteen otetun metaanin voi nimittäin käyttää sähkön ja lämmön tuotantoon tai liikenteeseen. Silloin se aidosti korvaa fossiilisia polttoaineita.

Kouvon mukaan tätä nykyä noin puolet kaasusta johdetaan kaukolämmön tuotantoon. Loput poltetaan soihduissa kaatopaikalla. Soihtupolton tuloksena on hiilidioksidipäästöjä, joiden vastineeksi ei kerry edes energiaa.
- Tulevaisuudessa tavoitteena on saada kaikki kerätty kaasu energiatuotantoon, Kouvo lupaa.


Biojätteen voisi mädättääkin

EU-direktiivien mukaan sekajätteen läjitystä kaatopaikalle on joka tapauksessa vähennettävä.
Heinon mukaan suurin osa sekajätteestä olisi kierrätyskelpoista. Siitäkin osuudesta, jota ei voi mielekkäästi hyödyntää materiana, noin puolet on palamatonta.

Sekajätteen palavasta osasta taas hyvinkin yli puolet on biojätettä, joka tulisi jo kotitalouksissa panna biojäteastiaan. Tosiasiassa kaikki eivät näe vaivaa lajitellakseen jätteensä. Asianmukaisesti lajiteltu biojäte kompostoidaan, ja lopputuotteeksi saadaan humusta. Sen tarjonta ylittää nykyisin kysynnän, mutta ruoantähteistä voisi valmistaa muutakin.




Muovikassi on luultua haitattomampi


Ilmastonmuutos muokkaa jäteasenteita yllättävilläkin tavoilla.

1980-luvun ympäristönsuojelijat julistivat muovipussin lähes ympäristörikokseksi, koska se ei maadu vaan jää tuhansiksi vuosiksi muistuttamaan yli varojensa eläneestä sukupolvesta.

Muovikassi huolettaa yhä. Esimerkiksi runsas vuosi sitten Ylen televisio-ohjelma Kuningaskuluttaja pohti huolestuneena, missä ajassa muovikassi maatuu, vai maatuuko ollenkaan.

Kuningaskuluttajan mukaan paperikassi tuntuisi ekologisemmalta, koska se maatuu kotikompostissa jopa puolessa vuodessa. Muovikassista sen sijaan oli ristiriitaista tietoa: YTV kertoi, ettei se maadu lainkaan; valmistaja uskoi asian riippuvan oloista.

Mutta ajat muuttuvat.

Ympäristöpolitiikassa jo 1980-luvulta asti vaikuttanut jäteasiantuntija Michael Lettenmeier ei Kuningaskuluttajan haastattelussa ollut huolissaan, vaikka valmistajan arviot maatumisesta muutamassa vuodessa eivät pitäisikään paikkansa.

- Voidaan kysyä, onko nykyisin etukin, että jokin kaatopaikalle jo päätynyt ei maadu. Hiili, joka on sitoutunut muovikassiin, pysyy siellä tallessa eikä vapaudu metaanina ilmakehään.



Kierrätys tuskin kärsii

Muun muassa Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace vastustavat jätteiden polttoa, koska mahdollisuus päästä niin helposti eroon jätteistä voisi niiden mielestä vähentää kiinnostusta kierrätykseen ja jätteiden synnyn ehkäisyyn.

Mutta luopuisiko joku harkiten kuluttava ja säntillisesti jätteensä lajitteleva perhe hyvistä tavoistaan, jos tietäisi sekajätteen päätyvän kaatopaikan sijasta polttolaitokseen?

Ajatus ei saa tukea eurooppalaisesta vertailusta. Suomi on vain keskitason kierrättäjä vaikka on jätteiden polttajana häntäpäässä. Ruotsin ja Hollannin kaltaiset maat ensin kierrättävät tehokkaasti ja polttavat sitten sen, mitä eivät pysty kierrättämään. Tosin jotkin hyvistä kierrättäjistä ovat surkeita jätteen synnyn ehkäisyssä.

Luonnonsuojeluliiton Heinon mukaan Suomeen ollaan rakentamassa jätteenpolton ylikapasiteettia. Esimerkiksi YTV:llä ei olisi silloin mitään intressiä ehkäistä jätteiden syntyä tai edistää kierrätystä - muuten investointi kalliiseen polttolaitokseen menisi hukkaan.

YTV:n Kouvon mukaan polttolaitosta suunnitellaan päinvastoin liian pieneksi nyt käytettävissä oleviin jätemääriin nähden, jotta ylikapasiteettiongelmaa ei syntyisi myöhemminkään.

- Väite, että joku investoisi ylisuureen polttolaitokseen miljoonia, on suoraan sanoen aika käsittämätön, Kouvo sanoo.

Niin sanotussa rinnakkaispoltossa jätteiden tarjonnan väheneminen ei olisi ongelma. Jätteiden osuus kaikista laitoksessa palavista polttoaineista on rinnakkaispoltossa vain joitakin prosentteja.

Aikaisemmin rinnakkaispoltto olikin suomalainen tapa polttaa jätteitä. EU:n jätteenpolttodirektiivin tiukat päästörajat ja mittausvaatimukset ovat kuitenkin tehneet rinnakkaispolton varsinkin pienissä laitoksissa kannattamattomaksi.


Poltto ei ole kohtalonkysymys

Pitäisikö jätteet sitten polttaa? Vastaus riippuu osin siitä, mitä pitää ympäristön suurimpana uhkana.
Jos pelkää, etteivät maapallon luonnonvarat nykymenolla riitä, on kaikkea materiaalien käyttöä radikaalisti tehostettava. Näin ajatteleva näkee jätteen oireena, talouskasvun ja materiaalien tehottoman käytön sairautena. Jätteen poltto olisi siten vain oireenmukaista hoitoa, joka ei lääkitse itse sairautta.

Jos on eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta, jätehuollon ylivoimaisesti suurin ongelma ovat kasvihuonekaasupäästöt.

VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen viime vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan jätehuollon suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät metaanista, jota keräilystä huolimatta pääsee kaatopaikoilta karkuun.

Kattavampi kierrätys vähentäisi muita kasvihuonepäästöjä vain vähän. Erilaisten polttotapojen erot ovat nekin pieniä. Jätteitä polttamalla ei myöskään pystytä kovin paljon vähentämään fossiilisten polttoaineiden kulutusta.
Tärkeintä siis on saada biohajoava jäte pois kaatopaikalta - tavalla tai toisella.



Aiheesta lisää:
Uusien jätteenkäsittelykonseptien mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä
www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2007/T2402.pdf

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.