Koko lyhyen kesän tundran ja tunturipaljakan kasvit puurtavat yötä päivää kasvaakseen ja lisääntyäkseen sekä varautuakseen seuraavaan ankaraan talveen.


yötä päivää kasvaakseen ja lisääntyäkseen sekä varautuakseen
seuraavaan ankaraan talveen.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2006



Juuri nyt, heinäkuun puolivälissä, arktinen kesä on parhaimmillaan ja elämä vilkkaimmillaan. Kasvit kasvavat yötä päivää, koska valoisuuden ansiosta yhteyttäminen on mahdollista öisinkin. On pidettävä kiirettä, jotta ehtii lisääntyä ja kerätä ravintoa varsiin ja juuristoihin selviytyäkseen seuraavaan kesään.

Arktinen kesä kestää vain kuudesta kymmeneen viikkoa, ja heinäkuunkin keskilämpötila pysyttelee kymmenen asteen tienoilla tai alempana. Kylmyyden lisäksi kasvua rajoittavat ravinteiden niukkuus, voimakas tuuli ja liiallinen kosteus, toisin paikoin liiallinen kuivuus.

Puut eivät viihdy, mutta varpuja, ruohovartisia kasveja, sammalia, jäkäliä ja sieniä on runsas lajisto. Kukkakasvilajeja arktisilla alueilla kasvaa 800-900: esimerkiksi Huippuvuorilta on tavattu 150 ja Grönlannista noin 400.

Pääosa kasveista on kesän sydämeen mennessä kukkinutkin, mutta esimerkiksi lapinvuokko ja tähtirikko avaavat kukkansa vasta tässä kuussa.


Keväthangen alla toimii kasvihuone

Arktisten kasvien kevät alkoi jo lumen alla. Kevätauringon lämmittäessä siellä syntyi "kasvihuoneilmiö", ja jotkin kasvit aloittivat yhteyttämisen. Näin kertoo Oulun yliopiston kasviekologian emeritusprofessori Paavo Havas, joka on tutkinut pohjoisen Suomen kasveja vuosikymmeniä. Arktista vastaavia oloja esiintyy Lapin tunturipaljakoilla, missä viihtyy samoja kasvilajeja kuin tundralla, vaikkei Suomessa varsinaista arktista tundraa olekaan.

Kirkkaina kevätpäivinä tummat kasvinosat lämpiävät lumessa ja sulattavat ympärilleen onkaloita, "kasvihuoneita".

- Mätästävä kasvutapa on esimerkki arktisesta pienoiskasvihuoneesta, Havas kuvailee. - Tiheä mätäs, jossa on ilmataskuja, kerää tehokkaasti lämpöä, ja myös maa mättään alla lämpenee.

Pohjoisen mätäskasveja ovat muun muassa uuvana, sinirikko ja tunturikohokki. Ne kasvavat myös Suomen tuntureilla. Grönlannissa on sinirikkomättäästä mitattu kymmenen asteen pakkasella kolmen ja puolen plusasteen lämpötila ja tummanvihreästä sammalmättäästä plus kymmenen astetta.

Kasvien yhteyttämispigmentti lehtivihreä eli klorofylli säilyy verraten hyvin lumen suojassa talven ajan. Vaikka yhteyttäminen lumen alla olisi hidasta, se on tärkeää ensiapua, jolla kasvi käynnistää elintoimintojaan. Sen ansiosta kasvu pääsee täyteen vauhtiin heti, kun olot sen sallivat.

Kevätlumi on tiivistä, joten sinne kertyy eliöiden hengityksesta hiilidioksidia. Se lisää yhteyttämistä. Lisäksi sulavassa lumessa on keväällä kosteaa ja tasalämpöistä, ja kirkkaina kevätpäivinä valoakin riittää yhteyttämiseen vielä muutaman kymmenen sentin syvyydessä.

Yhteyttäminen edellyttää, että kasvilla on lumen alla vihreää solukkoa. Sitä on monilla pohjoisen kasveilla ainakin varressa, ja joillakin lajeilla myös lehdet säilyvät useita vuosia. Ne ovat siis ikivihreitä.

- Ikivihreät kasvit ovat yleisiä tropiikissa, mutta ikivihreys on yleistä myös tundran kukkakasveilla, sammalilla ja jäkälillä, Havas sanoo.

Ikivihreiden kasvien ei tarvitse keväällä kuluttaa energiaa kaikkien lehtien uudelleen kasvattamiseen, vaan kasvi voi aloittaa kevään puhkeamalla kukkaan.


Silmut valmistuivat jo edellisenä kesänä

Jo vajaan viikon kuluttua lumen sulamisesta sinirikko avaa kukkansa, ja lumileinikki seuraa esimerkkiä muutamaa päivää myöhemmin. Pohjoisten kasvien lehti- ja kukkasilmut ovat muodostuneet jo edellisenä kesänä, ja ne ovat talvehtineet lumen alla silmusuomujen suojassa. Lumen sulamisen jälkeen pitkä päivä ja viileys kiihdyttävät kasvien kasvua.

- Monet arktiset kasvit alkavat yhteyttää heti, kun lämpötila nousee plussan puolelle, ja kymmenen astetta riittää täyteen kasvuvauhtiin. Viileässä energia käytetään kasvuun, eikä sitä kulu "läähätykseen", kuten lämpimissä kasvuoloissa, Havas kertoo.




Ekologiassa arktinen alue määritellään metsänrajan pohjoispuolella olevaksi alueeksi. Arktisen tundra-alueen laajuus on noin 25 miljoonaa neliökilometriä.

Tundra-sana tulee Venäjän puolella puhutun kildininsaamen tûndar-sanasta, joka tarkoittaa tunturia.

Suomessa ei ole aitoa tundraa, mutta Lapin tuntureiden avoimilla paljakoilla viihtyvät eräät samat kasvilajit kuin tundrallakin. Siksi arktisia kasveja voi tutkia myös Suomen oloissa.





Terälehdet keräävät auringon lämpöä

Auringon paistaessa useat arktiset kasvit nostavat lämpötilaansa muutaman asteen ympäröivää ilmaa korkeammaksi. Havas mainitsee, että jotkin kukat, esimerkiksi lapinvuokko ja tunturiunikko, suuntaavat terälehtensä kohti aurinkoa.

- Monien arktisten kasvien kukka muistuttaa pientä lautasantennia. Kukka kääntyy varren varassa ja imee lämpöä terälehtiinsä. Lämpö vauhdittaa heteen ja emin kehittymistä sekä siementen valmistumista.
Kasvin lämpötila riippuu myös sen väristä. Mitä enemmän pigmenttiä kasvissa on, sitä enemmän se kerää lämpösäteilyä - jopa lumen alla. Kasvien lehtien ja varren väri voi vaihdella vihreästä tumman punaiseen tai lähes mustaan. Esimerkiksi lapinvuokon varsi ja lehdet ovat tummanvihreitä.

Kukat ovat usein värikkäitä: kirkkaankeltaisia, voimakkaan sinipunaisia tai tummansinisiä. Mainitun lapinvuokon teriö tosin on valkoinen. Grönlannissa tehdyssä mittauksessa valkoisen kukan terälehdet olivat nekin pari astetta ilmaa lämpimämpiä mutta sinisen peräti neljä astetta lämpimämpiä.

Useilla arktisilla kasveilla on karvapeite, joka vähentää lämmön haihtumista. Moni laji on nimettykin tämän ominaisuuden perusteella. Esimerkiksi Enontekiön tuntureilla kasvava karvakuusio on voimakkaasti villakarvainen.




Arktinen kasvuympäristö on nuorta. Jääkauden aikana, kun mannerjää peitti pohjoisen, arktista lajistoa kasvoi Alpeilla ja mahdollisesti myös jäästä esiin pistävillä vuorenhuipuilla, nunatakeilla.

Arktiset eloyhteisöt ovat syntyneet pääosin jääkauden loppuvaiheissa, noin 10 000 vuotta sitten. Jään vetäytyessä kasvillisuus seurasi perässä ja eteni pohjoiseen nykyisille kasvupaikoilleen.

Ensimmäisinä tänne Pohjolaan saapuivat lapinvuokko ja verkkolehtinen paju, joita kasvaa nykyään muun muassa kalkkipitoisilla tunturikankailla sekä vuoristoalueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Arktisilla alueilla kasvu on hidasta ja ihmisen luonnolle aiheuttamat vauriot näkyvät pitkään.

- Maakaasuputkien rakentaminen sekä Siperiassa että Kanadan tundralla on jättänyt maastoon jälkiä, jotka eivät häviä vuosikymmenissäkään, sanoo kasviekologian emeritusprofessori Paavo Havas.
- Myös ilmansaasteet ovat suuri riski herkässä kasvuympäristössä, sillä ne leviävät tuulten mukana mistään rajoista välittämättä.


Mataluus suojaa kovalta tuulelta

Kesästä huolimatta arktiset olot pysyvät ankarina. Myrskytuulet ovat yleisiä; varsinkin Jäämeren rannikko on hyvin tuulista. Tuuli haihduttaa lämpöä ja kuivattaa kasveja.

Monet arktiset kasvit ovatkin pienikokoisia ja pysyttelevät lähellä maanpintaa, missä tuulen nopeus on pienin. Pinnanmyötäisyys on eduksi myös talvella, sillä tuulella kova ja teräväsärmäinen pakkaslumi hioo lumenpäälliset kasvinosat pois.

Arktiset alueet saavat lähes kaiken kosteutensa keväällä sulavasta lumesta ja jäästä; kesällä sataa vain muutamana päivänä. Tuuli kiihdyttää haihtumista, millä on suuri merkitys varsinkin loppukesästä, kun maa alkaa kuivua.

Haihtumista vastaan kasveilla on pienen koon ja kasvutavan lisäksi pari muutakin keinoa. Varsinkin tuulen pieksämien kasvien lehdissä on paksu, kosteutta pidättävä päällysketto. Haihtumispinnan pienentämiseksi lehdet voivat olla kapean neulasmaisia.


Levät ja sienet auttavat kasvussa

Kasvien kesäistä kasvuspurttia rajoittaa ravinteiden niukkuus. Arktisilla alueilla maassa on käyttökelpoista typpeä vain vähän ja orgaaninen aines lahoaa hitaasti.

Pohjoista typpitaloutta parantavat muun muassa pienet levät, jotka elävät maassa itsenäisinä tai jäkälien kanssa symbioosissa. Paljon tutkittu ilman typpeä sitova jäkälä on pohjankorvajäkälä, jonka sinivihreät levät sitovat typpeä suoraan ilmasta. Levistä typpi päätyy myöhemmin maahan, mistä putkilokasvit sieppaavat sitä käyttöönsä.

Arktisten alueiden lintuvuorilla typpeä tulee jatkuvasti lisää lintujen ulosteista. Lintusaarilla kasvaakin typensuosijoita, esimerkiksi jääleinikkejä ja keltajäkäliä.

Lähes kaikki pohjoisten alueiden putkilokasvit elävät symbioosissa sienten kanssa. Sienijuuren kautta kasvit saavat maaperästä paremmin vettä ja ravinteita, erityisesti fosforia, ja sieni saa puolestaan kasvilta hiilihydraatteja.

- Arktisilla alueilla bakteereita on maassa hyvin vähän, eikä kastematojakaan ole, Havas kertoo.

- Hyönteisiä sen sijaan on, ja hyönteispölytys on kylmästä huolimatta aika yleistä.

- Iso- ja kauniskukkaisten kasvien pölytyksen hoitavat muun muassa kukkakärpäset ja osin ehkä muurahaisetkin, jopa perhoset, mutta kimalaiset lentävät vain yli kymmenen asteen lämpötilassa. Kaikkein kylmimmillä alueilla pölytyksen hoitaa tuuli.


Siementen varassa epävarmaa olla

Kesän mittaan arktiset kasvit siementävät, mutta ne eivät jätä lisääntymistään pelkästään niin epävarman keinon varaan. Monivuotiset kasvit lisääntyvät myös suvuttomasti rönsyjen ja juurakoiden avulla.

- Yksi huono kesä ja siemensadon epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että yksivuotinen kasvi joutuu kuolemanvaaraan, Havas kertoo ja mainitsee, että Lapin tuntureilla kasvaa vain pari yksivuotista putkilokasvia: tunturikatkero ja kurjentatar.

- Luultavasti ainakin tunturikatkeron siemenet säilyvät itämiskykyisinä maassa useita vuosia, joten yksi siemenetön vuosi ei johda lajin sukupuuttoon, Havas huomauttaa. - Tunturikatkeron siemenet itävät maahan jouduttuaan vasta keväällä, kun monien muiden kasvien siemenet itävät jo syksyllä. Syksyllä itäminen voi johtaa talvella taimien kuolemaan, koska nuoret kasvit ovat herkkiä pakkasille.


Päivän lyheneminen toimii aikamerkkinä

Loppukesästä, kun valon määrä alkaa vähetä, kasvit aloittavat valmistautumisen talveen. Päivän pituus on sekä kasveille että eläimille varmempi aikamerkki kuin vuosittain vaihtelevat sääolot.

- Päivän pituudella on suurempi vaikutus talveutumiseen kuin lämpötilalla. Sen osoittaa ruska, joka tulee eri leveyspiireille eri aikana. Utsjoella ruska puhkeaa täyteen väriloistoon 10. syyskuuta kello 12, naurahtaa Havas. - No, ei aivan näin tarkkaan, kyllä sääolotkin vaikuttavat tähän hiukan.

Lopulta talven ensi pakkaset johtavat kasvien talveutumiseen: kasvien maanpäällisten osien vesipitoisuus vähenee, ja solunesteet väkevöityvät. Kasvi vaihtaa itselleen "pakkasnesteet" jäätymisen estämiseksi ja vaipuu talvihorrokseen.



Anna-Liisa Pirhonen on toimittaja ja filosofian maisteri, joka on valmistunut luonnonmaantieteilijäksi
Helsingin yliopistosta.



Aiheesta lisää:
Paavo Havaksen tekemän opetusohjelman "Pohjoinen luontomme" löydät osoitteesta www.oulu.fi/northnature/Northnature.html
Ohjelma on saanut kansainvälistä tunnustusta. Se on eurooppalaista ympäristökoulutusta edistävän The European Support Centre of the Club Romen parhaiden opetusohjelmien luettelossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.