Etevien kouluissa tiukempi arviointi. Yhtä hyvin yhteiskuntaopin arviointikokeessa menestyneet oppilaat saavat erilaisia arvosanoja eri kouluissa. 65-prosenttisesti oikein vastanneet saavat etevimpien kouluissa seiskan, kun heikoimpien kouluissa heltiää yhdeksikkö. Lähde: Najat Ouakrim-Soivio, Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit? (2013)

Samasta osaamisesta saa yhdessä koulussa seiskan, toisessa yhdeksikön.

Lukioon siirtyminen tuottaa järkytyksen monelle menestykseen tottuneelle koululaiselle. Ensimmäisellä kurssilla arvosanat saattavat romahtaa monta pykälää alaspäin siitä, mitä ne olivat peruskoulun päättötodistuksessa. Mitä oikein on tapahtunut? Tuskin osaaminen ehti murentua kesäloman aikana.

Yksi syy sokkiin on epäilemättä se, että lukio vaatii enemmän kuin peruskoulu. Vakavampi syy numeroiden laskuun on se, että peruskoulussa saadut arvosanat eivät kerro todellista osaamisen tasoa. Kouluarvostelu heittelee niin, että samoilla tiedoilla voi saada yhdessä koulussa seiskan, kun toisessa heltiää yhdeksikkö.

Yläkanttiin arvosanoja saanut oppilas joutuu ikävän yllätyksen eteen, kun arvostelu muuttuu. Alakanttiin arvioitu taas ei ehkä päässyt siihen jatko-opintopaikkaan, mihin olisi halunnut.

Valtakunnallinen seuranta paljasti erot

Erot ovat paljastuneet seuranta-arvioinneissa, joissa testataan valtakunnallisesti edustavalla otoksella, miten hyvin oppilaat hallitsevat eri oppiaineet.

Opettajien antamia arvosanoja ja seuranta-arviointien tuloksia verrattaessa on jo aiemmin pantu merkille, että äidinkielessä ja matematiikassa saa eri kouluissa samanlaisella osaamisella eri arvosanat. Samoin käy historiassa ja yhteiskuntaopissa, osoittaa Najat Ouakrim-Sovion tuore väitöskirja.

Runsaat sata koulua ja yli 4 000 oppilasta kattaneesta tutkimuksesta kävi ilmi, että joka toinen oppilas käy koulua, jossa yhteiskuntaopin päättöarvosana eroaa numeron verran seuranta-arvioinnissa määritetystä arvosanasta. Opettajat antoivat selvästi useammin arvosanoja ylä- kuin alakanttiin.

Historiassa heittoa oli melkein yhtä paljon. Oppilaista 40 prosenttia oli koulussa, jossa arvosana heitti numeron verran – useimmiten ylöspäin.

– Voisi ajatella, että historia ja yhteiskuntaoppi jättävät opettajille tulkinnan varaa ja että tämä selittää arviointikäytäntöjen erot. Samanlaiset erot näkyvät kuitenkin myös matematiikassa, jossa on mahdollisimman vähän tulkinnan mahdollisuuksia. Laskut joko osataan tai niitä ei osata, Ouakrim-Sovio sanoo.

Suhteellinen arvostelu jatkuu vain

Koulujen arvosteluasteikot eroavat toisistaan, koska opettajat noudattavat suhteellista arviointia, vaikkei pitäisi.

Kun opettaja miettii arvosanaa oppilaalle, hän vertaa mielessään tämän osaamista muihin oppilaisiin luokassa, opetusryhmissään tai koko koulussa.

Jos oppilas osaa paremmin kuin verrokit, hän saa kiitettävän. Jos hän pärjää keskimääräistä huonommin, hän saa kuutosen. Oppilaan arvosana ei siis riipu vain hänen omasta osaamisestaan vaan siitä, miten hänen luokkakaverinsa pärjäävät.

Suhteellisessa arvioinnissa oppilaiden arvosanat jakautuvat niin, että eniten on keskitason oppilaita, kun taas sekä heikomman että etevämmän ääripään numeroita jaellaan vähemmän. Silloin enemmistö ei voi saada kiitettävää tai heikkoa, vaikka osaamisen perusteella pitäisi.

Tutkimuksissa opettajat ovat ilmoittaneet pitävänsä välillä heikomman oppilaan puolta. He saattavat arvostella yläkanttiin oppilaita, joille oppi menee hitaammin päähän tai jotka tulevat vaikeammista kotioloista. Koulujen erilaiset arvosteluasteikot eivät kuitenkaan selity heikompien suosimisella, sillä erot arvioinnissa tulevat esiin kaikkien arvosanojen kohdalla nelosesta kymppiin.

Arviointiperusteet epätarkat

Suhteellisesta arvioinnista luovuttiin virallisesti jo 1980-luvulla. Silti ajattelutapa vaikuttaa edelleen opettajakunnassa – todennäköisesti aivan tiedostamatta.

Monet opettajat ovat itse käyneet koulunsa aikana, jona käytettiin suhteellista arviointia. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaiseva syy siihen, että tapa elää edelleen. Ongelmana ovat liian löyhästi muotoillut arviointiperusteet.

Opetussuunnitelmassa on määritelty vain yhden päättötodistuksen arvosanan – kahdeksikon – vaatimustaso. Alemmat ja ylemmät arvosanat on suhteutettava kahdeksikon kriteereihin. Esimerkiksi yhteiskuntaopissa oppilas saa kahdeksikon, mikäli hän osaa tulkita kriittisesti median välittämiä tietoja, tilastoja ja graafeja. Lisäksi hänen pitää pystyä myös perustelemaan yhteiskunnallisia mielipiteitään ja vertailemaan yhteiskunnallisten ja taloudellisten päätösten vaihtoehtoja ja seurauksia.

Ohjeet vaikuttavat melko ylimalkaisilta maallikon silmiin. Mikä on esimerkiksi riittävä kyky perustella omia näkemyksiä? Siinä menee sormi helposti suuhun opettajallakin.  

– Kun kriteerit ovat löysät, mitä me opettajat teemme? Mietimme ne omassa päässämme. Silloin viiteryhmä ovat oppilaat. Jos on hyvä oppilasryhmä, odotamme oppilailta enemmän ja nostamme rimaa. Jos taas on paljon heikkoja oppilaita, emme räppää kaikille nelosta tai viitosta, vaikka ehkä pitäisi, jos noudattaisimme valtakunnallisia kriteerejä, kertoo Ouakrim-Sovio, joka on itsekin toiminut vuosia opettajana.

Yhteinen koe vie ojasta allikkoon

Miksei lätkäistä samoja kokeita kaikille oppilaille? Monissa maissa arvioinnin yhtenäisyys on varmistettu valtakunnallisilla päättökokeilla.

Tässä vaihtoehdossa on omat ongelmansa, sillä opettajat alkavat helposti opettaa ratkaisevaa koetta varten, eivät opetussuunnitelman mukaan.

Parempi ratkaisu on laatia selvemmät ohjeet arvioinnille. Opetusministeriössä opetusneuvoksena työskentelevä Ouakrim-Sovio sanoo, että kriteerit pitää laatia niin selviksi ja tarkoiksi, että opettajat voivat oikeasti nojautua niihin, kun miettivät numeroa oppilaalleen.

Jos kriteerit vielä ilmoitettaisiin useammalle arvosanalle pelkän kahdeksikon sijasta, arviointi muuttuisi tasapuolisemmaksi.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014

Suhteellinen arviointi jatkuu

  • Opettajat suhteuttavat arviointia yhä muihin oppilaisiin, vaikkei pitäisi.
  • Heikompien  oppilaiden koulussa annetaan numerot yläkanttiin.
  • Vääristymä on todettu matematiikassa, äidinkielessä, historiassa ja yhteiskuntaopissa.
Haikara2
Seuraa 
Viestejä1
Liittynyt13.12.2013

Arvosanat heittävät epäreilusti

Kuulin että sovelletussa opetuksessa hankittu peruskoulun päättöarvosana on jatkokoulutukseen haettaessa samalla viivalla normaaliopetuksen arvosanan kanssa. Eli täysin eritasoiset osaajat ovat arvosanojen perusteella saman tasoisisa. Minusta tämä on todella outo tilanne. Toinen 8:n oppilas osaa hädin tuskin lukea muutaman yksinkertaisen englanninkielisen lauseen ja samalla arvosanalla toinen voi olla hyvin sujuva englannin käyttäjä.
Lue kommentti
Pauli
Seuraa 
Viestejä115
Liittynyt24.11.2014

Arvosanat heittävät epäreilusti

Itse lähtisin epäreiluuden etsimisessä sieltä syntysijoiltaan. Kun matikan kokeesta saat 6 pistettä 60 tarjolla olleesta, pääset läpi. Kun taas enkun kokeesta saat 55 pistettä sadasta tulee hylsy. Ei ole välttämättä väärin, että esim enkussa suomalaisilla arvosanat alkaisivat numerosta 7.5, jos kerran olemme siinä niin hyviä. Matikan arvosana-asteikkoa en lähtisi muuttamaan.
Lue kommentti

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 7/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Kuka pilasi mökkijärven?

Ruskeasta tulee Suomen järvien perusväri.
Syy löytyy ilmasta.

 

PÄÄUUTISET

Meillä on 13 salaisuutta

Viittä niistä emme ole koskaan kertoneet kenellekään.

Jättiläislisko paljastui antibioottivarastoksi

Komodonvaraanin veri pursuaa bakteerien tappajia.

Lajimme vanheni puolella

Nykyihmisiä eli Afrikassa jo 300 000 vuotta sitten.

Pimeä energia piilee tyhjiössä

Pienenpienet värähtelyt kiihdyttävät avaruuden laajenemista.

 

ARTIKKELIT

Oma maku joka suussa

Jos ei tee mieli mansioita, kantanet geeniä,
joka herkistää marjan happamille aromeille.

Kärpäsenä katossa

Kesän kiusa on omintakeinen pikku siivekäs.

Terveyssota saunasta

Suomalaistutkijat ovat urakalla ampuneet alas
ulkomaiden kohu-uutisia kylpemisen vaaroista.

Fuusioreaktori tahkoaa energiaa kuin Aurinko

Tähtemme voimalatekniikkaa on tutkittu yli 60 vuotta,
mutta ratkottavaa riittää, ennen kuin ensimmäinen tosi
koetus alkaa vuonna 2025.

Mökkituliainen maksaa vaivan

Koruttomat olot korostavat kohteliaisuutta.

10 koukuttavaa kesäkirjaa

Poimi lomalukemista tieteen ystävien suosikeista.

Suomen unohdettu Edison

Maailmanluokan keksijä kehitti äänielokuvan
ja kaavaili matkapuhelintakin jo vuonna 1917.

 

TIEDE VASTAA

Miksi eksynyt kiertää kehää?

Kuinka tehokkaasti sydän pumppaa?

Mitä jos maapallolla olisi kaksi kuuta?

Miten kalat ovat levinneet järviin?

Onko mätäkuu totta?

Kauanko kesäloma vaikuttaa?

 

OMAT SANAT

Kirja pääsi kansiin

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Puolikas nobelisti

Ragnar Granit palkittiin Suomessa tehdyistä
löydöistä Ruotsissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017

Hyttyskesä on yleensä Etelä-Suomessa kiivaimmillaan juhannuksen tienoilla, mutta alkukesän kylmyys ja kuivuus voivat lykätä piinaa myöhemmäksi.

Ihmisen ei auta kuin sietää ja oppia suojautumaan pahimmalta parveilulta. Se onnistuu, jos tietää, kuinka hyttynen käyttäytyy ja valikoi uhrinsa.

Uloshengityksessä vapautuva hiilidioksidi aktivoi hyttysen. Ärsykkeen ei tarvitse sijaita kovin lähellä. Hyönteisen tuntosarvet poimivat hajusignaalin jopa yli 200 metrin päästä.

Mitä reippaammin kohde hönkii, sitä enemmän ateriakutsuja tuntosarvet rekisteröivät.

Kun potentiaaliseen veriateriaan on etäisyyttä enää kymmenisen metriä, hyttynen alkaa saalistaa silmillään. Se rekisteröi herkästi kontrastit. Muusta ympäristöstä erottuva hahmo ei jää huomaamatta.

Myös liike paljastaa. Sankan hyttysparven keskellä kannattaa välttää huitomista, vaikka mieli tekisi. Se vain houkuttelee lisää pirulaisia paikalle.

Alle metrin etäisyydellä ratkaisee lämpö. Mitä isompi saalis, sitä enemmän se hohkaa ja houkuttaa.

Pelkkä hengityksen hiilidioksidi ei riitä herättämään hyttysen mielenkiintoa. Vasta kun siihen sekoittuu muita tuoksuvia yhdisteitä, syntyy kutsuva cocktail.

Yksilöllinen tuoksukimara erittyy ihmisen iholle ja hikeen. Se koostuu muun muassa ammoniakista, maitohaposta ja erilaisista rasvahapoista. Itikoita houkuttavaa aromia voi kuvailla yhdellä sanalla: tympeä.

Puhdas hiki on tuoksutonta. Iholla laiduntavien bakteerien kirjo ratkaisee, millainen hajupilvi meistä pelmahtaa.

Aromi voi jopa ratkaista iskukohdan. Hyttynen pistää usein nilkkoihin ja jalkateriin. Syy piilee ilmeisesti jalkahiessä.

Asia paljastui kokeessa, jossa sukkamehulle haiseva limburginjuusto veti horkkahyttysiä kuin magneetti. Juustossa elävät bakteerit ovat sukua ihmisen varvasvälibakteereille.

Jokainen meistä tuoksuu erilaiselta. Se selittää, miksi jotkut maistuvat hyttysten mielestä herkullisemmalta. Jos grillin ääressä istuu kymmenen ihmistä, on todennäköistä, että pahin kiusa kohdistuu muutamaan.

Yksi yhdiste imuroi hyttysiä ylitse muiden: maitohappo. Ihminen tuottaa iholleen maitohappoa jopa kymmenen kertaa enemmän kun muut nisäkkäät. Eritystahti on yksilöllinen.

Kuuma ja hikinen iho on varsinainen maitohappopommi. Siksi lenkkeilijä saa helposti seurakseen hyttyspilven.

Jotkut tekevät itsestään vahingossa houkuttimen. Moniin kasvorasvoihin ja kosteusvoiteisiin lisätään maitohappoa.

Hyttysten on havaittu olevan persoja myös joillekin parfyymeille. Erityisesti raskaat tuoksut vetoavat. Hedelmäiset parfyymit houkuttavat ihmiselle harmittomia koiraita.

Yksinkertaisin tapa suojautua on vältellä hyttysen suosimia paikkoja. Itikoista vapaita vyöhykkeitä löytyy aurinkoisilta aukeilta ja tuulisilta rannoilta.

Jos hyttyset kiusaavat, mutta aurinkoa ja tuulta puuttuu, ihmisen kannattaa matkia poroja. Ne liikkuvat maastossa tiiviinä tokkana. Porukassa eri yksilöiden hajuvanat sekoittuvat niin, ettei hyttynen löydä kunnolla uhriaan.

Sekamelska on sakein joukon keskellä. Siksi kesäfestareilla kannattaa piiloutua väenpaljouteen eikä notkua reunoilla.

Lähteenä myös Juhani Itämies: Pistämätön hyttyskirja.

Kysely

Joko sinua pisti hyttynen?

Kyllä pisti
Kyllä pisti
81.0%
Ei, en ole hyttystä vielä nähnyt tai kuullutkaan
Ei, en ole hyttystä vielä nähnyt tai kuullutkaan
11.8%
Ei, ehdin torjua sen viime tipassa
Ei, ehdin torjua sen viime tipassa
7.1%
Ääniä yhteensä: 211