Menoveden valmistukseen kelpaavat jo teurasjätteet, perunankuoret ja leipomoiden taikinanjämät. Pian suomalainen autoilija voi kaasutella myös risuista, turpeesta tai ohrasta valmistetulla biopolttoaineella.

Teksti: Maria Korteila

Menoveden valmistukseen kelpaavat jo teurasjätteet, perunankuoret ja leipomoiden taikinanjämät. Pian suomalainen autoilija voi kaasutella myös risuista, turpeesta tai ohrasta valmistetulla biopolttoaineella.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011Trooppisten metsien tuhoajaksi parjattu palmuöljy ei ole ainoa biobensan raaka-aine. Tankkiin löytyy täytettä monista kotimaisistakin lähteistä, ja uusia etsitään ja kehitetään kiireen vilkkaa. Pontimena toimii tuore laki: vuonna 2020 Suomen liikenteen käyttämästä energiasta 20 prosenttia pitää olla uusiutuvaa. Tänä vuonna riittää, että jakelussa olevista polttoaineista kuusi prosenttia on bioa.Biopohjaisilla polttoaineilla halutaan keventää hiilidioksidikuormaa, ja samalla saadaan tehostetuksi eri raaka-aineiden käyttöä. Ei haittaisi sekään, jos riippuvuus raakaöljystä pienentyisi.

Etanolia jopa 85 prosenttiaMenopelinsä viinankestävyyttä epäilevät autoilijat ovat koko alkuvuoden nyrpistelleet Neste Oilin uudelle perusbensalle E10:lle, joka sisältää enintään kymmenen prosenttia etanolia. Samaan aikaan markkinasiivuaan yrittää kasvattaa ST1-huoltamoketjun RE85-polttoaine, jossa etanolin osuus voi olla peräti 85 prosenttia.Huhtikuussa ST1 ilmoitti laajentavansa RE85:n jakelun pääkaupunkiseudulta koko maahan. Aine kuitenkin sopii vain niin sanottuihin flexifuel-autoihin, jotka pystyvät käyttämään polttoaineena kaikki bensan etanolipitoisuudet nollasta 85 prosenttiin. Ne voivat siis tankata myös normibensaa eivätkä ole pelkästään RE85-jakelupisteiden varassa.Flexifuel-autoja on Suomessa vasta parisentuhatta, sillä niitä on ollut saatavilla vasta vuodesta 2009 lähtien. Rekisteröintien odotetaan kasvavan tasaisesti. Maailmalla etanoliautoja on jo miljoonittain, ja esimerkiksi Ruotsissa suurin osa uusista ekoautoista on flexifuel-malleja. Ruotsissa bioetanolia saakin jo lähes joka huoltoasemalta.

Tankintäytettä leipomoistaNeste Oil tuo tarvitsemansa bioetanolin ulkomailta. ST1-ketju sen sijaan valmistaa jäte-etanolinsa itse kotimaisista raaka-aineista.Jäte-etanoli tehdään käymisteitse biojätteistä ja -tähteistä, joista pääosa syntyy elintarviketeollisuudessa. Kattilaan sopivat esimerkiksi perunankuoret, panimoteollisuuden mäskit, leipomoiden ylijäämätaikinat ja lakaisujauhot sekä kauppojen ja kotitalouksien biojätteet.ST1:llä on viisi laitosta, jotka käyttävät teollisuuden jätteitä, ja viisi uutta on suunnitteilla yhteistyössä paikallisten jätehuoltoyhtiöiden kanssa. Lisäksi Hämeenlinnassa toimii yksi laitos, joka käyttää kauppojen ja kotitalouksien biojätteitä. Laitoksista saadaan 85-prosenttista etanolia, joka ennen bensaan sekoittamista väkevöidään Haminassa sijaitsevassa absolutisointilaitoksessa 99,8-prosenttiseksi. ST1 tähtää tänä vuonna 10 miljoonan litran vuosituotantoon, mutta vuoden 2020 tavoite on jo 300 miljoonaa litraa. ST1 ei ole ainoa alallaan. Esimerkiksi Suomen Bioetanoli aikoo käynnistää ensi vuonna Punkaharjulla tehtaan, joka valmistaa tuhansilta maatiloilta saatavasta ohrasta etanolia bensiiniautoille. Teknologiayhtiö Chempolis tekee bioetanolia oljesta ja järviruo’osta Oulun-koelaitoksessaan ja markkinoi tekniikkaansa myös Kiinassa.

Dieselautoilla ei ongelmiaBensa-autot kestävät vain tietyn määrän etanolia. Dieselissä sen sijaan bio-osuudelle ei ole ylärajaa, koska biodiesel vastaa koostumukseltaan normaalia dieselöljyä. Yhteensopivuusongelmia ei ole.Biodieseliä valmistetaan erilaisista rasvoista ja rasvapitoisista kasveista. Neste Oilin kehittämä täysin uusiutuva biodiesel, NExBTL (Neste Biomass to Liquid), on vetykäsiteltyä kasviöljyä, jota voi valmistaa mistä tahansa eloperäisestä massasta. Suomessa ainetta on myynnissä sekä kymmen- että sataprosenttisena versiona.

Rasvaimu tuottaa raaka-ainettaNeste käyttää NExBTL:n pääraaka-aineina palmuöljyä, steariinia ja rypsiöljyä sekä lihanjalostusteollisuuden eläinrasvajätteitä – lähinnä sian ja naudan rasvoja. Neste Oilin kattiloihin virtaa käytännössä kaikki suomalaisen teurasteollisuuden rasvajäte.Myös kalanjalostusteollisuuden öljyjätteen hyödyntämistä tutkitaan. Kierrätetty rasva, kuten ravintoloiden paistorasva, sopisi sekin hyvin sekaan, jos sen kerääminen saataisiin järjestettyä kannattavasti.Maailmalla ei ole rajoituttu vain kasvi- ja eläinrasvoihin. Yhdysvalloissa jäi pari vuotta sitten kiinni rasvaimuja tehtaillut plastiikkakirurgi, joka valmisti asiakkaiden rasvasta biodieseliä omaan käyttöön. Lääketieteellisissä operaatioissa syntyvän ihmisperäisen aineksen käytön kielsi kuitenkin laki.

Kelpaa myös hakkuutähdeKotimaisen biodieseltuotannon lähitulevaisuuden suurimmat lupaukset lojuvat metsissä. Hakkuu- ja harvennustähteitä eli oksia, risuja, kantoja ja latvustoja päästään hyödyntämään, kun ne kaasuunnutetaan ja saatu hiilimonoksidi ja vety muunnetaan kemiallisesti erilaisiksi nestemäisiksi hiilivedyiksi.Suomeen on suunnitteilla peräti kolme suurta metsäraaka-aineita käyttävää biodiesellaitosta. Tosin se, päättävätkö yritykset investoida niihin tänä tai ensi vuonna – vai koskaan – riippuu energiapoliittisista ratkaisuista sekä valtiolta ja EU:lta saatavista tuista.Neste Oililla on yhdessä Stora Enson kanssa NSE Biofuels -niminen yhteistyöyritys, jonka koelaitos Varkaudessa on pyörinyt vuodesta 2009. Tulokset ovat olleet hyviä, ja yrityksen tavoitteena on rakentaa tuotantolaitos Imatralle Storan Enson tehtaan kylkeen tai Porvooseen Neste Oilin jalostamolle.Myös metsäyhtiö UPM mielii merkittäväksi uusiutuvista raaka-aineista valmistetta¬vien biopolttoaineiden tuottajaksi. Se tutkii sekä bioetanolin että biodieselin mahdollisuuksia. Suuri biojalostamo rakennettaisiin tehtaan kylkeen joko Raumalle tai Strasbourgiin, mutta investointipäätöstä ei ole vielä tehty. Kaukaalle on suunnitteilla ainakin alkuvaiheessa pienempi tuotantolaitos.Metsäliitolla puolestaan on biodieselhanke yhdessä Vapon kanssa. Metsäenergiajakeiden lisäksi ne suunnittelevat käyttävänsä ojitettujen soiden turvetta sekä ruokohelpiä, ehkä myös puupohjaista rakennusjätettä.Erittäin lupaaviksi biopolttoaineen lähteiksi ovat osoittautuneet myös massoittain kasvatettavat bakteerit, hiivat ja levät, mutta niissä teollisen mittakaavan saavuttaminen vie vielä vuosia.

Bioa tulossa maakaasunkin tilalleNestemäiset polttoaineet eivät ole ainoita, joissa biohankkeet ovat kova sana. Kaasuyhtiö Gasum kehittää maakaasun tilalle biokaasua. Suomessa kaasua käytetään melkein pelkästään julkisessa liikenteessä, mutta muualla Euroopassa yksityisetkin kaasuautot ovat yleisiä.Gasum suunnittelee yhdessä Biovakan kanssa neljän biokaasulaitoksen rakentamista Etelä-Suomeen. Biokaasua syntyisi mädättämällä muun muassa teollisuuden ja yhdyskuntien orgaanista jätettä sekä jätevedenpuhdistamoiden lietteitä ja lantaa. Jalostettu biokaasu eli biometaani sopii liikennekäyttöön, ja se sekoitettaisiin Gasumin jakeluverkkoon maakaasun sekaan. Myös Vaasaan ja Seinäjoelle on suunnitteilla biokaasutuotantoa, raaka-aineina kuntien alueelta koottava yhdyskuntajäte ja jätevesiliete. Asialla on paikallinen jätehuoltoyhtiö Stormossen, joka on jo pitkään tuottanut biokaasua energiakäyttöön. Liikennekaasulle houkutellaan käyttäjiä alueen kunnista ja yrityksistä, ja kaasun jakelijana toimisi ST1.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.