Näin luultavasti teemme, mutta emme Maan tarpeiden takia. Kun avaruuteen rakennetaan hotelleja, raaka-aineita ei ole varaa rahdata kaukaa. Aurinkokunnasta voisimme saada asumuksiin myös ilman ja veden. Maalaisille lähetetään polttoainetta, katalyyttejä ja koruja.


Kun avaruuteen rakennetaan hotelleja, raaka-aineita ei ole varaa
rahdata kaukaa. Aurinkokunnasta voisimme saada asumuksiin myös
ilman ja veden. Maalaisille lähetetään polttoainetta, katalyyttejä ja koruja.




- Maailmassa on paljon pessimismiä, joka on suurimmaksi osaksi katteetonta, varoittaa Mark Sonter.

Pessimismi on vaarallista, sillä se saattaa osoittautua itseään toteuttavaksi.

Ollaan siis vaihteeksi optimisteja.

- Ihmiskunnan valoisaa tulevaisuutta on se, että emme elä vain tällä planeetalla vaan myös Kuun ja Marsin kaupungeissa. Tai keinotekoisissa avaruussiirtokunnissa ja asteroideilla. Tämä tasapainottaa näkymää, jossa vastassamme ovat hupenevat luonnonvarat ja muutenkin rajalliset mahdollisuudet.

Sonter on australialainen fyysikko ja itsenäinen kaivos- ja energiateollisuuden säteilyturvakonsultti. Hän kirjoitti 1990-luvulla opinnäytteen Maan lähelle tulevien asteroidien hyötykäytöstä ja edistää nykyisin kaupallista avaruustoimintaa Asteroid Enterprises -yhtiön välityksellä.

Kun toimitaan avaruudessa, käytetään avaruuden raaka-aineita. Muun aurinkokunnan resursseja hyödynnetään siis ensin Maan ulkopuolella. Platina, kulta ja Kuun helium voivat olla poikkeuksia.


Turismista se alkaa

- Avaruuden louhiminen tekee lopulta mahdolliseksi ihmiskunnan laajenemisen aurinkokuntaan. Mikä seikkailu!, Mark Sonter huokaa.

Iranilais-yhdysvaltalainen Anousheh Ansari maksoi hiljattain avaruusmatkastaan 20 miljoonaa dollaria, mutta hinnat halpenevat nopeasti, jos avaruushotelleja aletaan rakentaa. Tällaisia suunnitelmia on muun muassa yhdysvaltalaismiljonääri Robert Bigelowilla, joka hankki omaisuutensa hotelliketjulla ja omistaa nyt asuttavien avaruusmoduulien tekniikkaa kehittävän yhtiön.

Kun matkailu vilkastuu, avaruudessa tarvitaan sellaiset määrät raaka-aineita, ettei niiden kuskaaminen maapallolta ole taloudellista. Sama pätee toiseen suuntaan: raaka-aineiden kuljettaminen avaruudesta maapallolle ei ole näillä näkymin järkevää.

Meitä ei siis ensi kädessä aja avaruuden aarteiden perään se, että Maahan saisi lisää luonnonvaroja.

- Avaruudesta louhittavien raaka-aineiden on tuotettava voittoa kaivosyhtiöille. Sitä saadaan myymällä ne avaruudessa, avaruustoimintaan käytettäväksi, Sonter toteaa realistisesti.




Asteroidi tyhjäksi


Asteroidin raaka-aineet voisivat päätyä avaruusturismin käyttöön esimerkiksi näin:

- Maan lähellä kiertävään asteroidiin lähetetään kevytrakenteinen "tehdas", jonka mukana matkustavat kaivostyöläisinä toimivat robotit. Niille ei tarvitse lähettää ruokaa tai varusteita Maasta.

- Louhinta- ja rikastuslaitteet toimivat samoin kuin Maan kaivosten koneet mutta ottavat energiansa Auringosta.*

- Louhittu malmi kerätään talteen suurella "haavilla", josta se kipataan rikastamoon. Muuten se pakenisi asteroidin heikosta vetovoimasta.

- Tuotos kuljetetaan aurinkoenergialla käyvillä aluksilla avaruushotellin rakennustyömaalle, ajoajoaineen jalostamoon tai avaruusalustehtaaseen.

- Kun asteroidi on tyhjennetty, laitteet siirretään seuraavan kiven katveeseen.
Homma hoituisi siis periaatteessa nykytekniikalla, vaikka pieniin ja nopeasti pyöriviin asteroideihin on vaikea telakoitua.





Rikkauksia määrättömästi

Mitä muualta aurinkokunnasta sitten louhittaisiin?

- Todennäköisesti aivan ensimmäiseksi purkitettaisiin vettä, Sonter arvelee. Hajottamalla asteroideista tai Kuusta saatavaa vettä vedyksi ja hapeksi tuotettaisiin ajoainetta raketteihin ja hengitettävää avaruuden työläisille ja vieraille.

Myöhemmin asteroideista louhittaisiin Mark Sonterin mukaan muun muassa nikkeliä ja rautaa. Planeettatutkija John Lewisin kirja Mining The Sky kertoo, että halkaisijaltaan kilometrin kokoinen asteroidi voi sisältää esimerkiksi 30 miljoonaa tonnia nikkeliä, 1,5 miljoonaa tonnia kobolttia ja 7 500 tonnia platinaa.

Asteroidien rikkaudet on vain paikannettava, louhittava ja prosessoitava. Avaruuden tuotantolaitos maksaisi miljardeja, mutta se toimisi ilmaiseksi aurinkovoimalla ja robotit tekisivät työn.

- Jos alamme rakentaa infrastruktuuria Maata kiertävälle radalle käyttäen asteroideista saatavia raaka-aineita, opimme vähitellen tarvittavan tekniikan, Sonter sanoo.

Hän huomauttaa, että samalla opimme muuttamaan meitä uhkaavien asteroidien ratoja ja ehkä myös asuttamaan asteroidien sisikuntaa, kuten ennustettiin jo vuosikymmenet sitten. Kenties meistä tulee jopa niin käteviä, että ohjaamme uhkaavalla radalla lähestyvän asteroidin avaruuden tuotantolaitokseen ja käytämme sen rikkaudet hyväksemme!


Heliumia uuteen reaktoriin

- Kuusta ja asteroideista louhittavat raaka-aineet käytettäisiin pääasiassa avaruudessa. Tästä on kaksi mahdollista poikkeusta: platinaryhmään kuuluvat metallit, joita saadaan nikkelin ja raudan tuotannon sivutuotteena, sekä Kuusta saatava helium-3, Sonter jatkaa.

Platinaa, rodiumia ja palladiumia tarvittaisiin erityisesti polttokennojen katalyyteiksi, mutta varmasti platinaa käytettäisiin muiden avaruuden jalometallien tapaan myös koruihin.

Helium-3 puolestaan ratkaisisi Maan energiapulan. Sitä käytettäisiin nimittäin fuusioreaktoreiden polttoaineena. Nyt kehitteillä olevat reaktorit käyvät tritiumilla, merivedestä saatavalla vedyn isotoopilla. Helium-3 olisi tritiumia tehokkaampaa eikä tuottaisi senkään vertaa radioaktiivisia sivutuotteita.

Valitettavasti Maassa ei juuri ole helium-3:a. Kuun helium on peräisin Kuuta pommittavasta aurinkotuulesta, ja heliumvarat on jo melko hyvin kartoitettukin. Heliumia on enemmän kuin Maassa mutta ei silti paljoa. Yksi tonni heliumia syntyisi, kun käsitellään kaksisataa miljoonaa tonnia kuuainesta.

Myös John Lewis puhuu kirjassaan heliumista: sitä ja vetyä voisi "imeä" suoraan kaasumaisen planeetan kyljestä, esimerkiksi Uranuksen.

Toistaiseksi ei osata rakentaa helium-3:lla toimivaa fuusioreaktoria, mutta pulma voi hyvinkin ratketa siihen mennessä, kun heliumimurit saadaan surraamaan.


















MISTÄ MITÄ
Kuu

jättiläisplaneetat
asteroidit


Kaivos ei näy kauas

Ryöväämmekö koko aurinkokunnan? Emme ainakaan nopeasti, sillä yhdestä yli kilometrisestä asteroidista riittäisi antimia sadoiksi vuosiksi, ja tällaisia asteroideja arvioidaan olevan pari miljoonaa kappaletta.

Entä, millaisia jälkiä louhoksemme jättäisivät Kuuhun tai Marsiin? Mark Sonter kehottaa katsomaan internetistä satelliittikuvia (Google Earth). - On hyvin vaikeaa löytää niistä maapallon kaivoksia, ellei tiedä etukäteen, mistä etsiä. Alueet, joihin kaivostoiminta vaikuttaa, ovat paljon pienempiä kuin kaupunkilaiset yleensä kuvittelevat.

- Esimerkiksi nikkeli ruostumatonta terästä olevassa haarukassasi voi olla peräisin Kanadassa sijaitsevasta maanalaisesta Sudburyn kaivoksesta - paikasta, johon törmäsi kaksi miljardia vuotta sitten metalleja tihkuva asteroidi.


Lisätietoa Maan lähelle tulevista asteroideista: http://neo.jpl.nasa.gov/neo/resource.html
Lisää Kuun ja asteroidien hyödyntämisestä: www.permanent.com/index.htm



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.