Jos parisuhdetutkija saisi päättää, kaikki avioon aikovat kävisivät parisuhteen käytöskurssin ja toivon mukaan painaisivat mieleensä ainakin yhden läksyn: suhteen muuttuminen ei tarkoita rakkauden loppumista.


parisuhteen käytöskurssin ja toivon mukaan painaisivat mieleensä
ainakin yhden läksyn: suhteen muuttuminen ei tarkoita rakkauden loppumista.




Kesä on häiden sesonkiaikaa. Suomessa solmitaan vuosittain noin 30 000 avioliittoa, ja lähes puolet pareista sanoo tahdon kolmen kesäkuukauden aikana. Jos joku vieras erehtyisi hääjuhlassa leukailemaan, että joka kolmas avioliitto päättyy eroon, hääpari varmasti vastaisi: "Emme me!"

Avioliittojen pituus on kuitenkin koko ajan lyhenemässä. Suomessa niiden keskimääräinen kesto on 11,3 vuotta. Kestävimpiä ovat ensimmäiset liitot. Kun on kerran eronnut, eroaa suuremmalla todennäköisyydellä toisenkin kerran.

- Pitkä parisuhde on kuitenkin useimpien tavoite, ja siitä unelmoidaan. Kukaan ei mene naimisiin ajatellen, että parin vuoden kuluttua erotaan, sanoo kasvatustieteen tohtori Tuula Pukkala, joka viime syksynä väitteli avioliiton kestoa edistävistä tekijöistä. Elokuussa häneltä ilmestyy aiheesta myös kirja: Pitkän parisuhteen salaisuus.


Äkkiä ei hyvä tule

Dr. Tuula, jos kuka, on siis oikea henkilö vastaamaan kiperään kysymykseen: miten unelmasta tehdään totta, miten avioliitto saadaan pysymään koossa?

Pukkala kehottaa aloittamaan parisuhteen huoltamisen jo ennen naimisiin menoa. - Avioliittoon kannattaa mennä vasta siinä vaiheessa, kun tuntee toisen riittävän hyvin. Naimakauppa on niin iso kauppa, ettei sitä kannata tehdä hetken ihastumisen jälkeen.

Pukkala haaveilee myös parisuhteen käytöskurssista, joka morsiamen ja sulhasen olisi käytävä ennen vihkimistä. Hän myöntää, että onnen huumassa puheet suhteen tulevista haasteista saattaisivat mennä valtaosin ohi korvien, mutta varmaan jotakin jäisi mieleenkin. Hyödyllisille opeille olisi käyttöä siinä vaiheessa, kun pari kohtaa arjen.

- Moni liitto kariutuu aivan turhaan avioliiton arkeen kuuluviin vastoinkäymisiin.





Viisaasta puolison valinnasta kiertää monia vanhan kansan viisauksia.

Kasvatustieteen tohtori Tuula Pukkala uskoo, että pienimmin kolhuin pääsevät puolisot, joilla on yhteisiä elämänkokemuksia ja joiden rytmit ovat samankaltaiset.

- On "kohtalokasta" ihastua ihmiseen, joka on persoonaltaan oman itsen vastakohta. Sellainenkin suhde voi kestää, mutta siinä on tavallista enemmän särmiä hiottavana.


Liitto elää vaiheita

Tuula Pukkala kuvaa parisuhdetta rattaistoksi, jossa kaksi eri lailla hammastettua ratasta pyörii toi¬siaan vasten milloin lähempänä, milloin kauempana. Pyöriessään rattaat kuluttavat hampaitaan ja alkavat mukautua pariinsa. Kuten missä tahansa rattaissa, näissäkin voi ilmetä rikkoja.

Pukkalan mukaan jokaisessa parisuhteessa on kolme erilaista vaihetta riippumatta siitä, minkä ikäisiä parit ovat suhteen aloittaessaan.

- Symbioosivaiheeseen kuuluvat kaikki rakastumisen lepertelyt ja päiväunet rakkaasta. Puolisot elävät toisilleen ja ovat sokeita toistensa virheille.

- Eriytymisvaiheessa ruusunpunaiset hetket haihtuvat, ja puolisoon halutaan ottaa etäisyyttä. Kumppanin piirteet, jotka aiemmin olivat "suloisia", alkavat ärsyttää, ja se sanotaan suoraan.

Tässä vaiheessa rattaisiin yleensä ilmaantuvat myös ensimmäiset rikot. - Puolisot "itsenäistyvät" eri aikaan, mikä aiheuttaa ongelmia, mustasukkaisuutta ja pelkoa siitä, että tähänkö tämä rakkaus loppui, Pukkala tietää. Hänellä ei ole yhtälöön patenttiratkaisua, mutta hyvä neuvo alkuun pääsyyn: hyväksytään, ettei toista voi muuttaa, ja ymmärretään, että eriaikaisuus on normaalia parisuhteen kehitystä.

- Kumppanuusvaiheeseen pääsy vie aina vuosia, joskus vuosikymmeniä, mutta sinne asti sinnittely kannattaa. Nyt erilaiset puolisot ovat tasavertaisia kumppaneita. - Nämä parit suhtautuvat jopa humoristisesti siihen, että toinen "on sellainen kuin on".

Sudenkuoppiakin kolme

Avioliiton vaikein vaihe on lähes poikkeuksetta silloin, kun lapset ovat pieniä, ura lähdössä vauhtiin, talo rakenteilla ja velkaa enemmän kuin kohtuudella. Elämän ruuhkavuosina nuorilla pareilla on aina ollut rankkaa, mutta nykyisessä menossa on Tuula Pukkalan mukaan kolme erityistä uhkatekijää, jotka altistavat avioeroille.

- Paineet ja kiire. Puolisot hyppäävät työn, harrastusten, luottamustehtävien ja hankintojen oravanpyörään ja viilettävät tahoillaan.

- Vanhemmuuden korostus. Kun ensisynnyttäjien ikä on noussut, hedelmättömyysongelmat ovat lisääntyneet, ja lapset saadaan "vihdoin ja viimein". Puolisot keskittyvät täysillä vanhempina olemiseen ja unohtavat pitää huolta toisistaan.

- Tunteiden ylivalta. Parisuhteet rakentuvat entistä enemmän tunteelle. Siinä ei ole mitään pahaa, kunhan tunteet ymmärretään muuksikin kuin huumaksi.


Lopuksi kultaiset neuvot

- Mikään ihmissuhde ei pysy kunnossa, jos sitä ei huolleta, Tuula Pukkala muistuttaa. Parisuhteen ennuste paranee kummasti, kun uhkatekijöissä nähdään myönteiset kääntöpuolet.

- Muistakaa yhteinen aika. Kiireeltä pitää ottaa aikaa läheisyydelle, rauhallisille koti-illoille.

- Puolustakaa puolisoutta. Se on lopulta se tekijä, joka pitää miehen ja naisen yhdessä. Puolisoutta tukevat yhteiset tavoitteet, projektit ja harrastukset ja erityisesti toisen elämästä kiinnostuminen. Niinkin yksinkertainen kysymys kuin "Miten päiväsi meni?" on osoitus jaetusta elämästä. 

- Vaalikaa tunteitanne. Sellaista unelmien prinssiä tai prinsessaa ei olekaan, joka ei laiminlyötynä muuttuisi sammakoksi.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2015 yli 242 000 ihmistä, koettelivat muuten 660 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta yli 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos vuosiraportissaan 2016, jossa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Raportin ilmestymisen jälkeen tuholukuja ovat ennättäneet kasvattaa muun muassa Winston, Nepartak, Linrock, Haima ja Matthew. Elokuun lopussa Harvey hukutti Houstonin, nyt Karibialla ja kohta Floridassa riehuu Irma, Atlantin myrskyjen mittaushistorian voimakkain hurrikaani.

Ilmastonmuutos suosii myrskyjä?

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Hallitsevan käsityksen mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se kyllä voimistaa myrskyjä mutta vasta pitkällä aikajänteellä.

Jotkut ovat kuitenkin alkaneet empiä. 

Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski jo 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi puolestaan, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Kummassakin tutkimuksessa tärkein muutosvoima löytyi sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen otaksutaan vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on tänä vuonna mitattu pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 8.9.2017. Korjattu hurjimpien myrskytuulten nopeudeksi metriä sekunnissa 8.9.2017.