13.11. tulee 50 vuotta siitä, kun Yhdysvaltain mustan väestön kansalaisoikeusliike saavutti ensimmäisen näyttävän voittonsa: rotuerottelusta tuli loppu bussi¬liikenteessä. Menestys vaati sisukkaan, vuoden mittaisen bussinkäyttöboikotin.


kansalaisoikeusliike saavutti ensimmäisen näyttävän voittonsa:
rotuerottelusta tuli loppu bussi¬liikenteessä. Menestys vaati sisukkaan,
vuoden mittaisen bussinkäyttöboikotin.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Torstaina 1. joulukuuta 1955 ompelijatar Rosa Parks oli lähdössä töistä kotiin Montgomeryssa Alabamassa. Hän nousi bussiin, maksoi lippunsa ja istuutui mustille osoitetun osaston ensimmäiselle penkkiriville. Pari pysäkkiä myöhemmin olivat täynnä kaikki 22 mustille sallittua paikkaa ja bussin etuosaan valkoisille varatut 14 istuinta.




King kuin tehty johtajaksi


Martin Luther King oli vain 26-vuotias, kun Montgomeryn bussilakko alkoi ja hänestä tuli sen johtaja. Nuoruudestaan huolimatta hän oli kamppailulle ihanteellinen johtaja.

King oli lähtöisin varakkaasta kristillisestä perheestä. Isä Martin Luther King toimi Georgian Atlantassa baptistiseurakunnan pastorina ja äiti Alberta Williams King sen musiikillisena johtajana. King opiskeli Pennsylvaniassa Crozerin liberaalissa teologisessa seminaarissa ja Bostonin yliopistossa, ennen kuin avioitui ja muutti Montgomeryyn. Diplomaattisena, herkkävaistoisena, sanavalmiina ja karismaattisena henkilönä hän teki nopeasti vaikutuksen kaupunkilaisiin.
Samat avut nostivat hänet kuin itsestään koko kansalaisoikeusliikkeen keulakuvaksi - vaikka hän olikin enemmän liikkeen neuvonantaja kuin operatiivinen johtaja, kuten Kingin asemaa määrittelee kansalaisoikeushistorioitsija, professori J. Mills Thornton Michiganin yliopistosta.







Liike odotti tilaisuutta

Mustien huono kohtelu busseissa oli arkipäivää 1950-luvun Montgomeryssa ja muissa etelävaltioiden kaupungeissa. Yhdysvaltain vanhin kansalaisoikeusjärjestö, mustien tasavertaisuuden edistäjäksi 1909 perustettu NAACP, National Association for the Advancement of Colored People, halusi nostaa loukkaukset koko kansakunnan tietoisuuteen ja odotti tilaisuutta toimia.

Järjestössä oli jo tovi suunniteltu bussiboikotteja, koska neuvotteluteitse tilanne ei näyttänyt korjaantuvan. Toimintalinja oli perusteltu, sillä keskimäärin 75 prosenttia bussinkäyttäjistä oli mustia. Jos näin suuri asiakaskunta jättäisi päivittäiset kyydit väliin, bussiyhtiöt huolestuisivat tuloistaan ja saattaisivat kuunnella mustien näkemyksiä. Boikotin tehosta oli myös olemassa lupaava ennakkotapaus. Kaksi vuotta aiemmin Louisianan Baton Rougessa oli viiden päivän operaatiolla saatu mustien käyttöön lisää istumapaikkoja.

Boikottia ei kuitenkaan haluttu aloittaa hätiköiden. Montgomeryssakin oli kuluneena vuonna tuomittu jo kaksi mustaa naista sakkoihin "laittomuuksista" bussissa. Toinen oli kuitenkin vasta 15-vuotias avioton äiti, toinen taas alkoholisti-isän tytär. Heitä ei kannattanut nostaa valtakunnan julkisuuteen, sillä viranomaiset ja lehdistö olisivat tehneet parhaansa mustatakseen niin naisia kuin NAACP:tä.




Kansalaisoikeuksista kamppailtiin väkivallatta


1950-luvun puoliväli oli Yhdysvaltain mustalle väestölle kasvavan toivon aikaa. Presidenttinä istui maltillinen republikaani Dwight D. Eisenhower, ja korkeimman oikeuden ylituomarina toimi rotuerottelun vastustaja Earl Warren. Hänen johdollaan segregaatio kiellettiin ensin valtion kouluissa, sitten osavaltioiden välisessä bussiliikenteessä ja Montgomeryn boikotin jälkeen kaikessa julkisessa bussiliikenteessä.

Ruohonjuuritasolla rotuviha kuitenkin istui sitkeässä, ja valkoisten äärijärjestö Ku Klux Klan jatkoi terroriaan. Näissä oloissa NAACP päätti jatkaa suoraa, rauhanomaista toimintaa. Kamppailun johtajan Martin Luther Kingin vaalima väkivallattomuus koitui kansalaisoikeusliikkeen eduksi. Voimankäyttöön turvautuvat valkoiset alkoivat näyttää raakalaisilta omiensakin silmissä.

1957 Southern Christian Leadership Conference perustetaan koordinoimaan väkivallatonta toimintaa. Martin Luther King valitaan järjestön johtajaksi. Bussiboikotin takia työnsä menettänyt Rosa Parks muuttaa miehensä Raymondin kanssa Detroitiin ja saa töitä kongressiedustajan sihteerinä.

1960 Sit-in-liike alkaa. Mustat istuvat valkoisille varatuissa baareissa, kunnes ovat saaneet palvelua. John F. Kennedy valitaan presidentiksi.

1961 Congress of Racial Equality järjestää vapausajoja: valkoiset kansalaisoikeusaktivistit istuutuvat etelävaltioihin menevien bussien takaosaan ja mustat etuosaan. Menettely nostattaa valkoista väkivaltaa.

1962 FBI:n johtaja Edgar Hoover väittää presidentti Kennedylle, että Kingillä on yhteyksiä kommunisteihin. Liittovaltion poliisi saa verukkeen salakuunnella Kingiä epäisänmaallisuuden varalta.

1963 Alabamassa tuhotaan mustien asuinalueita. Yli 200 000 vähemmistöjen edustajaa marssii pääkaupunkiin Washingtoniin. King pitää kuuluisan Minulla on unelma -puheensa, jossa hän vaatii kansakuntaa toteuttamaan alkuperäisen visionsa tasa-arvosta. Presidentti Kennedy sitoutuu ajamaan kansalaisoikeuslakeja. NAACP:n toimitusjohtaja Medgar Evers ja Kennedy murhataan. Time-lehti valitsee Kingin vuoden henkilöksi.

1964 Demokraatti Lyndon B. Johnson valitaan presidentiksi. Hän aloittaa Suuri yhteiskunta -ohjelman ja ajaa kongressissa läpi yhtenäisen sairausvakuutusjärjestelmän ja kansalaisoikeuslait, jotka periaatteessa lopettavat rotusyrjinnän. Käytännössä lakeja kuitenkin kierretään varsin avoimesti. King saa Nobelin rauhanpalkinnon 34-vuotiaana, kaikkien aikojen nuorimpana. Time valitsee Johnsonin vuoden henkilöksi.

1965 Poliisi pahoinpitelee raa’asti äänioikeutta vaativia mustia mielenosoittajia Alabaman Selmassa. King järjestää vastalausemarssin. Kongressi hyväksyy äänioikeuslain, joka takaa kaikille kansalaisille yhtäläisen äänioikeuden. Musta kansalaisoikeusaktivisti Malcolm X murhataan.

1968 King tukee terveydenhoitoalan työntekijöiden lakkoa Memphisissä. Hänet murhataan kesken puheen pidon.

1999 Rosa Parksille myönnetään kongressin kultainen kunniamerkki, Yhdysvaltain korkein siviilikunniamerkki. Time valitsee hänet 1900-luvun 20 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

2005 Rosa Parks kuolee Detroitissa 92 vuoden iässä. Hänet haudataan kansallissankarina. Parks on ensimmäinen amerikkalainen nainen, jonka muistoa kunnioitetaan pitämällä arkkua kahden päivän ajan kongressitalon rotundassa.




Edgar Nixon

Naiset ja kirkko kärjessä

Boikotin käytännön järjestelyt aloitettiin vielä samana iltana. Toimeen tarttui koko boikotti-idean¬ äiti, Alabama State Collegen englannin kielen professori Jo Ann Robinson, joka oli itsekin joutunut bussinkuljettajan herjaamaksi ja koettanut sittemmin tuloksetta neuvotella joukkoliikenteen ongelmista kaupungin päättäjien kanssa.

Robinson ja hänen johtamansa naisjärjestön Women's Political Councilin aktivistit monistivat illan ja yön tunteina kymmeniätuhansia lentolehtisiä, joissa kaikkia kaupungin mustia kehotettiin boikotoimaan busseja seuraavana maanantaina. Ponnistus oli melkoinen, ja kansalaisoikeushistorioitsija William T. Martin Riches korostaakin naisten kaiken kaikkiaan olleen avainasemassa kansalaisoikeusliikkeessä.

Naisten hääriessä tahollaan Edgar Nixon mietti sopivaa henkilöä boikotin johtoon. Seuraavana aamuna hän soitti Dexter Avenuen mustan baptistiseurakunnan tuoreelle nuorelle pastorille Martin Luther Kingille. Ensimmäinen boikottikokous järjestettiin Kingin kirkossa iltapäivällä.

Lauantaihin mennessä tuhannet mustat olivat kuulleet boikotista, ja sunnuntain jumalanpalvelusten jälkeen kaupungissa tuskin oli siitä tietämätöntä ihmistä.


Päivä venyi vuodeksi

Maanantaiaamuna boikotin johtoa kohtasi mykistävä näky. Vaikka satoi, kaduilla kiiti tyhjä bussi toisensa jälkeen.

Sykähdyttävä solidaarisuuden ilmaus odotti myös oikeustalolla: sadat mustat olivat saapuneet seuraamaan Parksin oikeudenkäyntiä. Se kesti viisi minuuttia ja päättyi 14 dollarin sakkotuomioon.

Oikeudenkäynnin jälkeen boikotin johtajat esittivät vaatimuksensa kaupunginvaltuutetuille. Matkustajille piti saada oikeus ottaa paikkansa saapumisjärjestyksessä siten, että mustat täyttäisivät bussia takaosasta ja valkoiset etuosasta lähtien. Kuljettajien piti kohdella mustia matkustajia yhtä ystävällisesti kuin valkoisia, ja yhtiöiden piti palkata lisää mustia kuljettajia.

Valtuutetut sivuuttivat vaatimukset tyystin. Boikotoijat ymmärsivät, että taistelusta tulisi pitkä. He olivat kuitenkin valmiit kamppailemaan edistyksen puolesta ja perustivat boikottia varten uuden järjestön, joka sai nimekseen Montgomery Improvement Association. Johtoon valittiin King.

Ensi töikseen MIA:n piti organisoida kuljetuksia boikottilaisille. Tähän King pyysi apua hyvältä ystävältään, Yhdysvaltain baptistikonventin sihteeriltä Theodore Jemisonilta, joka oli ideoinut autonlainausjärjestelmän helpottamaan Baton Rougen bussiboikottia. Heti ensimmäisenä päivänä yli 150 montgomerylaista ilmoittautui autonlainaajiksi, vaikka henkilöauto oli 1950-luvun Yhdysvalloissa kallis statussymboli.


Hengenpalo kesti hengenvaarat

Boikotin alettua liikenteenharjoittajilta jäi joka päivä saamatta jopa 30 000-40 000 bussimaksua. Montgomeryn vallanpitäjät vastasivat painostukseen rajusti. Yrittäjät irtisanoivat mustia työntekijöitään, ja poliisi sakotti autonlainaajia mielivaltaisesti. Sitten valkoista vastarintaa hoitamaan luotiin White Citizens’ Council, johon nopeasti liittyi 12 000 jäsentä.

Kun mustien seuraava kompromissiehdotus tyrmättiin 8. tammikuuta 1956, boikotin johtajat asettivat tavoitteekseen rotuerottelun täydellisen purkamisen busseissa.

Samaan aikaan valkoinen vastarinta kiihtyi. Paikallislehti Montgomery Advertiser julkaisi Kingiä ja boikottia mustaavia artikkeleita. King pidätettiin "ylinopeudesta". Uhkasoittajat pelottelivat Kingiä. Kingin ja Nixonin kotiin heitettiin dynamiittipommit.

Helmi-maaliskuussa viranomaiset turvautuivat MIA:lle osoitettuun ultimaatumiin ja mustien joukkopidätyksiin. Ne huipensivat boikottilaisten hengenpalon.

Sadat mustat Edgar Nixon etunenässä saapuivat vapaaehtoisesti oikeustalolle. Lehtikuvaajien salamavalot välkkyivät kuin Hollywood-elokuvan maailmanensi-illassa, ja pidätyksistä tuli boikottilaisten näyttävä protesti.

Kun King maaliskuun lopulla pidätettiin uudelleen, hän oli lopullisesti tähti. Oma yhteisö juhli häntä kuninkaana, ja valtakunnallisilla varojenkeruumatkoillaan hän sai muun muassa New Yorkissa vastaanoton, jollainen oli Kingin elämäkerran kirjoittaneen historioitsija Taylor Branchin sanoin "varattu vain Brooklyn Dodgerseille".


Voitto tuli kreivin aikaan

13. marraskuuta 1956 näytti siltä, että Kingin pahin painajainen toteutuisi. King istui synkkänä oikeudessa ja kuunteli Montgomeryn kaupungin vaatimuksia.

Kaupungin lakimiehet pyysivät tuomari Eugene Carteria kieltämään autonlainausjärjestelmän luvattomana kunnallisena kuljetusmenetelmänä ja langettamaan MIA:lle 15 000 dollarin sakon veronkierrosta. Järjestö oli yllätystodistajan mukaan tallettanut pankkiin 189 000 dollaria, mikä lakimiesten mielestä osoitti, että autonlainaus oli ollut myös liiketoimintaa.

Kesken istunnon uutistoimisto Associated Pressin toimittaja ojensi Kingille paperilapun. Yhdysvaltain korkein oikeus oli juuri ratkaissut Montgomeryn busseissa harjoitettua rotuerottelua koskevan oikeusjutun mustien eduksi ja samalla todennut segregaation yleisissä busseissa perustuslain vastaiseksi.

Hetken päästä eräs musta läsnäolija huudahti: "Kaikkivaltias Jumala on puhunut meille Washington D.C:stä!". Salissa syntyi meteli, jonka tuomari Carter joutui hiljentämään nuijaniskuilla, ennen kuin hän määräsi Kingille 500 dollarin sakon laittomasta boikotista ja luovutti hänelle autonlainaamista koskevan kiellon - vaikka se oli juuri muuttunut merkityksettömäksi.



Päivi Parhi-Riikola ja historiaan erikoistunut toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.