Pohjoisen asukkaat kärsivät talvisin D-vitamiinin puutteesta. Siitä todennäköisesti johtuu myös influenssan talvinen voima.



Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Influenssakauden alkamista on odotettu tänä vuonna eri tavalla kuin yleensä, koska virusvalikoimassa on arvaamaton tulokas, H1N1-sikainfluenssa. Se on levittäytynyt vääjäämättömästi ympäri maailmaa, mutta kesällä ja syksyllä tautitapaukset ovat olleet enimmäkseen lieviä.

Todellisen karvansa virus näyttää vasta talven aikana, sillä sellainen on influenssan luonne. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen influenssat ovat jyllänneet pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen molemmin puolin, silloin kun auringon valo ja lämpö ovat vähissä. Päiväntasaajaa lähestyttäessä kausivaihtelu loivenee. Päiväntasaajalla sairastaminen lisääntyy sadekausina.

Mikä kausivaihtelun aiheuttaa?

Jo vuosikymmeniä sitten päädyttiin siihen, että vastauksen täytyy liittyä auringon paisteeseen. Nyt on alkanut näyttää siltä, että tarkempi syy on D-vitamiinin määrän vaihtelu elimistössä.

Iho valmistaa D-vitamiinia auringonvalon vaikutuksesta, ja talvisin sen tuotanto laskee - sitä jyrkemmin, mitä kauempana päiväntasaajalta ollaan. Pohjolassa aurinko laukaisee D-vitamiinin tuotannon vain kesäaikaan keskipäivän tienoilla. Silloin se paistaa niin korkealta, että uv-säteily läpäisee otsonikerroksen.


Ensin riisitautia vastaan

D-vitamiinin pisimpään tunnettu ja parhaiten todennettu vaikutus on, että se edistää kalsiumin imeytymistä. Vakava D-vitamiinin puutos aiheuttaa luiden pehmenemistä ja lihasvoiman häviämistä. Lapsilla tämä kehityshäiriö tunnetaan riisitaudin nimellä. Riisitaudin torjumiseksi pikkulapsille on 1950-luvulta saakka suositeltu D-vitamiinitippoja. Sitä ennen valveutuneiden perheiden lapset joutuivat nieleskelemään kalanmaksaöljyä.

Nyttemmin on huomattu, että D-vitamiinin saannilla on selvä yhteys myös aikuisten osteoporoosiin eli luukatoon. Se vaikuttaa myös vanhusten lihasvoimaan ja sitä kautta kaatuiluun, josta aiheutuu murtumia etenkin jos luut ovat haurastuneet.

Viime vuosina D-vitamiinista on löytynyt valtava määrä uusia ominaisuuksia. Se näyttää torjuvan monia nykyisin yleisiä sairauksia. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan D-vitamiinin puute lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä. Tutkijat mittasivat 13 000 ihmiseltä veren D-vitamiinipitoisuudet vuosina 1988-1994 ja seurasivat osallistujien kuolintapauksia vuoteen 2000 asti. Ihmisillä, joiden veressä oli vitamiinia vähiten, oli selvästi muita suurempi riski kuolla tutkimuksen kuluessa.


Muuntuu hyväksi hormoniksi
Miten D voi olla tällainen supervitamiini? Ihon muodostama ja ravinnosta saatava vitamiinin muoto ei vielä vaikuta elimistössä juuri mitenkään. Elimistö muuttaa sen ensin kalsidioliksi ja sitten kalsitrioliksi, hormoniksi, jolle on löydetty reseptoreita joka puolelta kehoa. Niitä on sekä solun että tuman pinnalla kaikenlaisissa kudoksissa, esimerkiksi suolessa, luussa, munuaisissa, sydämessä, mahalaukussa, haimassa, aivoissa, ihossa, sukurauhasissa ja valkosoluissa.

D-vitamiini säätelee solujen jakautumista ja erilaistumista. Tällä tavalla se ehkäisee syöpiä, esimerkiksi eturauhassyöpää, paksusuolisyöpää ja leukemiaa. Tutkimuksissa on havaittu, että runsas kalsidiolipitoisuus veren seerumissa on yhteydessä vähentyvään syöpäriskiin.

D-vitamiinia on alettu tutkia myös syö­pien hoitokeinona, mahdollisena solunsalpaajana. Kokeissa se on vähentänyt solunjakautumista syöpäkudoksissa, estänyt kasvainten verisuonten kasvua ja hillinnyt etäpesäkkeiden muodostumista.


Yhteys sokeri- ja sydänongelmiin

D-vitamiini vaikuttaa myös rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan, ja tutkimuksissa on havaittu yhteys nuoruustyypin diabeteksen ja lasten saaman D-vitamiinilisän välillä. Oulun ja Lapin läänissä vuonna 1966 syntyneiden lasten joukossa vaara sairastua nuoruustyypin diabetekseen osoittautui kahdeksankertaiseksi niillä, jotka eivät olleet saaneet lapsuudessaan D-vitamiinilisää.

Nuoruustyypin diabetes on yleistynyt Suomessa 50:n viime vuoden aikana. Lisäys voisi johtua osaksi siitä, että pikkulapsille suositeltua D-vitamiiniannosta on pienennetty kymmenesosaan 1960-luvun alkuvuosista. Lyhyt kesäkin saattaa selittää, miksi nuoruustyypin diabetes on Pohjolassa yleisempi kuin muualla.

Samantapainen yhteys on tullut esiin veren seerumin kalsidiolipitoisuuden ja sydän- ja verisuonitautien välillä. Yhdysvaltalaisessa 18 225 miehen aineistossa kymmenen vuoden seurannan aikana pieni kalsidiolipitoisuus kasvatti sydäninfarktin riskin 2,4-kertaiseksi niihin verrattuna, joilla kalsidiolia oli paljon. Turkulaisessa kymmenen vuoden seurantatutkimuksessa todettiin, että D-vitamiinin va¬jaus oli yhteydessä aivohalvausten ilmaantuvuuteen. Tosin tilastollinen yhteys ei vielä osoita, että vitamiinin puute on taudin suora syy.


Vahvistaa vastustuskykyä

Kaiken tämän lisäksi D-vitamiini vahvistaa ihmisen vastustuskykyä tulehdustauteja vastaan. D-vitamiinia tarvitaan, jotta elimistö tuottaisi mikrobeja tuhoavia peptidejä. Nämä peptidit tappavat elimistöön tunkeutuneita taudinaiheuttajia, sieniä, bakteereita ja viruksia. Niitä syntyy valkosoluissa ja hengitysteiden pinnalla, ja ne muodostavat limakalvoille suojamuurin esimerkiksi influenssaviruksia vastaan.

Toisaalta D-vitamiini hillitsee tulehdusreak¬tiota, jolla elimistö puolustautuu hyökkääviä mikrobeja vastaan. Se vähentää tulehdusta tuottavien sytokiinien tuotantoa. Vuonna 1918 alkanut tuhoisa espanjantautiepidemia tappoi joukoittain nuoria hyväkuntoisia aikuisia, koska virus sai heissä aikaan sytokiinimyrskyn, yli äyräiden menneen puolustusreaktion, jota elimistö ei voinut kestää.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että D-vitamiinilisän antaminen vähentää hengitystietulehduksia, jotka ovat paljon yleisempiä talvella kuin kesällä. Asiantuntijoiden vakuuttavimpana pitämässä, Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa pienehkö, 20 mikrogramman päivittäinen vitamiinilisä tasoitti vuodenaikaisen vaihtelun tautien esiintymisessä mustilla naisilla. 50 mikrogramman päiväannos lopetti sairastumiset kokonaan.

Suomessa yhteyttä on tutkittu varusmiehillä, joiden D-vitamiinitasot mitattiin verestä heinäkuussa, keskellä parasta vitamiinintuotantokautta. Niillä, joiden D-vitamiinitaso oli kesälläkin alhainen, oli talven aikana kaksi kertaa muita enemmän sairauspäiviä hengitystietulehdusten vuoksi.

Tämä voi siis selittää, miksi influenssa viettää hiljaiseloa kesäaikaan ja epidemiat puhkeavat säännöllisesti talvisin. On jopa esitetty, että virukset leviävät oireettomien kantajien mukana kautta vuoden ja epidemiat puhkeavat äkillisesti ja useissa paikoissa yhtä aikaa silloin, kun D-vitamiinitasot ovat pudonneet tarpeeksi alas.


Kalasta saa reilun annoksen

Kaiken tämän vuoksi asiantuntijat ovat alkaneet suositella, että ihmiset antaisivat auringon paistaa iholleen kesäisin keskellä päivää. Ihosyöpää ei silti kannata hankkia. Päivittäinen viidentoista minuutin paiste selän kokoiselle ihoalueelle kello 10:n ja 15:n välillä riittää. Siinä ajassa nahka ei ehdi palaa. Pitkästä paahtamisesta ei saa lisähyötyä, eikä ihoa saa missään tapauksessa polttaa. 

Mutta vaikka kuinka ammentaisimme kesäisin aurinkoa, D-vitamiinin pitoisuus elimistössä romahtaa Suomen pitkän talven aikana.

D-vitamiinia voi saada myös ravinnosta, mutta luonnostaan sitä on runsaasti vain kalassa. Pohjois-Euroopan talviset influenssa¬epidemiat ovatkin olleet vähäisimpiä Norjassa, missä kalaa syödään paljon.

Suomessa on lisätty vuodesta 2003 D-vitamiinia maitoon 0,5 mikrogrammaa litraan ja margariiniin 10 mikrogrammaa sataan grammaan. Jos juo kolme lasillista maitoa päivässä ja syö kalaa kaksi kertaa viikossa, saa asiantuntijoiden arvion mukaan täyteen nykyisen saantisuosituksen. Se on 3-60-vuotiaille 7,5 mikrogrammaa päivässä, sitä nuoremmille ja vanhemmille 10 mikrogrammaa päivässä.


Puutetta nuorilla ja vanhoilla

Puolet suomalaisista saa D-vitamiinia alle tuon suosituksen ja toinen puoli yli. Yleisesti D-vitamiinin puutosta esiintyy teinitytöillä ja nuorilla naisilla. Tässä ryhmässä moni syö kaiken kaikkiaan liian vähän, ei juo maitoa eikä pidä kalastakaan.

Puutosta syntyy muita helpommin vanhuksille, sillä vanhemmiten D-vitamiinin tuotanto iholla vähenee. Erityisesti laitoksissa hoidetut, kautta vuoden sisällä pysyvät vanhukset ovat riskiryhmää. He kuitenkin syövät usein D-vitamiinilisää.

Tummaihoiset maahanmuuttajat joutuvat myös helposti D-vitamiinin puutteeseen pohjoisessa, sillä musta iho tarvitsee D-vitamiinisynteesiin paljon enemmän aurinkoa kuin vaalea. Hunnutetut naiset kärsivät usein vakavasta puutoksesta jopa ikuisen auringon maissa, elleivät he välillä riisu huntuaan ja anna päivän paistaa iholle.


Mistä D:tä saa?

Talvella kalasta, maidosta, kananmunasta, margariinista ja vitamiinipurkista.
Kesällä auringosta.


Mitä D estää?

Nykyisen tietämyksen mukaan ainakin
riisitautia
luukatoa
sydän- ja verisuonitauteja
syöpiä
ms-tautia
nuoruuden diabetesta
infektioita.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25761
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.