2030-luvulla suurin osa lapsista tehdään perinteiseen tapaan, mutta yhä useampi pari haluaa kesyttää sattuman ja varmistaa uudelle elämälle hyvät lähtökohdat. Lisääntymisklinikat tarjoavat ihmeitä, jotka sekä pelottavat että antavat toivoa.




Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009


Isla ja Aaro:

Vauva vapaaksi pahoista taudeista


Isla ja Aaro ovat parikuisen tyttövauvan hyperonnelliset vanhemmat. Pikku prinsessa ei ole täysin luomu, sillä Aaro tahtoi katkaista sukuansa piinaavan kierteen: suurella osalla hänen sukulaisistaan on rinta- ja munasarjasyövälle altistava BRCA-geeni.

Isla ja Aaro halusivat vapauttaa tulevan lapsensa riesasta ja varasivat ajan perhesuunnitteluneuvolaan heti, kun ajatus raskaudesta heräsi. Sieltä he saivat lähetteen lisääntymisklinikkaan koeputkihedelmöitykseen ja edelleen alkionvalintaan.

Jos pari päätyy alkionvalintaan tällaisella lääketieteellisellä perusteella, julkinen terveydenhuolto antaa samalla mahdollisuuden varmistaa, ettei lapsi saa suomalaiseen tautiperintöön kuuluvia sairauksia. Ne ovat harvinaisia mutta vakavia tauteja, jotka puhkeavat yleensä vain, jos lapsi saa kummaltakin vanhemmaltaan saman virheellisen geenimuodon.

Lapsensa sukupuolen Isla ja Aaro halusivat määräytyvän satunnaisesti sen mukaan, mikä alkioista saisi parhaat pisteet.


Paras alkio voittaa

Islan munasarjoista napsaistiin pieni palanen, josta irrotettiin kymmeniä munasolun esiasteita. Kun ne oli kypsytetty laboratoriomaljassa, Aaron siittiöt päästettiin uimaan niiden luo. Syntyneet parikymmentä alkiota kasvatettiin kahdeksansoluisiksi, minkä jälkeen kustakin otettiin yksi solu dna-tutkimuksiin.

Alkioista hylättiin kaikki ne, joissa oli BRCA-geenin syövälle altistava muoto. Yksikään alkioista ei ollut saanut kahta samaa suomalaisen tautiperinnön geenimuotoa, mutta osalla oli geeni, joka olisi tehnyt lapsesta jonkin tällaisen sairauden oireettoman kantajan. Tämä vähensi alkion pisteitä. Miinusta tuli myös geeneistä, joiden tiedetään lisäävän riskiä sairastua monitekijäisiin kansantauteihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, alkoholismiin tai diabetekseen.

Parhaan pistemäärän saanut alkio siirrettiin Islan kohtuun. Vaikka ensimmäinen yritys olisi epäonnistunut, geeniyhdistelmää ei olisi menetetty: alkiosta aiemmin irrotetun solun tytärsolusta olisi voitu ottaa tuma ja siirtää se uuden munasolun tuman tilalle. 

Kaikkiaan viisi alkiota sai niin hyvät pisteet, että ne päätettiin pakastaa myöhempää käyttöä varten. Näin koko prosessia ei tarvitse toistaa, jos Isla ja Aaro päättävät hankkia sisaruksia pikku prinsessalleen.


Osa ehkäisevää terveydenhoitoa

Islan ja Aaron hyödyntämä tekniikka oli olemassa jo 2000-luvun alussa, mutta tuolloin alkionvalintaa pidettiin epäeettisenä. Nyt menetelmä on rutiinia ja olennainen osa ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa. Monet perinnölliset sairaudet ovatkin jo käyneet harvinaisiksi.

Jos tulevat vanhemmat olisivat halunneet valita alkioita muista syistä kuin hyväksyttyjen sairausgeenien perusteella, heidän olisi pitänyt itse kustantaa kalliit hoidot. Isla ja Aaro eivät kuitenkaan halunneet suunnitella vauvaansa liian tarkasti, ainoastaan sulkea pois kaikkein ilmeisimmät riskit.


Maria:

Tyttärelle äidin hyvä perimä


Maria on kahdeksannella kuulla raskaana. Hän tuntee olevansa elämänsä vedossa, vaikka ikää on jo viisikymmentäviisi. Maria on mielestään aivan tavallinen keski-ikäinen ensisynnyttäjä, sillä lähes kaikki hänen sukunsa naiset ovat eläneet liki satavuotiaiksi.

Nuorempana Maria ei pitänyt itseään pätkääkään äitityyppinä ja halusi satsata täysillä kilpatanssijan uraansa. Kansainväliseltä huipulta väistyttyään hän ryhtyi valmentamaan pieniä tanssijanalkuja ja tunnisti itsessään aivan uuden puolen. Hän rakasti lapsia ja halusi myös oman silmäterän! Kun pitkä urheilu-ura oli ohi, oli aika omistautua äitiyteen.

Marian perimä oli kartoitettu 50-vuotistarkastuksessa, ja hän tiesi olevansa huipputerve ja omaavansa tanssiurheiluun täydelliset geenit. Samaa hän toivoi lapselleen. Siksi hän selaili huolellisesti spermapankkien katalogeja.

Maria löysikin muutaman luovuttajan, joiden geenit läpäisivät hänen vaatimuksensa. Marian epävarmuus kuitenkin kasvoi valinnan hetken lähestyessä. Häntä ahdisti suunnattomasti, että hänen lapsensa olisi puoliksi jonkun tuntemattoman miehen "lihaa ja verta". Hän yritti tukahduttaa tunteen mutta joutui lopulta tunnustamaan itselleen, ettei halunnut ketään lapsensa isäksi. Ainoa vaihtoehto oli kloonaus.

Ajatus tuntui oikealta heti, kun se pälkähti hänen päähänsä. Maria tunsi eläneensä värikkään ja onnellisen elämän, joten tuntui luonnolliselta tarjota lapselle edellytykset vastaavaan. Hän koki saaneensa täyspotin geneettisessä arvonnassa ja halusi nyt testamentata tuon rikkauden tyttärelleen.


Kloonaus jo vaaratonta

Maria lähti ulkomaille lapsentekoon. Suomessa ei ainakaan vielä saa kloonata ihmistä, mutta monissa muissa maissa se on jo joidenkin klinikoiden valikoimissa. Osa ihmisistä paheksuu kloonausta edelleen, mutta ensimmäinen julkisuuteen tullut kloonivauva - nyt kahdeksanvuotias Claudia - onnistui hurmaamaan median ja sulattamaan monta sydäntä.

Kloonauksen vastustajien pelottelut mahdollisista riskeistä eivät huolestuttaneet Mariaa. Menetelmän alkuvaikeudet on voitettu jo ajat sitten, ja kaikki eläimillä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, ettei nykyisellä tekniikalla syntyneillä klooneilla tule olemaan alkuperästään johtuvia ongelmia.

Geenien kannalta myöskään Marian ikä ei ole ongelma, sillä kromosomien ikääntymismuutokset purkautuvat kloonauksessa. Munasolujen ikään sen sijaan liittyy pieni riski. Siksi Marian ihosolusta otettu tuma päätettiin siirtää luovutettuun nuorempaan munasoluun, josta tuma oli poistettu. Muutaman yrityksen jälkeen syntyi elinvoimainen alkio, joka siirrettiin Marian kohtuun kasvamaan.

Kun Maria palasi muutaman viikon "lomaltaan" Suomeen, hän oli tukevasti raskaana. Hän odotti lasta, joka olisi samalla hänen identtinen kaksosensa. Äidin ja tyttären yhdennäköisyydessä ei kuitenkaan ole mitään kummallista, joten Marian salaisuus ei paljastu, ellei hän itse niin halua.


Tarjolla myös uusia ominaisuuksia

Klinikka, jossa Marian lapsi sai alkunsa, sijaitsee yhdessä maailman vapaamielisimmistä valtioista ja tarjoaa ensimmäisten joukossa mahdollisuutta myös perimän laajentamiseen. Kohutussa menetelmässä alkiolle siirretään keinotekoinen kromosomi, johon voidaan lisätä esimerkiksi hi-viruksen torjuvia geenejä. Ekstraominaisuuksien määrä on rajaton. Lisäkkeillä voidaan myös estää joidenkin elimistön omien, epäsuotuisten geenien toiminta.

Mariaa ylimääräiset geenit kuitenkin hirvittävät. Hän ei halunnut sellaisia lapselleen, ei, vaikka lapsesta olisi niiden avulla tullut vielä terveempi. Kloonauksessa ei ole kyse muusta kuin erinomaiseksi osoittautuneen perimän toistamisesta, mutta ekstrakromosomit ovat Marian mielestä jotain täysin luonnotonta. Häntä pelottaa myös ajatus siitä, mihin ne voivat joskus johtaa: superihmisten rotuun, joka ei enää halua lisääntyä parantelemattomien luomuihmisten kanssa.


Alex ja Onni:

Miesparillekin mahdollisuus


Alex ja Onni ovat tuore aviopari. He toivovat yhteistä lasta ja odottavat parhaillaan päätöstä pankkilainasta haaveen toteuttamiseksi. Suomessa ei vielä tuoteta alkioita, joiden geenit ovat peräisin samaa sukupuolta olevilta vanhemmilta. Alex ja Onni ovat kuitenkin valmiita maksamaan kalliista, ulkomailla tehtävästä toimenpiteestä.

Pariskunta on jo sopinut käytännön järjestelyistä Väli-Amerikassa sijaitsevan, homopareihin keskittyvän lisääntymisklinikan kanssa. Kahden miehen biologisen lapsen alkuun paneminen ei ole ihan yksinkertaista, sillä tutkijat eivät vieläkään osaa käynnistää alkionkehitystä kahden siittiön (tai kahden munasolun) tumasta. Alkio lähtee kehittymään vain, jos yhdistyvien tumien dna:ssa on erilaiset säädöt, kuten siittiössä ja munasolussa.

Siksi ainoa vaihtoehto on tuottaa Alexin tai Onnin soluista munasoluja. Parille valinta oli itsestään selvä. Alexista tulee lapsen "äiti" ja Onnista isä. Niinpä Alexilta otetaan ihosoluja, jotka klinikan geneetikot palauttavat alkion kantasoluja vastaavaan tilaan. Sen jälkeen solut sysätään munasoluun johtavalle kehityspolulle. Menetelmä ei ole kovin tehokas: jo yhdenkin terveen, hedelmöitymiskykyisen munasolun tuottaminen vaatii valtavasti työtä. Alex ja Onni ovat lukeneet klinikan oppaasta, että riittävä määrä munasoluja saadaan valmiiksi yleensä noin 5-7 kuukauden päästä siitä, kun ihosolut on lähetetty klinikalle.


Sijaissynnyttäjää tarvitaan

Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, Alex ja Onni matkustavat Väli-Amerikkaan noin puolen vuoden kuluttua. Silloin Alexin ihosoluista tuotetut munasolut hedelmöitetään Onnin siittiöillä.

Klinikka opastaa myös paikallisen sijaissynnyttäjän hankkimisessa. Pariskunta on jo valinnut tehtävään 23-vuotiaan naisen. Saamansa korvauksen turvin hän aikoo toteuttaa haaveensa opinnoista jenkkiyliopistossa.
Alex ja Onni suunnittelevat asuvansa Väli-Amerikassa siihen saakka, kun lapsi syntyy. Toinen vaihtoehto olisi tuoda alkio Suomeen, mutta täällä sijaissynnyttäjiä on vähän ja byrok¬ratia mutkikasta. Keinokohdun vuokraustakin Alex ja Onni harkitsivat, mutta uusi menetelmä epäilyttää heitä, eikä heillä sitä paitsi olisi varaa siihen (ks. s. 18-20).

Klinikan palveluun kuuluu myös alkionvalinta geeniprofiilin perusteella. Alex ja Onni saavat geenitiedot noin kolmestakymmenestä alkiosta, jotka ovat läpäisseet tunnettujen sairausriskien seulan. Tietokoneohjelma tuottaa näistä geeniprofiileista virtuaalilapsia, joista parin pitää sitten valita mieleisensä. Alexia ja Onnia on kehotettu pohtimaan etukäteen ensisijaisia valintakriteerejään. Onni toivoo lapsen perivän Alexin taiteellisuuden ja Alex taas Onnin rohkean ja tasapainoisen luonteen.


Siiri ja Eetu:

Elämä ei lopu kuolemaan


Elämä on tarjonnut surua Siirille ja Eetulle. Ensin Siirillä todettiin syöpä, jonka vuoksi hänen munasarjansa ja kohtunsa jouduttiin poistamaan. Siiri kuitenkin parantui leikkauksen ja kemoterapian ansiosta, eikä hedelmällisyydenkään menettäminen vaivannut, koska pariskunnalla oli jo kaksi leikki-ikäistä lasta eikä lisää ollut tarkoitus hankkia.

Tulevaisuus näytti olevan täynnä toivoa, kunnes kaikki romahti. Lapset olivat menossa kummitätinsä ja -setänsä kanssa uimaan, kun rekka törmäsi kummien autoon. Takapenkillä olleet sisarukset kuolivat heti.

Seuraavat vuodet Siiri ja Eetu elivät painajaista, joka ei näyttänyt ikinä loppuvan. Välit hirvittävää taakkaa kantaviin kummivanhempiin pysyivät läheisinä, ja pariskunnat tukivat toinen toistaan. Siiri itki usein, miten häneltä oli viety sekä lapset että kaikki mahdollisuudet saada enää ikinä omia lapsia.


Kaksoset ovat yksilöitä

Lopulta kummisetä uskalsi ottaa puheeksi erään asian, joka oli mietityttänyt häntä onnettomuudesta lähtien. Kummisetä, joka oli lisääntymislääketieteen erikoislääkäri, oli tehnyt jotain poikkeuksellista onnettomuuden jälkeen. Hän oli ottanut talteen ja pakastanut kudosta menehtyneistä sisaruksista. Nyt hän kertoi varovasti Siirille ja Eetulle, että näillä olisi ehkä sittenkin vielä mahdollisuus saada lapsia. Se tosin vaatisi hieman rohkeutta ja visiittiä ulkomaille.

Kummisetä piti huolen siitä, että Siiri ja Eetu ymmärsivät tärkeän eron: kloonaus ei toisi takaisin menetettyjä lapsia. Syntyvät lapset olisivat näiden identtisiä kaksosia, geneettisesti samanlaisia mutta kuitenkin aivan omia yksilöitään.

Kummisedän läheinen kollega oli osakkaana yrityksessä, joka kehitti ja vuokrasi keinokohtuja. Sitten tarvittaisiinkin vain luovutettuja munasoluja, joihin lasten talteenotetuista kudoksista otetut tumat siirrettäisiin...

Uudelleen herännyt toivo sai Siirin haukkomaan henkeään ja Eetun silmät kostumaan. Saisivatko he sittenkin vielä tulla isäksi ja äidiksi?



Juttua varten on haastateltu Lee M. Silveriä, joka on molekyylibiologian professori Princetonin yliopistossa. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan Remaking Eden: How Genetic Engineering and Cloning Will Transform the American Family, 1997. (Geenit ja kloonit, WSOY 1998, suom. Risto Varteva)

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.