Nuoret eivät juo niin kuin ennen. Meneekö kaikki aika netissä vai onko dokaaminen vain dorkaa?

Teksti: Mikko Puttonen

Nuoret eivät juo niin kuin ennen. Meneekö kaikki aika netissä vai onko dokaaminen vain dorkaa?

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011.

Vappu on taas ovella. Katsokaapa karnevaalin viettäjiä. Näkyykö katukuvassa hivenen enemmän nuoria hoipertelevia naisia? Ovatko örveltävien alaikäisten rivit sitä vastoin harvenneet? Tällaisia havaintoja voi tehdä, jos vappumaisema noudattaa nuorten päihtymisen nykytrendejä. Vaikka nuoret aikuiset viettävät kosteampaa elämää, alaikäiset ovat raitistuneet useiden vuosien ajan. Harvempi heistä juo kännejä, ja vihkiytyminen viinaksiin on myöhentynyt. Ensimmäinen humala otetaan 15-vuotiaana, eikä vuotta aiemmin kuten vielä 1990-luvulla. Kosteinta nuoruus oli 1970- luvun alussa pääkaupunkiseudulla. Silloin vain neljä sadasta 16-vuotiaasta pojasta ilmoitti kaihtavansa alkoholia. Suomi putosi kärjestäKotimaisten selvitysten mukaan raittiiden nuorten osuus vaihtelee 15 prosentista yli kolmannekseen, ja ne, jotka juovat, juovat kohtuullisemmin. Viimeisimmässä eurooppalaisessa Espad-kyselyssä vuodelta 2007 suomalaisnuoret ovat pudonneet humalajuomisessa sijalle 11. Aikaisemmin he olivat aina kärkijoukoissa. Miksi nuoruus raitistui 2000-luvulla? Alkoholitutkija Christoffer Tigerstedt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta arvelee, ettei tyhjentävää vas­tausta ole löydetty. Valistuneita selitysyrityksiä kuitenkin on. Tämä tiedetään: nuorten juomatapojen muutokset eivät ole aikoihin noudattaneet alkoholin hinnan muutoksia. Aikuiset juovat sitä enemmän, mitä halvempaa viina on, mutta nuorille alella ei ole merkitystä. Pieni viikkoraha voi pitää alaikäisen selvin päin. Ainakin suuret käyttövarat lisäävät tyttöjen juomista. Myös pääkaupunkiseudun kouluterveyskysely tietää kertoa, että rahakkaiden Kauniaisissa lukiolaiset kännäävät paljon yleisemmin kuin Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla. Postaus korvaa pussikaljan Vaikka Kauniaisissa on yhä kosteita bileitä, myös siellä nuoret ovat vähentäneet alkoholin käyttöä kaikissa yhteiskuntaluokissa. Eniten ovat raitistuneet hyvin tai erinomaisesti koulussa pärjäävät pojat. Onko siis raittius priimusten juttu? Niin ei voi päätellä, koska myös tavanomaisesti ja huonostikin koulussa menestyvät ovat yhä harvemmin juovuksissa. Kenties nuorilla ei ole aikaa dokaamiseen. Ennen sanottiin, että urheilu pitää nuoret poissa kadulta ja pahanteosta. Nyt tehtävän on ottanut televisio ja internet: nuorten aika ruudun ääressä on kasvanut huimasti. Ei ehditä pussikaljalle, kun pitää päivittää Facebookia ja katsoa Idolsia. Viinan brändi saattaa sekin olla haalistumassa alaikäisten silmissä. Mistään raittiusliikkeestä ei kuitenkaan ole kyse. Joitakin vuosia sitten jotkut nuoret kutsuivat itseään ”streittareiksi”, mutta nyttemmin näistä päihteitä ohjelmallisesti karttavista kuullaan harvemmin. Mokailusta tuli junttiaAlkoholi on naurun tavoin sosiaalista liimaa. Me tiedämme ja tutkimuksetkin vahvistavat, että niin nuoret kuin aikuiset juovat, koska haluavat pitää hauskaa kimpassa. He tavoittelevat intensiivistä yhdessäoloa ja jännittävää irtautumista arjesta. Juomisen syyt ovat tiedossa. Sitä vastoin tutkijat ovat vain vähän udelleet nuorilta, miksi nämä eivät juo. Uudessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Kirsimarja Raitasalo ja Jenni Simonen kuitenkin kertovat löytäneensä jotain valaistusta asiaan nuorilta kerätyistä kirjoituksista. Kirjoituksissaan vähän tai ei ollenkaan juovat nuoret korostavat useimmiten sitä, että kännäys on tyhmää ja että ilo irtoaa ilman viinaakin. Myös kontrollin menettämisen pelko sekä lähipiirin myönteiset tai kielteiset esimerkit pitävät erossa pullosta. Juomattomuuttaan nuoret eivät kuitenkaan perustele terveyssyillä tai harrastuksilla. Kertooko ”kännäys on tyhmää” -ajattelu sitten kunnollisuudesta vai cooliudesta? Juomattomuus saattaa näet olla entistä enemmän tyylikysymys. Nuorisotutkija Jaana Lähteenmaa on arvellut, että ainakin osa nuorista on ruvennut pitämään humalassa toilailua junttina: viina on out, eikä sillä kaikissa ympyröissä voi brassailla.Latte erottaa sukupolvenRyypyn perinteinen tehtävä on ollut vähentää arkuutta ja jouhevoittaa tutustumista kiinnostaviin tyttöihin tai poikiin. Jospa nykynuorilla tämä tarve on vähentynyt siksi, että he ovat selvin päin sosiaalisempia kuin nuoret ennen.Britanniassa nuorten raitistumista on selitetty erottautumisella edeltävistä sukupolvista. Tutkija Sakari Karvonen arvelee, että näin saattaa olla Suomessakin. Vaatteiden ja musiikin ohella myös juomat voivat olla erottautumiskeino: pitäytymällä limussa ja lattessa nuoret ottavat etäisyyttä kosteisiin sukupolviin. Niin britit kuin suomalaiset ovat osanneet ördäämisen taidon. Onko siitä tulossa katoavaa kahjoperinnettä? Tyylitietoisten tuomio ei kuitenkaan näytä kantautuneen kaikkien nuorten korviin. Ammattioppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden oppilaista 39 prosenttia ja lukiolaisista 26 prosenttia juo itsensä humalaan vähintään kerran kuussa. Tuoreimpien selvitysten mukaan pitkään jatkunut raitistumisen kasvu olisi pysähtynyt.

Suomessa suuri voi olla pieni

Teksti: Kaisa Häkkinen

Suomen yleiskielestä on vaikea löytää täydellisiä synonyymeja eli sanoja, joita voisi kaikissa yhteyksissä käyttää vapaasti toistensa asemesta. Esimerkiksi iso ja suuri merkitsevät samaa silloin, kun puhutaan isosta saaresta tai suuresta nenästä, mutta isoisästä ei voi tehdä suur­isää eikä suurristikosta isoristikkoa, koska sanat ovat vakiintuneet sanastoon tietyn muotoisina.

Mitä eroa isolla ja suurella sitten on? Perustapauksessa iso viittaa konkreettisesti suureen kokoon, mutta suuri merkitsee vertauskuvallista suuruutta: suurmies ei välttämättä ole iso mies. Suuri voi sisältää ajatuksen suuresta vaikutuksesta tai merkityksestä: pienikin tuholainen voi olla suurtuholainen. Joissakin tapauksissa ero liittyy tyyliarvoon. Iso on arkisempi kuin suuri: iso moka, mutta suuri tragedia. Sanoilla on alkuaan ollut myös maantieteellinen ero. Iso on tyypillisesti länsimurteinen ja suuri itämurteinen sana.

Syntyhistoriakin on erilainen. Iso on johdos vanhaan perintösanastoon kuuluvasta isä-sanasta. Kalevalassa iso esiintyy isän hellittelynimityksenä. Näin käytetty iso saattaa olla alkuaan lapsenkielen sana, jonka adjektiivi­merkitys perustuu siihen, että isä on lapsen näkökulmasta itseä isompi. Myös isoisää tai vanhaa miestä merkitsevällä ukko-sanalla on adjektiivimaista käyttöä: ukkoetana, ukkovarvas. Suuri-sanalla ei ole kokohavaintoon perustuvaa merkitystä, sillä se on alkuaan vahvaa tai suurta merkinnyt germaaninen laina.

Ruotsia osaavien tajunnassa suuri yhdistyy sanaan stor, vaikka sanat eivät etymologisesti kuulukaan yhteen. Monet yhdyssanat on muodostettu kääntämällä ruotsista, ja tällöin valintaa on voinut ohjata pintapuolinen samankaltaisuus: storstad – suurkaupunki, stor­städning – suursiivous. Esko Koivusalo on osoittanut, että yleiskielen ero ison ja suuren välillä juontuu osittain jo Mikael Agricolan kielestä. Usein juuri sanan ensimmäisen kirjakielisen käyttäjän tekemä valinta ratkaisee. Perinteet syntyvät, kun muut seuraavat esimerkkiä.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.