Antidoping näyttää harppaavan askelen edelle.

Dopingvalvonta yrittää loikata kulman takaa douppaajien eteen. Suomessa on viime vuoden alusta alkaen pakastettu osa dopingnäytteistä. Ne voidaan tutkia myöhemmin uudelleen, ja urheilijaa voidaan rangaista vanhastakin rikkeestä, jos näyte todetaan positiiviseksi uusilla menetelmillä.

Niitä on luvassa, sillä maailman antidopingtoimisto Wada on alkanut jakaa apurahoja testimenetelmien kehittämiseen.

Tulevaa on ennakoitu myös nostamalla kieltolistalle aineita, joita kenenkään ei uskota vielä käyttäneen suorituskykynsä parantamiseen. Testejäkin on jo valmiina joillekin yhdisteille, joita vasta kehitellään lääketieteen palvelukseen.

Sulatettuja paljastuksia odotellessa Tiede esittelee kilpaveikkojen viimeaikaisia innovaatioita. Suomessa yksikään urheilija ei ole vielä jäänyt kiinni seuraavista uusista metkuista, eikä kiinni jääneitä ole montaa maailmallakaan.

Rikkaat ammattilaisurheilijatkin ovat viime aikoina kärynneet vanhanaikaisesta dopingista. Se kertoo, ettei rahalla ole saatavissa salaisia ihmelääkkeitä urheilutulosten parantamiseen, arvioi Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä.

Designsteroidit

Anaboliset steroidit voivat parantaa voiman tuottoa kymmenellä prosentilla, mikä miesten kuulantyönnössä tarkoittaisi kahta lisämetriä. Nämä perinteikkäät ja yhä yleiset dopinghormonit edistävät lihasten kasvua ja rasituksesta palautumista. Ne toimivat samoin kuin testosteroni ja muut kehon omat mieshormonit eli androgeenit.

Ovelampia versioita, designsteroideja, on muunneltu laboratorioissa siten, ettei niitä huomata tavallisessa dopingtestauksessa. Periaatteessa molekyylit olisi helppo tunnistaa näytteestä, mutta ensin pitää tietää, mitä etsiä. Erilaisia mahdollisia steroideja on niin valtava määrä, ettei kaikkia voida haravoida läpi.

Ensimmäinen paljastunut designsteroidi oli tetrahydrogestrinoni eli thg. Sen olemassaolo tuli ilmi 2003, kun amerikkalainen yleisurheiluvalmentaja Trevor Graham lähetti Yhdysvaltain dopingtestaajille ruiskun, jossa oli jäämiä ennen tuntemattomasta steroidista. Thg ei ole lääketieteellisessä käytössä, vaan dopingiin monipuolisesti sekaantunut Balco-laboratorio valmisti sitä laittomasti nimenomaan urheilijoille.

Testi: Tunnettuihin designsteroideihin thg:hen ja dmt:hen eli desoksimetyylitestosteroniin on testi, tuntemattomiin ei.Kiinni jääneitä: Britanniassa pikajuoksija Dwain Chambers, Yhdysvalloissa kuulantyöntäjä Kevin Toth ja juoksija Regina Jacobs sekä moukarinheittäjät Melissa Price ja John McEwen. Pikajuoksijat Marion Jones, Kelli White, Tim Montgomery ja Chryste Gaines eivät jääneet kiinni testeissä mutta saivat kilpailukiellon Balco-laboratorion toiminnan tutkimisen perusteella.

Myostatiini-inhibiittorit

Myostatiini-inhibiittoreita ei tiettävästi ole testattu ihmisiin, mutta ne ovat lisänneet hiirten lihasmassaa jopa 200–300 prosenttia ja nautojen 30–40 prosenttia. Lihasten kasvu kiihtyy, koska myostatiini-inhibiittorit estävät kasvua hillitsevän myostatiinin vaikutuksen.

Ei siis tiedetä varmasti, kasvattaisivatko aineet myös ihmisen lihaksia. Sivuvaikutuksetkaan eivät ole tiedossa. Käytöstä voisi seurata esimerkiksi hankalia elimistön puolustusjärjestelmän reaktioita.

Silti ei olisi tavatonta, vaikka jotkut urheilijat olisivat valmiita aineen koekaniineiksi. Myostatiini-inhibiittorit on varmuuden vuoksi jo luokiteltu dopingaineiksi.

Testi: Ei ole.Kiinni jääneitä: Ei ole.

Sarmit

Netistä löytyy jo sivustoja, jotka kauppaavat sarm-lääkkeitä lupaamalla nopeasti lihaksia ilman haittavaikutuksia.

Sarmit eli selektiiviset androgeenireseptorin modulaattorit vaikuttavat steroidien tavoin mutta erirakenteisina tarttuvat koko elimistön sijasta vain osaan mieshormonien reseptoreista. Tästä syystä niillä on vähemmän sivuvaikutuksia kuin perinteisillä steroideilla. Ne eivät myöskään muutu elimistössä estrogeeneiksi eivätkä aiheuta miehille rintojen kasvua kuten ylimääräinen testosteroni.

Lääkkeinä sarmeja kehitetään hoidoksi lihaskatoon ja osteoporoosiin, ja niitä voitaisiin käyttää myös miesten ehkäisykeinona.

Sarm-testejä kehitetään. Sarmit eivät muistuta kehon omia aineita ja erottuvat helposti.

Testi: Kehitetty joillekin sarmeille, mutta ei testata vielä rutiininomaisesti.Kiinni jääneitä: Jamaikalainen 400 metrin juoksija Bobby-Gaye Wilkins ja saksalainen aituri Thomas Goller.

Kasvuhormoni

Urheilupiireissä kasvuhormonia on luultu tehokkaammaksi dopingaineeksi kuin se on. Se isontaa lihaksia, mutta voima ei lisäänny samassa suhteessa, koska kasvua tulee lihaksiin kertyvästä vedestä. Yhdessä testosteronin tai anabolisten steroidien kanssa kasvuhormoni kuitenkin tuottaa lihasmassaa ja voimaa enemmän kuin kumpikaan yksinään. Erään tutkimuksen mukaan kasvuhormoni voisi parantaa anaerobista suoritusta neljällä prosentilla eli sadan metrin loppuaikaa 0,4 sekunnilla.

Luonnostaan kasvuhormonia erittyy ihmisen aivolisäkkeestä. Kasvuiässä se vaikuttaa pituuskasvuun. Aikuisilla se lisää rasvan polttoa ja nopeuttaa vammojen paranemista.

Kasvuhormonit ovat vanha metku, mutta niitä on osattu testata vasta parin vuoden ajan. Testi perustuu siihen, että ihmisen aivolisäke vapauttaa kaikkia kasvuhormonin muotoja mutta teollisesti tuotettu hormoni koostuu vain yhdestä. Lisäksi lääkehormoni lamaa elimistön oman tuotannon. Sen vuoksi käytön havaitsee siitä, että näytteessä on melkeinpä vain yhtä hormonin muotoa.

Kiertotienä on mahdollista käyttää erilaisia kasvutekijöitä, kuten igf1:tä, ja muita elimistön kasvuhormonituotantoa lisääviä aineita.

Lääketieteessä kehitellään parhaillaan peptidejä, jotka kiihdyttävät kehon kasvuhormonien tuotantoa. Niiden käyttöä on vaikea testata. Käytön voi kuitenkin havaita siitä, että hormonin määrä plasmassa kasvaa jyrkästi moneksi päiväksi, sanoo Mario Thevis Saksan urheiluyliopiston dopingintutkimuslaitoksesta Kölnistä.

Testi: Vanhanaikaisille kasvuhormoneille tuli testi vasta vuonna 2008. Kasvutekijä igf1:lle on jo testi, ja kasvuhormonia vapauttaville peptideillekin se on kehitetty, mutta peptidit häviävät niin nopeasti, että väärinkäyttöä on vaikea todeta.Kiinni jääneitä: Kasvuhormonista esimerkiksi hiihtäjät Juha Lallukka Suomesta ja Andrus Veerpalu Virosta. Igf:stä ei ole. Peptideistä ei ole.

Ppar-delta-agonistit

Kestävyysurheilussa voisi olla apua ppar-delta-agonisteista, sillä yhdessä harjoittelun kanssa ne lisäävät lihassolujen erikoistumista kestäväntyyppisiksi ja kiihdyttävät solun voimalaitoksina toimivien mitokondrioiden uudistuotantoa.

Lääkkeinä agonisteja kehitellään metabolisen oireyhtymän hoitoon. Ampk- ja ppar-delta-agonistit paitsi säätelevät lihassolujen erilaistumista myös ohjelmoivat geenitasolla niiden aineenvaihduntaa.

Agonistit kuulostavat lisäksi sohvaperunan unelmadopingilta. Täysin ilman harjoitustakin koehiirten kestävyys lisääntyi 44 prosenttia. Rasva paloi, lihakset kasvoivat, ja lihastyyppi muuttui kestävämmäksi. Liikunnan terveys- ja kuntovaikutuksia voisi siis havitella jopa ilman ponnistuksia.

Aineet eivät ole vielä hoitokäytössä, eikä niiden mahdollisia haittoja tunneta. Kaava on kuitenkin tiedossa, ja pimeissä laboratorioissa ainetta on mahdollista valmistaa.

Testi: Eräille ppar-delta-agonisteille, kuten gw1516:lle, on testit. Aicaarille testi kehitteillä.Kiinni jääneitä: Ei ole.

Epo

Epo-hormonilla eli erytropoietiinilla urheilija voi saada hapentuottokykyynsä noin kymmenen prosentin tehostuksen. 10 000 metrin juoksussa se merkitsee puolen minuutin parannusta loppuaikaan. Epo toimii synnyttämällä luuytimessä lisää punasoluja, jotka veressä kiertäessään kuljettavat happea lihaksille.

Epoa sieppaaviin elimistön reseptoreihin sopivat monet muutkin molekyylit, joilla voi kiihdyttää kehon punasolutuotantoa. Epoa ja sen sukulaisia käytetään lääketieteessä erityisesti anemian hoitoon.

Näitä aineita myydään jo miljoonien dollareiden arvosta, kertoi Günter Gmeiner itävaltalaisesta Seibersdorfin dopinglaboratiosta luennoidessaan viime syksynä dopinganalytiikan seminaarissa Helsingissä.

Yksi tunnetuimmista epon vaikutuksia jäljittelevistä aineista eli epon mimeeteistä on Hematide. Sillä on käyttäjälle houkuttelevia etuja moniin muihin dopingaineisiin verrattuna. Hematidea tarvitsee piikittää vaikutuksen saamiseksi vain kerta-annos kuussa. Se on hyvin säilyvää eikä vaadi kylmävarastointia, joten sitä on helppo kuljettaa. Tämä kaikki tekee siitä myös halvempaa.

Toinen tunnettu Epon korvike on Cera. Siinä epohormoni on Hematiden tavoin huputettu polyetyleeniglykolirakenteeseen.

Cera ja Hematide eivät näy tavanomaisessa virtsasta tehtävässä epo-testissä. Ne pystytään kuitenkin löytämään verinäytteestä polyetyleeniglykolikuoren pilkkomisen jälkeen. Verinäyte on yleistymässä dopingnäytteenä, joten näitä aineita testataan lähitulevaisuudessa yhä useammin. Tähän asti suurin osa dopingnäytteistä on otettu virtsasta.

Testi: Hematidea ja Ceraa etsitään kohdennetuin testein.Kiinni jääneitä: Norjalainen kilpakävelijä­ Erik Tysse ja bahrainilainen keskimatkojen juoksija Rashid Ramzi sekä maantiepyöräilijät Davide Rebellin, Riccardo Ricco, Leonardo Piepoli ja Danilo Di Luca Italiasta, Berhard Kohl Itävallasta ja Stefan Schumacher Saksasta.

Geenidoping

Geenidopingin ideana on, että geeninsiirroilla saadaan elimistö tuottamaan tarvittavat lisähormonit itse. Tällöin ne eivät eroa kehon omista luonnollisista hormoneista. Injektioina pistettyjen siirtojen jälkiäkin on vaikea löytää.

Suoraan lihakseen annetuilla geenipistoksilla voi lisätä esimerkiksi hapenkuljetusta tehostavan epo-hormonin tuotantoa. Tähän sopii Repoxygen, jota kehitetään anemian hoitoon. Repoxygen sisältää epo-geenin lisäksi hre-tekijän, joka päästää geenin käynnistymään vasta, kun lihas joutuu hapenpuutteeseen. Näin veri ei paksune liioista punasoluista eikä hemoglobiini nouse yli äyräiden, joten douppaus ei paljastu näistäkään.

Toisilla geenipistoksilla voi vauhdittaa lihaksen kasvua kiihdyttävän igf1-kasvutekijän tuotantoa halutuissa kehon kohdissa.

Geenidopingin mahdollisuus putkahti yleiseen tietoisuuteen runsaat kymmenen vuotta sitten. Silloin menetelmä oli nurkan takana, ja siellä se on vieläkin.

Geenihoitoja ei ole saatu lääketieteessä toimimaan niin hyvin kuin haaveiltiin, ja hoitokokeissa on kuollut joitakin potilaita. Se on jarruttanut hoitojen kehittämistä ja kenties myös kokeilunhalua urheilupiireissä.

Teoreettisesti geenihoitojen mahdollisuudet ovat valtavat, ja ennen pitkää sovelluksia saadaan toimimaan. Urheiluun geenidoping tulee lopulta varmasti, Timo Seppälä sanoo.

– Jotkut väittävät, että sitä jo käytetään, mutta en usko heidän tietävän, mistä puhuvat.

Ainakaan yhtään urheilijaa ei ole jäänyt kiinni geenidopingin käytöstä. Tosin käyttöä on erittäin vaikea havaita.

Geenidopingin vaikutuksia geenien toimintaan voi kuitenkin tunnistaa, uskoo geneetikko Theodore Friedmann Kalifornian yliopistosta San Diegosta. Hän kokoaa Wadan tukemien tutkimusten tuloksista tilastollisia malleja, joiden poikkeamat kielivät kepulikonsteista. – Vaikka joku pystyisi muuttamaan lääkkeen näkymättömäksi testaajille, hän ei pysty tekemään samaa sen vaikutuksille, Friedmann sanoo Wired-lehdessä. Täydellistä dopingia ei siis ole.

Testi: Ei ole.Kiinni jääneitä: Ei kiinni jääneitä urheilijoita. Saksalainen juoksuvalmentaja Thomas Springstein yritti hankki Repoxygenia 2007. Pekingin olympialaisissa kiinalainen lääkäri tarjosi kantasolupistoksia saksalaiselle toimittajalle, joka oli tekeytynyt uintivalmentajaksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Lentoaika paljastaa, mitä näyte sisältää

Kiellettyjen aineiden lista pitenee pitenemistään. Siinä on jo satoja yhdisteitä, jotka pitäisi pystyä havaitsemaan luotettavasti urheilijan antamasta virtsanäytteestä. Laboratorio saa kuitenkin näytettä rajallisesti, ja tulos täytyy raportoida määräajassa.

Dopinglaboratorioihin tarvittaisiin siis tehokasta analyysitekniikkaa. Lentoaikamassaspektrometri soveltuu tehtävään erinomaisesti, totesi Marjo Kolmonen väitöstyössä, joka tarkastettiin viime syksynä Helsingin yliopistossa.

Menetelmä muistuttaa hiukan sitä, jolla entisaikaan eroteltiin jyvät akanoista. Kun puitu vilja viskeltiin kohti riihen peräseinää, akanat putosivat lähelle ja parhaat jyvät lensivät pisimmälle. Muut jäivät sille välille. Lentoaikamassaspektrometrissä käy kuitenkin päinvastoin: kevyimmät molekyylit ehtivät peräseinään ensiksi ja raskaimmat viimeiseksi.

Tarkka massa paljastuu siis siitä, kuinka nopeasti molekyyli saapuu lennon päätteeksi ilmaisimeen. Tarkan massan perusteella taas voidaan selvittää molekyylikaava eli se, mikä aine on kyseessä.

Menetelmän hienous on siinä, että kerralla pystytään testaamaan todella monta yhdistettä. Kolmosen tutkimuksessa yhdellä analyysillä onnistuttiin kattamaan 193 ainetta. Kaupan päälle kaikki mittaustieto tallennetaan, joten sitä voi palata tutkimaan jälkeenpäinkin.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.