Lapsilukua on aina säännöstelty – vaihtelevalla menestyksellä.

Teksti: Jani Kaaro

Lapsilukua on aina säännöstelty – vaihtelevalla menestyksellä.

Jos ihminen eläisi samassa tilassa kuin eläimet, pyrkisikö hän saamaan mahdollisimman paljon jälkeläisiä vai rajoittamaan lapsilukuaan? Tunnetun historian perusteella vastaus on ilmeinen, sillä ihmiset ovat aina pyrkineet tavalla tai toisella jälkimmäiseen päämäärään. Abortit ja lapsenmurhat olivat pitkään yksi vaihtoehto, mutta sikiämisiä on ammoisista ajoista asti yritetty estää myös ennalta.

Tissiä kymmenvuotiaaksiMuinoin ainoat ehkäisytavat olivat pitkä imetys, yrtit ja magia. Rintaruokinta hidastaa kuukautiskierron alkamista, joten imetyksen pitkittäminen siirsi myös seuraavan raskauden alkua. Tämä on ollut esimerkiksi luonnonkansojen tapa säännöstellä syntyvyyttään: kansatieteilijät ovat raportoineet äideistä, jotka ovat imettäneet lasta kymmenvuotiaaksi. Yrteistä, jotka estävät raskautta tai laukaisevat si¬kiön abortoitumisen, tiedetään varsin vähän. Tämä johtuu osin siitä, että kansantieto siirtyi suusta suuhun ja ainoat ihmiset, jotka olisivat voineet kirjata sen jälkipolville, olivat pappismiehiä ja muita oppineita. He jättivät tämänkaltaiset asiat tietoisesti mainitsematta, koska pitivät niitä synnillisinä. Eurooppalaisen perinteen mukaan kuukautisia aiheuttavia kasveja olivat esimerkiksi pujo ja persilja ja abortteja aiheuttavia puolanminttu ja pietaryrtti. Intialaisessa Ayurvedassa raskauksia ehkäisevänä kasvina mainitaan kiinanruusu. Eurooppalainen kertomaperinne pursuaa maagisia ehkäisykeinoja. Raskautta pelkäävän tytön oli sylkäistävä sammakon suuhun, syötävä mehiläisiä tai kannettava kaulassaan näädän kiveksiä. Espanjassa naisen oli seksin jälkeen hypittävä rajusti ylös ja alas ja lopuksi heitettävä yhdeksän volttia taaksepäin.

Suomessa yrttiteetäTehokkaan ehkäisyn puute oli suuri ongelma myös näillä leveyksillä. Esimerkiksi folkloristit ovat panneet merkille, että Suomesta löytyy tuskin lainkaan loitsuja, taikoja tai tietoja, jotka auttaisivat naista tulemaan raskaaksi. Sen sijaan kansanrunousarkistossa on paljon aineistoa siitä, miten nainen saisi kuukautisensa takaisin. Kuukautisten pois jääminen oli ennen ilmeisesti yleistä, mutta se ei aina merkinnyt raskautta. Monet naiset olivat aliravittuja ja tekivät rankkaa ruumiillista työtä, joten keho suojeli energiavarantojaan jättämällä kuukautiset pois. Tämä aiheutti luonnollisesti monia vääriä hälytyksiä. Suomessa on uskottu katinlieosta keitetyn veden tekevän miehen hedelmättömäksi. Kivien päällä kasvavasta jäkälästä keitetty kiventieravesi sen sijaan poisti naisilta kuukautiset kokonaan. Nainen saattoi myös estää hedelmöitymisen juomalla katajanmarja- tai nokkosteetä tai koiruohokahvia.

Jalat ristiinEhkäisyn keinoista universaalein on ollut luultavasti pidättäytyminen. Jos et halua lapsia, älä harrasta seksiä, piste. Kulttuuri-ilmiönä tämä juontaa varhaisesta kristillisyydestä, joka kielsi seksuaalisesta halusta johtuvan yhdynnän. Seksi oli sallittua vain lasten siittämiseksi, ja ihanteellinen lapsiluku oli yhdestä kahteen. Tätä suuremmalta määrältä välttyminen oli mahdollista ainoastaan pidättäytymällä. Keinoa on ehdotettu syntyvyyden säännöstelyyn monesti tämän jälkeenkin. Kun esimerkiksi englantilainen pappistaustainen taloustieteilijä Thomas Malthus 1700-luvulla oli lukenut madonlukunsa ihmissuvun eksponentiaalisesta kasvusta ja resurssien loppumisesta, hän suositteli lääkkeeksi pidättäytymistä. Se ei kuitenkaan koskenut häntä itseään tai hänen kaltaisiaan, vaan yhteiskunnan alaluokkaa, köyhälistöä.Pidättäytyminen oli varsin laajalti käytetty ehkäisymenetelmä myös agraariajan Suomessa ja käytännössä ainoa, jota lääkärit tuolloin suosittelivat. Tästä kertoo hauskasti maaseudun kätilöille 1900-luvun alussa suunnattu kysely. Kohdassa, jossa tiedustellaan, miten naiset välttävät tulemasta raskaaksi, eräs kätilö kirjoitti: ”He vihaavat miehiään.” Juhlavammin sanakääntein pidättäytymisestä puhui englantilainen feministi ja kansanvalistaja Marie Stopes: ”Aviomies, joka pidättäytyy, vaikka se olisi vaikeatakin, tulee havaitsemaan, että hän siitä saa tuhatkertaisen palkan, ei vain vaimonsa lisääntyneen elinvoiman ja onnen sekä yhdynnästä tuntemansa suuremman nautinnon muodossa, vaan myös oman elinvoimansa nousun ja itseluottamuksen tunteen muodossa.”

Onanista malliaKeskeytetty yhdyntä on ehkäisymenetelmistä vanhimpia. Esimerkiksi Raamatussa Onan laskee siemenensä maahan nimenomaisesti siksi, ettei hänen vaimonsa tulisi raskaaksi. Myöhemmin tämä ja kaikki muut lapsilukua säätelevät menetelmät tulkittiin sekä kristillisessä että juutalaisessa perinteessä synneiksi. Islamissa sen sijaan keskeytettyyn yhdyntään on suhtauduttu vaihtelevasti. Osa oppineista on tulkinnut Koraania siten, että keskeytetty yhdyntä on sallittua, ja joidenkin lähteiden mukaan profeetta Muhammed olisi harjoittanut sitä itsekin. Suomessa yhdynnän keskeyttäminen lienee ollut yleistä siitä päätellen, miten paljon aikaa ja energiaa asiantuntijat ovat uhranneet sen käsittelyyn erilaisissa oppaissa. Suurin osa heistä piti sitä ehkäisymenetelmistä turmiollisimpana. Heidän mielestään coitus interruptus teki yhdynnästä painajaismaisen etenkin naiselle, kun hän joutui jännittämään, oliko miehellä malttia vetäytyä ajoissa. Jotkut lääkärit uskoivat, että keskeytetty yhdyntä aiheutti etenkin naisissa neuroosin kaltaisia oireita, kuten kipuilua, unettomuutta ja itkuisuutta.

Vatikaanin rulettiaHistoriallisten lähteiden mukaan ihmisillä oli jonkinlainen käsitys ”varmoista päivistä” jo klassisella ajalla. Viittauksia rytmimenetelmään löytyy esimerkiksi 300- ja 400-luvuilla eläneeltä kirkkoisä Augustinukselta ja kiinalaisesta lääketieteestä, mutta tämän jälkeen ne katoavat sadoiksi vuosiksi. Ne nousivat uudelleen esiin vasta 1800-luvulla, kun varhaiset luonnontieteilijät alkoivat päästä jyvälle eläinten lisääntymiskierrosta. Tämä johti kuitenkin väärinkäsityksiin, jotka sijoittivat varmat päivät juuri niihin päiviin, jolloin raskauden todennäköisyys oli suurin. Kuukautiskierron salaisuudet selvisivät vasta 1900-luvun alussa. Vuonna 1905 hollantilainen Theodoor Hendrik van den Velde havaitsi, että naiselta vapautuu vain yksi munasolu kuukautiskiertoa kohti. Seuraavaksi vuonna 1929 japanilainen Kyusaku Ogin ja itävaltalainen Herman Knaus selvittivät tahoillaan, että ovulaatio tapahtuu noin neljätoista vuorokautta ennen seuraavien kuukautisten alkua. Vuoden 1930 jälkeen julkaistuista avioelämän oppaista näkee, että tieto Oginin ja Knausin löydöstä levisi hitaasti. Asiantuntijat antoivat edelleen ristiriitaista tietoa varmoista päivistä. 1930-luvulla päivien laskemisen tilalle tarjottiin myös naisen ruumiinlämpöön perustuvaa menetelmää. Kumpikin tapa oli suosittu katolisissa maissa, mistä varmoihin päiviin luottamiselle on periytynyt nimitys ”Vatikaanin ruletti”.

Huppu päälleKondomien ja pessaarien historia on huomattavasti pidempi kuin useimmat arvaisivat. Esimerkiksi Suomessa oli jo 1800-luvulla käytössä monenlaisia kondomeja. Niiden pääasiallinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut lasten ehkäisy oman vaimon kanssa, vaan sukupuolitautien torjunta esiaviollisissa ja avioliiton ulkopuolisissa suhteissa. 1900-luvun alussa näitä ”miestoverin mekaanisia suojelimia” löytyi kolmesta kategoriasta: pää-, kumi- ja kalvosuojuksia. Ne kaikki olivat kondomeja mutta eripituisia. Esimerkiksi pääsuojus vedettiin vain terskan eli ”hellimen” päälle. Sitä ennen suojusta piti vetreyttää lämpimässä vedessä. Käytön jälkeen suojus otettiin pois, pestiin ja pantiin kuivumaan. Samaa ”kordongia” saatettiin käyttää kymmeniä kertoja.1930-luvulla täkäläinen kondomien saanti parani, kun Suomen Gummitehdas alkoi valmistaa niitä. Sodan jälkeen kondomien tekoa jatkoi Tammer Tehtaat Oy. Sen Regina-kondomien päässä oli kuplamainen säiliö, ”orpokoti”, jonne siemenneste kertyi. Aino-kondomeissa tätä ei ollut. Erilaisia pessaareita, sieniä ja tamponeita oli jo 1900-luvun alussa varsin paljon. Niiden nimet, kuten kanavaverho, kohtusuojus, kohtuvarjostin, suojelusieni ja imijäväline, kertovat paljon niiden käyttötavasta. Ne estivät siittiöiden pääsyn naisen lisääntymiselimiin. Osan niistä naiset saivat itse paikoilleen, osan asensi lääkäri. 1900-luvun alussa oli tarjolla myös monenlaisia kemial¬lisia ehkäisymenetelmiä, kuten vaahtoja, pulvereita, hyydyttimiä, ruiskuja, puikkoja ja tabletteja. Nämä aineet tuhosivat siittiöitä, ja ne voitiin antaa joko ennen yhdyntää tai sen jälkeen. Esimerkiksi ”E. L. Varma” – tosielämässä A. F. Tanner, joka oli kirjoittanut vuonna 1909 teoksen Sukupuolielämä taidenautinnoksi – kirjoitti Suojeluvälineitä-kirjasessaan vuonna 1911, että pulveroiminen tarjosi ”hellinnälle täyden hienouden, joten armaissa suhteissa ja suuremmalla maulla oleville se oli suosituimpia suojelulajeja”.

Vihdoin pilleriVaikka monet pilleriä edeltäneistä ehkäisymenetelmistä olivat kömpelöitä tai epäluotettavia, ne olivat parempia kuin ei mitään. Niiden avulla syntyvyys oli länsimaissa kääntynyt laskuun jo kauan ennen ehkäisypillerin keksimistä. Kun ehkäisypilleri sitten 1950-luvun lopulla saatiin, se antoi naisille vihdoin mahdollisuuden päättää itse, milloin he olivat valmiita lisääntymään. Se vapautti naiset työmarkkinoille ja nauttimaan seksistä. Ehkäisypillerin menestykseen tarvittiin kuitenkin enemmän kuin naisten halu käyttää sitä. Pilleri nimittäin taivutti lääkärikunnan ehkäisyn kannattajiksi. Sitä ennen lääkärit olivat olleet yleensä haluttomia puuttumaan ehkäisyn ongelmiin ja siirsivät vastuun niistä naisille. Vasta pilleri teki syntyvyyden säännöstelystä lääketieteellisen kysymyksen.

Kuka keksi kondomin?

Varhaishistoria tarjoaa taruja ja arvauksia

Ranskan Combarelles on tunnettu taidokkaista luolamaalauksistaan. Näistä eräs on noussut maailmanmaineeseen, sillä se esittää miestä, jolla on peniksensä päällä kondomilta näyttävä kapistus. Se mainitaan usein ensimmäiseksi todisteeksi kondomien käytöstä. Luultavasti maalauksen kapistuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kondomin kanssa. Kyseessä saattaa olla penissuoja, jota monet luonnonkansat käyttävät vielä nykyisinkin. Se on nahasta muotoiltu tuppi tai kotelo, jonka tarkoituksena on suojata penistä taistelun vaurioilta, hyönteisten puremilta ja muilta onnettomuuksilta. Monesti penistuppi on ainoa ”vaatekappale”, johon luonnonkansojen miehet pukeutuvat. Kondomien käytöstä väitetään olevan näyttöä myös muinaisesta Egyptistä ja antiikin Roomasta, mutta nämä ”todisteet” viittaavat lähinnä legendoihin ja kansantaruihin.

Kunnon todisteita 1500-luvultaEnsimmäinen oikea historiallinen todiste kondomin käytöstä on peräisin vuodelta 1564. Tuolloin kuppa raivosi Euroopassa ja kuuluisa italialainen anatomi Gabrielle Fallopio uskoi löytäneensä keinon sen ehkäisemiseen. Hän kehitti pellavatupen, joka pantiin peniksen päälle yhdynnän ajaksi. Hän testasi kondomiaan 1 100 miehellä, joista yksikään ei saanut tartuntaa. Kiinalaisten tiedetään käyttäneen kondomina öljyttyä paperituppea ja japanilaisten kilpikonnankuoresta ja sarvesta tehtyä kovaa tuppea, jota naiset saattoivat hyödyntää myös hieromasauvana miesten poissa ollessa. Kondomin keksijäksi on monissa lähteissä mainittu tohtori Henry Condom. Hänen väitetään 1600-luvulla suunnitelleen varmuusvälineen kuningas Kaarle II:lle, jotta tämä olisi välttynyt siittämästä enempää avioliiton ulkopuolisia lapsia. Väite on kuitenkin tarua. Termin kondomi alkuperää ei tiedetä, mutta ainakaan se ei ole tohtori Condom. Sana esiintyy ensimmäisen kerran lordi Belhavenin ranskankielisessä runossa vuonna 1709. Sen alkuperäksi on ehdotettu ranskalaista Condomin kylää sekä persialaista kondua, joka tarkoittaa eläimen suolesta valmistettua pitkänomaista säilytysastiaa.

Aluksi piti ommella sauma1700-luvulla kondomit tehtiin eläinten suolista ja raaka-aine tuli teurastamoista. Etenkin Englannissa kondomien kauppa oli jo tuolloin kukoistavaa liiketoimintaa. Sieltä suojansa lienee hankkinut myös ajan kuuluisin rakastaja Casanova, joka kuvailee ”englantilaista päällystakkia” monipuolisesti muistelmissaan. Casanovalla oli tapana huvittaa yleisöä puhaltamalla kondomeihin ilmaa ja vapauttamalla ne pöristen lentoon. ”Päällystakkien” suurin ongelma oli käsin ommeltu sauma, joka saattoi revetä kesken yhdynnän. Kalliitakin ne olivat. Kondomien massatuotanto alkoi vasta 1800-luvulla, kun niitä opittiin valmistamaan kumista. Aluksi nämäkin olivat saumallisia, mutta jo vuosisadan lopussa ne muuttuivat saumattomiksi. Suosio kasvoi saatavuuden myötä. Toisen maailmansodan aikoihin keksittiin polyuretaanista valmistetut kondomit, jotka olivat kuitenkin herkkiä repeämään. Ensimmäiset värilliset kondomit tehtiin vuonna 1949, liukastetut kondomit 1950-luvulla ja spermisidillä liukastetut kondomit 1970-luvulla.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tiettyyn rajaan asti ruutuaika vain lisää nuorten hyvinvointia, jättitutkimus selvitti.

Nuorten älylaitteiden käytöstä on paljon huolta ja mielipiteitä mutta vain vähän tutkimustietoa, havaitsivat brittitutkijat asiaan perehtyessään.

He polkaisivat käyntiin yli 120 000 teinin kyselytutkimuksen, jossa selvitettiin 15-vuotiaiden ruutuaikaa ja muita elämäntapoja sekä niiden yhteyttä heidän hyvinvointiinsa.

Jättitutkimuksen julkaisi Psychological Science .

Nuorista 99,9 prosenttia eli likipäin jokainen kertoi käyttävänsä päivittäin jotain digitaalista teknologiaa: älypuhelinta, tietokonetta, televisiota tai videopelejä. Käytetyin näistä oli oma puhelin.

Tutkijat eivät analyysissaan löytäneet todisteita siitä, että ruudun tuijottaminen olisi automaattisesti nuorille haitallista. Päinvastoin, kohtuullinen digikäyttö näytti jopa hieman kohentavan nuoren hyvinvointia.

Tietyn rajapyykin jälkeen ruutuaika alkoi kuitenkin nakertaa teinin henkistä tilaa. Viisitoistavuotiailla tämä raja kulki arkisin tietokoneiden käytön osalta neljässä tunnissa ja 17 minuutissa.

Videoiden katselussa raja oli kolme tuntia ja 41 minuuttia, älypuhelimen käytössä tunti ja 57 minuuttia ja videopelien pelaamisessa tunti ja 40 minuuttia.

Tämän verran digikäyttöä siis oli nuorelle vielä harmitonta tai jopa hyödyksi ja sitä suurempi ruutuannos haitaksi, Cardiffin ja Oxfordin yliopistojen tutkijat päättelivät.

Sekään ei tutkimuksen perusteella ole haitallista, vaikka vimpainten parissa vierähtäisi viikonlopun tullen enemmän aikaa. Ylipäätään liiallinenkaan digilaitteiden käyttö ei osoittautunut tutkimuksessa kovin vaaralliseksi.

Runsaan ruutuajan hyvinvointia nakertava vaikutus oli voimakkuudeltaan vain kolmasosan luokkaa siitä myönteisestä vaikutuksesta, joka esimerkiksi säännöllisellä unella tai aamupalan syömisellä oli 15-vuotiaisiin.

Jos yöunet jäävät lyhyiksi, voi syy kuitenkin piillä juuri älypuhelimen käytössä, vihjaa toinen Cardiffin yliopiston tekemä uusi kyselytutkimus.

Jopa joka viides 12–15-vuotias herää tutkimuksen mukaan lähes joka yö käyttämään sosiaalista mediaa omalla puhelimellaan. Vastausten perusteella tällainen yökukkuminen somessa on yleisempää tytöillä kuin pojilla.

Keskeytyneet yöunet luonnollisesti näkyivät koulussa seuraavana päivänä.

Yösomettajat raportoivat jatkuvaa väsymystä koulupäivien aikana suunnilleen kolme kertaa todennäköisemmin kuin muut nuoret. Yhtä suuri väsyttävä vaikutus oli lipsumisella säännöllisistä heräämisajoista, kertoo tutkimustiedote.

Koulupäivinä väsyneet nuoret voivat myös muilla mittareilla ikätovereitaan huonommin. Tutkimuksen julkaisi Journal of Youth Studies.

Kysely

Mikä on teinille sopiva ruutuaika per päivä?

Alkoholi kiihdyttää toimeen aivosolut, jotka lietsovat syömishaluja.

On oikeastaan outoa, että juominen kiihdyttää ruokahalua. Alkoholissa on runsaasti kaloreita, ja kaloreiden nauttiminen tekee yleensä kylläiseksi. Kuitenkin sekä tutkimukset että monen elämänkokemus osoittaa, että humalassa ruoka maistuu.

Syy löytyy ainakin osaksi aivoissa olevista hermosoluista, osoittavat tuoreet tutkimukset hiirillä.

Lontoolaisen Francis Crick -instituutin tutkijat järjestivät hiirilleen kolmen päivän juopotteluputken. Asetelmalla matkittiin hyvin kosteaa viikonloppua.

Tutkijat injektoivat eläimet kunakin päivänä kunnon känniin. Annokset ihmisellä vastaisivat parin viinipullon tai kuuden, kahdeksan brittiläisen pintin juomista päivässä, kertoo Scientific American.

Humalaiset hiiret popsivat ruokaa merkitsevästi enemmän kuin raittiina pidetyt lajitoverit. Ero oli erityisen selvä putken toisena päivänä.

Aiemmin on osoitettu, että aivoissa olevat agrp-hermosolut osallistuvat nälän säätelyyn. Kun soluja aktivoidaan hiirillä, ne alkavat syödä, vaikka vatsa onkin täynnä. Jos taas niiden toiminta vaimennetaan, hiiret eivät syö, vaikka niitä on pidetty nälässä.

Agrp-solut säätävät syömistä samaan tapaan myös ihmisillä.

Francis Crick -instituutin tutkijat älysivät kokeilla, miten alkoholi vaikuttaa agrp-solujen toimintaan. Kun he uittivat hiiriltä otettuja hermosoluja alkoholissa, he huomasivat, että solut kiihdyttivät toimintaansa. Kun alkoholikylpy lopetettiin, solut palautuivat toimimaan kuten tavallisesti.

Kokeet yhdessä siis viittaavat vahvasti siihen, että juominen vilkastuttaa agrp-soluja, mikä taas lietsoo syömishaluja, vaikkei elimistö muuten kaipaisikaan ravintoa.

Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää, lietsooko alkoholi juuri rasvaisen ruoan himoa.

”En ole koskaan juodessani kaivannut salaattia”, huomauttaa tutkimusta tehnyt aivotutkija Sarah Cains Scientific Americanissa. ”Olisi hauska selvittää, josko juopuneita hiiriä miellyttäisi erityisesti rasvapitoinen ruoka.”

Ihmisen juomisen ja syömisen liittoa säätelevät todennäköisesti myös sosiaaliset tekijät.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 1/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Itku pitkästä iästä

Elämme yhä pidempään, mutta takaraja häämöttää.

 

PÄÄUUTISET

Tasapaino periytyy myös vesielämästä

Liikeaisti sopeutui niin veteen kuin maaelämään.

Maaperä vuotaa hiiltä

Kato kiihtyy, kun lämpö lisääntyy ja pohjoiset bakteerit virkoavat toimeen.

Esi-isien kekseliäisyys koki kolauksen

Kiviterään ei vaadittu erityistä älyä.

 

ARTIKKELIT

Miksi Mars kiehtoo meitä?

Tähtitieteilijä kertoo kymmenen hyvää syytä.

Kilot kertyvät aivoissa asti

Lihavuuteen on löytynyt uusia mekanismeja.

Pihalinnun 12 konstia selvitä talvesta

Lämmönsäätö sujuu, mutta ruoka-apu on tarpeen.

Alkoholi on kaikkien ongelma

Yhteiskunnalle lankeaa haitoista miljardilasku.

Ihmekammiot tekivät tilaa tieteelle

Irtiotto kirjaviisaudesta vapautti tutkimaan uutta.

Urbaani psykoosi
Kaupunkilaisten oma oireyhtymä

Jokin kasvattaa mielen sairastumisriskiä.

Lenin
Vallankumousmies seurapiireistä

Nuori herra radikalisoitui koulun päättövuonna.

 

TIEDE VASTAA

Voiko mies synnyttää?

Miksi valaat rantautuvat kuolemaan?

Onko eläimissä vasureita?

Kuinka nopeasti iho paleltuu?

Miksi poikkeus vahvistaa säännön?

Päihittääkö käsihuuhde saippuan?

 

KIRJAT

He ovat tuolla jossakin

Kohti tuntematonta

Tiede taipuu tarinaksi

 

OMAT SANAT

Täyttä hepreaa

Mammona tuli suoraan, kaveri kiertoteitä.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Uusi sarja nostaa esiin omat huiput

Kansallissankari Virtanen

Nobelisti keksi muutakin kuin rehun.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Mammona tuli suoraan, kaveri kiertoteitä.

Suomen kieli on aikojen kuluessa ollut kosketuksissa moniin kieliin joko suoraan tai välillisesti. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu heprea, jolla on erikoinen historia.

Muinaishepreaa lakattiin puhumasta jo parituhatta vuotta sitten, mutta se säilyi kirjallisuuden kielenä, ja sen pohjalta kehitettiin 1900-luvulla myös elävä puhekieli, nykyheprea. Aikoinaan uskottiin, että heprea oli koko maailman yhteinen alkukieli, ja suomeakin yritettiin todistaa sen lähisukulaiseksi.

Heprea on vaikuttanut suomeen etenkin uskonnollisen kirjallisuuden kautta, sillä Vanhana testamenttina tunnettu kirjakokoelma on pääosin kirjoitettu tällä kielellä.

Tosin keskiajalla, jolloin kristinusko vakiintui Suomeen, sitä luettiin latinankielisenä käännöksenä, mutta siinäkin oli heprealaisia lainoja. Ei ole yllätys, että osa uskonnollisen kielen sanastoa on selvää hepreaa, kuten aamen, halleluja, hoosianna, kerubi, mammona, messias, rabbi, saatana ja sapatti.

Hepreasta on saatu myös tavallisen elämän sanastoa.

Taivaalta satanut salaperäinen manna on meillä muuttunut vehnäsuurimoiksi. Makoisaa rahkaherkkua merkitsevä pasha perustuu heprean pääsiäistä merkitsevään sanaan.

Mahdollisesti hepreasta tulevat myös aaloe, iisoppi, kameli ja palsami, mutta tämäntapaisten laajalti tunnettujen sanojen kulkureitit ovat niin mutkikkaita, että perimmäistä lähtökohtaa on mahdotonta tietää varmasti.

Satunnaisesti heprean sanoja on tullut muitakin teitä. Esimerkiksi sortovuosien salaisesta vastarintajärjestöstä käytettiin nimitystä kagaali, joka juontuu venäjän välityksellä heprean seurakuntaa merkitsevästä sanasta. Kaverin takana piileskelee ilmeisesti heprean ystävää tarkoittava sana, joka on saatu jiddišin kautta.

Merkittävä lainojen joukko ovat raamatulliset henkilönnimet, sellaiset kuin Abraham, Eeva, Elisabet, Johannes, Matias, Mikael, Maria ja Mirjam. Niistä ja niiden suomalaisista muunnoksista on tullut nimipäiväkalenterimme perusaineistoa.

Muutamia erisnimiä käytetään myös yleisniminä. Goljatista on saatu isoa miestä merkitsevä koljatti. Vanhasta aatamista puhutaan, kun tarkoitetaan ihmisen pahaa sisua, aataminaikainen on ikivanha tai vanhanaikainen, Aatamin asussa ollaan alasti kuin paratiisissa ikään.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emerita professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2017