Tieteiskirjailijat ovat asuttaneet avaruutta 1800-luvulta lähtien, mutta kyllä taivaan kesyttömät korpimaat kiehtovat myös oikean tieteen visionäärejä. Kenties jo 2030 nousee ensimmäinen eksokoti kraatterin laidalle.

Teksti: Anne Liljeström

Tieteiskirjailijat ovat asuttaneet avaruutta 1800-luvulta lähtien, mutta kyllä taivaan kesyttömät korpimaat kiehtovat myös oikean tieteen visionäärejä. Kenties jo 2030 nousee ensimmäinen eksokoti kraatterin laidalle.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2010

Elämme miehittämättömien avaruuslentojen kultakautta. Luotaimia on matkalla aurinkokunnan sisimpiin ja uloimpiin osiin, ja jo työmaillaan häärivät tuottavat jatkuvasti lisää tietoa kohteistaan. Tuoreet vesilöydöt Kuussa ja Marsissa lupaavat ratkaista yhden avaruudessa selviytymisen kynnyskysymyksen. Myös Saturnuksen kuu Titan on paljastanut jäisen järvimaiseman paksun pilvikerroksensa alta.Miehitetyt avaruuslennot ovat jämähtäneet kiertoratamatkailuun, mutta tosiasiassa ihmisiä on jo muuallakin kuin Maassa. Kansainvälistä avaruusasemaa on asuttu vuodesta 2000, ja sitä ennen Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän Mir-asemalla oli väkeä tauotta liki päivälleen kymmenen vuotta.Mitään pakottavaa tarvetta Maasta poistumiseen ei aivan lähiaikoina ole. Aurinko muuttuu punaiseksi jättiläistähdeksi vasta noin viiden miljardin vuoden kuluttua – joskin tätä vaihetta edeltävä kirkastuminen tehnee Maasta tukalan paikan noin miljardin vuoden päästä. Moni kuitenkin uskoo, että ihmiskunnan tulevaisuus on tähdissä – tai ainakin kotiplaneettamme ulkopuolella.

Kuuhun olisi lyhyt matkaKuu on toistaiseksi ainoa taivaankappale, jolle ihminen on astunut. Avaruuskilvan kuumina vuosina 1969–1972 kuusi miehistöä käväisi Kuun kamaralla. Sen jälkeen siellä on nähty vain neuvostoliittolaiset Lunohod-kulkijat ja pari iskeytyjää.Kuu on kuitenkin lähellä, parin vuorokauden päässä. Se vaikuttaa hyvin loogiselta astinlaudalta aurinkokuntaan. Siirtokuntaa kalpeanaamaiseen naapuriimme ehdotti ensimmäisten joukossa 1900-luvun alussa Konstantin Tsiolkovski, Venäjän ja Neuvostoliiton astronautiikan isä. Ennen kaikkea Kuun puolesta puhuu vesi. Vielä ei tarkalleen tiedetä, missä sitä on ja kuinka paljon, mutta Intian Chandrayaan-1- ja Nasan Lcross-luotain ovat osoittaneet, että Kuun napaseutujen ikihämärässä piilottelevat kraatterit ovat lupaavia ”vesikaivoja”. Ihminen tarvitsee vettä pysyäkseen hengissä, ja sen järjestäminen Maasta olisi perin kallista. Kylpylöitä Kuuhun tuskin nousee.Silti Kuu on melko kehno elinpaikka. Sen painovoima on vain kuudesosa siitä, mihin olemme Maassa tottuneet. Pitkäaikaisen oleskelun painottomuudessa tiedetään rappeuttavan luustoa ja lihaksia ja haittaavan terveyttä muutenkin. Kuulla ei myöskään ole mainittavaa kaasukehää eikä magneettikenttää. Tämä altistaa Kuuhun menijät avaruudesta tuleville mikrometeoriiteille, aurinkotuulen hiukkasille ja kosmisille säteille.

Etelänavalla hyviä tonttejaAvaruussukkula Columbian onnettomuuden jälkimainingeissa vuonna 2004 Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush ilmoitti uuden avaruusaikakauden alkaneeksi ja käynnisti Constellation-avaruusohjelman. Sen piti palauttaa usko avaruustutkimukseen ja ihmiset Kuuhun vuoteen 2020 mennessä. Sieltä matkan piti noin 2030 jatkua Marsiin ja lopulta muillekin planeetoille.Nasa valitsi jopa mahdollisia sijoituspaikkoja Lunar outpost -tukikohdalleen. Yksi niistä oli kiertolaisemme etelänavalla, Shackletonin kraatterin reunalla, joka kylpee auringonpaisteessa 75 prosenttia ajasta. Näin aurinkopaneeleista olisi paljon enemmän hyötyä kuin Kuun päiväntasaajalla, missä aurinko paistaa vain puolet ajasta ja yöt kestävät kaksi viikkoa.Napa-aluetta puolsi sekin, että juuri siellä sijaitsee kraattereita, joita pidetään hyvinä vesilähteinä. Vedestä saadaan myös happea hengitettäväksi ja vetyä avaruusalusten polttoaineeksi.Nasa kehitteli useita puhallettavien tukikohtien prototyyppejä. Puhallettava asuinmoduuli olisi helppo kuljettaa paikalle, ja sen saisi pystyyn minuuteissa – ratkaisevan tärkeä ominaisuus säteilyltä suojautumista ajatellen. Modernit materiaalit mahdollistavat myös äärimmäisen lujat mutta samalla kevyet rakenteet, jotka kestävät myös mikrometeoriittien törmäykset. Säteilysuojaa voisi parantaa keräämällä rakennelmien päälle kuuperää.Alkuvuodesta presidentti Barack Obama näytti kuitenkin suunnitelmalle punaista valoa. Hänen hallintonsa mielestä Kuu voidaan ohittaa, koska ”siellä on jo käyty”.Moni muu maa, kuten Kiina, Japani, Intia ja Venäjä, on sisällyttänyt miehitetyt kuulennot avaruusohjelmaansa. Japani ja Venäjä suunnittelevat tukikohtia Kuuhun vuoden 2030 tienoille. Myös Euroopan avaruusjärjestöllä on oma hiljalleen etenevä Aurora-ohjelmansa. Parhaillaan Esa ottaa vastaan avaruusteollisuuden hakemuksia kuulaskeutujan suunnittelusta.

Perunamaa Punaiselle planeetalleMarsiin asettumisesta on sepitetty lukemattomia tieteistarinoita. Jean de La Hiren kirjassa Le Mystère des XV vuodelta 1911 joukko tiedemiehiä perustaa pysyvän siirtokunnan Marsiin. Punaisen planeetan asuttamista on kuitenkin tutkittu pitkään myös aivan vakavissaan. Marsia pidetään ehkä lupaavimpana aurinkokunnan kappaleista pysyvää ihmisasutusta silmällä pitäen. Mars on verrattain lähellä. Nykyisillä tarkkaan lasketuilla lentoradoilla matka sinne kestää noin seitsemän kuukautta. Toisin kuin Kuulla Marsilla on myös kaasukehä. Se on hyvin ohut verrattuna Maan ilmakehään, mutta riittävän paksu suojaamaan mukavasti kosmisilta säteiltä. Myös marsperän koostumus on otollinen. Periaatteessa se tarjoaa kaikki kemialliset elementit, joita Maasta kotoisin oleva elämä tarvitsee.Marsista on löydetty myös merkkejä vedestä. Muinaisella Marsilla uskotaan olleen magneettikenttä, nykyistä paksumpi kaasukehä ja valtameriä, mutta kun magneettikenttä katosi, aurinkotuuli puhalsi kaasukehän pois ja haihdutti vedet. Ilmeisesti osa vedestä kuitenkin jäi planeetan uumeniin, sillä sen pinnalta löytyy edelleen toisinaan tuoreen veden jälkiä. Miehitettyä matkaa Marsiin suunnittelee tätä nykyä useampikin taho. Se sisältyy Esan Aurora-ohjelmaan, ja Esalla on myös yhteistyösuunnitelmia Venäjän avaruushallinnon kanssa. Kiinan tiedetään tutkineen Marsin-matkailua 1990-luvulta lähtien. Rohkeimmat suunnitelmat lupailevat lähtöä 2020-luvulla, varovaisemmat puhuvat 2030-luvusta.

Mars löytyy jo Maan päältäMarsiin ei tarvitse mennä kylmiltään. Vaikka vielä ei tiedetä, kuka naapuriimme ensimmäisenä lähtee, miten ja milloin, matkaan voidaan varautua etukäteen Maan oloissa.Mars Society on voittoa tavoittelematon kansainvälinen avaruusyhdistys, joka tutkii niin miehitettyä lentoa Marsiin kuin planeetan asuttamista. Vuodesta 1998 toimineen yhdistyksen tavoitteena on osoittaa, että matka on toteuttamiskelpoinen. Yhdistyksellä on jo tutkimusasemat Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja kolmatta rakennetaan Islantiin. Asemat sijaitsevat marsmaisessa maastossa, ja kuusihenkiset miehistöt simuloivat oloja Punaisella planeetalla viettämällä eristyksessä kerrallaan kahdesta viikosta kuukauteen. Asumismoduulin ja observatorion lisäksi varustukseen kuuluu kasvihuone, jossa toimii myös vedenpuhdistamo. Ulkona liikutaan avaruusasuissa (ks. Terveisiä Marsista, Tiede 3/2003, s. 18–22, tai tiede.fi/arkisto).Mars Society uskoo, että Marsiin päästään helposti nykyisellä tekniikalla ja vain murto-osalla hinnasta, jonka valtiolliset avaruushallinnot suunnittelevat matkaan menevän.Venäjän tiedeakatemian biolääketieteen instituutissa käynnistyi puolestaan kesäkuun alussa Venäjän ja Euroopan avaruusjärjestön koe, jossa kuusihenkinen miehistö viettää 520 vuorokautta suljetussa moduulissa. 520 vuorokautta olisi kokonaiskesto matkalle, jolla perillä Marsissa vietettäisiin kuukausi. Samassa instituutissa on aiemmin järjestetty jo kaksi samantapaista koetta, joista ensimmäinen kesti kaksi viikkoa ja toinen 105 vuorokautta. Kokeet ovat erinomainen tapa valmistautua pitkän avaruusmatkan teknisiin ja sosiaalisiin haasteisiin.

Kohti kalseaa KallistoaAurinkokunnan ulko-osat näyttävät liki mahdottomilta matkakohteilta maailmalle, joka ei ole päässyt Kuuta kauemmas. Retkikuntien lähettämistä Jupiterin tienoille on kuitenkin tutkittu.Vuonna 2003 Nasa pani pystyyn Hope-ryhmän (Human Outer Planets Exploration) ja teetti ajatuskokeen tukikohdan perustamisesta Jupiterin kuuhun Kallistoon. Merkuriuksen kokoinen Kallisto on aurinkokunnan kolmanneksi suurin kuu ja sijaitsee riittävän kaukana Jupiterin voimakkaasta säteilystä. Siksi sieltä voitaisiin tutkia paitsi ulompaa aurinkokuntaa myös Jupiterin muita kuita, esimerkiksi Europaa, jonka jäisen pinnan alla lainehtinee valtameri. Europa on kuitenkin niin lähellä emoansa, että siellä saa tappavan annoksen säteilyä hyvin nopeasti.Hope-tutkijat laativat suunnitelman kuuden astronautin lennättämisestä Kallistoon. Edestakainen matka kestäisi noin viisi vuotta, ja perillä pitäisi viipyä vähintään kuukausi. Nasa arvioi selonteon perusteella, että miehitettyä lentoa voisi yrittää vuonna 2040.

Huone Maa-näkymällä, kiitosKaupalliset avaruusyritykset ovat huomisen arkipäivää. Jopa Nasa aikoo tulevaisuudessa lennättää astronauttinsa ISS:lle yksityisillä raketeilla, kun avaruussukkulat jäävät eläkkeelle tämän vuoden lopussa. Bigelow Aerospace on yksityinen avaruusyritys, joka tähtää kaupallisen avaruusaseman perustamiseen. Se on lähettänyt Maan kiertoradalle jo kaksi miehittämätöntä testiasemaa ja rakentaa parhaillaan miehitettävää Sundancer-asemaa.Pitkäaikaiseen oleskeluun sopivien avaruusasemien haasteena on painovoima. Kuu, Mars tai nykyiset ISS:n kaltaiset avaruusasemat eivät ole painottomuutensa vuoksi ihanteellisia ihmiselle. Keinotekoinen painovoima taas vaatii joko vaarallisen tehokkaita magneetteja tai kiihtyvää liikettä. Kätevin tapa luoda keinogravitaatio on pyörimisliike.Nasa rahoitti jo vuonna 1975 ja 1977 kokeelliset työpajat, joissa fyysikko Gerard O’Neillin johdolla suunniteltiin avaruusasemia, joille luotiin painovoima pyörittämällä. Muodoltaan asemat olivat renkaita, palloja ja sylintereitä, ja niihin mahtui tuhannesta kymmeneen miljoonaan asukasta. Suunnitelmien toteuttaminen käytännössä on tietenkin toinen juttu. Jotta koriolis- ja vuorovesivoimat eivät kävisi tukaliksi asukkaille, aseman pyörimissäteen pitäisi olla ainakin muutamia satoja metrejä.Halkaisijaltaan puolitoistakilometrisen avaruusaseman rakentaminen vaatii myös huomattavia taloudellisia panostuksia. Yksikään julkinen tai kaupallinen taho ei ole vielä investointeihin ryhtynyt. Mutta kun suurten avaruusasemien aika lopulta koittaa, suunnitelmia on ehditty hioa jo hyvän aikaa.

Anne Liljeström on vapaa tiedetoimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.