Musti ja Mirri, huomio: kohta pitää lemmikkikokelaan skarpata kuin työnhakijan. Naapurin poliisikoira on jo testattu.

Teksti: Kirsi Saarijärvi

Julkaistu Tiede -lehden numerossa 4/2010

Musti ja Mirri, huomio: kohta pitää lemmikkikokelaan skarpata kuin työnhakijan. Naapurin poliisikoira on jo testattu.Oletko harkinnut lemmikin hankkimista? Mielessäsi on kenties vakavailmeinen mäyräkoira tai kopea siamilainen. Ihminen mieltyy helposti lajiin tai rotuun sen pelkän ulkonäön ja olemuksen takia, ja tutkimusten mukaan tutut piirteet tuntuvat kauniimmilta ja sopivammilta kuin vieraat. Tämä on kuitenkin kehno peruste.Niinpä valinta napsahtaa usein harhaan, mikä ilmenee vaikkapa revittynä sohvana, sängystä löytyvinä haisevina vastalauseina tai turhan rikkaana yöllisenä äänimaailmana.Kyseessä on vakava ongelma: esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Englannissa lähes puolet hankituista koiranpennuista palautetaan kasvattajalle, annetaan eteenpäin tai hylätään ensimmäisenä vuotena, koska pentu ei ollutkaan toivotunlainen. Suomessa vastaavaa lukua ei ole saatavilla, mutta ilmiö ei ole täysin tuntematon täälläkään.Ehkä olisi hyvä, jos ihmiset useammin etukäteen perehtyisivät siihen, mitä erilajisten ja -rotuisten lemmikkien hoitaminen vaatii. Aikuisten yksilöiden valinnassa persoonallisuustestitkin saattaisivat tulla tarpeeseen. Koirille luonnetestejä on jo pitkään ollutkin käytössä, ja ainakin kilpahevosille sellaisia kehitetään parhaillaan.

Testataan koirat ja kohta hevosetIhmismaailmastahan tämä on tuttua: monikaan työnantaja ei luota enää pelkkään haastatteluun tai ansioluetteloon huippusuorittajien tunnistamisessa, vaan persoonallisuustestit ovat uuden työntekijän valinnassa arkipäivää. Miksi luottaisi kalliin koiran saati hevosen kouluttaja?Koirien persoonallisuustesteillä valitaan sopivia yksilöitä eri tavalla vammaisten ihmisten avuksi sekä poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin tehtäviin. Testaamattomista koirista yli puolet lopettaa koulutuksen kesken, testatuista taas 70 prosenttia suorittaa sen loppuun ja jatkaa työelämään. Koirien kouluttaminen on kallista, joten hyöty on merkittävä.  Kisahevoselta vaaditaan tietenkin hyvää fysiikkaa ja kestävyyttä sekä sopivaa rakennetta, mutta nämä eivät vielä tee mistä tahansa pollesta suorittajaa. Kisan jälkeen haastattelussa kuulee usein ratsastajan kiittävän hevosta, koska se ”tekee aina kaikkensa” tai sillä on ”suuri sydän”. Moni rakenteeltaan tehtävään sopimaton otus yltää huippusuorituksiin tällaisen ominaisuuden avulla. Huippuhevosten hinnat liikkuvat parhaimmillaan miljoonissa euroissa, joten varhaisella potentiaalin tunnistamisella on kysyntää. Niinpä ei ole ihme, että hevosille ollaan kovaa vauhtia kehittämässä testiä este- ja kouluratsastuksen huippusuorittajien ja esimerkiksi sopivien poliisihevosten löytämiseksi.

Seurallisuus lupaa hyvääHuipputason ihmisurheilijat ovat enemmän ulospäinsuuntautuneita ja vähemmän neuroottisia kuin ihmiset keskimäärin. Hevostenkin persoonallisuudenpiirteistä ulospäinsuuntautuneisuus parantaa suorituskykyä, voimakas emotionaalisuus heikentää sitä. Piirteiden taustalla on ympäristön muovaaman kokemuspohjan lisäksi stressinsietokyky ja hermoston synnynnäinen toimintatapa eli temperamentti. Toisaalta hyväkään hevonen ei liiku ilman kuskia. Toisinaan vasta ratsastajan vaihtuessa eläimen parhaat kyvyt tulevat esiin ja keskivertohevosesta kehkeytyy suurisydäminen suorittaja. Tästä on enää lyhyt matka sopivan parin etsimiseen testaamalla: pitää löytää juuri se oikea yhdistelmä.

Kaikki eivät sovi yhteenIhmispuolelta tiedetään, että tietynlaiset persoonallisuudet tulevat hyvin toimeen muiden kanssa. Lapset, joilla on opettajan mielestä hankala temperamentti, saavat huonompia arvosanoja kuin ”helpot”. Me aikuisetkin tunnemme töistä henkilöitä, joiden kanssa homma ei vain suju, vaikkei mitään todellista estettä pitäisi olla. Kemiat tai kellotaajuudet eivät vain sovi yhteen, sanotaan. Samoin on lemmikin kanssa: jollei yhteiselämä suju, vika ei välttämättä ole eläimessä eikä ihmisessä, vaan ehkä temperamentit eivät vain sovi yhteen. Parhaillaan tutkijat hahmottelevat eläimen ja ihmisen persoonallisuuksien yhteensopivuuden testejä ainakin koiria ja hevosia varten. Lähitulevaisuudessa voinemme siis testata itsemme ja lemmikkikandidaattimme mahdollisuuksia viettää antoisaa yhteiseloa.

Nettideitille lemmikin kanssa

Tulevaisuudessa lemmikkien valinta on pitkälti samanlaista kuin nykyinen virtuaalinen puolisonetsintä nettideittisivustoilta. Näin arvioi sähköpostihaastattelussa Texasin yliopiston psykologian professori Sam Gosling, joka on eläinten persoonallisuustutkimuksen uranuurtajia ja tutkinut aihetta jo toistakymmentä vuotta Gosling laitoksineen onkin jo mukana kehittämässä nettisovellusta, jossa löytöeläinten ja niitä adoptoivien ihmisten persoonallisuudet testataan ja tietokone laskee parhaiten sopivan yksilön kullekin adoptoijakandidaatille.

Testaa aluksi itsesi

Lemmikkien persoonallisuustestejä odotellessa myös oman persoonallisuuden tunteminen auttaa. Silloin pääsee pohtimaan, millaisen eläimen kanssa itse tulisi toimeen. Yksi parhaista piirreteorioista on Big 5, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta viidellä ominaisuudella: – ulospäinsuuntautuneisuus– neuroottisuus– tunnollisuus– sovinnollisuus– avoimuus. (Ks. Persoonallisuus. Tunnistatko tyyppisi?, Tiede 6/2009, tai tiede.fi/arkisto)

Näin eläimen persoonallisuutta arvioidaan

Eläimen luonnetta voi tutkia ainakin neljällä tavalla, jotka kuvaavat hieman erilaisia persoonallisuuden osa-alueita. Käyttäytymistesti. Esimerkiksi poliisin ja vartiointilaitosten koirien valintatesti ja Suomen Kennelliiton virallinen luonnetesti. Eläimelle tehdään ennalta määrättyjä, kontrolloituja testejä, ja reaktiot voimakkuuksineen arvioidaan. Yksilöiden, rotujen ja lajienkin tuloksia voi näin verrata toisiinsa. Omistajan tai hoitajan arvio. Käytetään yleisesti lemmikkieläinten persoonallisuuden tutkimiseen. Tehdään kyselylomakkeen avulla. Sopii selvittämään asioita, jotka tapahtuvat harvoin: esimerkiksi koiran taipumus aggressiivisuuteen lapsia kohtaan ei yleensä ilmene testitilanteessa. Arvioinnin etuna on myös, että se kartoittaa aitoja arjen tilanteita. Yksittäisen eläimen tulos voi riippua arvioijasta, mutta kun tuloksia yhdistetään suuresta joukosta eläimiä, eri piirteiden esiintymisestä populaatiossa saadaan luotettava näkemys.Asiantuntija-arvio. Sopii rotujen vertaamiseen. Kokeneet näyttelytuomarit, eläinlääkärit ja jalostusneuvojat arvioivat kirjallisesti eri rotujen ominaisuuksia. Näin voi tutkia myös sukupuolieroja. Tarkkailu tositilanteessa. Suositaan palveluskoirien valinnassa. Koira altistetaan uuteen tilanteeseen, se esimerkiksi talutetaan vilkkaan kauppakeskuksen läpi ja sitä pyydetään häiriötekijöiden ympäröimänä suorittamaan jokin tehtävä. Arvioidaan ennalta päätettyjä ominaisuuksia, vaikkapa eläimen yhteistyöhalukkuutta tai keskittymiskykyä.

Jotta testi on luotettava– Testillä mitattujen ominaisuuksien tulee olla vastaavissa tilanteissa toistuvia eli ennustettavissa. – Eri tarkkailijoiden pitää pystyä tunnistamaan sama ominaisuus, kuten pelokkuus, uteliaisuus, aggressiivisuus tai leikkisyys, ja olla yhtä mieltä sen voimakkuudesta. – Testaajan oma käsitys persoonallisuuden muodostumisesta ei saa häiritä testiä. Esimerkiksi tarkkailijan mahdollinen stereotyyppinen mielipide ”kaikki saksanpaimenkoirat ovat aggressiivisia” ei saa vaikuttaa yksittäisen koiran tulokseen.

Eläinten ja ihmisten persoonallisuudessa on paljon samaa.

Heikki on kurja kaveri. Hän ei osaa käyttäytyä vaan mulkoilee, tönii ja tuuppii muita, uhkailee, saattaapa joskus huitaista tai potkaistakin. Juuri koskaan hän ei anna periksi, vaan hän haastaa riitaa aina, kun muita on paikalla. Moni sanoisi, että Heikki on persoonallisuudeltaan aggressiivinen ja hankala tyyppi. Mutta mitä jos Heikki onkin hevonen? Voiko sillä olla persoonallisuutta? Ihmisillä ja eläimillä on samantyyppinen elimistö, joka toimii samoin periaattein. Sydän pumppaa verta, hermosto hoitaa käskynjaon, ja lihakset tekevät työtä käskettyä. Se on useimmille ihmisille tuttu juttu. Onhan meillä eläinkunnan kanssa takana miljoonien vuosien yhteinen evoluutio, jonka aikana fyysiset rakenteet kehittyivät nykyiseen muotoonsa. Se, että meillä on takanamme myös yhtä pitkä kehityshistoria henkisellä puolella, tuppaa kuitenkin usein unohtumaan. Eläinten ja ihmisten psyyken rakenne muistuttaa toisiaan samalla tavoin kuin fyysinenkin. Eläimillä on samanlaisia tunne-elämyksiä ja temperamenttipiirteitä kuin ihmisillä, vaikkakin niiden määrä ja voimakkuus vaihtelevat lajeittain ja – kuten ihmisillä – myös yksilöiden välillä.

Osa synnynnäistä, osa opittuaPersoonallisuuden biologisen pohjan muodostaa lähinnä hermorakenne, josta osa peritään ja osa muovautuu muotoonsa ympäristön vaikutuksesta sikiökaudesta saakka. Persoonallisuuden biologinen osuus on vahva ja pysyvä; aktiivisesta ja intensiivisestä tyypistä on vaikea tehdä viilipyttyä millään konstilla, ja tämä pätee sekä eläimiin että ihmisiin.Hankalampi asia on temperamentin päälle syntymähetkestä lähtien rakentuva kokemuksiin ja oppimiseen perustuva aines, joka yhdessä temperamentin kanssa sulautuu aikuisikään mennessä yksilön ainutlaatuiseksi persoonallisuudeksi. Imeväisiän jälkeen synnynnäisen temperamentin erottaminen persoonallisuudesta käy melko mahdottomaksi, joten käytännön psykologiassa persoonallisuuteen tavallisesti luetaan sekä temperamentti että myöhempi, kokemuksiin perustuva kognitiivinen kehitys.

Ujo mustekala viihtyy piilossaEläinten persoonallisuus eroaa ihmisten persoonallisuudesta sekä piirteiden määrässä että niiden vaihtelun voimakkuudessa. Yleisimmin eläinlajeilta löytyy kolmea ihmisen kanssa samaa piirreryhmää: ulospäinsuuntautuneisuutta, neuroottisuutta ja sovinnollisuutta. Lisäksi eri eläinlajeilla voi olla myös joitain piirteitä, joita ei samanlaisina esiinny ihmisissä. Esimerkiksi koirilla omiksi piirteiksi erotetaan leikkisyys ja aggressiivisuus, jotka ihmisillä luetaan kuuluviksi sovinnollisuuden ja ulospäinsuuntautuneisuuden piirreryhmiin. Useilla eläinlajeilla, kuten hevosilla, koirilla ja naudoilla, omaksi piirreryhmäkseen erottuu myös dominanssi, joka ihmisillä verhoutuu ulospäinsuuntautuneisuuden ja sovinnollisuuden taakse.Niinkin kaukana ihmisestä olevalla lajilla kuin mustekalalla on kuitenkin kaksi yhteistä persoonallisuudenpiirrettä ihmisten kanssa: ulospäinsuuntautuneisuus ja neuroottisuus. Mustekalakin voi siis olla ”varautunut ja ujo” ja helposti säikkyvä. Siinä missä sisäänpäin kääntynyt ja sulkeutunut ihminen ei viihdy muiden seurassa eikä uskalla kokeilla uusia asioita, ujo mustekala piilottelee suojaisessa paikassa ja tulee syömään vasta, kun on varma, ettei paikalla ole muita eikä mikään vaara uhkaa.

Tunnollisuutta vaikea osoittaaMitä lähemmäs ihmistä kehityshistoriassa tullaan, sitä enemmän yhteisiä piirteitä alkaa löytyä. Koirilla ja ihmisillä niitä on jo neljä, ja simpansseilta löytyvät kaikki samat piirteet kuin ihmisiltäkin. Viimeinen linnake, joka on vain simpanssien ja ihmisten hallussa, on tunnollisuus. Periaatteessa testi voi havaita vain sellaisia asioita, joiden mittaamiseen se on kehitetty, ja tunnollisuuden tutkiminen ilman itsearvioita on hyvin vaikeaa. Eläinten kykyä harkita asioita, suunnitella aikomuksiaan etukäteen, harjoittaa itsehillintää tai suorittaa muita korkeampia kognitiivisia toimintoja on käyttäytymistesteillä vaikea todentaa.

Kirsi Saarijärvi on kotieläintieteen asiantuntija, joka työskentelee tutkijana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa MTT:ssä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.