Robottikaksoset Spirit ja Opportunity ansaitsevat aplodit. Ne ovat kolunneet ulkonaapuriamme
yli kymmenen kertaa kauemmin kuin odotettiin. Menestys riemastuttaa tutkijoita, sillä lähtöasetelmat pelottivat: takana oli viisi myttyyn mennyttä Mars-hanketta.


Ne ovat kolunneet ulkonaapuriamme yli kymmenen kertaa
kauemmin kuin odotettiin. Menestys riemastuttaa tutkijoita,
sillä lähtöasetelmat pelottivat: takana oli viisi myttyyn mennyttä Mars-hanketta.



Opportunity erottuu Marsia kiertävän Orbiter-luotaimen nappaamassa kuvassa pienenä mustana läikkänä. Näky on jollain lailla hellyttävä. Opportunityn kameramaston varjo lankeaa ruosteenhohtoiselle hiekka-aavikolle, ja kulkijan jättämät jäljet muistuttavat leikkijunan rataa.

Siellä se työskentelee, pieni, sitkeä robottigeologi, joka sinnitteli ensin miljoonia kilometrejä emäaluksen uumenissa, kesti sitten laskeutumisen, oikoi jäseniään ja ryhtyi hommiin. Se aloittaa jo neljättä työvuottaan Marsissa, ja samoin tekee sen kaksoiskappale Spirit.


Onni onnettomuuksista

Meneillään olevan Mars Exploration -hankkeen tieteellinen johtaja Steve Squyres on useassa yhteydessä todennut, että taannoiset takaiskut koituivat lopulta Spiritin ja Opportunityn menestykseksi.

1990-luvulla Mars näytti "nielevän" luotaimia huvikseen. Seitsemästä punaista planeetta kohti lähetetystä luotaimesta viisi menetettiin. Niinpä Spirit ja Opportunity koetettiin rakentaa varman päälle. Niihin ei yritettykään ympätä kaikkia mahdollisia toimintoja, ja ne valmistettiin käyttäen vanhanaikaista, luotettavaksi havaittua tekniikkaa.

Epäonnistumisen pelko sai insinöörit ja tutkijat etsimään mahdollisia virheitä jokaisesta työvaiheesta, eikä aikaa ja rahaa säästetty testien kustannuksella. Mielissä kangasteleva fiasko paransi myös asiantuntijoiden yhteistyötä.

- Useimmissa avaruushankkeissa insinööreille ja tutkijoille tulee erimielisyyksiä, kun sovitetaan yhteen laitteiden teknisiä toimintoja ja tieteellistä antia. Tämän hankkeen aikana - ehkä ensimmäistä kertaa avaruusprojektien historiassa - perinteinen jako hämärtyi, kirjoittaa Ivan Semeniuk New Scientist -lehdessä.


Sattuma pyyhkii pölyt

Maasta Marsin pinnalle pääseminen edellyttää satojen toimintojen onnistumista. Ei siis kumma, että projektilaiset sekosivat ilosta, kun Spirit ja Opportunity tammikuussa 2004 tömähtivät ehjinä omiin kohteisiinsa Marsin vastakkaisille puolille.

Robottien odotettiin taivalta¬van ympäriinsä noin kolme Maan kuukautta. Tämän jälkeen niiden aurinkopaneelit olisivat sen verran paksun pölyn peitossa, ettei teho enää riittäisi paristojen lataamiseen. Näin laskettiin 1997 Marsissa liikkuneen Sojourner-kulkijan lähettämistä tiedoista.

Opportunityn aurinkopaneelien energiantuotanto alenikin vähitellen 500:aan wattituntiin päivässä alkuperäisestä 900:sta. Sitten paneelit puhdistuivat itsestään! Hetken epäiltiin siivousintoisen marsilaisen pyyhkineen pölyt, mutta robotin omat kamerat osoittivat hyväntekijäksi tuulen.

Spiritin energiantuotto sen sijaan pysyi alhaisena. Lopulta se tahkosi enää 350 wattituntia päivässä, ja 280 wattitunnin alittaminen tiesi simahtamista. Loppu oli lähellä, kun tuuli viimein pyyhkäisi senkin paneelit puhtaiksi, ja robotti tokeni täyteen työkuntoon.


Pientä vaivaa ilmaantunut

Marskulkijat ovat nyt työskennelleet noin 36 kuukautta - yli kymmennen kertaa odotettua kauemmin - eivätkä ne tietenkään enää ole tiptop kunnossa. Jos ne olisivat ihmisiä, ne suunnittelisivat kuusikymmenvuotissynttäreitään. Jos ne olisivat koiria, niiden ikä olisi 350 vuotta, laskee Explorer-hankkeen johtava insinööri Jake Matijevic Nasan tiedotteessa.

Ei siis ole yllätys, että kulkijat kärsivät kulkuhäiriöistä ja liikuntarajoitteista. Niiden muistikin on silloin tällöin ladattava uudelleen.

Spiritin oikean etupyörän moottori on mykistynyt tyystin, ja pyörä laahaa. Opportunity on puolestaan vioittanut lämpöpiirinsä, minkä takia sen olkapään ja käsivarren niveliä kiusaavat suuret lämpötilanvaihtelut. Tämä taas kuluttaa kättä. Kohta Opportunity ei kykene noukkimaan kiviä Marsin kamaralta.

Insinöörit kuitenkin huoltavat kulkijoita, minkä taitavat. Matijevic toteaa, ettei hän muista kenenkään koskaan pitäneen vastaan tulleita tilanteita toivottomina.

Silti on hyvä muistaa, että kumpikin kulkija voi tulla tiensä päähän minä hetkenä hyvänsä, kun jokin osa pettää lopullisesti.


Vettä löytyi runsaasti

Jos Spiritin ja Opportunityn sinnikkyys häkellyttää, niin häkellyttävät myös niiden saavutukset. Ne ovat vertaansa vailla. Jo ensimmäisen työvuotensa aikana robotit lähettivät Maahan kaksi kertaa enemmän kuvia kuin Marsissa aiemmin käyneet Vikingit ja Sojourner yhteensä.

Maisemakorttien lähettely ei tietenkään ole ollut kulkijoiden ainoa tehtävä. Ne lähtivät vedenhakumatkalle ja vettä ne myös löysivät. Opportunityn laskeutumispaikalla on ilmeisesti vellonut valtameri, ja Spiritinkin tutkimalla alueella on vahvoja viitteitä vedestä. Marsin märkään historiaan ei enää tarvita ehkä-sanaa.

Aikaisemmat spekulaatiot Marsin joista ja järvistä pohjautuivat pääasiassa maisemassa risteileviin kuivuneen näköisiin uomiin. Spiritin ja Opportunityn löytämät uudet todisteet perustuvat Marsin kivien kemialliseen koostumukseen ja rakenteeseen.

Nyt kun vedestä on jo monenlaista näyttöä, tutkijat voivat ottaa riskejä. Vuoden lopulla he lähettivät Opportunityn alas Victoria-kraatterin kiikkerää rinnetä silläkin uhalla, että kulkija kellahtaa nurin. Vaiva kannattaa, sillä kraatterin seinämät tarjoavat mahdollisuuden kurkistaa ennennäkemättömän syvälle marsperään.

Kulkijat tekevät siis jatkuvasti uraauurtavaa tutkimusta. Niiden tieteellinen menestys ja pitkäikäisyys asettavatkin kovat paineet tuleville marsroboteille.


Laskeutujat ovat avaruusalusten eliittiiä
Yhdysvaltain avaruushallinto on vienyt Marsiin jo viisi arvokasta kenttätyötä tekevää laskeutujaa,
ja lisää on luvassa. Euroopan Esa uskoo saavansa ensimmäisensä peliin 2014.





























Laskeutuja Toiminta-aika Liikkuvuus




Sojourner
Spirit
Opportunity

2008

2010 Liikkuu.
ExoMars 2014 Liikkuu.

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25764
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.