Kun vastattavana on kysymys, milloin, missä ja miten elämä syntyi, yhden tieteen tontin tuntemus ei riitä. Tarvitaan ymmärrystä koko kaikkeuden oloista. Astrobiologeilla sitä on.


TEKSTI:Leena Tähtinen

Kun vastattavana on kysymys, milloin, missä ja miten elämä syntyi,
yhden tieteen tontin tuntemus ei riitä. Tarvitaan ymmärrystä koko
kaikkeuden oloista. Astrobiologeilla sitä on.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003

Juuri nyt astrobiologeja innostavat eliöt, jotka elävät Tyynenmeren syvyyksissä Costa Rican edustan mustien savuttajien kyljessä. - Mustien savuttajien ympäriltä löytyneet bakteerit ovat hämmästyttäviä, sillä ne käyttävät yhteyttämiseen infrapunavaloa. Aikaisemmin yhteyttämisen on oletettu tapahtuvan vain näkyvän valon avulla, kertoo Harry Lehto, joka on suomalaisen astrobiologian uranuurtajia.

Hetkinen. Miksi Auringotta pärjääminen on elämän kannalta niin hämmästyttävää? Onhan maapallolta aikaisemminkin löytynyt bakteeriekosysteemejä, jotka saavat energiansa kemiallisista reaktioista.

- Uutinen onkin se, että sellaiset elämän perustekijät kuin yhteyttäminen ja happipitoinen ilmakehä eivät ole tarvinneet valoa päästäkseen alkuun. Siksi elämän syntyhistoriaa arvioidaan nyt uudestaan, selittää Turun yliopiston tähtitieteilijä Lehto.

Tutkitaan monesta vinkkelistä

Miten orastava elämä kehittyi?

Ensin jonkun on kuitenkin määriteltävä, mitä elämä on. Tällä kertaa kysyn asiaa toiselta suomalaiselta astrobiologian uranuurtajalta, molekyylibiologi Kirsi Lehdolta.

- Elämää on vaikea määritellä kattavasti, mutta sen välttämättömiä perusominaisuuksia ovat kuitenkin - ainakin maapallolla - solullisuus, toiminnallisuus, lisääntyminen ja uusiin oloihin sopeutuminen eli evoluutio.

Kun ryhdytään etsimään vastauksia muihin suuriin kysymyksiin, tarvitaan monen alan asiantuntijoita. - Astrobiologia onkin ehkä maailman monitieteisin ala, Harry Lehto toteaa.

• Geologit ja geofyysikot yrittävät selvittää, millaiset olivat olot Maassa, kun elämä syntyi noin 3,5 miljardia vuotta sitten.

• Kemistit etsivät elämään johtavia kemiallisia reaktioita, jotka toimivat geologien tarjoamissa oloissa.

• Biologit astuvat kuvaan, kun syvennytään elämän kehitykseen. Myös ekologit, niin kasvi- kuin eläintieteilijät, osallistuvat salaisuuden selvittämiseen.

• Matemaatikot laskevat esimerkiksi eliöpopulaatioiden elinaikaa: milloin minkinlainen yhteisö on tuomittu sukupuuttoon.

 keskittyvät tähtienvälisten pilvien kemiaan. Löytyväthän pilvistä elämän rakennuspalikat. He myös kaivavat elämää aurinkokunnastamme ja etsivät elämälle sopivia planeettoja muiden tähtien ympäriltä. Ensin tähtitieteilijät tietenkin kysyvät biologilta, millainen planeetta meidän tuntemallemme elämälle sopisi.






Alalla useita nimiä


 


• Eksobiologiaa harjoitetaan Ranskassa ja Venäjän jo 1960-luvulla perustetuissa laboratorioissa.

• Bioastronomia kuuluu yhdysvaltalaisen Maan ulkopuolista älyä etsivän Seti-hankkeen ohjelmaan. Myös Kansain-välinen tähtitieteilijäseura pitää bioastro-nomian kokouksia.

• Astrobiologia ja eksobiologia ovat molemmat päässeet alan eurooppalaisen kattojärjestön Eanan nimeen (European Exo/Astrobiology Network Association).


Savuttajat ravitsevat äärioloja

ja alhaalla valtamerien pohjassa, jopa kilometrien syvyydessä kallioperässä.

Mustat savuttajat löytyivät 1977 Tyynestämerestä 2,5 kilometrin syvyydestä.

  kemosynteesistä, arveltiin.

Viime keväänä Arizonan yliopiston Robert Blankenship kuitenkin huomasi, että Costa Rican edustalla olevien mustien savuttajien ekosysteemi saa ruokansa bakteereilta, jotka yhteyttävät.

Auringon valo ei syvyksiin ulotu, mutta savuttajien kuuma vesi hohkaa infrapuna-alueella. Bakteerit käyttävät infrapunasäteilyä yhteyttämiseen ja tuottavat happea meren pimeältä näyttävissä syövereissä!

Elämälle tuntuu siis kelpaavan lähes millainen loukko tahansa.

- Mustia savuttajia voi olla esimerkiksi Jupiterin kuussa Europassa, jonka jäisen kuoren alla velloo suolainen meri, Harry Lehto sanoo.






Eurooppalaiset satelliitit elämän asialla

luotain, aikataulu, tehtävä

Mars Express


Lähti kesäkuussa, saavuttaa Marsin joulukuussa. Selvit-tää mm., onko Marsissa elämälle tärkeää vettä viittä kilo-metriä pintaa lähempänä.

Cassini-Huygens


Lähti 1997, saavuttaa Saturnuksen 2004. Tutkii Satur-nuksen suurinta kuuta Titania elämän näkökulmasta.


Lähtee 2004, saavuttaa kohteensa 2014. Tutkii Churyumov-Gerasimenko-komeettaa. Ehkä elämän raaka-aineet siirtyvät paikasta toiseen komeetan kyydissä.

Smart II


Lähtee 2006. Kahden kaukoputken muodostelma löytänee ennätysmäärän eksoplaneettoja.

Herschel


Lähtee 2007. Tutkii tähtienvälisen aineen kemiaa.

Eddington


Lähtee 2008. Etsii Maan kaltaisia planeettoja.

ExoMars


Lähtee 2009. Etsii elämänmerkkejä marsperästä.

Darwin


Lähtee 2015. Näkee 50 valovuoden päähän. Löytää Maan kaltaisen planeetan, jos sellainen on lähiseudulla.


Alkupiste meressä tai Marsissa tai…

Elämä - ainakin täällä - muodostuu universumin yleisimmistä aineista: vedystä, hiilestä, typestä ja hapesta. Mutta miten?

  onnistui juurtumaan tänne. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, missä elämä syntyi.

- Ehkä se syntyi meren pimeissä sopukoissa yhteyttämällä infrapunavaloa. Meren haihtuessa savuttajien eliöstön oli pikku hiljaa sopeuduttava yhteyttämään näkyvää valoa, Lehto miettii. - Ehkei merenpohja ollutkaan paikka, minne valoisammassa syntynyt elämä pakeni muuttuvia oloja, kuten on ajateltu. Ehkä kaikki alkoi siellä.

Vai saiko elämä alkunsa jossakin muualla? - Ehkä se syntyi Marsissa ja kulkeutui meteoriitin mukana tänne. Tai kenties elämä muhi Jupiterin kuussa tai Venuksessa.

Tämän päivän tuntematon on tieteessä usein huomisen arkitietoa. Ehkä tutkijoiden yhteistyöllä löytyy elämänkin salaisuus.

Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Pelkkiä vaihtoehtohoitoja käyttäneet syöpäpotilaat kuolivat huomattavasti todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet, osoitti yhdysvaltalainen tutkimus.

Jos haluaa selvitä syövästä, kannattaa luottaa lääkäriin.

Syöpäkuolleisuus oli Yalen yliopiston tutkimuksessa jopa viisi kertaa suurempaa niillä, jotka hoitivat syöpäänsä pelkillä vaihtoehtoisilla menetelmillä kuin niillä, jotka kävivät tavanomaisissa hoidoissa.

Tulos ei sinänsä yllätä.

Vaihtoehtohoitojen kuten vaikkapa luontaistuotteiden ja homeopatian tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole mitään näyttöä. Ne on jopa osoitettu tehottomiksi. Siksi puhutaan myös uskomushoidoista.

Harvemmin on silti tutkittu, miten vaihtoehtohoitoihin turvautuminen näkyy syöpäkuolleisuudessa.

Tutkijat tarkastelivat 840 amerikkalaisen syöpäpotilaan tapauksia. Tiedot oli kerätty kansallisesta syöpätietokannasta.

Potilaista 560 oli saanut syöpäänsä lääketieteellistä hoitoa ja 280 henkilöä hoiti syöpäänsä vain vaihtoehtoisilla menetelmillä. Kaikki potilaat olivat saaneet lääkäriltä syöpädiagnoosin vuosina 2004–2013.

Potilailla oli erilaisia syöpiä. Kaikkien syöpien kohdalla vaihtoehtohoitoihin turvautuneessa ryhmässä kuolleisuus oli suurempi.

Vaihtoehtohoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavaomaista hoitoa saaneet.

Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin.

Keskimäärin riskitiheyksien suhde (hazard ratio) oli 2,5. Se tarkoittaa, että jokaista syöpäänsä kuollutta potilasta kohden vaihtoehtohoitojen käyttäjiä menehtyi 2,5 samaan sairauteen.

”Meillä on nyt näyttöä siitä, että vaihtoehtohoitojen käyttäminen toimivaksi todettujen hoitojen sijaan lisää kuolemanvaaraa. Toivottavasti tiedosta on hyötyä lääkäreille, jotka neuvovat potilaita hoitoihin liittyvissä valinnoissa”, sanoo tutkimusta johtanut syöpälääkäri Skyler Johnson Yalen yliopistollisesta sairaalasta tiedotteessa.

Uusista hoitomuodoista voi toki löytyä joitain toimivia, huomauttaa toinen tutkijoista, tohtori Cary Gross. Niitä pitäisi tutkia lisää.

”Meidän täytyy ymmärtää paremmin, mitkä hoidoista toimivat ja mitkä ei, oli kyse esimerkiksi uudenlaisesta immunoterapiasta tai suurista vitamiiniannoksista, jotta potilaat voivat tehdä oikeita päätöksiä”, Gross sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Journal of the National Cancer Institute.

Vaihtoehtohoitoja käytetään Suomessakin. Täysi kieltäytyminen lääkärin hoidosta on kuitenkin harvinaista.

Suomeen on kaavailtu niin sanottua puoskarilakia, joka säätelisi vaihtoehtohoitoja ja niiden antajia, mutta lakihanke kaatui seitsemän vuotta sitten.

Kysely

Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

MooM
Seuraa 
Viestejä4914
Liittynyt29.6.2012

Viikon gallup: Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

Huomautuksena: on myös kokeellisia hoitoja, jotka ovat sinä vaiheessa testausta, että eivät vielä ole pätevästi toimiviksi osoitettuja. Eivätkä ehkä sellaisiksi koskaan osoitukaan. Näitä tosin ei yleensä nimitetä vaihtoehtohoidoiksi. Muuten samaa mieltä. Tosin onhan meillä vaihtoehtoisia faktojakin nykyisin... Puoskarointi ehkä on turhan painolastinen sana, mutta 'uskomushoito' on oma suosikini.
Lue kommentti

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

Suomen kesä on täynnä kulttuuritapahtumia. Jos kulttuuri ymmärretään väljästi ihmisen eri kykyjen kehittämiseksi, sen piiriin voidaan laskea melkein mitä vain eukonkannosta oopperaan.

Kulttuuri-sanan lähtökohta on latinan cultūra, joka tarkoittaa maanviljelyä tai jalostamista. Jo muinaiset roomalaiset puhuivat ’hengenviljelystä’, jolla tarkoitettiin henkisten kykyjen kehittämistä mahdollisimman täydellisiksi.

Lainasanojen kulkusuuntien perusteella voi päätellä, mistä sanan tarkoittama ilmiö on peräisin ja miten se on levinnyt kielialueelta toiselle.

Uusimman sanaston kohdalla asia tuntuu itsestään selvältä, koska kehitys on yleisesti tunnettua. Ketään ei yllätä tieto siitä, että popmusiikin sanasto on suurelta osin angloamerikkalaista. Vastaavalla tavalla myös vanhemmat sanakerrostumat kertovat kulttuuri-ilmiöiden synty-, kehitys- ja leviämisprosesseista.

Vanhojen lainojen kohdalla asiaa mutkistaa se, että samat sanat ovat kulkeneet monia eri teitä ja niiden merkitys on aikojen kuluessa muuttunut käyttökontekstin mukaan.

Esimerkiksi orkesteri on lainattu suomen kieleen 1800-luvun puolimaissa ruotsista, mutta alkuaan se juontuu antiikin kreikasta, jossa se sananmukaisesti merkitsi tanssimispaikkaa eli kuoron ja näyttelijöiden esiintymisaluetta teatterissa. Vasta 1700-luvulla sana sai soitinyhtyeen merkityksen.

Kreikasta saatu teatteri on alun perin tarkoittanut katselupaikkaa, esimerkiksi istumiseen soveltuvaa rinnettä, jonka edessä näytös esitettiin. Skene oli esiintymisalueen taakse pystytetty teltta tai muu tilapäinen pukusuoja, josta myöhemmin kehittyi oikea näyttämörakennelma.

Suomeen skene on lainattu tuoreena slangisanana englannista näkymän merkityksessä. Teatteriin ja elokuvaan liittyvässä ammattisanastossa samaa alkuperää olevia aineksia on käytetty jo aiemmin. Esimerkkejä ovat käsikirjoittajaa tarkoittava skenaristi ja lavastustaidetta merkitsevä skenografia.

Kesäteatterien suosikkiohjelmistoa ovat huvinäytelmät eli komediat. Nimityksen taustalla on kreikan kulkuetta merkitsevä komos.

Vanhimmat komediat ovat olleet kulkueen muodossa esitettyjä riehakkaita lauluja ja tansseja, joiden lomassa on heitetty herjaa sekä katselijoille että yhteiskunnan silmäätekeville. Samat konstit purevat myös Suomen suvessa, satoi tai paistoi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 8/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Mystiikka palasi metsään

Puilla ei ole tunteita. Se on silkkaa mystiikkaa.

 

PÄÄUUTISET

Unohtaminen palvelee älyä

Muisti syntyi tekemään viisaita päätöksiä,
ei keräämään nippelitietoa.

Nykyihmisen suhteet mutkistuivat

Jo alkuvaiheen esiäiti kohtasi neandertalmiehen.

Auringonpimennys on geometriaa

Avaruuden mitoissa Kuu näyttää meistä
yhtä suurelta kuin Aurinko.

Luvassa akuton puhelin

Mallikappaletta on jo testattu koesoitoilla.

 

ARTIKKELIT

Rakkaus iskee kuin raju stressi

Kun häntätumakkeessa leimahtaa, aivoihin hyökyy
hormonimyrsky, joka suistaa mielen raiteilta.

Mistä löytyy uusi Maa?

Suurteleskooppi alkaa etsiä elämän merkkejä eksoplaneetoilta.
Sille on jo seitsemän lupaavaa kohdetta.

Papillooman perässä

Paleogeneetikko teki hämmästyttävän löydön:
nopeasti yleistyvä seksitauti tuli neandertaleilta.

Viljelmille halutaan villejä pölyttäjiä

Jos kimalaiset ja muut mesipistiäiset katoavat,
me menetämme hedelmät, marjat ja kasvikset.

Jos juokset, juokse oikein

Hyvä tekniikka säästää rasitusvammoilta.
Asiantuntija antaa ohjeet terveelliseen tyyliin.

Paha hiili kiertää hyötykäyttöön

Suomessakin kehitetään menetelmiä, joilla
hiilidioksidista saa ruokaa ja raaka-aineita.

 

TIEDE VASTAA

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

Miltä avaruudessa tuoksuu?

Voiko verta imevä punkki räjähtää?

Miksi kuulokkeiden piuhat sotkeutuvat?

Miksei alkeishiukkasta voi pilkkoa?

Kuinka kauan kanto elää?

 

KIRJAT

Menneestä jäi järeät jäljet

Kummuissa ja kivissä on meidän tarinamme. Salaisuuksineen.

 

OMAT SANAT

Kesäteatteri palaa juurilleen

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Totuuden rakastaja

Filosofi Ilkka Niiniluoto taistelee huuhaata vastaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017