Huippulukioiden on turha kehuskella ylivertaisella opetuksella. Tutkimuksen mukaan koulujen tasoerot selittyvät enimmäkseen oppilaiden erilaisilla taustoilla.



Tutkimusten mukaan koulujen tasoerot selittyvät enimmäkseen
oppilaiden erilaisilla taustoilla.




Mistä lukiosta saa parhaat eväät elämään?

Tätä kysymystä miettii moni, joka päättää peruskoulunsa kesän kynnyksellä. Yli puolet suomalaisista nuorista aloittaa lukion. Hyvin koulutettujen ihmisten Espoossa tarjotaan lukion aloituspaikka jo peräti 60 prosentille peruskoulun suorittaneesta ikäluokasta.

MTV3 auttoi nuoria ja heidän vanhempiaan kiistellyillä lukiovertailuilla, joita kanava julkaisi keväisin vuosina 2002-2005. Ne tukivat yleistä käsitystä, jonka mukaan ylioppilaskirjoituksissa parhaiten menestyvät vuodesta toiseen Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lukio (SYK) ja sen kaltaiset suurten kaupunkien "eliittikoulut". Huonoiten menestyneet lukiot löytyivät syrjäseuduilta ja pääkaupunkiseudun köyhimmiltä alueilta.

Saavatko hyväosaisten lapset eliittikouluissaan sitten paljon parempaa opetusta kuin syrjäseutujen nuoret? Miten on mahdollista, että ylistetty suomalainen opettajainkoulutus tuottaisi näin suuria ammattitaidon eroja opettajien välille?

Entä kuinka taitavimmat pedagogit osaavatkin hakeutua juuri näiden parhaiden lukioiden opettajiksi, kun palkkaerot koulujen välillä ovat lähes olemattomat?


Eliittilukiot saavat eliittiainesta

Tähänastisten vertailujen perusteella ei kannata ainakaan suunnitella tulospalkkausta lukion opettajille tai rehtoreille. MTV3:n lukiovertailua kritisoitiin siitä, ettei se ota huomioon oppilasaineksen lähtötasoa. Esimerkiksi matematiikan ja kielen opinnot rakentuvat pyramidin tavoin aiemman päälle. On paljon helpompi opettaa uutta, kun perusta on kunnossa.

Jos haluaisi todella verrata opetuksen vaikutusta oppimistuloksiin, laskelmassa pitäisi nollata opiskelijoiden tasoero. Tosin sen määrittämiseen ei ole täysin yhteismitallista keinoa. Peruskoulun päättötodistuksia ei nimittäin arvioida valtakunnallisesti yhtenäisillä kriteereillä, kuten ylioppilastutkintoa.

Päättötodistusten tason ja ylioppilaskirjoituksissa menestymisen välillä on joka tapauksessa tilastollisesti erittäin merkitsevä vastaavuus.

Tosin jotkin hyvistä kouluista onnistuvat parantamaan mitattua lopputulosta hieman enemmän kuin alku antaisi odottaa. Esimerkiksi Suomalaista yhteiskoulua nostanee hyvän lähtötason ohella se, että siellä luetaan harvinaisia kieliä. MTV3:n menestysmittarissa huonoinkin arvosanoin suoritettu ylimääräinen kieli lisäsi lukion menestystä. Tuloksia vinouttaa sekin, että iso joukko lukion oppiaineita niputettiin vielä vuosituhannen alussa yhteen reaalikokeeseen. Luonnontieteiden ja historian paino on todella pieni perinteisessä ylioppilastutkinnossa. Lukion päättötodistukset taas eivät olisi valtakunnallisesti yhteismitallisia.


Äidin koulutus sopii ennusteeksi

Helsingin opetusvirasto vertaili jo 1990-luvulla kaupungin lukioita oppilaiden lähtötason ja ylioppilaskirjoitusten tulosten mukaan. Jo 1980-1990-luvun vaihteen aineistosta näkyvät samat yhteydet kuin 2000-luvunkin.

Peruskoulun päättötodistus ennustaa lukiomenestystä jonkin verran - vanhempien taloudellinen asema vielä enemmän.

Yksi ainoa taustatekijä, äitien koulutustaso, on niin voimakas selittävä muuttuja, että muut tekijät lisäisivät mallin selitysosuutta vain yhdellä prosenttiyksiköllä. Näin kirjoitti Jorma Kuusela Opetushallituksen raportissa vuonna 2003.

Miksi juuri äidin ennemmin kuin isän? Miksi ylipäätään vanhempien koulutus ennustaa menestystä lukiossa paremmin kuin esimerkiksi peruskoulun päättötodistus?

"Se - - johtuu siitä, että selittävät muuttujat korreloivat voimakkaasti keskenään, ja äitien koulutustausta sisältää kaiken sen lukioiden eroihin liittyvän informaation, jonka muut sisältävät yhteensä", Kuusela jatkaa.

Mutta mitä löytyy näiden tekijöiden takaa? Onko jotakin, mikä selittäisi sekä vanhempien koulutuksen että lapsen motivaation ja kyvyn omaksua nopeasti paljon uusia asioita?

- Perintötekijöillä on huomattava rooli koulumenestyksessä, vaikkei tätä koulutussosiologiassa huomioidakaan, kertoo psykologian tutkija, filosofian tohtori Markus Jokela Lontoon University Collegesta. - Vanhempien koulutustaso kyllä näkyy lapsen koulumenestyksessä vielä senkin jälkeen, kun perimän vaikutus on laskettu pois, Jokela täsmentää. Brittiläisessä kaksostutkimuksessa perinnölliset tekijät selittivät noin 70 prosenttia lasten koulumenestyksen eroista, vanhempien sosioekonominen asema sen lisäksi noin kymmenen prosenttia.

- Tosin tuo tutkimus kertoo nimenomaan yksilöllisistä eroista, joten siitä ei välttämättä voi päätellä perinnöllisten tekijöiden vaikutusta koulujen eroihin, Jokela huomauttaa.

Perinnölliset tekijät saattavat liittyä luonteenpiirteisiin, esimerkiksi tunnollisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi kuitenkin olevan älykkyydellä.


Pisa mittaakin älykkyyttä?

Kuopion yliopiston sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö löysi vuonna 2005 mielenkiintoisen yhteyden. Kuuluisien Pisa-tutkimusten osoittamat oppimiserot on selitetty koulujärjestelmien eroina, mutta valitut Pisa-mittarit korreloivat erittäin voimakkaasti Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen keräämien älykkyyslukujen kanssa. Maissa, joissa keskimääräinen älykkyysosamäärä on suuri, myös Pisa-tulokset olivat hyviä.

Lynnin ja Vanhasen älykkyystutkimuksia on arvosteltu, mutta korrelaatio Pisa-tutkimuksiin osoittaa, että jotakin tähdellistä heidän käyttämänsä testit mittaavat. Vai ovatko Pisa-tutkimukset sittenkin oikeastaan älykkyystestejä?

Kaikkea mittauksin arvioitu älykkyys ei sentään selitä. Suomi kuului niihin harvoihin maihin, joiden koululaitos ylisuoriutui Pisa-luvuissa suhteessa väestön keskimääräiseen älykkyyteen. Voi olettaa, että myös jotkin lukiot ylisuoriutuvat ja toiset alisuoriutuvat ainakin hieman suhteessa oppilasaineksen lähtötasoon.

Vaikka miten todistettaisiin, että opetuksen laatu on suomalaisissa lukioissa tasaisen hyvää, yleisön kiinnostus lukioiden menestysvertailuihin tuskin lakkaa - ja miksi lakkaisikaan. Työelämässä on nimittäin hyvä olla jo varhain verkostoitunut muiden menestyvien ihmisten kanssa, ja arvokkaimmat sosiaaliset verkostot syntyvät eliittilukioissa.



Aiheesta lisää:
www.mtv3.fi/lukiot/
www.tieteessatapahtuu.fi/0105/totto.pdf
www.edu.fi/julkaisut/lukioiden_tuloksiin_vaikuttavista_tekijoista.pdf

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25759
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.