Meidän täytyy muuttaa energiajärjestelmä. Näin sanoisi Peter Lund, jos hän olisi tärkeä ihminen.

Peter Lund pyyhkii pöytää kädellään.

– Pahoittelen, jos löytyy styroksia.

Murut ovat peräisin paketista, josta on juuri purettu uudenlainen litiumioniakku. Nyt se nököttä professorin työhuoneen nurkassa latautumassa. Kesän aikana on tarkoitus mallintaa, kuinka kilowattitunnin akku tasaa aurinkopaneelilla tuotetun sähkön piikkejä ja syvänteitä. Niitä syntyy, kun pilvet vuoroon peittävät auringon, vuoroon antavat sen porottaa. Jos aurinkoenergia syötetään sähköverkkoon, nämä heilahtelut pitää silotella.

Sen voi tehdä juuri sellaisilla pikku akuilla joka nurkassa odottaa. Paiste lataa sen täyteen puolessa tunnissa, minkä jälkeen siitä riittää sähköä pientalon tarpeisiin noin kolmeksi tunniksi.

Paketti on tullut Kiinasta. Teknologian kärki on siirtynyt Aasiaan, sillä siellä on jättimäiset markkinat kulutuselektroniikalle. Miljoonat ja taas miljoonat kännykät, mopoautot ja sähköpyörät huutavat pieniä tehoakkuja.

Innovaatioita ilman porkkanaa

Suomessa markkinat ovat pienet, mutta jotain täälläkin tapahtuu, ainakin Espoon Otaniemessä, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa, missä Lund työskentelee teknillisen fysiikan professorina.

Hänen laboratoriossaan kehi­tellään muun muassa nanomateriaaleja aurinko- ja polttokennoihin. Jo hipusta titaani­oksidia on mahdollista saada iso ala aurinkokennoa. Muutama kymmenen grammaa riittää sataan neliömetriin. Polttokennoissa nanohiukkaset helpottavat ionien liikkumista, päällystävät niille valtateitä, joita pitkin virta kulkee vähin vastuksin ja häviöin.

Joskus tulee vastaan yllätyksiä. Otaniemeläis-kiinalais-ruotsalaisessa hankkeessa tutkijat löysivät sattumalta materiaalin, joka voi toimia virtapiirissä joko positiivisena tai negatiivisena napana tai sähköä johtavana väliaineena sen mukaan, onko ympäröivä kaasu vetyä vai ilmaa. Vielä ei tiedetä miksi, mutta niin se vain toimii.

– Sitä kuvitellaan, että kaikki on jo keksitty. Ei kyl pidä paikkans, Lund innostuu.

Energiantuotanto on hänen mielestään yhä alkukantaista. Sen suuret innovaatiot ovat olleet tuli, höyrykone ja sähkö. Niiden jälkeen ei ole keksitty mitään mullistavaa. Ydinvoimakin on samaa veden keittämistä toisella tavalla.

– Kun tiede tulee kunnolla mukaan, opimme tuottamaan energiaa aivan eri tavalla kuin ennen on kuviteltu. Aurinkosähkö tulee vielä todella halvaksi. Se voi olla lopullinen ratkaisu maailman energiakysymykseen.

Aluksi reaktorifysiikkaa

Lundista oli vähällä tulla ydinvoimaspesialisti. Hän teki diplomityönsä 1970-luvun lopussa reaktorifysiikasta. Sitten professori Jorma Routti palasi Yhdysvalloista ja toi tuliaisina Lundille väitöskirjan aiheen. Se käsitteli aurinkoenergiaa.

– Se on ollut varmasti tärkein valinta urallani. Aurinkoenergia on ollut keskeinen teema työssäni siitä pitäen.

Auringosta Lund myös jakaa oppia Aalto-yliopistossa. Aurinkoenergian perusteiden kurssilla professori puhuu eloisasti ja erinomaisella englannin kielellä aurinkolämmityksestä. Karttakepiksi hän sieppaa pesualtaan vierestä siivouslastan. Sen varsi taipuu kätevästi mallaamaan paisteen tulokulmaa. Teekkariyleisö alkaa selvästi lämmetä luennoitsijan esittäessä laskelmat siitä, millainen koti luolamiehen kannattaa perheelleen valita. Luolan suuaukon olisi hyvä olla 10–15 neliömetriä laaja ja seinien kymmenen metriä paksut. Silloin sisällä pysyy mukava 18–22 asteen lämpötila sekä päivällä että yöllä.

– Sellaista on vaikea löytää, kuuluu puoliääneen lausuttu kommentti takarivistä.

Lund sanoo pitäneensä opetusta aina tärkeänä, vaikka tutkimusta arvostetaan yliopistomaailmassa yleensä enemmän.

– Minusta korkeakoulun paras anti yhteiskunnalle on kuitenkin hyvin koulutettu diplomi-insinööri tai nuori tohtori.

Oikeudenmukaisuus askarruttaa

Vaikka aurinkoenergia tarjoutui Lundin tutkimusalaksi sattumalta, hän on pysynyt sen parissa painavista syistä. Yksi niistä on oikeudenmukaisuus. Lund ahmii vapaa-ajallaan kirjoja, ja hänen lempikirjailijoihinsa kuuluu talousnobelisti Amartya Seni, syvällinen oikeudenmukaisuuden pohtija. Lund uskoo, että tämä kiinnostus liittyy myös ikään.

– Lapset kasvavat ja iäisyyskysymykset nousevat pintaan. Niillä on linkki myös työhöni. Energialla on erittäin vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Lundista on epäoikeudenmukaista, että 20 prosenttia maailman väestöstä käyttää 80 prosenttia energiasta, joka on hyvinvoinnin keskeinen elementti. Polttava kysymys kuuluu, miten siirrytään uuteen energiajärjestelmään, jossa energia on riittävän halpaa ja ympäristöä säästävää ja sitä on tarpeeksi kaikille.

Siirtymään ei riitä mikään yksittäinen tekninen kehitysaskel, oli keksintö miten loistava tahansa. Siihen tarvitaan suunnan vaihto politiikassa.

Lund on paneutunut sivutoimenaan energiapolitiikkaan ja -talouteen eri puolilla maailmaa. Työkuvioista löytyneen itävaltalaisen vaimon kanssa Lundilla on yritys, joka on arvioinut julkisia energiahankkeita kymmenessä maassa. Hän on toiminut puheenjohtajana EU-komission neuvonantajaryhmässä ja energiahankkeiden rahoitushakemuksien arviointiryhmissä. Hän on konsultoinut yrityksiä, toiminut espanjalaisen Imdea-energiainstituutin hallituksessa ja Saudi-Arabian uusiutuvien energialähteiden osaamiskeskuksen neuvonantajana.

– Olen nähnyt, miten muutoksia saadaan aikaan.

Maa jumissa 1970-luvulla?

Suomessa muutokset antavat odottaa itseään. Lundin mielestä täällä on jääty kiinni 1970-luvun lopun ajatteluun. Päätöksissä painavat raskaan teollisuuden tarpeet ja toiveet.

– Vanhan teollisuuden etu ei välttämättä ole sama kuin Suomen ja suomalaisten etu, vaikka näin meillä yleensä ajatellaan, Lund sanoo.

Hänen mielestään suomalaisten etua palvelisivat uudet työpaikat, joita ydinvoima tuottaa vähän. 10–20 miljardin euron sijoitukset uusiin ydinvoimaloihin tuottavat 2 000–4 000 uutta työpaikkaa. Rakennusvaiheen investoinneista 75 prosenttia menee ulkomaille. Suomessa ei osata reaktoriteknologiaa, joten komponentit tuodaan ulkomailta. Rakentajat tulevat Puolasta ja Virosta.

Entä jos sama raha sijoitettaisiin energiatekniikkaan, jossa suomalaiset ovat todella hyviä: bio- ja tuulienergiaan, jätteiden hyödyntämiseen energiaksi ja energiankäytön tehostamiseen? Niiden avulla pystyttäisiin Lundin mukaan tekemään energiaa ainakin kolmen ydinvoimalan edestä. Hintalappu olisi suunnilleen sama kuin ydinvoimalla, mutta samalla syntyisi 30 000–40 000 uutta työpaikkaa, jopa kymmenen kertaa enemmän kuin uusista ydinvoimaloista.

Erimielisyys arvokasta

Miten talouden ja politiikan isot pojat suhtautuvat professoriin, joka astuu urakalla ydinvoima-alan ja raskaan teollisuuden varpaille?

– Henkilökohtaisella tasolla erittäin hyvin. Minä arvostan heitä suuresti ja he minua. Jos jotain sanon, se perustuu siihen, että olen tutkinut asian. Minulla on näkökulma, jonka pystyn aika hyvin perustelemaan, ja kuulen mielelläni muidenkin näkökulmat.

Vuorovaikutus ei sujunut yhtä ylevästi 1980-luvulla, kun Lund oli nuori tutkija eikä arvovaltainen professori. – Silloin esiintyi erilaista painostusta ja telaketjumentaliteettia.

Aika on sen jälkeen muuttunut paljon, mutta ei sentään täydellisesti. Eduskunnan oikeusasiamies huomautti viime syksynä Valtion teknillistä tutkimuskeskusta VTT:tä tutkijan sananvapauden rajoittamisesta.

– Voi vain kysyä, paljonko on tapauksia, jotka eivät tule julki.

Lund arvostaa kollegoita, jotka uskaltavat esittää tutkimukseen pohjautuvat näkemyksensä myös silloin, kun ne ovat päinvastaisia kuin tilaaja haluaisi kuulla.

– Totuus on keskeisin arvo tieteessä. Meidän täytyy kaikkien puolustaa totuutta.

Päätöksiä nurin perin

Energiapolitiikassa ei ole tavatonta, että asiat lyödään ensin lukkoon pienessä piirissä, ja selvitykset tehdään, jotta saadaan perusteita päätöksille.

– Päätöksien tulisi perustua avoimempaan valmisteluun. Ei olisi pahitteeksi hakea myös kansainvälistä näkemystä, Lund sanoo.

Hän ihmettelee myös päättäjien pelkoa tarttua ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kummastelee Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n laskelmia, joiden mukaan se ajaisi Suomen talouden kuralle. Lundin laskujen mukaan kasvihuonekaasujen vähentäminen ei vie yrityksiä konkurssiin. Tavalliselle suomalaiselle lasku ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä olisi suurin piirtein yhden kahvikupin hinta henkeä kohti päivässä.

– Kysyin opiskelijoilta, kuka olisi valmis maksamaan sen. Kaikki nostivat kätensä.

Vastuu tulevaisuuden suunnasta on kuitenkin yhteiskunnan eliitillä.

– Jospa kymmenen tärkeää henkilöä alkaisi puhua uuden energian puolesta. Sanoisivat, että pojat, nyt meidän täytyy muuttaa tämä energiajärjestelmä. Ihmisten pitäisi pistää itsensä likoon tärkeiden asioiden puolesta.

Ilmastonmuutoksen torjunnan taloudellisia vaikutuksia Lund on laskenut muun muassa seuraavissa artikkeleissaan:

Impacts of EU carbon emissiont trade directive on energy-intensive industries – indicative micro-economic analyses. Ecological Economics 63, 799–806, 2007

The EU challenge: Intergration of Energy and Climate Policy. Wiley Interdisciplinary Reviews: Energy and Environment. Issue 1, Volume 1, 2012.

Effectiveness of policy measures in transforming the energy system. Energy Policy, 25, 627–639, 2007.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Peter Lund

Ikä 55.

Syntynyt Turussa, käynyt koulut Porissa.

Opiskellut Teknillistä fysiikkaa Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa, täydennyskoulutusta London Business Schoolissa.

Väitellyt aurinkoenergian varastoinnista 1984.

Työ Teknillisen fysiikan professuuri Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa.

Tutkimusala Uuden energiatekniikan käyttöönotto.

Perhe vaimo itävaltalainen lääkäri, tytär 20, poika 18.

Harrastukset ulkoilu ja lukeminen, lempiaiheina historia ja taloustiede, yhteiskunnalliset kysymykset, kulttuuri. 

 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.