Arkeologit rakensivat uudelleen aluksen, jollaisella farao Hatšepesut 3 500 vuotta sitten väitti käyneensä tarunhohtoisessa Puntin maassa. Neitsytmatka osoitti, että purrella kelpasi seilata Punaistamerta.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Kesällä 1470 ennen ajanlaskun alkua Mersa Gawasisin satamassa Egyptissä käy kuhina. Miehet lastaavat viittä isoa laivaa. Farao Hatšepesut valmistautuu lähtemään Puntin maahan, Punaisenmeren rikkaaseen kauppakeskukseen. Kun hän kuukausien kuluttua palaa, laivat ovat täynnä ylellisyystarvikkeita: mirhaa, suitsukkeita, mausteita, kosmetiikkaa, eebenpuuta, norsunluuta, kultaa, villieläinten taljoja, jopa eläviä eläimiä.Näin kertovat Hatšepesutin kuolintemppelin seinäkirjoitukset. Matka on ikuistettu myös suuriin korkokuviin. Kertovatko hieroglyfit ja reliefit todellisen historian tapahtuman, vai onko farao sepittänyt vaikuttavan kaukomatkan vahvistaakseen arvovaltaansa? Se ei olisi tavatonta. Monet Egyptin hallitsijat liioittelivat omia saavutuksiaan ja vähättelivät edeltäjiensä tekoja.

Tarjoutui tilaisuus todistaa

Egyptin jättiläismäiset pyramidit ovat antiikin ihmeistä suurimpia. Niiden pystytysmenetelmät askarruttavat arkeologeja edelleen. Loistavia kivenkäsittelijöitä ei kuitenkaan ole pidetty loistavina merenkulkijoina. Eihän heillä edes ollut aluksia, joilla olisi uskaltanut ulapoille.Yhdysvaltalainen meriarkeologi Cheryl Ward on aina ollut eri mieltä. Jos egyptiläiset kykenivät rakentamaan laivoja, jotka kuljettivat valtavia kiviä pyramidityömaille, he kykenivät tekemään laivoja, jotka soveltuivat meriretkiin.Vuonna 2007 Ward sai tilaisuuden tutkia, miten asian laita lopulta on. Ranskalainen ohjelmayhtiö Sombrero valmisteli dokumenttia Hatšepesutin Puntin-matkasta ja kysyi Wardia asiantuntijaksi. Hän suostui empimättä. Hän rakennuttaisi faraon laivan ja seilaisi Punaistamerta.

Löydöt valoivat uskoa

Egyptin arkeologisessa jäämistössä on useita jokilaivoja ja faraoiden hautajaisveneitä, mutta ei yhtään meripurtta.  Ennallistajien ei kuitenkaan tarvinnut kaavailla laivaansa tyhjästä. Hatšepesutin reliefit tarjoavat runsaasti yksityiskohtia, ja kuin tilauksesta Wardin kollegat olivat juuri tehneet merkittäviä löytöjä Mersa Gawasisissa. He olivat kaivaneet esiin kaikkien aikojen ensimmäiset ison muinaislaivan jäännökset: runkolankkuja, peräsinairoja, ankkureita ja takilan köysiä, joilla oli ikää 4 000 vuotta. Mikä parasta, lankkuihin oli kaivautunut merinilviäisiä, joten niiden oli täytynyt kuulua merikelpoiseen purteen. Tutkijat vertailivat jäännöksiä reliefialuksiin. Mittasuhteet täsmäsivät ihmeen hyvin. Pienoismalli vielä vahvisti asian. Pikku laiva oli kuin Hatšepesutin laiva. Se piti vain rakentaa.

Työ tehtiin muinaiskaluin

Hullun hommaa, arvioi Mahrous Lahma, egyptiläinen laivanrakentaja, jonka Ward houkutteli projektiin paikallisperinteen tuntijaksi. Ilman nykyvälineitä olisi vaikeaa valmistaa alus, jonka osaset sulautuisivat yhteen kuin palapelin palaset.Rakennustyö kuitenkin käynnistyi Hamdi Lahman telakalla, ja hankkeen edetessä tekijöiden taidot karttuivat. Lopulta miehet veistivät puuta melkein kuin vanhat tekijät. Sen verran tekniikalle annettiin periksi, että järeimmät tukit sai paloitella runkolankkujen aihioiksi sähköisellä vannesahalla. Muuten työ olisi vienyt ikuisuuden.Vuoden uurastuksen jälkeen laiva oli valmis – mutta kulkisiko se?

Matka taittui joutuisasti

Ensimmäinen koepurjehdus Niilillä onnistui hyvin. Min of Desert -nimen saanut alus toimi nätisti, mihin nimi sitä velvoittikin. Faraoiden Egyptissä Min oli hedelmällisyydenjumala, jonka toimenkuvaan kuului myös matkustavaisten suojelu.Seuraavaksi ryhmä teki pienen retken Punaisenmeren rannikolla. Min pysyi koossa ja kurssissa. Joulukuun 17. päivänä 2008 oli aika lähteä neitsytmatkalle.Kun Min pääsi avomerelle, tuuli tarttui purjeeseen ja laiva kiiruhti eteenpäin. Parhaimmillaan vauhti nousi 17 kilometriin tunnissa, ja silloinkin, kun tuuli yltyi kovaksi ja aallot kasvoivat kolmimetrisiksi, Min ratsasti taiten, sukelsi alas ja ponnisti ylös vaivattomasti. Neitsytpurjehdus kesti 18 päivää. Oletettuun Puntiin asti se ei ulottunut. Koska Afrikan sarveen oli asettunut merirosvoja, oli parempi pysyä Egyptin aluevesillä ja kääntää kokka kotiin päin jo ennen puolimatkaa. Silti purjehdus oli menestys. Ward ja kumppanit osoittivat todeksi sen, mitä useimmat epäilivät: pyramidinrakentajat olivat myös taitavia laivanrakentajia – jopa taitavampia kuin Wardkaan oli uskonut. Edes hän ei ollut osannut kuvitella, miten ketterä ja helppo käsitellä 3 500 vuotta vanha laiva saattoi olla.

Puntin maa on pysynyt mysteerinä

Muinaisen Egyptin vaurasta kauppakumppania on etsitty yli 150 vuotta, siitä pitäen kun Puntin nimi hiero­glyfeistä tunnistettiin. Yksimielisyyttä maan sijainnista ja kulkureitistä sinne ei ole syntynyt. Lähteiden mukaan faraot harjoittivat Puntin-kauppaa ainakin vuodesta 2500 vuoteen 1170 ennen ajanlaskun alkua, mutta yksikään hallitsija ei jättänyt jälkeensä kartraa tai merkintää, joka kertoisi, missä Punt oli.Varhaiset egyptologit sijoittivat maan Arabian niemimaan helmaan parhaiden suitsukepuiden kasvualueille. Sitten ehdotettiin Somaliaa, Afrikan suitsukeseutua, koska Hatšepesutin reliefeissä esiintyy enimmäkseen Afrikan eläimiä. 1900-luvulla noustiin Etiopian ja Eritrean rajalle ja edelleen Sudaniin, sillä näille seuduille pääsi myös maitse. 2000-luvulla palattiin taas Arabiaan. Viimeisin tarjous on kompromissi. Puntin maa saattoi käsittää alueita Punaisenmeren kummaltakin rannalta: Djiboutin Afrikasta ja Itä-Jemenin Arabian niemimaalta.Eteläisiä sijainteja on pidetty uskaliaina sillä perusteella, ettei egyptiläisillä ollut aluksia, joilla olisi voinut taittaa yli 3 000 kilometrin edestakaisen merimatkan. Nyt tiedämme, ettei ainakaan laivatekniikka estänyt purjehtimista Punaisenmeren etelärannoille tai Afrikan sarveen.

Hatšepesutin laivat rakennettiin sitkeästä libanoninsetristä vahvan kölilankun ympärille. Nykyään puu on niin harvinainen, että muinaislaivan ennallistajat vaihtoivat sen ominaisuuksiltaan samankaltaiseen douglaskuuseen.

1 Perävannas eli ylös kaartuva kölilankun jatke puristi runkoa kokoon. Muoto jäljitteli lootuksen kukkaa, Egyptin symbolia.

2 Runko koostui 20–50 senttimetriä paksuista, 45 senttimetriä leveistä ja noin kolme metriä pitkistä muotoon koverretuista lankuista, jotka liitettiin toisiinsa puutapeilla.

3 Peräsinairot oli köytetty tukipilareihin, jotta laivaa saattoi ohjata helposti kovassakin tuulessa.

4 Kansipalkit mitoitettiin muodon mukaan ja tapitettiin rungon yläosaan niin, että laiva sai lujuutta poikkisuunnassa. Se oli tarpeen, sillä pohjaa ei tuettu kaaripuilla.

5 Airoja varten aluksen partaassa oli hankaimet. Niiden ansiosta miehistö saattoi soutaa laivaa aiemman melonnan sijaan.

6 Painolasti vakautti laivaa. Lisäpainoksi kävivät niin ankkurit kuin viinitynnyrit.

7 Touvi eli kiristysköysi kulki laivan keskilinjaa keulasta perään tukipilareiden varassa. Se antoi laivalle lujuutta pituussuunnassa.

8 Masto seisoi keskilaivassa ja oli aluksen suurin yksittäinen osa. Se painoi noin tuhat kiloa.

9 Etu- ja takaharukset vahvistivat mastoa pitkittäissuunnassa. Näitä tukiköysiä oli yksi takana ja kaksi edessä. Sivusuuntaisia tukia, vantteja, ei vielä ollut.

10 Takila eli maston ja purjeen hallintaan tarvittu köysistö punottiin ham­pusta.

11 Purjeita oli vasta yksi. 14 metriä leveä ja 5 metriä korkea pellavainen raakapurje solmittiin maston poikkipuihin eli raakoihin. Kun purjetta ei käytetty, yläraaka piti laskea alas, sillä takilaan ei vielä kuulunut supistinta, jolla purjeen olisi voinut kääriä kokoon.

12 Ankkureina toimivat kalkkikivipaadet, jotka sidottiin köyden päähän. Ne eivät näy kuvassa.

Hatšepesutin laivoilla oli pituutta 20 metriä ja leveyttä 5 metriä. Ne painoivat 30 tonnia. Lastia mahtui kyytiin 17 tonnia.

Naisfaraon insinöörit hallitsivat hommansa

Omaperäinen naisfarao Hatšepesut johti Egyptiä 1479–1457 ennen ajanlaskun alkua. Puntin-matkaa varten hän tilasi insinööreiltään viisi laivaa. Rakentajilla ei ollut edes nauloja, mutta aluksista tuli vakaita ja ketteriä.

Tutkija toteutti haaveensa

Hatšepesutin laivan jälleenrakennusta johtanut Cheryl Ward on kansainvälisesti tunnettu meriarkeo­logi, jonka erikoisala on muinainen merenkulku. Hän selvittää, millaisella tekniikalla ihmiset ennen hyödynsivät vesiteitä ja laajensivat maantieteellistä piiriään. Egyptiläisten laivoja hän on tutkinut 25 vuotta, ja koko ajan hän on koettanut vakuuttaa muita heidän merenkulkutaidoistaan, vaikka vanhat tekstit ja piirrokset eivät laivojen kantokykyä ja purjehdusominaisuuksia pystyneetkään kiistatta todistamaan.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.