Ruoassa geenien muuntelu pelottaa, mutta lääkkeissä se hyväksytään. Joka kolmas uusi lääke tehdään geenitekniikalla.


oka kolmas uusi lääke tehdään geenitekniikalla.




Diabeetikko kaivaa insuliinikynän tottuneesti esiin ja pyöräyttää sen päässä olevasta nupista sopivan annoksen. Paita kohoaa hieman, kun hän pistää neulan vatsan ihoon. Napin painallus vapauttaa kynän säiliöstä insuliinin, jota hänen elimistönsä ei itse pysty tuottamaan.

Insuliinia ei voi ottaa pillereinä kuten tavallisia pienimolekyylisiä lääkkeitä, sillä se on proteiini ja pilkkoutuisi ruoansulatuksessa. Kaikki proteiineista tai niiden osista koostuvat lääkkeet täytyy pistää ihon alle, lihakseen tai laskimoon, joten neulasta ei pääse eroon.

Silti lääke on diabeetikon kannalta parantunut. Tämä johtuu valmistusmenetelmän mullistuksesta.

Monien elimistön omien, mutkikkaiden lääkeaineiden tavoin insuliinia ei osata tehdä synteettisesti, ja viime vuosikymmeniin asti se kerättiin sian tai naudan haimasta. Eläinvalmiste kuitenkin aiheuttaa allergioita, eikä sitä edes saada riittävästi.

Nyt nuo ongelmat ovat historiaa, sillä lääkeinsuliini valmistetaan bakteereissa tai hiivoissa, joihin on siirretty ihmisen insuliinin geeni.


Lisää tehoa, vähemmän haittoja

Jo lähes joka kymmenes lääke tuotetaan geenitekniikan avulla - uusista lääkkeistä jopa kolmannes.

Geenitekniikkaa käytetään myös entistä tehokkaampien ja turvallisempien rokotteiden valmistukseen.

Diabeteksen lisäksi bioteknisillä lääkkeillä hoidetaan esimerkiksi nivelreumaa, ms-tautia, tulehduksia ja syöpiä. Näistä monessa elimistöä vahingoittaa ylikierroksille yltynyt puolustusjärjestelmä, ja siksi useat lääkkeistä ovat hillintään erikoistuneita proteiineja, vasta-aineita.

Geenitekniikalla saadaan täsmälääkkeitä, jotka ovat monin tavoin aiempaa parempia. Niillä ei yleensä ole sellaisia haittavaikutuksia kuin synteettisesti valmistetuilla, elimistölle täysin vierailla aineilla. Niillä myös vältetään infektioiden ja allergioiden riskit, joita ihmisestä tai eläimistä kerättyihin aineisiin liittyy.


Nämä jo käytössä
































TAUTI GEENILÄÄKKEITÄ
anemia erytropoietiini
astma vasta-aineita
diabetes insuliini

hyytysmistekijöitä

rokote
kasvuhäiriöt kasvuhormoni

interferoneja
reumasairaudet
syövät
veritulpat

Soluista lääketehtaita

Moderni lääketehdas on siis mikroskooppinen: solu, joka lisääntyy miljardeiksi viljelytankissaan ja samalla valmistaa ihmisen insuliinia tai muuta haluttua proteiinia. Yleensä proteiini erittyy tankin kasvatusnesteeseen, josta sitä suodatetaan aika ajoin talteen.




Mikä geenilääke


Tässä nimitystä geenilääke käytetään vastaavassa merkityksessä kuin puhutaan geeniruoasta: se tuotetaan geeninsiirron avulla. Virallisempia nimityksiä ovat geenitekninen lääke ja biotekninen lääke.

Niitä valmistetaan eläin- ja kasvisoluissa tai mikrobeissa, joihin on siirretty lääkeproteiinin valmistusohjeena toimiva geeni. Lääkkeeseen näitä geenejä ei jää.
Kaikki lääkkeet, joiden valmistuksessa käytetään biotekniikkaa, eivät kuitenkaan ole geeninsiirron avulla tuotettuja lääkeproteiineja. Esimerkiksi tavalliset antibiootit eivät ole proteiineja, mutta niiden tuotantoa tehostetaan petraamalla niitä luonnostaan valmistavien mikrobien perimää geenitekniikalla.

Eri asia on sitten geenihoito eli geeniterapia, jolla tarkoitetaan hoitavien geenien siirtämistä potilaan elimistöön. Se on pääosin vasta kokeiluvaiheessa.











Lypsetään lääke maitorauhasista

Lääkeproteiineja ei aina synny halutulla teholla edes soluviljelmissä. Siksi lääkkeitä on alettu valmistaa myös "elävissä bioreaktoreissa", kuten lehmässä, siassa ja kanassa. Haluttu dna-pätkä voidaan injektoida suoraan hedelmöityneeseen munasoluun, mutta paljon tehokkaampi tapa on Dolly-lampaastakin tuttu tumansiirto: dna-pätkä ruiskutetaan aivan tavallisen solun tumaan, joka sitten siirretään munasoluun.




1. Ihmisen insuliinia tuottava dna-pätkä yhdistetään bakteerin pieneen rengasmaiseen dna-molekyyliin eli plasmidiin. Tähän käytetään leikkaavia ja liimaavia entsyymejä.
2. Saatu plasmidi siirretään kolibakteeriin, joka alkaa valmistaa ihmisen esi-insuliinia. Bakteereista käytetään tautia aiheuttamattomia versioita.
3. Bakteereita viljellään suurissa säiliöissä, fermentoreissa, joissa bakteerit jakaantuvat ja tuottavat runsaasti lääkeproteiinia.
4. Bakteerit tapetaan esimerkiksi lämpökäsittelyllä. Jäljelle jää esi-insuliini.
5. Esi-insuliini leikataan entsyymeillä insuliiniksi.
6. Solujäämät erotetaan liuoksesta linkoamalla. Insuliini kerätään ja kiteytetään. Kiteet liuotetaan nesteeseen ja pakataan myyntipakkauksiin.















- Noin 500 eaa. Kiinassa hoidetaan paiseita homeisella soijamaidolla, "ensimmäisellä antibiootilla".
- 1700- ja 1800-luvun taitteessa mikrobien merkitys taudeissa alkaa selvitä muun muassa englantilaisen Edward Jennerin isorokkotutkimuksen siivittämänä.
- 1800-luvun jälkipuoliskolla ranskalainen Louis Pasteur kehittää pastöroinnin eli mikrobien hävittämisen kuumentamalla sekä rokotteet, joissa käytetään heikennettyjä taudinaiheuttajia. Myös perinnöllisyystiede saa alkunsa, kun itävaltalainen Gregor Mendel selvittää periytymisen lait kuuluisilla risteytyskokeillaan.
- 1900-luvun taitteessa löytyvät virukset.
- 1928 englantilainen Alexander Fleming keksii, että homekasvusto tuottaa ainetta, joka tappaa bakteereita. Penisilliiniä opitaan kuitenkin valmistamaan tehokkaasti vasta toisen maailmansodan paineessa.
- 1953 yhdysvaltalainen James Watson ja brittiläinen Francis Crick ratkaisevat dna:n rakenteen.
- 1970-luvulla räätälöidään ensimmäinen yhdistelmä-dna-molekyyli. Tämän jälkeen vierasta dna:ta opitaan siirtämään mikrobien, kasvien ja eläinten perimään. Vasta-aineita onnistutaan valmistamaan yhdistämällä hiiren ja ihmisen soluja.
- 1975 syntyy ensimmäinen geneettisesti muunneltu hiiri. Poisto- ja siirtogeenisillä hiirillä aletaan tutkia ihmisen sairauksia.
- 1982 alkaa muuntogeenisten mikrobien käyttö lääketehtaina, kun bakteerit valjastetaan tuottamaan ihmisen insuliinia. Lääkkeitä ja rokotteita aletaan saada myös nisäkässoluviljelmistä.
- 1980-luvun puolivälissä syntyvät ensimmäiset siirtogeeniset tuotantoeläimet. Eläimet saadaan valmistamaan myös ihmisen lääkeproteiineja.
- 1990-luvun alussa tehdään maailman ensimmäinen ihmisen geenihoito.
- 1995 tehdään Suomen ensimmäinen ihmisen geenihoito.
- 2000 ihmisen koko perimän emäsjärjestys saadaan kartoitetuksi.
- 2007 vuohen lypsämä ihmisen antitrombiini saa myyntiluvan.


Myös kasvit valjastetaan

Diabetes yleistyy jatkuvasti, ja insuliinia tarvitaan jo nyt enemmän kuin sitä pystytään tuottamaan. Kasvit voivat ehkä ratkaista ongelman. Ohdakemaisessa saflorissa tuotetun insuliinin arvellaan tulevan markkinoille vuonna 2010. Näin se olisi ensimmäinen siirtogeenisestä kasvista saatava lääke.

Kasveissa suunnitellaan valmistettavan muitakin lääkkeitä, kuten kolesterolilääkkeeksi tarkoitettua apolipoproteiinia. Muuntogeeninen tupakka on puolestaan saatu tuottamaan erästä hiv-vasta-ainetta.

Siirtogeeniset lääkekasvit herättänevät vastaavia kysymyksiä kuin geneettisesti muunnellut ravintokasvit. Ne eivät välttämättä pysy laboratorioissa ja tuotantolaitoksissa, toisin kuin soluviljelmät ja eläimet.


Hoitoa muutenkin kuin lääkkein

Biotekniikka on siis vauhdikkaasti lunastamassa lupauksiaan ainakin terveydenhoidossa, eikä lääkkeiden tuotanto ole ainoa tapa.

Sairauksien toteaminen on suuresti helpottunut ihmisen perimän kartoituksen ja mikrobien geneettisten tunnistusmenetelmien takia. Esimerkiksi sars-epidemian aiheuttanut virus tunnistettiin geeniteknisesti. Joidenkin perinnöllisten sairauksien puhkeamista pystytään jo ehkäisemään geenitestien ansiosta. Lääketutkijat saavat bioteknisin menetelmin nopeasti seulotuksi lupaavimmat lääkkeiden vaikutuskohdat ja lääke-ehdokkaat.
Geenihoidoilla voitaneen tulevaisuudessa parantaa monia sellaisiakin sairauksia, joita ei vielä osata hoitaa. Näissä hoidoissa potilaaseen siirretään geeni, joka korvaa viallisen.

Ihmisen kantasoluja käytetään rutiininomaisesti jo esimerkiksi luuydinsiirroissa, ja uudenlaisia hoitoja kehitetään muun muassa aivojen rappeumasairauksiin. Syöpärokotteiksikin ihmisen soluja pyritään muokkaamaan.

Myös ihmisen varaosien ja kudossiirteiden käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja jälleen tarvitaan eläinystävien apua. Parhaillaan tutkitaan, voisiko siirrännäisiä kasvattaa esimerkiksi siassa.


Asiantuntijoina toimivat Lääkelaitoksen osastopäällikkö ja professori Pekka Kurki sekä Helsingin yliopiston kehitysbiologian dosentti Kirsi Sainio.


 



 



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.