Maailman suurin saari menettää jäätiköitään sellaista vauhtia, että ennusteet merenpinnan noususta on pantava uusiksi.


että ennusteet merenpinnan noususta on pantava uusiksi.



Jäätiköiden hupeneminen Grönlannissa ei sinänsä ole tavatonta. Sitä on tapahtunut iät ajat, sillä kesäisin jään pinnan lämpötila kipuaa sen verran korkeaksi, että jäätikköjäätäkin sulaa vedeksi. Jäämassat ovat kuitenkin pysyneet jotakuinkin entisellään, sillä talvien lumentulo on korvannut kesien hävikin. Nykyään näin tapahtuu enää saaren luoteisissa ja pohjoisissa kolkissa.

- Jäätiköiden kutistuminen on selvästi kiihtynyt kymmenen viime vuoden aikana, sanoo Kalifornian teknisen korkeakoulun, maineikkaan Caltechin, glasiologi Eric Rignot esitellessään vastikään valmistuneita, laajuudessaan uraauurtavia jäätikkökartoituksia Yhdysvaltain tiedeviikolla St. Louisissa.

- Vuonna 1996 Grönlannista katosi jäätikköjäätä 90 kuutiokilometriä, mutta viime vuonna hävikki oli peräti 224 kuutiokilometriä, Rignot täsmentää.

Kun ennätyslukema muutetaan vedeksi, hahmottuu paremmin, millaisista määristä puhutaan. Grönlannista poistuu joka päivä vettä 0,6 kuutiokilometriä. Se on 600 miljardia litraa, joka puolestaan vastaa suurin piirtein meidän suomalaisten kahden vuoden käyttöveden kulutusta.

Jäätiköt ottivat spurtin

Suurin syy jäätiköiden katoamiseen on se, että jäätiköt ovat kiihdyttäneet marssiaan mereen. Käytännöllisesti katsoen kaikki pohjoisen napapiirin eteläpuoliset jäätiköt liikkuvat jo useiden kilometrien vuosivauhtia. Rannikolle päästyään juoksun kuluttamat jäätiköt murtuvat jäälautoiksi ja -vuoriksi ja purjehtivat avomerelle. 

- Jäätikköjäätä sulaa nyt enemmän kuin koskaan ennen, mikä kerryttää vettä jäätiköiden halkeamiin. Kun vesi kulkeutuu peruskallioon asti, se muodostaa liukuradan, jota pitkin jään on hyvä viilettää, Rignot selittää jäätiköiden matkan¬teon vauhdittumista.

Jäätiköiden sulamista edistää puolestaan keskilämpötilan kohoaminen. Grönlannissa on nyt kolme astetta leppeämpää kuin neljännesvuosisata sitten. Tämä pidentää sulamiskautta ja laajentaa sulamisaluetta.

Kiiruhtajia tulossa lisää

Grönlannin jäätiköiden tilanne kiinnostaa - ja huolestuttaa - tutkijoita, sillä Grönlanti on Antarktiksen jälkeen maapallon mahtavin jäävarasto. Ilmaston lämmetessä sen hupeneminen voi huomattavasti muuttaa maailman merien pinnan korkeutta. Jos Grönlanti joskus sulaisi kokonaan, merenpinta nousisi peräti seitsemän metriä.

Ilmastomallit, joilla nykyään ennustetaan jäätiköiden käyttäytymistä, antavat vielä lohdullisen arvion: Grönlannin jäätiköiden pieneneminen kohottaa merenpintaa keskimäärin 0,2 millimetriä vuodessa. - Mallit eivät ikävä kyllä ota huo¬mioon jäätiköiden virtausnopeuksissa tapahtuvia muutoksia. Grönlannissa kuitenkin juuri ne ovat ratkaisevassa asemassa. Jääkadosta kaksi kolmasosaa selittyy jäätiköiden vauhdin lisääntymisellä, Rignot huomauttaa.

- Grönlannista jo nyt vähenevä jäämassa kohottaa merenpintaa vähintään puoli millimetriä vuodessa eli kaksi kertaa arvioitua enemmän, hän laskee. - Eikä kehitys tästä ainakaan hidastu. Lämpenemisen jatkuessa jäätiköt ottavat vauhtia entistä laajemmilla alueilla. Kiiruhtamisen ensi merkit näkyvät jo tähän asti vakailla Luoteis- ja Pohjois-Grönlannin jäätiköillä.

Rignotin - ja monen muunkin - mielestä meidän ei kannata tuudittautua vallitsevaan uskoon, jonka mukaan maailman jäätiköt hupenevat harmittoman hitaasti ja merenpinta nousee maltillisesti kolmisen millimetriä vuodessa ja puolisen metriä sadassa vuodessa. Todennäköisesti tapahtuu jotain aivan muuta, sillä ikuiseksi sanottu Etelämannerkin on kutistumassa (ks. Tiede 4/2005, s. 4).



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.