Huoli tulee hakematta, joten koeta ruokkia levollisuutta.

Teksti: Tuija Matikka

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Kurjat tapahtumat jäävät muistiimme kuin liimaiseen kärpäspaperiin, mutta mukavat luiskahtavat kuin teflonpinnalta. Tämä havaintovääristymä on ihmislajille tyypillinen, kiteyttää yhdysvaltalainen neuropsykologi Rick Hanson. Jos päivän aikana tapahtuu sata asiaa­, joista 70 on neutraaleja, 27 mukavia ja kolme uhkaavia, illan tullen ne kolme koettelemusta pyörivät mielen kärpäspaperissa. Paitsi siinä tapauksessa, että mieli vatkaa vanhaa vääryyttä tai hätäilee huomisesta.

Mutta kunnon kansalaisen kuuluu olla pirtsakka. Kun meitä taas alkaa väistämättä harmittaa, myönteisyyden puute nolottaa ja suivaannumme itseemme: "On se vaan kumma, ettei positiivinen ajattelu vieläkään luonnistu!" Näin sotkeudumme kärpäspaperiin entistä pahemmin.

Viisaampaa on uskoa aivotutkimusta: sen mukaan olemme perineet savanneilla selvinneiltä esi-isiltämme sisikunnan, joka lipsahtaa liian kerkeästi pakomoodiin. Tahdosta riippumaton hermostomme toimii kuin kiikkulauta. Kun aktivoiva eli sympaattinen pako-osa kohoaa, rentouttava parasympaattinen lepo-osa laskee. Koska kiikkulautamme puoltaa pakomoodin suuntaan, voimme saada maailmasta asiallisemman kuvan vahvistamalla lepomoodia.

Ei väkisin vaan lempeästi

Miten voimme vaikuttaa tahdosta riippumattomaan hermostoon tietoisesti? Suomalaisella sisulla ja läpi harmaan kiven -mentaliteetilla emme ainakaan onnistu. Ennemmin kannattaa kokeilla aivojen syvien osien primitiivirefleksien sytyttämistä, ja niitäkin on syytä herätellä lempeästi.

Mielen sisäistä puhetta voi vaimentaa seuraamalla tietoisesti kehon toimintoihin liittyviä aistimuksia, sillä tällainen tarkkaavaisuuden siirto hillitsee aivojen sanallis-loogisen järjestelmän toimintaa. Arjessa emme kiinnitä kehon aistimuksiin huomiota, koska mielemme tekomoodiin virittynyt ajokoira etsii ympäristöstä vihiä. Jos aikeenamme on kytkeä lepomoodi, neutraali ärsyke on eduksi.

Menetelmiä on eri kulttuureissa, mutta kognitiivisen psykologian kolmatta aaltoa kiinnostavat Himalajan tai Tiibetin syrjäisissä luostareissa kehitetyt konstit. Muinaisissa luostareissa elämänmeno oli kuitenkin nykyistä leppoisampi, joten harjoitukset eivät sellaisinaan sovi länsimaisessa sykkeessä eläville. Lisäksi vilkkaille luonteille käyvät erilaiset menetelmät ja annostukset kuin luontaisille viilipytyille. Katso, löydätkö tästä artikkelista itsellesi sopivan tavan.

Huokaise ja silitä

"Seurasimme tilannetta henkeä pidätellen." Sanonta ei ole pelkkä vertauskuva. Sisään hengittämistä nimittäin ohjaa tahdosta riippumattoman hermoston aktivoiva eli sympaattinen pako-osa. Uloshengitystä taas ohjaa parasympaattinen "vaara ohi ja sulatetaan ruokaa" eli lepo-osa.

Siksi voimme pikarentouttaa itseämme vetämällä keuhkot täyteen ilmaa ja hengittämällä hitaasti ulos. Rytmiin pääsee esimerkiksi laskemalla samalla mielessään neljään ja kahdeksaan. Kokeile muutama kierros, minkä jälkeen kiukun tai kauhistuksen pitäisi menettää pahin teränsä. Hengitystä kannattaa harjoitella monta kertaa päivässä, jotta helpotuksen huokaisun muistaisi myös hädän hetkellä.

Jotta huomio ei herpaantuisi, varsinkin vilkasluonteisen kannattaa seurata hengitysaistimuksia vaihe vaiheelta. Raikkaan ilman virtaus tuntuu ylähuulessa, sieraimissa, kurkussa ja keuhkoputkissa. Rintakehä nousee, pallea venyy alaspäin, ja paineen tunne kasvaa alavartalossa asti. Pane merkille, mistä kohtaa ilma alkaa ensimmäisenä poistua ja miltä lämpimänkostea uloshengitys tuntuu.

Lopuksi voit rentouttaa silmät ja leuan, minkä jälkeen saatat tuntea, miten raukeus valuu kuin lämmin hunaja kaulaa pitkin alas hartioihin ja sieltä aina varpaisiin asti.

Yleensäkin tuntoaistimukset vaikuttavat paljon. Vastasyntyneellä ne keskittyvät pitkälti "kuonon" alueelle, johon on kytkeytynyt runsaasti parasympaattisen hermoston säikeitä. Kukaties juuri tästä syystä puremme tiukassa tilanteessa huuliamme. Huulien silittely tai imeskely rauhoittaa oloamme niin vauvana kuin vaarina. Kenties syöpöttelyn ja tupakoinnin vaikutus liittyy tähän. Myös kitalaen, kielen ja nielun lämmön ja pehmeyden aistiminen rauhoittaa. Samoin toimii vatsan ja selän silittely.

Säilö hyvät

Koska arjen tuottamat miellyttävät kokemukset haihtuvat kuin vesi saunan kiukaalta, on paikallaan "säilöä" aistimus talteen muutamaksi kymmeneksi sekunniksi. Tänä aikana onnelliset synapsiyhteydet ehtivät vahvistua edes hiukkasen.

Pysähdy haistelemaan ruusua, on ikivanha neuvo. Kun ruoka on hyvää, tunne miten maku ja ravinteet imeytyvät. Kun saat kuulla kehuja tai kohteliaisuuksia, anna niiden kaikua mielesi sokkeloissa. Kun aurinko pilkahtaa pilvien välistä, säilö valonsäde silmiisi ja kehoosi. Kun takkatuli lämmittää, anna valon, lämmön ja raukeuden levitä koko vartaloosi.

Koska meillä on biologista taipumusta nähdä maailma paljon synkempänä kuin se todellisuudessa on, voimme kehittää valoisaa inhorealismia. Kun väistämättä kiinnitämme huomion flunssanenän vuotamiseen, on hyvä muistuttaa itseä muutamasta faktasta: tukka kasvaa, munuaiset toimivat, jääkaappi on kylmä, ja telkkarista tulee Prisma-studio. Näin mielipahan syy suhteutuu, ja keho pääsee lepomoodiin.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähde: Rick Hanson ja Richard Medius, Buddhan aivot,Käytännön neurotiedettä onnellisuuteen, rakkauteen ja viisauteen, Basam Books 2011

Lepytä hermostoaSisikuntamme kannalta on sama, millä keinolla lepomoodi käynnistyy, kunhan se käynnistyy.

Alla joitakin keinoja levollisuuden lisäämiseen.AivotNeutraalit aistiärsykkeet rauhoittavat.

Parasympaattinen hermostoSivele huulia tai keskity kielen ja lämmön aistimuksiin.

SynapsitVahvista hyviä asioita kertaamalla niitä mielessäsi.

Parasympaattinen hermostoPyydä selän tai vatsan sivelyä.

Parasympaattinen hermostoVedä keuhkot täyteen ilmaa ja hengitä hitaasti ulos. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.