Missä vika, kun avioseksi ei innosta? Ei missään.

Teksti: Tiina Huttu

Hyvä meillä muuten on Jartsan kanssa olla, sänkyhommat vaan eivät ole innostaneet enää vuosiin. Ennen kyllä peuhattiin kuin puput, kertoo seksiterapeutin juttusille rohkaistunut nelikymppinen nainen. Jaana miettii, pitäisikö erota, kun seksi ei huvita.Moni asiantuntija väittää erotiikkaa parisuhteen liimaksi ja poikkeukselliseksi liittoa, joka pysyy koossa ilman sitä. Elämän mittaisen suhteen ihanteessa ihmisen pitäisi siis haluta samaa kumppania kihloista hautaan.Rakkauden roihu kuitenkin hiipuu. Kaikki sen tietävät, vaikka vastarakastuneet kuvittelevat, että juuri heidän suhteensa pystyy uhmaamaan aikaa.Jotta vakiseksi olisi tyydyttävää tai jotta sitä ylipäätään olisi, halua pitäisi riittää, vaikka intohimo laantuu. Näin onkin monilla pitkään yhdessä olleilla pareilla. Toisille taas liekin sammuessa jää vain päänsärky: kulta, ei tänäänkään.

Kansantauti vai normi?

Haluttomat kuvittelevat usein, että heissä tai heidän suhteessaan on jotain vikaa. Normaalia olisi yhä innostua omasta kumppanista, vaikka takana on parikymmentä yhteistä vuotta ja toistatuhatta yhdyntää – suomalaisten keskivertotahdilla laskettuna.Todellisuudessa haluttomuus on niin yleistä, että lääketehtaat kehittävät kilpaa siihen tarkoitettuja lääkkeitä.Vuonna 2007 tehty suomalaisten seksielämää kartoittanut Finsex-kyselytutkimus paljasti, että vaiva on viime vuosina jopa yleistynyt. Usein toistuvaa haluttomuutta kertoi kokevansa lähes puolet avioliitossa olevista naisista ja miehistäkin enemmän kuin joka kymmenes. Vaikka himot hiipuvat muuallakin, Suomi häviää seksin määrässä useimmille Euroopan maille.Missä siis vika, kun seksi ei luista? Onko haluttomuus uusi kansantauti?Kun muisti pätkii, selvitetään, onko kyseessä dementia vai normaali ikääntyminen.  Jos taas suhteen eroottinen puoli näivettyy, päätellään, että vällyjen välissä täytyy olla jotain vikaa.Mutta entäpä jos halujen väheneminen on pikemminkin nykyisen elämäntapamme luonnollinen seuraus kuin ongelma, joka pitää ratkaista lääkityksellä, terapialla tai kumppania vaihtamalla?

Viihde verottaa seksielämää

Seksi tunkee suomalaisten arkeen joka tuutista, mutta aviovuoteissa sen määrä on vähentynyt sitten 1970-luvun ja erityisesti tällä vuosituhannella. Tätä nykyä keskivertosuomalainen on yhdynnässä kerrasta kahteen viikossa. Kahdeksassa prosentissa avioliitoista ei Finsex 2007 -kyselyä edeltäneen vuoden aikana ollut seksiä lainkaan. Suhteiden kurjistumisesta seksikato ei johdu, sillä parien onnellisuus ei ole vähentynyt. Tarpeemmekaan tuskin ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet. Elämäntapamme sen sijaan on. Pirttien hämärissä oma kulta saattoi olla parasta viihdettä, mutta tätä nykyä tarjolla on niin paljon kilpailevia virikkeitä, ettei arkinen ”leipäseksi” välttämättä sijoitu prioriteettilistalla kovin korkealle. Televisiosta ja netistä voi löytää yllätyksellisempää sisältöä kuin omasta makuuhuoneesta, ja kun lopulta ehditään illan viihdetarjonnalta tai töiltä sänkyyn, uni maistuu petipainia paremmin.

Sooloseksi purkaa paineita

Seksille myös viritetään yhä huikeampia odotuksia. Edes lapsi ei voi sulkea silmiään viihteen ja mainosten luomalta hekuman mallilta. Mainosten äiti ja isä eivät saa edes aamupalaansa syödyksi vilkuilematta tosiaan himokkaasti muropaketin takaa.Ei ihme, että makuuhuoneen suljetun oven taakse kertyy paineita. Jos tuntuu, että aviovuoteessa pitäisi syttyä yhtä villeihin suorituksiin kuin tv:ssä, voi olla helpompaa tyydyttää omat tarpeensa soolona.Itsetyydytyksen määrä onkin lisääntynyt molemmilla sukupuolilla samalla, kun yhdynnät ovat vähentyneet. Itse asiassa parisuhteiden seksuaalinen aktiivisuus on pysynyt melko vakiona, jos mukaan luetaan sekä soolot että duetot.Tarpeet eivät siis välttämättä unohdu, vaikka rakasteluhetket harvenevat, vaan seksuaalisuus muuttuu yhteisestä yksityiseksi. Itseä on helppo miellyttää, kun taas rakastelusta tulee kuin urheilusuoritus, johon ei välttämättä löydy riittävästi motivaatiota – niin vaikea kuin sitä on myöntää.

Ongelma eriparisissa haluissa

Jos seksi on suhteen liima tai suola, hyvä niin. Mutta jos se ei sitä ole, ei sen pitäisi olla ainakaan jatkuvan stressin lähde kummallekaan osapuolelle.Harva kärsii omasta haluttomuudestaan. Jos ei halua, niin ei halua. Suurempi ongelma on halujen eriparisuus, se että toinen osapuoli joutuu vonkaamaan ja toinen jatkuvasti suostumaan vain toisen mieliksi. Tai sitten potemaan huonoa omaatuntoa, ettei anna. Yhä edelleen nainen on useammin se, joka suhteessa pihtaa tai myöntyy vain ”aviovelvollisuuden” takia. Tämän tunnustaminen saattaa tuntua kiusalliselta: nainenhan ei tätä nykyä pelkästään saa nauttia seksistä kuin mies, vaan hänen pitää nauttia seksistä kuin mies. Eihän ahtaista sukupuolirooleista vapautunut, tasa-arvoisesti itseään toteuttava nykynainen voi saada vähempää kuin antaa! Jos näin käy, hänellä päätellään olevan itsetunto-ongelmia tai traumoja tai rakastajassa olevan vikaa. Olisiko kuitenkin parasta tasa-arvoa myöntää, ettei nainen ole haluiltaan mies?

Naisen orgasmi harvinaisempi

Geenien jatkumisen kannalta miehen mielihyvällä ja orgasmilla on ollut huomattavasti naisen nautintoa tärkeämpi merkitys. Jollei luolamiestä huvittanut, hän jäi ilman jälkikasvua. Vaikkei luolanaista olisi huvittanut, jonkun uroon halut huolehtivat kyllä siitä, ettei nainen jäänyt ilman äitiyden iloja. Nainen kun pystyy, vaikkei haluaisikaan, eikä esiäideiltämme välttämättä aina kyselty. Tasan eivät käy orgasmit vieläkään: kolmannes naisista saa orgasmin yhdynnässä korkeintaan melko harvoin, joka kymmenes ei koskaan – eikä syynä varmasti ole yrityksen puute. Miehistä sen sijaan ison O:n saavuttaa 94 prosenttia lähes aina tai useimmiten.Vaikkei orgasmittomuus tarkoitakaan kaiken mielihyvän puutetta, se on yksi merkittävimmistä syistä naisen haluttomuuteen.

Mies haluaa tuplasti

Lisäksi naisen halut kytkeytyvät tavallisesti tiukemmin rakastumisen tunteeseen ja intohimoon kuin itse aktiin. Vaikka nainen olisi suhteen alkuhuumassa yhtä innokas tai jopa innokkaampi kuin miehensä, miehen seksinnälkä kestää varmemmin intohimon laantumisen. Kuten kitkerä sanonta kuuluu: mies haluaa jopa omaa vaimoaan. Tyypillisesti mies haluaa vähintään kaksi kertaa enemmän kuin nainen, eikä jopa 10–15 prosenttia naisista halua kansainvälisten tutkimusten mukaan yhdyntöjä lainkaan. Haluero on säilynyt, vaikka sosiaalinen maailma on muuttunut melkoisesti sitten 1970-luvun taitteen seksuaalivallankumouksen. Totuus on, että jos naiset säännöstelisivät seksiä vain oman intonsa mukaan, sitä olisi monessa liitossa vielä nykyistä vähemmän. Läheskään kaikki naiset eivät kuitenkaan pidä meteliä haluttomuudestaan, vaan nautintoa teeskennellään, koska sen tiedetään olevan kumppanille tärkeää. Nuorten naisten seksuaalisuutta kartoittaneessa suomalaistutkimuksessa kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti joskus näytelleensä orgasmia, joka seitsemäs useasti.Keskimääräisistä eroista huolimatta yksittäisen parisuhteen halujakauma voi toki olla myös päinvastainen: saattaa miehenkin into lopahtaa, vaikkei kyvyssä olisi vikaa. Miehen halun puute ei kuitenkaan yleensä jää kumppanilta huomaamatta.

Ihanteet uusiksi

Tilastojen perusteella Jartsan ja Jaanan tilanne on siis aika tavanomainen. Mikä neuvoksi, kun seksi ei vastaa sille viritettyjä odotuksia?Tunteiden, arvojen ja intohimon epäyhtälölle ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Yhdelle tärkeintä on toteuttaa omaa seksuaalisuutta. Tällöin tuloksena on joko suhteen ulkopuolinen seikkailu tai ero. Toinen pysyy lojaalina kumppanilleen ja yrittää vastata tämän tarpeisiin omasta haluttomuudesta huolimatta. Kolmas vetoaa työstressiin ja on tyytyväinen ilman. Kulttuurista riippuu, mikä on paheksuttavaa, mikä hyväksyttävää ja mikä ääneen paheksuttua vaikka hiljaisesti hyväksyttyä. Ehkä meidän pitäisi haluttomuuden päivittelyn sijasta luopua koko siitä ihanteesta, että yhden uskollisen parisuhteen pitäisi tyydyttää täydellisesti sekä kumppanuuden että erotiikan tarpeet. Yksiavioisista taipumuksistamme huolimatta luonto ei nimittäin ole varustanut meitä mekanismilla, joka takaisi seksuaalisen kiinnostuksen yhtä ja samaa kumppania kohtaan useiden vuosikymmenien ajaksi. Edes jälkeläisten menestyksekäs hoito ei ole sitä vaatinut (ks. Meistä ei ole uskollisiksi, Tiede 2/2010).

Tiina Huttu on neurobiologi ja vapaa tiedetoimittaja.Jutun lähteenä on käytetty teosta Halu & intohimo, tietoa suomalaisesta seksistä. Tässä ”suomiseksin raamatussa” Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kokoaa yhteen tutkimustietoa neljältä viime vuosikymmeneltä. Kontula on 1990-luvulla alkaneen Finsex-tutkimushankkeen perustaja. Hankkeen viimeisin kyselytutkimus on vuodelta 2007. 

Suomiseksin ristiriita

Finsex 2007 -tutkimus paljasti, että lisää seksiä haluaisi keski-ikäisistä parisuhteessa elävistä miehistä kaksi kolmesta ja naisista joka kolmas. Vain osassa tapauksista seksin puute johtuu kumppanin vähäisemmästä innosta. Mikseivät toiveet ja todellisuus kohtaa? Eikö seksille kerta kaikkiaan ole aikaa, vai onko aktiivisempi seksielämä vain muisto suhteen alkuhuumasta, ideaalitila, jota ei arjessa haluta tai jakseta toteuttaa? 

Aseksuaalisuus harvinaista

Parisuhteessa koettu haluttomuus on paljon yleisempää kuin aseksuaalisuus eli seksuaalisen kiinnostuksen tai halun täydellinen puuttuminen. Britanniassa vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan aseksuaaleja on noin prosentti ihmisistä. 

Miksi niin usein?

Miksi ihminen harrastaa seksiä ”tarpeettoman” usein? Asialle on evolutiivinen selitys. Naisen munasolun irtoamisen ajankohtaa ei pysty päättelemään mistään ulkoisesta muutoksesta, ja siksi mies optimoi mahdollisuutensa isyyteen haluamalla usein. Naiselle taas parisuhdeseksi on ollut tapa sitouttaa kumppanin resurssit itselle ja omille lapsille. (Ks. Seksin luonnonhistoria 20 minuutissa, Tiede 7/2010.)

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.