Talventörröttäjät hyötyvät lumisesta talvesta. Niiden siemenet leviävät laajalle sileällä hangella. Keväällä ne itävät uusilla kasvupaikoilla.

Teksti: Ari-Pekka Huhta

Mitä jää jäljelle kukkasista kesän mentyä? Poissa ovat loistavat värit, jäljellä pysähtynyt kauneus ja pelkistetyn yksinkertainen muotokieli. Vaikka ruohojen ja heinien lumenpäälliset osat kuolevat, jotkin niistä pysyvät pystyssä läpi syksyn viimojen pitkälle talveen, jopa seuraavaan kasvukauteen asti. Ne ovat talventörröttäjiä.Aidoilla talventörröttäjillä kuivettunut verso ulottuu hangen yläpuolelle ja siemen karisee kevättuulen avittamana hangelle pyörimään. Tämä kionokoria (kreikan kielen sanasta khiōn, lumi) eli hangen pintaa pitkin leviäminen on erinomainen kaukoleviämisstrategia. Tuuli levittää siemeniä hangella kauemmas kuin jos ne varisisivat kasvupaikalle lumettomana aikana ja tarttuisivat muuhun kasvillisuuteen. Talvisiementäjiä on Suomen kasvistossa parisataa lajia. Näyttäviä ja kookkaita ruohovartisia talvisiementäjiä ovat ohdakkeet, takiaiset, kaunokit, pujo, koiranputki, nokkonen, pietaryrtti, osmankäämit sekä hierakat. Heinäkasvien heimosta komeimpia talvisia ilmestyksiä ovat järviruoko, kastikat, ruokohelpi ja rantavehnä.

Kotia, lituja ja palkoja

Kasveilla on monia tapoja pakata siemenensä. Kodat, aukeavat hedelmät, ovat näyttäviä ja omaleimaisia. Joillakin kohokkikasveilla on pysty, yläpuolelta avautuva siemenkota, kuten puna-ailakilla, jota voi ihastella koko maassa tuulensuojaisilla paikoilla vielä lopputalvellakin.

Lumi auttaa leviämistä

Kevättalven pitkä kuivuus saa kasvien rakenteet kutistumaan ja taipumaan, niin että kodan tai palon sauma avautuu ja siemenet pääsevät vapautumaan. Auringon kovaksi pinnoittama hanki on erinomainen liukupinta: siemenet kulkeutuvat tuulen ajamina kauas emokasvistaan. Lumettomuus on haitaksi aidoille talvisiementäjille. Eteläisessä Suomessa lumettoman maan aika on pitkä, ja ilmaston lämpenemisen myötä täysin lumettomatkin talvet saattavat olla piakkoin käsillä.Toisaalta kasvit joutuvat selviämään monenlaisissa oloissa jo nyt. Suomi on pitkä maa, ja saman kasvilajin siemenet ehtivät etelässä pudota paljaalle maalle, vaikka pohjoisessa ne irtoavat vasta lumen tultua. Runsaslumisina talvina monet matalakasvuiset talventörröttäjät peittyvät lumen alle, ja osa siemenistä karisee vasta keväällä lumien sulettua.

Pölynä ilmaan tai siivillä

Talventörröttäjillä täytyy siksi olla muitakin apuneuvoja leviämiseen. Siemeniä on pölymäisen pikkuruisista kohtalaisen kookkaisiin, lentämistä edistävin ulokkein varustettuihin. Hangella vierivät kionokorit ovat lähellä tuulilevitteisiä anemokoreja, joilla leviäminen ei ajoitu pelkästään talviaikaan. Varsinaisten lenninhaivellisten anemokorien siemeniä on syksyn viimojen jälkeen enää harvoin jäljellä lumen pinnalle ulottuvissa varsissa. Poikkeuksen tekevät osmankäämit, joiden pamppumaiset emikukkaosat hajoavat vasta myöhään kevättalvella. Silloin pitkäkarvaisia pähkylöitä leviää tuuleen tuhansittain. Toinen poikkeus on järviruoko, joka niin ikään päästää hopealle hohtavat, karvaiset siemenensä ilmojen teille vasta kevättalvella. Pölymäisen pieniä siemeniä on muun muassa talvikeilla, maksaruohoilla ja orkideoilla, joilla ne painavat vain muutaman mikrogramman. Ne sisältävät vain vähän vararavintoa, ja pienen kokonsa ansiosta ne voivat nousta korkealle ilmavirtojen mukana ja kulkeutua hyvin pitkien matkojen päähän.Useiden eläinlevitteisten kasvien – zookorien – siemenissä on väkäsiä ja koukkuja, joilla ne tarttuvat eläinten turkkiin. Usein takertuminen ajoittuu talveen, jolloin eläinten turkki on tuuheimmillaan. Esimerkiksi takiaisten mykeröiden kehtosuomuissa on koukkuja, joiden avulla koko hedelmystö tarttuu ohi kulkeviin eläimiin. Monien ristikukkaisten siemenet taas muuttuvat kostealla säällä limaisiksi ja liimautuvat ohikulkijoihin.Eräät rantojen talvisiementäjät ovat varustautuneet lumen sulamiseen. Hierakoiden siemenissä on hohkasolukkoa, jonka varassa siemenet kelluvat keväisissä sulamisvesissä uusille kasvupaikoille.

Toivioretki joutomaille

Halaako mielesi nyt luontoon hangen kasveja katsomaan? Niitä ei tarvitse kaukaa hakea. Talvikasvistajan toiviopaikkoja ovat mitä erilaisimmat joutomaat, nuo mainostaulujen taakse jäävät kaistaleet, jotka harvoin kiinnostavat ketään. Talventörröttäjiä kannattaa etsiä muiltakin avoimilta ja puoliavoimilta paikoilta, kuten  metsänreunoista, hakkuuaukeilta, järvien ja jokien rannoilta, peltoheitoilta ja niityiltä – kaikkialta, missä on tilaa siementen leviämiselle.

Ari-Pekka Huhta on Oulun yliopiston kasviekologian dosentti, joka valmistelee aiheesta tietokirjaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.