Pelkkä mikrobien löytyminen ei paljasta rakennusta haitalliseksi hometaloksi. Mikrobit kiusaavat vain, jos ne tuottavat myrkkyjä.





Makuuhuoneen kattoon leviää tumma läikkä. Vanhan huopakaton saumoista tihkuu sadevettä. Kosteusvaurio!

Puhaltimet pörisevät, ja kosteusmittarit sylkevät lukuja. Rakenteita kuivataan, puretaan ja korjataan.
Suurin mysteeri on kuitenkin yhä ratkaisematta: miksi ihmiset sairastuvat?

Oireet kyllä tiedetään. Kosteusvauriomikrobit vaikuttavat elimistöön pääasiallisesti hengitysteitse, huonepölyn mukana kulkevien hiukkasten kautta.

Nenä vuotaa, väsyttää, silmät ärtyvät, kurkku tuntuu karhealta ja ääni käheytyy. Yskittää, voi tulla hengenahdistusta, kuumeilua, päänsärkyä, nivel- ja lihassärkyjä ja astmaa sekä allergista alveoliittia eli keuhkorakkulatulehdusta.

Joillain puolustusjärjestelmä menee sekaisin ja puhkeaa autoimmuunisairaus, kuten reuma.

Kansanterveyslaitoksen parin vuoden takaisen tutkimuksen perusteella joka kymmenes tai jopa joka viides suomalaislasten astma voi liittyä kodin kosteusvaurio-ongelmiin.


Viisainta on ottaa jalat alleen

Kukaan ei kiistä, että kosteusvauriot aiheuttavat sairauksia. Silti useimmiten ei pystytä osoittamaan selvää syy-seuraussuhdetta sairauden ja kosteusvaurion välillä. Esimerkiksi vain alle viisi prosenttia oireilevista on allergisia homeelle, mikä näkyisi veren IgE-vasta-aineina.

Ongelmana on, että yksilöllinen herkkyys vaikuttaa sairastumiseen. Voi olla, että vain yksi työntekijöistä sairastuu. On vaikea osoittaa, että epämääräiset oireet johtuvat juuri työpaikan kosteusvauriosta.

Työterveyslaitoksen ammattitautirekisteriin kirjataan vuosittain noin sata kosteusvaurioiden aiheuttamaa ammattitautia, mutta todellista sairastuneiden määrää ei tiedä kukaan.

Rakennuksen korjaus voisi poistaa oireet kokonaan. Tyypillisesti korjaamisessa kuitenkin vitkutellaan - ja kinastellaan vastuista.

Oireilevan onkin useimmiten viisainta ottaa jalat alleen: vaihtaa työpaikkaa tai kotia.


Toksiineille saatava ylärajat

Milloin tämä painajainen oikein loppuu, mikrobiologi, tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salonen?

- Vasta silloin, kun saadaan selvät raja-arvot sille, miten paljon ilmassa saa olla kosteusvauriomikrobien tuottamia toksiineja, myrkkyjä. Se on ainoa tie.

Tarvitaan samanlaiset todisteet kuin kemikaalialtistuksista. Pitää pystyä osoittamaan, että ihminen on hengittänyt ilmasta tietyn määrän myrkkyjä ja mittaamaan fysiologiset muutokset altistuneen elimistössä. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä kyseessä on mikrobimyrkkyjen seos.


Mikrobimäärä ei paljasta riskiä

Katto tilkitään. Se on vuotanut huomaamatta jo pitkään. Silikonisaumat ovat ajan myötä hapristuneet auringossa. Kosteutta on päässyt myös makuuhuoneen ja kylpyhuoneen seinän väliin. Väliseinän sisällä odottaa ikävä yllätys: kipsilevy ja väliseinän puuosat ovat kauttaaltaan ruskean ja valkoisen homeen peitossa.

Usein kosteusvaurioissa kohistaan vain homeista ja aktinobakteereista, sädesienistä. Ei ihme, sillä ne muodostavat hurjan näköisen villamaisen kasvuston.

Tosiasiassa kosteus ruokkii myös tuhansia muita mikrobeja. Monet bakteerit kasvavat vaatimattoman näköisesti mutta saattavat olla pääsyitä oireisiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Aino Nevalaisen ryhmä osoitti äskettäin, että kosteusvaurioissa viihtyy myös ameboja, alkueläimiä.

- Amebojen sisällä voi elää tautia aiheuttavia bakteereita, jotka eivät yksin pärjäisi rakennusmateriaalin pinnalla. Tämä saattaa selittää osan oireista, kertoo Nevalainen.

Mikrobien määrä tai lajikoostumus ei siis yksin paljasta kosteusvaurion aiheuttamaa terveysriskiä. Silti esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa mikrobimäärien mittaamiseen. Parempiakaan keinoja ei ole.


Yhteisvaikutus tulehduttaa

Salkinoja-Salosta tilanne harmittaa. On rakennuksia, joissa mikrobimäärät eivät ylitä ministeriön ohjearvoja mutta silti ihmiset oireilevat. Ja toisin päin.

Professorin mielestä pesäkemäärien ja lajien määrityksen voisi jo unohtaa. Pitäisi keskittyä toksiineihin.

- Ei sillä ole merkitystä, mikä mikrobi tai mitä sen dna:ta kosteusvauriosta löytyy. Ei dna ole myrkyllistä, eikä bakteeri tule alas seinältä ja pure.

Toksiinit ovat luultavasti keskeisin mutta eivät ainoa syy kosteusvaurioiden aiheuttamiin oireisiin.

- Solukokeissa pelkät toksiinit eivät aiheuttaneet tulehdusmuutoksia, mutta yhdessä bakteerien soluseinän osien kanssa ne aiheuttivat erittäin massiivisen tulehdusreaktion, kertoo immunotoksikologi, tutkimusprofessori Harri Alenius Työterveyslaitoksesta.

Oireisiin johtaa usean tekijän yhteisvaikutus. Toksiinit avaavat elimistössä yhden lukon. Kun kosteusvauriosta irtoavat muut yhdisteet tai elimistössä jo aiemmin tapahtuneet muutokset avaavat toisen lukon, reaktio laukeaa.


Itiöivät mikrobit hallitsevat

Puhaltimet hurisevat ja kuivattavat yläpohjan ontelolaatan. Läikkä katossa haalenee. Väliseinä puretaan, ja rakenteita uusitaan.

Kun mikrobeille elintärkeä vesi haihtuu, ne kuolevat. Eivät kuitenkaan kaikki. Homeet ja osa bakteereista selviävät. Ne itiöivät.

Itiöissä on paksu kuori, joka kestää kemikaaleja, kuumuutta tai kuivuutta. Ne odottavat hetkeä, jolloin kosteutta jälleen riittää.

Tyypillisesti kosteusvauriokohta kuivaa ja kastuu toistuvasti, ellei vaurion syytä poisteta.

Ajan myötä itiöivät bakteerit ja homeet valtaavat alan.


Myrkyt johtuvat kilpailusta

Mikrobit joutuvat kosteassa rakennusmateriaalissa taistelemaan henkensä edestä ravinteista ja vedestä.
Kummastakin on pulaa. Tämä lienee syynä toksiinien tuottoon. Myrkyillä mikrobit estävät kilpailijoiden kasvua.

- Tutkimuksessamme paljastui, että kosteusvauriorakennuksissa esiintyvien mikrobien haitalliset ominaisuudet voimistuivat niiden kasvaessa yhdessä. Tämä saattaa selittää, miksi kosteusvaurioissa pienikin mikrobipitoisuus voi aiheuttaa oireita, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuopion yliopiston ympäristötoksikologian professori Maija-Riitta Hirvonen.

Ihminen altistuu mikrobeille paljon enemmän esimerkiksi sienimetsässä mutta saa siellä harvoin oireita. Kosteusvauriotalossa ihminen joutuu keskelle mikrobien taistelutannerta, missä biologiset aseet jylisevät.


Toksiineja satoja erilaisia

Kosteusvauriomikrobien tuottamat toksiinit ovat kestäviä kemiallisia yhdisteitä. Niitä ei saa hajoamaan pesu- ja desinfektioaineilla tai keittämällä. Toksiinit ovat useimmiten myös hydrofobisia eli vettä karttavia. Siksi ne imeytyvät esimerkiksi muovipintoihin erittäin voimakkaasti eivätkä lähde pois pesemällä.

On ilmennyt useita tapauksia, joissa kosteusvaurio korjataan ja oireet häviävät mutta varastossa oleva kodin irtaimisto aiheuttaa perheenjäsenille voimakkaan reaktion.

Salkinoja-Salonen on löytänyt kosteuden vaurioittamista rakennusmateriaaleista useita erilaisia toksiineja. Osa on tuttuja vakavista ruokamyrkytyksistä. Jokaisella on oma vaikutusmekanisminsa solussa.

Esimerkiksi kereulidi tekee solukalvon kaliumioneja läpäiseväksi ja tuhoaa mitokondriot. Amylosiini muodostaa solukalvoon ja mitokondrioihin kalium- ja natriumkanavia. Valinomysiini käynnistää ohjelmoituneen solukuoleman. Peptaibolit tekevät solukalvoon ylimääräisiä kaliumkanavia, ja akreboli estää soluhengityksen.

Tähän mennessä löytyneet toksiinit ovat kuitenkin vasta jäävuoren huippu.

Streptomykeetit tuottavat yli 2 000 tunnettua toksiinia, joista osaa käytetään antibiootteina. Myös homeet ja itiöivät bakteerit, kuten basillukset, tuottavat satoja erilaisia toksiineja. Onneksi kaikki eivät ole ihmiselle haitallisia.


Nenän tilalle ilman analysointi

Katto on korjattu, kosteus kuivattu ja väliseinän rakenteet uusittu. Evakossa ollut perhe muuttaa takaisin.

Epävarmuus jää. Ei ole keinoa osoittaa, että ongelma on pyyhkäisty pois. Onhan voinut jäädä huomaamatta jonkin toisen seinän väliin päässyt kosteus.

- Monitorina käytetään ihmisiä. Julkisissa rakennuksissa, esimerkiksi kouluissa, koe-eläiminä ovat lapset ja opettajat, puuskahtaa Salkinoja-Salonen.

Salkinoja-Salonen uskoo, että tulevaisuudessa kosteusvauriotalon haitalliset yhdisteet löydetään ilmanäytteistä solutoksikologisin menetelmin eli mittaamalla soluviljelmien reaktioita. Tutkimusryhmä kykeni äskettäin osoittamaan toksiineja näytteistä, jotka oli koottu suomalaisyritys Inspector Secin kehittämällä ilmankeräyslaitteella. Vielä tarvitaan kuitenkin tutkimustietoa menetelmän käyttökelpoisuudesta.


Pian nähdään, toimiiko

- Kuvittelisin, että tämä ilmaan liittyvä analytiikka selviää parissa vuodessa joko oikeaksi tai vääräksi, arvioi Harri Alenius. - Onnistumismahdollisuudet ovat nähdäkseni suuret.

On tärkeää löytää keino osoittaa, milloin sisäilmassa on liikaa haitallisia yhdisteitä. Vain pieni osa Suomen sadoistatuhansista kosteusvaurioista uhkaa terveyttä, jos ne korjataan ajoissa.

- Kosteusvaurioihin liittyy myös paljon epävarmuudesta nousevaa psykologista reagointia, Alenius muistuttaa. - Luulen, etteivät läheskään kaikki oireile todellisuudessa kosteusvaurioiden vuoksi.

Kun hätääntyneelle voidaan näyttää luotettavasti, että rakennuksessa joko on tai ei ole oireita aiheuttavia mikrobiyhdisteitä, se helpottaa.


Jättiharppauksia odotettavissa?

Pelkkä toksiinien löytäminen ilmasta ei riitä. On myös osoitettava, että ne aiheuttavat ihmisessä tietyn mitattavan, oireisiin liittyvän fysiologisen reaktion.

- Etsimme parhaillaan nenä- ja yskösnäytteistä merkkiaineita, jotka osoittaisivat kosteusvaurioaltistuksen. Muutamassa vuodessa selviää, löytyykö sellaisia, kertoo Alenius.

Alenius on nyt paljon toiveikkaampi kuin vielä pari vuotta sitten. Silloin tuntui, että alan tutkimus junnaa paikallaan.
Nyt näyttää siltä, että kosteusvaurio-ongelmaan voidaan löytää ratkaisu jopa lähivuosina.

- Olemme edistyneet viime vuosina suuren harppauksen. Meillä on hypoteesi, joka pitää testata. Pitää lyödä viisaat päät yhteen. Emme saa hyväksyä nykyistä tilannetta.

Aino Nevalainen on skeptisempi. Hän ei usko, että tullaan löytämään mitään yksittäistä syy-seuraussuhdetta.

- Tämä on niin monimuotoinen asia, ettei pikavoittoja ole odotettavissa. Toksiineja on satoja erilaisia ja terveyshaittoja iso lista, yksittäisiä tapauksia. Tulee olemaan iso urakka osoittaa, että ne johtaisivat juuri tiettyyn tautiin ihmisessä.

Yhdestä asiasta tutkijat ovat kuitenkin samaa mieltä: keskeisimmät ratkaisun avaimet ovat kirves ja saha.

Talo on sairas. Ellei sitä korjata, myös ihminen sairastuu.


Mari Heikkilä on maatalous- ja metsätieteiden lisensiaatti, mikrobiologi ja Mediuutiset-lehden toimittaja.
Aiheesta aiemmin: Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Tiede 7/2003, s. 20-25, tai tiede.fi/arkisto


Mitä toksiinit tekevät

Moni mikrobi tuottaa myrkkyjä eli toksiineja. Ne eivät yleensä haihdu mutta leijuvat ilmassa hiukkasten mukana. Niiden vaikutuksista kosteusvauriotalon sisäilmassa tiedetään vasta vähän, mutta ikäviä saattavat olla esimerkiksi taulukossa mainitut.































Toksiini Tuottaja Mahdollisia vaikutuksia
Bakteerien toksiineja Kereulidi  Bacillus cereus   Haittaa elimistön puolustussoluja
- \" - Valinomysiini  Streptomyces griseus ja Streptomyces anulatus  Haittaa puolustussoluja ja keuhkojen väre-
karvojen liikettä.
 - \" - Amylosiini  Bacillus amyloliquefaciens  .Saattaa haitata hermo-impulssien kulkua ja sydämen toimintaa
Mykotoksiineja Peptaibolit, kuten akreboli  Hypocreales-lahkon sienet  Voivat vahingoittaa keuhkosoluja
- \" - Stachybotrys-sienen myrkyt  Stachybotrys chartarum  .Saattavat haitata keuhkojen värekarvoja

Lähde: Kemia 6/2008


Homeriski on keskikastia


Sisäilmassa on monia muitakin riskitekijöitä kuin kosteusvaurio. Niiden aiheuttaman terveyshaitan vakavuuden voi luokitella pahimmasta vähäisimpään seuraavasti:

Voivat johtaa eliniän lyhenemiseen

- tupakointi

- radon

- häkä

- asbesti

Voivat johtaa pysyvään sairauteen

- allergian aiheuttajat

- hiukkaset, sienet, bakteerit, virukset

- polyaromaattiset hiilivedyt

Voivat johtaa tilapäiseen sairauteen

- kosteusvauriorakennuksissa altistuminen

Aiheuttavat oireita

- haihtuvat orgaaniset yhdisteet, mm. formaldehydi

- puutteellinen ilmanvaihto

Vähentävät toimintakykyä

- liian matala tai korkea lämpötila

Vaikuttavat vain viihtyvyyteen

n esimerkiksi jotkin hajut


Lähde: www.sisailmayhdistys.fi


Suomi on homealan suurvalta


Suomessa kosteusvauriot ovat jatkuvasti tapetilla. Niin julkisten rakennusten kuin kotien homeloukuista kohistaan. Onko niitä siis Suomessa erityisen paljon?

- Juuri äskettäin juttelin ruotsalaiskollegani kanssa. Sikäläinen toimittaja oli kysynyt häneltä samaa Ruotsista, naurahtaa tutkimusprofessori Aino Nevalainen.

Kosteusvaurioita on yhtä lailla kaikissa Euroopan maissa. Joissain maissa, kuten Hollannissa, niitä on arviolta jopa enemmän kuin Suomessa. Tosin täällä ollaan erityisen paljon sisätiloissa ja rakennukset ovat tiiviitä.

Tutkimusmielessä Suomi on kosteusvaurioiden suurvalta. Täällä on vahva ja pitkä tutkimusperinne. Suomalaiset ovat näkyvästi mukana esimerkiksi Maailman terveysjärjestön WHO:n ja EU:n työryhmissä.

Professori Maija-Riitta Hirvosen mukaan pienen maan etu on mutkaton yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden välillä.

- Tämä on monitieteistä tutkimusta. Tarvitaan rakennusalan, mikrobiologian, toksikologian, epidemiologian ja lääketieteen asiantuntemusta.



 

Pelkkiä vaihtoehtohoitoja käyttäneet syöpäpotilaat kuolivat huomattavasti todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet, osoitti yhdysvaltalainen tutkimus.

Jos haluaa selvitä syövästä, kannattaa luottaa lääkäriin.

Syöpäkuolleisuus oli Yalen yliopiston tutkimuksessa jopa viisi kertaa suurempaa niillä, jotka hoitivat syöpäänsä pelkillä vaihtoehtoisilla menetelmillä kuin niillä, jotka kävivät tavanomaisissa hoidoissa.

Tulos ei sinänsä yllätä.

Vaihtoehtohoitojen kuten vaikkapa luontaistuotteiden ja homeopatian tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole mitään näyttöä. Ne on jopa osoitettu tehottomiksi. Siksi puhutaan myös uskomushoidoista.

Harvemmin on silti tutkittu, miten vaihtoehtohoitoihin turvautuminen näkyy syöpäkuolleisuudessa.

Tutkijat tarkastelivat 840 amerikkalaisen syöpäpotilaan tapauksia. Tiedot oli kerätty kansallisesta syöpätietokannasta.

Potilaista 560 oli saanut syöpäänsä lääketieteellistä hoitoa ja 280 henkilöä hoiti syöpäänsä vain vaihtoehtoisilla menetelmillä. Kaikki potilaat olivat saaneet lääkäriltä syöpädiagnoosin vuosina 2004–2013.

Potilailla oli erilaisia syöpiä. Kaikkien syöpien kohdalla vaihtoehtohoitoihin turvautuneessa ryhmässä kuolleisuus oli suurempi.

Vaihtoehtohoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavaomaista hoitoa saaneet.

Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin.

Keskimäärin riskitiheyksien suhde (hazard ratio) oli 2,5. Se tarkoittaa, että jokaista syöpäänsä kuollutta potilasta kohden vaihtoehtohoitojen käyttäjiä menehtyi 2,5 samaan sairauteen.

”Meillä on nyt näyttöä siitä, että vaihtoehtohoitojen käyttäminen toimivaksi todettujen hoitojen sijaan lisää kuolemanvaaraa. Toivottavasti tiedosta on hyötyä lääkäreille, jotka neuvovat potilaita hoitoihin liittyvissä valinnoissa”, sanoo tutkimusta johtanut syöpälääkäri Skyler Johnson Yalen yliopistollisesta sairaalasta tiedotteessa.

Uusista hoitomuodoista voi toki löytyä joitain toimivia, huomauttaa toinen tutkijoista, tohtori Cary Gross. Niitä pitäisi tutkia lisää.

”Meidän täytyy ymmärtää paremmin, mitkä hoidoista toimivat ja mitkä ei, oli kyse esimerkiksi uudenlaisesta immunoterapiasta tai suurista vitamiiniannoksista, jotta potilaat voivat tehdä oikeita päätöksiä”, Gross sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Journal of the National Cancer Institute.

Vaihtoehtohoitoja käytetään Suomessakin. Täysi kieltäytyminen lääkärin hoidosta on kuitenkin harvinaista.

Suomeen on kaavailtu niin sanottua puoskarilakia, joka säätelisi vaihtoehtohoitoja ja niiden antajia, mutta lakihanke kaatui seitsemän vuotta sitten.

Kysely

Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

MooM
Seuraa 
Viestejä4914
Liittynyt29.6.2012

Viikon gallup: Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

Huomautuksena: on myös kokeellisia hoitoja, jotka ovat sinä vaiheessa testausta, että eivät vielä ole pätevästi toimiviksi osoitettuja. Eivätkä ehkä sellaisiksi koskaan osoitukaan. Näitä tosin ei yleensä nimitetä vaihtoehtohoidoiksi. Muuten samaa mieltä. Tosin onhan meillä vaihtoehtoisia faktojakin nykyisin... Puoskarointi ehkä on turhan painolastinen sana, mutta 'uskomushoito' on oma suosikini.
Lue kommentti

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

Suomen kesä on täynnä kulttuuritapahtumia. Jos kulttuuri ymmärretään väljästi ihmisen eri kykyjen kehittämiseksi, sen piiriin voidaan laskea melkein mitä vain eukonkannosta oopperaan.

Kulttuuri-sanan lähtökohta on latinan cultūra, joka tarkoittaa maanviljelyä tai jalostamista. Jo muinaiset roomalaiset puhuivat ’hengenviljelystä’, jolla tarkoitettiin henkisten kykyjen kehittämistä mahdollisimman täydellisiksi.

Lainasanojen kulkusuuntien perusteella voi päätellä, mistä sanan tarkoittama ilmiö on peräisin ja miten se on levinnyt kielialueelta toiselle.

Uusimman sanaston kohdalla asia tuntuu itsestään selvältä, koska kehitys on yleisesti tunnettua. Ketään ei yllätä tieto siitä, että popmusiikin sanasto on suurelta osin angloamerikkalaista. Vastaavalla tavalla myös vanhemmat sanakerrostumat kertovat kulttuuri-ilmiöiden synty-, kehitys- ja leviämisprosesseista.

Vanhojen lainojen kohdalla asiaa mutkistaa se, että samat sanat ovat kulkeneet monia eri teitä ja niiden merkitys on aikojen kuluessa muuttunut käyttökontekstin mukaan.

Esimerkiksi orkesteri on lainattu suomen kieleen 1800-luvun puolimaissa ruotsista, mutta alkuaan se juontuu antiikin kreikasta, jossa se sananmukaisesti merkitsi tanssimispaikkaa eli kuoron ja näyttelijöiden esiintymisaluetta teatterissa. Vasta 1700-luvulla sana sai soitinyhtyeen merkityksen.

Kreikasta saatu teatteri on alun perin tarkoittanut katselupaikkaa, esimerkiksi istumiseen soveltuvaa rinnettä, jonka edessä näytös esitettiin. Skene oli esiintymisalueen taakse pystytetty teltta tai muu tilapäinen pukusuoja, josta myöhemmin kehittyi oikea näyttämörakennelma.

Suomeen skene on lainattu tuoreena slangisanana englannista näkymän merkityksessä. Teatteriin ja elokuvaan liittyvässä ammattisanastossa samaa alkuperää olevia aineksia on käytetty jo aiemmin. Esimerkkejä ovat käsikirjoittajaa tarkoittava skenaristi ja lavastustaidetta merkitsevä skenografia.

Kesäteatterien suosikkiohjelmistoa ovat huvinäytelmät eli komediat. Nimityksen taustalla on kreikan kulkuetta merkitsevä komos.

Vanhimmat komediat ovat olleet kulkueen muodossa esitettyjä riehakkaita lauluja ja tansseja, joiden lomassa on heitetty herjaa sekä katselijoille että yhteiskunnan silmäätekeville. Samat konstit purevat myös Suomen suvessa, satoi tai paistoi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 8/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Mystiikka palasi metsään

Puilla ei ole tunteita. Se on silkkaa mystiikkaa.

 

PÄÄUUTISET

Unohtaminen palvelee älyä

Muisti syntyi tekemään viisaita päätöksiä,
ei keräämään nippelitietoa.

Nykyihmisen suhteet mutkistuivat

Jo alkuvaiheen esiäiti kohtasi neandertalmiehen.

Auringonpimennys on geometriaa

Avaruuden mitoissa Kuu näyttää meistä
yhtä suurelta kuin Aurinko.

Luvassa akuton puhelin

Mallikappaletta on jo testattu koesoitoilla.

 

ARTIKKELIT

Rakkaus iskee kuin raju stressi

Kun häntätumakkeessa leimahtaa, aivoihin hyökyy
hormonimyrsky, joka suistaa mielen raiteilta.

Mistä löytyy uusi Maa?

Suurteleskooppi alkaa etsiä elämän merkkejä eksoplaneetoilta.
Sille on jo seitsemän lupaavaa kohdetta.

Papillooman perässä

Paleogeneetikko teki hämmästyttävän löydön:
nopeasti yleistyvä seksitauti tuli neandertaleilta.

Viljelmille halutaan villejä pölyttäjiä

Jos kimalaiset ja muut mesipistiäiset katoavat,
me menetämme hedelmät, marjat ja kasvikset.

Jos juokset, juokse oikein

Hyvä tekniikka säästää rasitusvammoilta.
Asiantuntija antaa ohjeet terveelliseen tyyliin.

Paha hiili kiertää hyötykäyttöön

Suomessakin kehitetään menetelmiä, joilla
hiilidioksidista saa ruokaa ja raaka-aineita.

 

TIEDE VASTAA

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

Miltä avaruudessa tuoksuu?

Voiko verta imevä punkki räjähtää?

Miksi kuulokkeiden piuhat sotkeutuvat?

Miksei alkeishiukkasta voi pilkkoa?

Kuinka kauan kanto elää?

 

KIRJAT

Menneestä jäi järeät jäljet

Kummuissa ja kivissä on meidän tarinamme. Salaisuuksineen.

 

OMAT SANAT

Kesäteatteri palaa juurilleen

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Totuuden rakastaja

Filosofi Ilkka Niiniluoto taistelee huuhaata vastaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017