Voit käyttää vilautuskorttia, kännykkää tai ihonalaista sirua. Vai kaivatko sittenkin kukkarosta kolikoita?

Teksti: Kalevi Rantanen

Voit käyttää vilautuskorttia, kännykkää tai ihonalaista sirua. Vai kaivatko sittenkin kukkarosta kolikoita?

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011Kassat katoavat Venäjän kaupoista 3–5 vuodessa, lupaa Anatoli Tsubais, nykyinen valtiollisen nanoteknologiayrityksen Rusnanon pääjohtaja, entinen poliitikko ja varapääministeri. Kaupan portti rekisteröi ostokset, ja asiakas maksaa sirukortilla, joka lukee langattomasti tavaroiden radiotaajuus- eli rfid-tarrat. Rusnano, tietotekniikkayhtiö Sitronics ja kauppaketju X5 Retail Group aikovat avata ensimmäisen tällaisen myymälän ensi vuonna. Bergenin yliopiston tietotekniikan professori Kai A. Olsen sanoo, että ensimmäinen käteisvapaa maa voi kuitenkin olla Norja. Kuulostaa kovin optimiselta, mutta selvää on, että maksamisen tekniikka uudistuu kaikkialla.

Visio jo 1960-luvultaKauppa ilman käteistä on vanha idea. Vuonna 1967 ilmestynyt kirja Tietokoneko kaikille kertoi, että ”lähitulevaisuudessa kenties toteutuu sellainen – – tietojenkäsittelyn sovellutus kuin automatisoitu tavaratalo”. Kirja kuvasi automaattikauppaa näin: ”Valintamyymälän pöydillä ja tavarakoreissa olisi tavaran ohella myös reikäkortteja, joihin olisi lävistetty myyntiyksikköä vastaava hinta, ja asiakas tavaraa poimiessaan ottaisi – – niin monta tällaista hintakorttia kuin hän olisi ottanut tavarayksiköitä. Poistuessaan tavaroineen hän jättäisi reikäkortit ja oman reikäkortin muotoisen luottokorttinsa reikäkortinlukijaan ja saisi tietokoneen tulostamana laskun.”Jos vaihdamme reikäkortin tilalle viivakoodit ja sirut, saamme älykaupan, jollaista esimerkiksi saksalainen Metro AG on kokeillut Real-kauppaketjussaan vuodesta 2003. Helposti eroon rahastaRealin älykaupassa asiakas liikkuu niin sanotun mobiilin kauppa-avustajan kanssa. Se voi olla asiakkaan oma älypuhelin, johon on ladattu tarpeellinen ohjelma, tai erillinen laite, jonka saa lainata kaupasta. Asiakas lukee laitteella tavaroiden viivakoodit. Tiedot hinnoista kertyvät näytölle, jolloin voi helposti seurata rahan menoa. Kerättyään tavarat asiakas menee maksuasemalle. Loppusumma ja muut tiedot ilmestyvät näyttöön. Tarvitsee vain painaa nappia, ja ostokset on maksettu. Tekniikka paranee koko ajan. Viivakoodien tilalle tulee rfid-tarroja, joita voi lukea pienen matkan päästä langattomasti. Maksaa voi vilauttamalla korttia tai kännykkää lukijan edessä, pin-koodia näpyttämättä. – Maksaminen tulee helpommaksi ja lakkaa olemasta erillinen toiminto, tiivistää kehityssuunnan Päivi Pelkonen, sähköisestä asioinnista ja maksuliikkeestä vastaava johtaja Finanssialan Keskusliitossa. Tarjolle halpaa virtuaalitavaraaKehityksen merkittävimmät seuraukset saattavat kuitenkin toteutua muualla kuin ruokakaupassa, ennustaa Taloustieteen professori Robert Shiller Yalen yliopistosta. Kun sähköisen maksamisen kustannukset putoavat sentin murto-osiin, verkossa voi myydä tekstiä, ääntä, kuvaa, videota, pelejä ja erilaisia virtuaalisia palveluja myös pieninä annoksina. Tulee mahdolliseksi myydä erittäin halpoja tuotteita erittäin monille. Talous taas on aina hypännyt uudelle tasolle, kun edullisia massatuotteita on saatu markkinoille. Ennen kaikkea helpottuu tiedon myynti ja ostaminen. Shillerin mukaan kolikoiden keksiminen mullisti yhteiskuntaa, koska tuli kannattavaksi myydä kirjoja ja opetusta. Osittain kevyen maksuvälineen ansiosta Lähi-itä ja Kiina nousivat kulttuurikehityksen kärkeen. Ihonalaista sirua kokeiltiin joEntä mitä tulee sirukorttien ja älykännyköiden jälkeen?Välähdys tulevaisuudesta saattoi olla tapahtumasarja, joka sattui vuonna 2004. Silloin Applied Digital Solutions -niminen yritys sai Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n hyväksynnän tunnistesirulle, joka asennetaan ihmisen ihon alle. Siru sisälsi henkilö- ja terveystietoja, mutta muutakin käyttöä ideoitiin. Eräs Barcelonan yökerho kokeili sitä kulunvalvonnassa. Vip-alueelle pääsi heilauttamalla kättään portilla. Applied Digital Solutions uskoi, että siru menisi hyvin kaupaksi. Vilautettavissa maksuvälineissä on nimittäin tietoturvaongelma. Jos kortti tai kännykkä varastetaan, rahat menevät saman tien, koska käyttö ei vaadi pin-koodia. Siksi maksettavat summat on tavallisesti rajoitettu pieniksi ja laite vaatii pin-koodin muutaman maksukerran jälkeen.Ihonalaisen sirun avulla henkilöllisyyden varastamista voisi vaikeuttaa merkittävästi. Maksaminen onnistuu vain, jos sirun ja maksuvälineen tiedot täsmäävät. Sirun uskottiin siis kelpaavan; olivathan amerikkalaiset jo tottuneet siruttamaan lemmikkieläimiäänkin. Toisin kävi. Jostain syystä kuluttajat ajattelivat, että ihminen on eri asia kuin kissa tai koira, ja kieltäytyivät sirusta. Niinpä yritys, nykynimeltään PositiveID, alkoi keskittyä verensokeria mittaaviin ja muihin lääketieteellisiin siruihin. Ehkä niistä joskus kehittyy maksuvälineitä. Kun ihmiset tottuvat ensin terveyssiruihin, myös muiden sovellusten omaksuminen voi helpottua.Kaukaisessa tulevaisuudessa näppäimistökin pystytään ehkä sulauttamaan ihoon. Näin syntyisi aito kyborgilompakko.Iskeekö käteinen takaisin?Tulevaisuutta ennustaessa pitää kuitenkin varautua siihen, että kehitys kulkee eri tavoin tai ainakin vivahteikkaammin kuin miltä nyt näyttää. Sähköraha valtaa alaa, mutta katoaako käteinen kuitenkaan? Saksalaisen älykorttiyrityksen Giesecke & Devrientin johtaja Holger Ziegler kertoi viime vuonna Rahapajan 150-vuotisjuhlassa, että käteisen määrä on lisääntynyt. Setelistö on kasvanut neljä prosenttia vuosittain. Vaikka korttimaksaminen yleistyy, rahan kokonaistarve kasvaa niin paljon, että käteistä tarvitaan samaan aikaan lisää. Ehkä sete­lien kahina ja kolikoiden kilinä miellyttää niin, että kouriintuntuvaa rahaa halutaan pitää vir­tuaalivarallisuuden rinnalla.  Aalto-yliopiston opiskelijat ovat vastanneet tarpeeseen. He ovat ideoineet älykolikon, jossa on itsepuhdistuva pinta, led-valaistus sekä energian keruu- ja talteenottojärjestelmä.

Uusia tapoja maksaa ilman käteistä

Tavaroita kerätessään ostaja lukee hinnat mobiililaitteella viivakoodeista tai rfid-tarroista, kaupasta lähtiessään hän maksaa nappia painamalla automaattisella maksuasemalla. Jo käytössä.

Ihon alle on istutettu kyborgilompakko: siru, joka varmistaa henkilöllisyyden ja toimii maksuvälineena. Ehkä tulossa.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.