Kohta näyttö osaa koskettaa käyttäjää. Se ymmärtää lohduttaa huonotuulista isäntää. Sitä voi ohjata käden heilautuksella. Eikä se maksa paljon.

Teksti: Kalevi Rantanen

Kohta näyttö osaa koskettaa käyttäjää. Se ymmärtää lohduttaa huonotuulista isäntää. Sitä voi ohjata käden heilautuksella. Eikä se maksa paljon.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010Yhdysvaltalainen fyysikko Michio Kaku ennusti viime vuosisadan lopussa, että vuonna 2020 näytöt ovat yhtä halpoja kuin paperi. Ennuste on todennäköisesti ylioptimistinen, mutta selvästi näyttöjen kehitysvauhti on kiihtynyt. Tällä vuosikymmenellä litteät nestekide- ja plasmanäytöt mursivat lopullisesti katodisädeputken satavuotisen diktatuurin. Vallankumous on nostanut toiveet korkealle. Tulevina vuosina kaikkein yllättävimmin kehittyy katsojan ja näytön suhde. Tosin lähitulevaisuudestakin, kymmenestä seuraavasta vuodesta, voimme ennustaa vain osan, mutta se mitä tiedämme, on jo paljon.Nyt kutkuttavat kosketusnäytöt – mitä seuraavaksi? No vaikkapa näyttö, joka koskettaa käyttäjää.

Kivat värinät sormiin

– Kuvittele kannettava, joka ilmoittaa hiljaisella värähtelyllä löytyneestä linkistä tai painikkeesta, kuvaa toimitusjohtaja, tohtori Ville Mäkinen helsinkiläisestä Sensegistä yhtiönsä tuotetta, kauppanimeltä E-Sense. E-Sense muodostaa näytön ja ihon välille vähäisen sähköisen vetovoiman, Coulombin voiman. Käyttäjä tuntee värinää sormen alla, vaikka näyttö on mekaanisesti liikkumaton. Kömpelöistä täryttimistä päästään eroon, mikä tuo uusia mahdollisuuksia. On mahdollista tehdä väriseviä seiniä, kännyköitä ja ohjaussauvoja. Maailma tulee kirjaimellisesti tuntumaan toiselta. Käyttäjä voi koskettaa dinosauruksen kuvaa näytöllä ja tuntea otuksen ikään kuin se olisi elävä. Kaupalliset tuotteet ovat vielä salaisuuksia. Toistaiseksi vasta Toshiba on esitellyt yhden konseptin, iPod-musiikkisoittimeen yhdistetyn E-Sense-näytön.Verkkolehti Techgeer arveli jutussaan Toshiban demosta, että kiinnostusta syntyy peli- ja pornoteollisuudessa. Lehti viittasi tuntokuviin, jotka Aldous Huxley ennakoi Uljaassa uudessa maailmassa 1930-luvulla. Vaikka aivan täysimittaisia tuntokuvia ei heti tulisikaan, ehkä alamme lähettää tuntoviestejä tekstiviestien rinnalla.

Näyttö tunnistaa mielialasi

Värinä voi säväyttää, mutta on mukava saada näytöltä muutakin palautetta.Oululainen Visidon ja kajaanilainen Symbicon ovat kehittäneet mainostauluja, jotka tunnistavat katsojan sukupuolen ja karkeasti myös iän. Näyttö tietää, onko katselija lapsi, keski-ikäinen vai vanhus. Se osaa myös arvioida, onko hän hyvällä vai pahalla tuulella. Näin mainosviestiä päästään säätämään käyttäjän ja hänen mielialansa mukaan. Ratkaisut ovat tuloksia konenäkötutkimuksesta Oulun yliopistossa ja digitaalisten mainostaulujen kehityksestä. Taulut tehdään lcd-tekniikalla, jota Symbicon on kehittänyt yhdessä eteläkorealaisen elektroniikkajätin Samsungin kanssa.Helposti keksii käyttömahdollisuuksia kotioloihinkin. Televisio tunnistaa perheenjäsenet. Kännykän tai tietokoneen näyttö aistii omistajansa tunnetilan.

Eleohjaus vetää asiakkaita

Aktiivista näyttöä voi ohjata muutenkin kuin näppäilemällä ja koskettamalla. Yksi tapa on eleohjaus. Joskus haluamme nimenomaan kosketusvapaan näytön. Esimerkiksi televisiota voisi olla mukava ohjata pelkillä eleillä, ilman kaukosäädintä.Yhdysvaltalainen Gesture Tek uskookin, että television kaukosäätimen voi kohta heittää roskakoriin. Yhtiö on kehittänyt ja valmistanut kameran avulla toimivia elein ohjattavia näyttöjä jo kaksikymmentä vuotta. Tähän mennessä sovelluksia on ollut eniten mainonnassa. Yhtiön mukaan elein ohjattava näyttö on kaupassa tehokas asiakasrysä. Se vetää ostajia myymälään ja pitää heitä siellä kuluttamassa rahaa.

Riittävää halpuutta ledeillä

Laboratorioissa on toteutettu näyttöideoita varmaan sadaksi vuodeksi. On tehty silmälasinäyttöjä ja silmäproteesejakin, tulevien kyborginäyttöjen edeltäjiä. On ajatusohjauksella toimivia näyttöjä. Vaikeutena on usein muuntaa ideat tarpeeksi halvoiksi ratkaisuiksi suurtuotantoon.Monet uskovat, että halvat näytöt tehdään ledeistä. Ledi on puolijohdediodi, joka säteilee valoa virran kulkiessa läpi. Orgaaninen ledi eli oled valmistetaan orgaanisesta aineesta eli polymeeristä eli arkikielellä muovista.Shuji Nakamura sai vuonna 2006 Millennium-palkinnon epäorgaanisista ledeistä (ks. Palkitut ledit syntyivät sisulla ja tuurilla, Tiede 6/2006 tai tiede.fi/arkisto). Yksi tämän vuoden palkinnon finalisteista oli orgaanisten ledien kehittäjä Richard Friend.Sekä epäorgaanisilla että orgaanisilla ledeillä on omat plussansa ja miinuksensa. Epäorgaaniset ledit ovat kestäviä ja tuottavat terävärajaista valoa mutta ovat kalliita ja jäykkiä. Orgaaniset ledit ovat halpoja ja tarvit­taessa taivutettavissa mutta kestävät huonosti ja tuottavat epäterävää valoa.

Vauhtia nanosta ja kvanteista

Oulun yliopiston optoelektroniikan laboratorio ja Arizonan yliopiston joustavien näyttöjen tutkimuskeskus ovat selvittäneet, miten epäorgaanisen ja orgaanisen maailman edut voi yhdistää. Tekniikan tohtori Hanna Haverinen on osoittanut väitöskirjatutkimuksessaan, että on mahdollista valmistaa kvanttipiste-hybridi-ledinäyttöjä.  Hybridi merkitsee epäorgaanisen ja orgaanisen ledin yhdistelmää. Epäorgaaninen osa tarkoittaa kvanttipisteitä eli nanokiteitä eli puolijohteita nanokoossa. Kun kiteissä käytetään miljardien sijasta muutama sata tai tuhat atomia, puolijohteet hullaantuvat niin, että kvanttipisteet säteilevät valoa kirkkaasti noin 20 nanometrin kaistalla. Orgaanisen lähteen kaistanleveys on noin sata nanometriä. Kvanttipistenäyttö piirtää terävästi.Hybridissä valoa säteilevät kvanttipisteet, mutta kokonaan orgaanisessa ledissä eli oledissa myös valonlähteet ovat orgaanisia. Haverinen on käyttänyt nanokiteitä, joiden sydämessä on kadmiumselenidiä ja kuoressa sinkkisulfidia. Hiukkaset suihkutetaan tai puhalletaan orgaanisten kalvojen väliin. Kvanttipiste-hybiridi-ledit ovat yksi mahdollisuus luoda Michio Kakun ennakoima paperinohut ja paperin hintainen näyttö.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede –lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25749
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.