Odottelu ja pelko laitteiden rikkoutumisesta maksimoivat pelkokertoimen.

Juuri nyt -sarja




Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Maailman korkeimman ja nopeimman vuoristoradan rinnalla Linnanmäen tai Särkänniemen radat tuntuvat lasten laitteilta - ainakin paperilla.

New Jerseyssä Yhdysvalloissa vuonna 2005 avattu teräksinen Kingda Ka on 139 metriä korkea ja se saavuttaa huippunopeuden 206 kilometriä tunnissa. Linnanmäen nostalginen, vuonna 1951 avattu puuvuoristorata nousee vain 23 metriin ja kiihtyy noin 60 kilometriin tunnissa. Paljon kovempaa ei muuallakaan pohjoismaissa pääse.
Skandinaaviseen tyyliin kaupungin keskelle rakennettuun huvipuistoon olisi vaikea edes saada mahtumaan amerikkalaistyylisiä laitteita, joiden vetovoima perustuu yhä suurempiin nopeuksiin ja g-voimiin.

Esimerkiksi Helsingin Linnanmäellä kaikki vempaimet pitää ängetä 7,5 hehtaariin, eikä kauhean korkeallekaan voi kurkottaa; muuten kaupungin julkisivuvirkamiehet hermostuvat. Ja pohjoismaiseen huvipuistokonseptiin kuuluu myös ravintoloita aikuiseen makuun.

Linnanmäki pyrkiikin vetoamaan yhtä paljon nostalgiaan kuin adrenaliiniin. Esimerkiksi vuoristoradalla mikään ei ole muuttunut.

Jopa puunkyllästysaineet ovat täsmälleen samoja kuin vuonna 1951, Linnanmäen toimitusjohtaja Risto Räikkönen selittää. Totta. Kun tarkemmin nuuhkii, radan puupölkyt tosiaan tuoksuvat aivan samalta kuin lapsena.

Paukkumaissia ei voi vaihtaa perunalastuihin tai perinteistä karusellimusiikkia modernimpaan ilman, että tuoksu- ja äänimaailma vääristyvät.

Räikkösen työhuoneen vieressä pyörii vauhdikas laite Sateenkaari. Räikkönen ei pidä sen äänestä.

- Se mouruaa. Sellainen ääni ei sovi huvipuistoon, Räikkönen sanoo. Laitteen pitää joko olla hiljainen tai päästää vuoristoradan tai karusellin tapaan huvipuistoon sopivia ääniä.


Painottomuus on pahinta

Huvipuistojen hevijuuserit - lähinnä teinipojat - eivät kaipaa nostalgiaa. He haluavat laitteisiin, joihin nuoremmat tai vanhemmat eivät uskalla.

Laitteiden suunnittelijat onneksi tietävät psykologisia temppuja, joilla kokemuksesta tehdään kauhea, vaikka g-voimat eivät päätä huimaisikaan.

Yksi g tarkoittaa sitä voimaa, jolla maapallo vetää kappaleita puolueensa, tai sen aiheuttamaa kiihtyvyyttä, autotermein nollasta sataan vajaassa kolmessa sekunnissa.

Kingda Ka puristaa matkustajan penkkiin pahimmillaan 4-5 g:n voimalla. Lähes vastaavaan pääsee Linnanmäen Raketissa mutta vain silmänräpäykseksi.

Huvipuistojen ei kuitenkaan kannata kilpailla maksimaalisilla g-voimilla. Syyt ovat sekä fysiologiassa että psykologiassa.

Jos laite puristaisi käyttäjän penkkiin kuin hävittäjälentäjän, osa asiakkaista saattaisi pyörtyä ja ehkä joku saisi sydänkohtauksen. Yksikään huvipuisto ei halua ottaa tällaisia riskejä, Räikkönen selittää.

Suurille g-voimille ei ole oikein tarvettakaan, koska mieli ei koe painetta penkkiä vastaan niinkään pelottavana kuin vain epämiellyttävänä.

Sen sijaan vapaassa pudotuksessa kauhu ja vauhdin hurma sekoittuvat. Ja painottomuus on pelottavuudestaan huolimatta fysiologisesti turvallista.

Vuoristoratafriikit vertailevat eri laitteiden "airtimea" eli kuinka monta sekuntia niissä voi kokea painottomuutta. Perinteisellä vuoristoradalla takapuoli nousee ilmaan radan paraabelin muotoisella kohdalla. Linnanmäellä tällainen "kamelinselkä" on radan loppupäässä.


Suunnittelija yllättää

Odottelu lisää jännitystä. Esimerkiksi Linnanmäen Raketti on suunniteltu tämä psykologia mielessä. Kun valvoja painaa nappia, matkustajat eivät heti ampaise ylös, vaan laite tekee ensin satunnaisia hämäyslähtöjä.

- Koskaan ei tiedä, milloin se oikein lähtee, Räikkönen kuvaa.

- Kun se sitten lähtee, tuntuu, että se on rikki. Että tästä mennään suoraan avaruuteen.

Pelko laitteen rikkoutumisesta lisää myös perinteisten puuvuoristoratojen kauhukerrointa. Oikeasti puu on luontaisen joustavuutensa ansiosta kestävä materiaali. Siltä se ei tunnu, kun koko rata kolisee, tärisee, tuoksuu ja huojuu aivan toisin kuin modernit teräsradat.

Las Vegasin Stratosphere-tornissa tämä asiak¬kaan odotuksilla ja peloilla pelaaminen on viety äärimmäisyyteen.
X-Scream-laitteen kelkka syöksyy kohti maata tornin huipun reunan yli ja pysähtyy juuri, kun matkustajat ovat jo varmoja siitä, että nyt se on menoa. Mutta sitten - yllätys! - laite liukuu vielä metrin alaspäin. Ovatko jarrut oikeasti rikki!


Toimitusjohtaja jarrumiehenä

Räikkönen paikkaa välillä vuoroja vuoristoradan jarrumiehenä. Siitä saa vaihtelua toimistotyöhön ja tuntumaa duunarien arkeen.

Välillä pikkukundit pyytävät, että älä sitten liikaa jarruta. Silloin Räikkönen vastaa, että tänään ovatkin jarrut rikki, niin että pitäkää kiinni.

Odotukset hurjasta menosta vain lisäävät pikkukundien jännitystä. - Joillekin keski-ikäisille rouville joutuu tosin selittämään, että sehän oli vain tsoukki, Räikkönen nauraa.

Hallinnan tunteen menetys on yksi psykologisista tempuista, joilla kyyti saadaan tuntumaan pelottavammalta. Jarrumiehenä pelottaa vähemmän kuin kyydissä, tietää Räikkönen kokemuksesta.

Linnanmäellä vuoristoradan pelottavuutta lisää sekin, että turvakaari sallii matkustajille pientä sivuttaisliikettä ja kamelinselän huipulla takapuolikin saattaa irrota penkistä. Hurjemmissa laitteissa osa kauhusta laimenee liian näkyvään ja tuntuvaan turvallisuuteen.

Turvaominaisuuksien pitää olla "absoluuttisen turvallisia, mutta ne eivät saa näyttää siltä", Räikkönen linjaa. Mitä vähemmän peltiä ympärillä, sitä parempi. Erityisen pelottavaa on, jos lattiaa jalkojen alla on niin vähän, että se jää kokonaan kenkien taa piiloon.


Laitteista lisää: www.linnanmaki.fi
Pää pyörälle! Tiedettä huvipuistossa, liite, Tiede 4/2005, tai tiede.fi/lehti/huvipuisto


Lintsille luvassa negatiivisia g-voimia


Vuoristoradasta Linnanmäki tuskin voi luopua koskaan, mutta amerikkalaistyyppistäkin vauhdin hurmaa on luvassa. Lintsillä on tarkoitus ottaa parin vuoden päästä käyttöön Skyloop-niminen laite joka yltää 105 kilometrin tuntinopeuteen.
Hurjinta Skyloopissa on sen pystysuora pudotus. Siinä koetaan jopa negatiivisia g-voimia, kun moottorit pakottavat matkustajia alas vapaata pudotustakin kovempaa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25731
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.