Joukoissa leviävät häiriötilat juontuvat ajalta, jolloin suggestioherkkyys pelasti hengen. Kuva: Wikimedia Commons
Joukoissa leviävät häiriötilat juontuvat ajalta, jolloin suggestioherkkyys pelasti hengen. Kuva: Wikimedia Commons

Ihmisaivot ovat herkkä laitos. Otollisissa oloissa kenen tahansa päässä voi syntyä harhaluulo tai pakko-oire. Ne tarttuvat helposti ihmisestä toiseen, ja outo käytös leviää.

Pari vuotta sitten LeRoyn pikkukaupungissa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa tapahtui kummia. Erään kaupungin lukion cheerleader meni päiväunille ja heräsi hetkeä myöhemmin kammottavaan painajaiseen. Hänen kasvolihaksensa nykivät ja käsivartensa nytkähtelivät. Hänen päänsä nyökytteli pakonomaisesti, ja hänen kurkustaan kohosi rääkäisyjä ja korahduksia, joita hän ei kyennyt estämään.

Se oli vasta alkua. Kului muutama kuukausi, ja pakkoliikkeet alkoivat vaivata cheerleaderin tovereita ja muita koululaisia. Ensin sairastui jokunen. Sitten puhuttiin kymmenestä.  Lopulta sairastuneita oli lähes kolmekymmentä. Noin vuoden kuluttua he kaikki olivat taas terveitä tai hyvää  vauhtia tervehtymässä. Oudot oireet katosivat yhtä salaperäisesti kuin ilmaantuivat.

Koululaisia tutkineiden lääkäreiden mukaan nuoria vaivasi konversiohäiriö. Se on psykologinen tila, joka tavallisimmin muuttaa nimenomaan lihasten tai aistien toimintaa. Häiriöstä kärsivällä voi olla pakkoliikkeitä, kouristuksia, tasapainohäiriöitä, puhevaikeuksia ja halvaustuntemuksia. Hän voi ”sokeutua”, ”kuuroutua”, kokea aistiharhoja ja kadottaa kyvyn tuntea kipua.

Konversiohäiriö diagnosoidaan silloin, kun potilaasta ei löydy neurologista vikaa, joka oireet voisi aiheuttaa, tai kun oireet eivät selity millään ulkoisella tekijällä, esimerkiksi virustartunnalla tai kemikaalialtistuksella. Diagnoosiin kuuluu yleensä myös se, että oireet helpottavat itsestään.

Vaikka konversiohäiriöllä ei ole elimellistä tai ulkoista syytä, tila on todellinen. Se on yksi harvoja neurologisia häiriöitä, jotka johtuvat kokonaan psykologisista syistä. Ihmisen kokema stressi, trauma, pelko tai ahdistus muuttaa aivojen toimintaa niin, että hän saa ruumiillisia oireita.

Konversiohäiriö on mielenkiintoinen osoitus siitä, miten dramaattisella tavalla mieli voi hallita ruumista. Aivan yhtä dramaattinen on sen toinen puoli: oireet voivat erittäin helposti levitä ihmisestä toiseen. Kun näin käy, puhutaan joukkohysteriasta.

Olemme laumaeläimiä

Joukkohysterioita pääsee syntymään ennen kaikkea siksi, että me ihmiset olemme pohjimmiltamme laumaeläimiä – kuten vaikkapa lampaat tai marakatit.

Sujuva laumaelämä edellyttää, että lauman jäsenet osaavat lukea toistensa tunnetiloja ja myös reagoivat niihin  nopeasti. Kun yksilö havaitsee vaaran, pelästyminen laukaisee siinä lihasreaktion. Se saattaa hypähtää takajaloilleen tai vääntää naamansa irvistykseen. Kun muut näkevät lajitoverinsa liikkeen tai ilmeen, niiden lihakset automaattisesti toistavat reaktion. Reaktio aiheuttaa niissä saman pelkotilan, ja näin pelko leviää salamannopeasti koko laumaan, vaikka vain yksi sen jäsen havaitsi uhkan. Tämä on tehokas tapa saada kaikki lauman jäsenet pakenemaan samanaikaisesti.

Laumaeläinten taipumusta reagoida nopeasti toistensa tunnetiloihin kutsutaan suggestioherkkyydeksi. Meille ihmisille se kehittyi aikana, jolloin esimuotomme elivät laumoissa ja hengissä selviytyminen oli kiinni siitä, miten nopeasti tunnetilat siirtyivät yksilöstä toiseen.

Kielen synty ja muu kulttuurievoluutio eivät nitistäneet sisäistä laumaeläintämme. Päinvastoin ne nostivat sen uudelle tasolle. Siksi emme nykyään reagoi ainoastaan toistemme tuntemuksiin, vaan jo sanallinen vihje vaarasta voi laukaista fysiologisen reaktion. Kun joku esimerkiksi sanoo, että huoneessa on kirppuja, muutaman minuutin kuluttua useampi läsnäolija raapii itseään.

Iskee kuin salama

Joukkohysteria voi syntyä hyvin nopeas­ti. Silloin on kyseessä niin sanottu mass anxiety hysteria, jonka voisi suomentaa ahdistushysterian sijaan salamahysteriaksi. Se nimittäin iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja päättyy yhtä yllättäen kuin alkaa.

Tunnetuimpia salamahysterioita on niin sanottu Hollinwellin tapaus Englannista vuodelta 1980.

Yli kolmesataa lasta oli kokoontunut Kirkby in Ashbyn kylään marssimusiikkitapahtumaan. Kesken kaiken yksi lapsi pyörtyi. Sitten toinen ja kolmas. Yhtäkkiä lapsia kaatuili kaikkialla. Jotkut oksentelivat, jotkut valittivat kipeitä silmiä. Sadat joutuivat sairaalaan. Sitten oireet äkkiä katosivat, ja iltaan mennessä kaikki lapset olivat kunnossa.

Pyörtyilyyn ei koskaan löytynyt selitystä. Viranomaiset katsoivat, että tapahtuma sai alkunsa yhden esiintymisstressistä kärsineen lapsen pyörtymisestä ja tämä johti muiden samoin tunteneiden lasten pyörtymiseen.

Monissa tapauksissa salamahysteria on alkanut peloista, jotka on yhdistetty outoon aistimukseen, kuten hajuun. Aasiassa kaasumyrkytyksen pelko oli pinnalla sen jälkeen, kun Intian Bhopalissa 1984 räjähti tuholaismyrkkytehdas ja ilmaan levinneet myrkylliset kaasut tappoivat tuhansia ihmisiä.

Seuraavana vuonna eräässä koulussa Singaporessa huhuttiin, että läheiseltä rakennustyömaalta olisi päässyt kaasua koulun tiloihin. Kun eräs oppilas oli haistavinaan kaasua, aistimus levisi hetkessä muihin koululaisiin. Lapset valittivat päänsärkyä, pahoinvointia ja hengitysvaikeuksia. Yli 60 vietiin sairaalaan.

Tapahtumista tehtiin perusteellinen tutkimus, mutta kaasuvuodosta ei löytynyt todisteita. Sen sijaan viranomaiset havaitsivat, että myrkytysoireita olivat saaneet vain lapset, jotka olivat kuulleet huhuja kaasuvuodosta. Samanlainen ilmiö koettiin Hongkongissa, missä oireita sai 355 lasta.

Jännitystila purkautuu

Toinen joukkohysterian muoto on mass motor hysteria, jota voisi kutsua motorisen hysterian sijaan jännitehysteriaksi. Se edellyttää usein jännitystilaa, joka on kasvanut pakahduttavaksi ankarissa oloissa ja pitkän ajan kuluessa. Oireet ovat yleensä dramaattisemmat kuin salamahysteriassa.

Hyvä esimerkki löytyy Euroopan nunnaluostareista noin puolen vuosituhannen takaa. Vuonna 1491 Hollannissa erään luostarin nunnat näyttivät joutuneen pahojen henkien­ valtaan. He juoksivat nelinkontin kuin koirat, naukuivat kuin kissat, kiipeilivät puihin ja visersivät kuin linnut. Saksassa puolestaan eräs nunna puraisi toista, ja pian kaikki luostarin nunnat olivat puremisepidemian vallassa.

Suurimmat riivausdraamat nähtiin Ranskassa satakunta vuotta myöhemmin. Tunnetuin tapauksista sattui 1630-luvun alussa Loudunin nunnaluostarissa, jossa ursuliinisisaret kaatuilivat lattialle, kouristelivat ja kuolasivat. He latelivat rivouksia, ehdottivat papeille seksiä ja tunnustivat osallistuneensa paholaisen pitoihin ja paritelleensa pirun ja eläinten kanssa.

Nunnien rippi-isä syytti riivauksesta paikallista pappia, joka oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa. Inkvisition edustajat totesivat papin syylliseksi ja polttivat hänet elävältä.

Jälkeenpäin on helppo nähdä, mistä tällainen seksuaalisväritteinen joukkohysteria sai kasvualustansa. Ennen epidemioita luostarit olivat siirtyneet poikkeuksellisen ankariin sääntöihin. Syödä sai vain kerran päivässä, keskustelu oli kielletty, ja valtaosa ajasta piti viettää yksinäisyydessä Jumalaa ajatellen ja rukoillen. Samaan aikaan ympärillä olivat käynnissä noitavainot. Papisto varoitti nunnia Paholaisesta, joka alati punoi juonia loukatakseen heidän siveyttään. Paineet kävivät liian suuriksi etenkin murrosikäisille ja nuorille nunnille, joita oli riivatuissa silmiinpistävän paljon.

Monet näiden riivausepidemioiden piirteet toistuvat nykyajan jännitehyste­rioissa. Nekin laukeavat epämiellyttävissä oloissa, joita ei pääse pakoon, ja nekin koskettavat useimmiten tyttöjä.

Viime vuosina huomiota ovat herättäneet muun muassa Malesian ja Singaporen tapahtumat. Kummassakin maassa tehtaissa työskentelevät murrosikäiset tytöt ovat saaneet hulluuskohtauksia ja kouristelleet tai hyökänneet toisten työntekijöiden kimppuun. Silminnäkijöiden mukaan tytöt eivät ole tietoisia itsestään vaan vaipuneina transsinkaltaiseen tilaan.

Tyttöjä yhdistää se, että he ovat taikauskoisia ja työpaikallaan alistetussa asemassa.

Poikkeusolot järkyttävät

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen merkittävä osa länsimaissa koetuista laajoista joukkohysterioista liittyi myrkyllisiin kaasuihin. Taustalla oli luonnollisesti myrkkykaasujen käyttö sodassa ja pelko siitä, että kaasuiskuja tehtäisiin myös rauhan oloissa.

Esimerkiksi Virginiassa Yhdysvalloissa raportoitiin lukuisia myrkytysepidemioita, joiden uhrit kärsivät huimauksesta, pahoinvoinnista, hengenahdistuksesta ja päänsärystä. Tyypillisesti epidemiat pahenivat sitä mukaa, mitä laajemmalle huhut myrkytyksistä levisivät. Viranomaiset selvittivät kymmeniä tapauksia, mutta eivät löytäneet todisteita kaasuvuodoista tai tahallisista myrkytysyrityksistä. Raporttien mukaan ainoat hajuhaitatkin olivat pierut ja ilma, jota saattoi pullahtaa sisään savupiipusta.

Viime vuosina myrkytyshysteriat ovat siirtyneet sinne, missä myrkkykaasuja pelätään eniten: Israeliin, Irakiin ja Jordaniaan.

N ykyään joukkohysterioissa näkyvät luonnollisesti myös terrorismiin liittyvät pelot. Esimerkiksi lokakuussa 2001, vain kuukausi sen jälkeen, kun terroristit tuhosivat kaksoistornit New Yorkissa, Yhdysvaltain eri osavaltioissa puhkesi pernaruttoepidemia. Poliisille tehtiin kahdessa viikossa 2 300 väärää hälytystä taudista, joka aiheutti pernarutolle tyypillisiä oireita, hengenahdistusta ja pahoinvointia. Marylandissa vietiin yli kolmekymmentä pahoinvoivaa ihmistä sairaalaan metroasemalta sen jälkeen, kun joku oli nähnyt jonkun suihkuttavan metrotunnelissa jotakin tuntematonta ainetta. Aine paljastui tavalliseksi ikkunanpesunesteeksi.

Silti on tärkeää muistaa, että aina oireet eivät ole joukkohysteriaa. Toisinaan taustalta löytyy todellinen kemikaalialtistus tai myrkytys.

LeRoyssa cheerleaderien sairastumiseen etsittiin syytä homeesta, ilmansaasteista ja ympäristömyrkyistä, joita oli päässyt maahan 1970-luvulla kemikaalijunan suistuttua raiteilta koulun läheisyydessä. Hollinwellissa ajateltiin, että lasten oireet liittyivät ruiskutuksiin, joita oli tehty pelloilla juhlakentän naapurissa vain pari päivää ennen musiikkitapahtumaa.

Myös menneisyyden joukkohysterioille on nykyaikana etsitty ”luonnollisia” syitä. Yksi usein tarjottu selitys on torajyvä, viljoissa esiintyvä myrkyllinen ruostesieni, jonka tiedetään suurina määrinä aiheuttavan hallusinaatioita. Epäilyt ovat jääneet epäilyiksi. Pitäviä todisteita on vaikea saada.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2013

9 merkillistä epidemiaa

Joukkohysteria tuo helposti mieleen hämärän menneisyyden, kulttuurit, joissa uskottiin pahoihin henkiin, mustaan ma­giaan ja noituuteen. Ilmiö on kuitenkin keskuudessamme. Se on vain saanut uusia muotoja. Enää pitkään aikaan hysterioita eivät ole aiheuttaneet paholaiset vaan monenlaiset maalliset syyt.

1  Eurooppa tanssi tauotta

Euroopan historian merkillisimpiin kuuluva joukkohysteria koettiin vuonna 1374 Saksassa Reinin varren kaupungeissa, Koillis-Ranskassa ja Hollannissa.

Ihmisille tuli yhtäkkiä pakonomainen tarve tanssia. Aikalaistodistusten mukaan tanssimanian valtaamat eivät olleet tietoisia itsestään vaan tanssivat transsin kaltaisessa tilassa. Tanssi saattoi kestää päiviä, ja ihmiset jatkoivat sitä syömättä ja juomatta ja  jalat verta vuotaen.

Tanssipaikkoina toimivat usein kirkkomaat ja muut pyhät paikat. Monet tanssijat näkivät uskonnollisia näkyjä ja uskoivat, että Paholainen oli pakottanut heidät tanssimaan. He rukoilivat, että Jumala saisi kirouksen loppumaan.

Tanssimaniaa on koetettu selittää ergotamiinilla, torajyvätaudin pilaaman viljan sisältämällä hallusinatorisella aineella, mutta epidemiankaltaisuus viittaa joukkohysteriaan, jonka ääriolot laukaisivat.

Tanssimaniaa edelsivät pahimmat tulvat miesmuistiin. Rein huuhtoi mennessään kokonaisia kyliä ja tulvi voimalla kaupunkeihin. Aikalaiskertomukset todistavat kaduilla mädänneistä hevosenraadoista ja kulkutaudeista. Ihmisten hätä ja stressi purkautuivat pakonomaisena tanssina. Huomion arvoista on, että tanssimaniaa tavattiin vain alueilla, joilla uskottiin, että Jumala tai Paholainen voi lähettää tanssikirouksen ihmisten päälle.

2  Kana muni tuomiopäivän

Vuonna 1806 näytti siltä, että maailmanloppu oli tulossa. Englannin Leedsissä oli nimittäin muuan kana, jonka munissa luki ”Kristus on tulossa”. Ihmiset saapuivat kymmenittäin todistamaan, kuinka höyhenpeitteinen lopun ajan ennustaja todella muni munia, joissa oli kirjoitus.

Lopun ajan paniikki valtasi ihmiset, ja monet kääntyivät uskoon välttyäkseen kadotukselta. Paniikki hälveni, kun paljastui, että kanan omistaja oli kirjoittanut tekstin jo munittuihin muniin ja brutaalisti työntänyt niitä takaisin kanansa sisään.

3  Kansa teurasti karjansa

Eteläafrikkalainen xhosa-kansa joutui 1850-luvulla niin voimakkaan harhakuvitelman valtaan, että lähes tuhosi itsensä.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun heimon karjaan levisi entuudestaan tuntematon sairaus. Sitten keväällä 1856 nuori Nongqawuse-tyttönen näki näyn. Esi-isät ilmestyivät kertomaan, että heimon on tuhottava kaikki viljansa ja tapettava kaikki karjansa. Kiitokseksi henget ajavat brittiläiset siirtomaaisännät mereen, ja xhosat saavat viljansa entistä runsaampana ja karjansa entistä terveempänä takaisin.

Xhosat tappoivat lähes 400 000 päätä karjaa ja polttivat kaiken viljansa. Helmikuun 17. päivänä 1857 kansa kokoontui katsomaan auringonnousua nähdäkseen, oliko aurinko verenpunainen, kuten Nong­qawuse oli ennustanut. Se merkitsisi, että profetia oli käymässä toteen. Valitettavasti kävi toisin. Lähes koko kansa kuoli seuraavien vuosien aikana nälkään. Vain viidennes väestä selvisi hengissä.

4  Hullu kaasutti koteja

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa pelättiin laajalti natsien kaasuiskuja siviilejä vastaan. Siksi kaikenlaiset uudet hajut saivat ihmiset säikkymään. Tämä pelko näyttää olleen taustalla joukkohysteriassa, joka puhkesi Mattoonin pikkukaupungissa.

Mattoonin hullu kaasuttaja iski ensimmäisen kerran syyskuun 2. päivänä 1944 Kearneyn perheen taloon. Rouva Aline Kearney oli kotona kahden tyttärensä kanssa, kun hän tunsi outoa hajua. Se sai hänet voimaan pahoin, ja hän koetti nousta ylös muttei kyennyt liikkumaan.

Paikallinen sanomalehti uutisoi tapauksesta, ja  kaasuttajan uhreja ilmaantui lisää. Eräs rouva löysi talonsa eteisestä märän liinan, ja kun hän koski siihen, hänen lihaksensa halvaantuivat, huulensa turposivat ja suusta alkoi tulla verta.

Kahdessa viikossa lähes viisikymmentä kaupunkilaista oli joutunut hullun kaasuttajan uhriksi. Ihmiset uskoivat, että kyseessä olivat tahalliset iskut, sillä osa uhreista oli ollut havaitsevinaan kaasuttajan. Silminnäkijäkuvaukset miehen ulkonäöstä tosin vaihtelivat suuresti.

Viranomaistutkinnassa päädyttiin siihen, että kaasuiskua pelkäävät ihmiset olivat säikähtäneet läheisiltä tehtailta ilmaan päässeitä hajuja ja kuvitelleet jonkun hyökkäävän heitä vastaan. Epidemia lakkasi kahdessa viikossa.

5  Ötökkä iski tehtaaseen

Kenties tehokkain tapa lietsoa joukkohysteriaa on sulkea ihmiset samaan huoneeseen ja vihjata, että huoneessa taitaa olla myös verta imevä vaarallinen hyönteinen. Näin ilmeisesti alkoi niin sanottu kesäkuun ötökkäepidemia, joka koettiin tekstiilitehtaassa Yhdysvalloissa vuonna 1962.

Joku työntekijöistä oli sairastunut, ja jostakin syystä tehtaalla alkoi liikkua huhu vaarallisesta hyönteisestä. Muutamassa päivässä yli kuusikymmentä työntekijää sai pureman ja poti huimausta, rajua pahoinvointia sekä käsien ja jalkojen puutumista.

Viranomaiset selvittivät tapausta ja diagnosoivat sen joukkohysteriaksi. Vaikka tehtaalla saattoi jokin ötökkä ollakin, minkään hyönteisen pureman ei tiedetä aiheuttavan kyseisiä oireita. Sen sijaan joukkohysteriassa ne ovat tyypillisiä.

6  Isoäiti käynnisti paniikin

Vaikeimmin ymmärrettäviä joukkohysterioita ovat  harhakuvitelmat, joiden valtaan joutuvat järkevät ihmiset. Niistä käy esimerkiksi moraalinen paniikki, joka syntyi 1980-luvulla päiväkotien ympärille Englannissa, Yhdysvalloissa, Uudessa-Seelannissa ja eräissä Etelä-Amerikan maissa.

Paniikki alkoi usein yhdestä ainoasta ihmisestä, jolla oli mielenterveysongelmia. McMartinin esikoulun tapauksessa Kaliforniassa skitsofre­niaa sairastanut, alkoholisoitunut isoäiti Judy Johnson alkoi syyttää erästä esikoulun opettajaa saatananpalvonnasta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Poliisi lähetti kaikkien lasten vanhemmille kirjeen, jossa tiedusteltiin, olivatko lapset puhuneet opettajan seksuaalissävytteisestä käytöksestä. Kirje huolestutti monia vanhempia siinä määrin, että poliisi kuulusteli kaikkia lapsia. Ajan kuulustelutekniikat olivat hyvin johdattelevia, ja suggestiolle herkät lapset vastasivat, mitä haastattelijat halusivat kuulla.

Kuulustelujen perusteella poliisi päätteli, että 360:tä lasta oli käytetty hyväksi. Useita opettajia pidätettiin, ja lopulta kaksi heistä joutui tutkintovankeuteen. Toinen vapautettiin syytteistä kolmen vuoden, toinen viiden vuoden jälkeen. Vanhemmat, jotka tempautuivat paniikkiin, eivät jälkikäteen kyenneet selittämään, miten he saattoivat mennä mukaan moiseen hullutukseen.

7  Varas anasti siittimet

Siittimen kutistuminen tai katoaminen on monissa kulttuureissa niin suuri pelko, että sillä on oma nimensä: koro. On helppo ymmärtää, että kun siittimet alkavat yhtäkkiä hävitä, joukkohysterian ainekset ovat koossa.

Tällainen koro koettiin Nigeriassa vuonna 1996. Epidemia eteni hyvin kaavamaisesti. Ensin uhri tunsi, kuinka väkijoukossa joku kosketti hänen sukupuolielimiään. Sen jälkeen kiveksissä alkoi tuntua oudolta, ja uhri tarttui elimiinsä varmistaakseen, että ne olivat tallella. Useimmiten hän huomasi kauhukseen, että siitin oli kadonnut.

Seuraavaksi uhri etsi varkaan ja syytti tätä siittimen viennistä. Tavallisesti hän riisuutui todistaakseen, että elin todella oli kadonnut. Jos siitin olikin yllättäen paikallaan, uhri väitti, että varas oli palauttanut sen. Syytettävää riitti silti. Useimmiten siitin oli kutistunut ja siitä oli kadonnut voima.

Myös Aasiassa on koettu useita koroepidemoita. Vuonna 1976 yli kolmesataa thaimaalaista miestä väitti, että heidän siittimensä alkoi vetäytyä ruumiin sisään sen jälkeen, kun he olivat syöneet vietnamilaista ruokaa.

8  Tytöt maukuivat kissoina

Vuonna 2004 intialainen pikkukylä nousi hetkeksi koko maailman tietoisuuteen. Ensin kävi niin, että yksi kyläkoulun tytöistä pyörtyi. Myöhemmin pyörtyi kaksi lisää. Kun tytöt palasivat tajuihinsa, he eivät muistaneet olevansa ihmisiä vaan kävelivät nelinkontin,  maukuivat ja kynsivät kasvojaan.

Seuraavina päivinä kissahysteria levisi. Jotkut tytöt muuttuivat ensin kissaksi ja pyörtyivät vasta sitten. Toiset alkoivat itkeä, kaatuivat lattialle ja muuttuivat sitten kissaksi. Kun epidemia jatkui, kaikille koulun tytöille järjestettiin puhdistusrituaali. Sen jälkeen kissamaisuus lakkasi muutamassa tunnissa. Seuraavien päivien aikana lähialueen kouluissa koettiin pyörtyilyepidemioita, mutta kissat pysyivät poissa.

9  Tauti tarttui tv:stä

Virukset eivät tiettävästi leviä ihmisiin televisio-ohjelmista. Tällainen ihmeellinen episodi kuitenkin nähtiin vuonna 2006 Portugalissa. Se alkoi teini-ikäisten suosimasta Mansikoita sokerilla -saippuasarjasta.

Eräs sarjan päähenkilöistä sairastui virusinfektioon,­ jonka oireita olivat ihottuma, huimaus ja hengitysvaikeudet. Vain muutama päivä jakson esittämisen jälkeen teinit alkoivat saada täsmälleen samanlaisia oireita. Yli kolmesataa nuorta neljästätoista eri koulusta kävi oireiden vuoksi lääkärissä.

Salaperäinen virus aiheutti siinä määrin levottomuutta, että joitakin kouluja suljettiin väliaikaisesti. Lääkärit katkaisivat epidemialta siivet vakuuttamalla, ettei ole olemassa virusta, joka sairastuttaa vain koululaisia.

Onko home hysteriaa?

Joukkohysteriat herättävät kysymyksen, onko joukkohysterian piireitä myös nykyisissä oireyhtymissä, joihin ei löydy kunnollista selitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori, psykiatri Hannu Lauerma sanoo, että esimerkiksi rakennushomeesta käytävä keskustelu täyttää joitakin joukkohysterian reunaehtoja.

Home on näkymätön uhka, joka herättää pelkoa. Homealtistukseen liitetään huimaus, pahoinvointi, hengitysvaikeudet, päänsärky ja lihasvoimien menetys, jotka ovat tyypillisiä oireita myös konversiohäi­riössä. Lisäksi homeongelma on kytketty nimenomaisesti kouluihin, ja ne ovat jo pitkään olleet otollisinta maaperää moderneille joukkohysterioille.

Lauerma korostaa, että osa oireista on varmasti totta ja johtuu homealtistuksesta. Häntä kuitenkin ihmetyttää, miksi ongelma on räjähtänyt niin valtavaksi niin lyhyessä ajassa. Ei ole mahdotonta, että home-epidemia saa lisäpuhtia psykologisista tekijöistä.

Vastausta siihen, missä määrin ihmisten oireilu johtuu todellisesta altistuksesta ja missä määrin joukkohysteriasta, on mahdoton selvittää, ennen kuin tutkijat tunnistavat biomarkkerit, joiden perusteella altistus voidaan luotettavasti tunnistaa. Siihen asti on viisasta välttää hätäisiä diagnooseja.

 – Ei ole mitään syytä siihen, että homeoireita psykiatrisoidaan, mutta tarkkana on oltava. Neuro­psykiatrista oireilua ei saa perusteettomasti selittää homealtistuksella.

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2015 yli 242 000 ihmistä, koettelivat muuten 660 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta yli 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos vuosiraportissaan 2016, jossa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Raportin ilmestymisen jälkeen tuholukuja ovat ennättäneet kasvattaa muun muassa Winston, Nepartak, Linrock, Haima ja Matthew. Elokuun lopussa Harvey hukutti Houstonin, nyt Karibialla ja kohta Floridassa riehuu Irma, Atlantin myrskyjen mittaushistorian voimakkain hurrikaani.

Ilmastonmuutos suosii myrskyjä?

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Hallitsevan käsityksen mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se kyllä voimistaa myrskyjä mutta vasta pitkällä aikajänteellä.

Jotkut ovat kuitenkin alkaneet empiä. 

Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski jo 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi puolestaan, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Kummassakin tutkimuksessa tärkein muutosvoima löytyi sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen otaksutaan vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on tänä vuonna mitattu pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 8.9.2017. Korjattu hurjimpien myrskytuulten nopeudeksi metriä sekunnissa 8.9.2017.