Slowkulttuuri ei vaadi muuttoa maalle. Siihen riittävät pienet arkiset päätökset.

Teksti: Jarno Forssell

Slowkulttuuri ei vaadi muuttoa maalle. Siihen riittävät pienet arkiset päätökset.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2010Kehtaisiko edes tunnustaa? Tämäkin juttu meni viikonlopputöiksi ja reilusti yli deadlinen. (Teko)syitä on monia, ja useimmat niistä liittyvät muihin töihin. Edellinen projekti venyi, ja työn alla oli pari muutakin tarinaa. Puhumattakaan yllättäen ilmaantuneesta koulutuskeikasta ja alulle saatetusta kirjahankkeesta.– Kiire on lisääntynyt valtavasti 10–20 viime vuoden aikana, ja tutkimusten mukaan suomalainen työelämä on Euroopan kiireisintä, sanoo kasvatustieteen maisteri Timo Lampikoski, ajankäytön suunnittelun valmentaja ja kouluttaja.Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Hidasta – ajankäytön valinnat arjessa ja työssä Lampikoski antoi ohjeita kaikille niille, joilla on kaikkea muuta mutta ei aikaa. Ja meitähän riittää!

Rauhaa 11 minuuttiaTyömäärän ohella kiirettä aiheuttavat olot, joissa töitä tehdään. Jotta työaikansa voisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, se pitäisi rauhoittaa jatkuvilta keskeytyksiltä, mutta suunta on toinen: sähköpostit, kännykät ja facebookit sen kuin lisäävät keskeytyksiä.– Parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan suomalaisen asiantuntijan keskeytyksetön työaika jää keskimäärin 11:een minuuttiin. Nyt aika on varmaan vielä lyhyempi, Lampikoski sanoo. Hän tietää, että esimerkiksi Yhdysvalloissa yritykset ovat siirtyneet sähköposteista vapaisiin päiviin, jotta ihmiset voivat paneutua töihinsä.

Kiire tunkee vapaallekinTyölle ominainen suorittaminen, kiire ja jatkuvat keskeytykset ovat pahaksi onneksi tunkeneet myös vapaa-aikaan, joten silloinkaan emme pääse rentoutumaan ja palautumaan stressistä. Protestanttinen etiikka tökkii vastaan, kun olisi mahdollisuus olla jouten.Monelle harrastukset ovat suorittamista, ja lomat halutaan hyödyntää mökkiä nikkaroiden tai kulttuurikohteita bongaten.– Ja arki-iltaisin ”helikopterivanhemmat” pörräävät lastensa harrastekuskeina sen sijaan että lataisivat akkujaan kotona. Osittain kiire on itse tehtyä, Lampikoski sanoo.

Fiksu hellittää joLampikosken mukaan meidän pitää opetella unohtamaan suorittaminen ja ottaa hyvällä omallatunnolla aikaa itsellemme. – Palautuminen on vähintään yhtä tärkeää kuin ponnistelu, ja juuri ongelmien ratkominen ja ideointi vaativat kypsyttelyvaihetta. Muuten psyyke ja fysiikka eivät pysy mukana.Lampikoski näkee myös merkkejä muutoksesta. Ainakin joillekin statussymboli alkaa jo olla se, ettei ole kiire ja että on aikaa perheelle.– Joissakin piireissä sitä pidetään fiksun ihmisen merkkinä. Arvomaailma on ehkä muuttumassa pehmeämpään suuntaan.

Slow ei ole ääri-ilmiöArvomaailman muutos näkyy maailmalla jo vuosia kasvaneessa slowliikkeessä. Se alkoi slow foodista, mutta nyt puhutaan jo hitaasta matkustamisesta ja jopa hitaista kaupungeista.Suomessa slow ei vielä ole kehittynyt ilmiöksi, mutta Lampikosken mukaan siihen on aineksia. Tästä kertovat monet aihetta käsittelevät kirjat ja aikakauslehtien tunnelmoivat artikkelit onnekkaista, jotka ovat hypänneet oravanpyörästä ja muuttaneet maalle.– Näissä on kyse ääri-ilmiöstä. Maallemuuton korostaminen antaa väärän kuvan hitaasta elämästä. Ihmiselle voi tulla tunne, että hidastaakseen pitää sanoa itsensä irti työstä, ostaa vanha maalaistalo ja alkaa kasvattaa lampaita ja emuja. Se ei ole realistista.

Kolme askelta riittääLampikosken mukaan hidastaminen ei edellytä radikaalia elämänmuutosta. Se onnistuu myös pienin askelin, kunhan ne menevät oikeaan suuntaan. Ajankäytön ekspertti listaa kolme askelta, jotka taltuttavat kiireen ja tuovat lisää aikaa tärkeiksi koetuille asioille.1 Yksinkertaista. Karsi ylimääräiset. Jätä jokin työprojekti väliin, luovu yhdestä luottamustehtävästä ja harrasta kausiluontoisesti äläkä huhki kaikkea yhtä aikaa. Anna lasten kulkea omiin harrastuksiinsa omin päin, jos se suinkin on mahdollista. Mieti, kuinka paljon todella tarvitset kesämökkiä tai venettä – vai ovatko ne vain stressin lähde?2 Keskitä. Listaa asiat, joista saat iloa ja tyydytystä. Niitä voivat olla vaikkapa perhe, puoliso, työ, terveys, ystävät ja harrastukset. Valitse niistä vuoden alussa kolme ja mieti, miten voisit panostaa niihin enemmän. Valitse myös viikon ja päivän mittaan, mihin haluat aikaasi käyttää.3 Palaudu. Opettele rentouttamaan mielesi ja kehosi päivittäin – edes kymmeneksi minuutiksi. Keinoiksi käyvät meditointi, torkut, rukoileminen, unelmointi, mikä vain hyvältä tuntuu. Rauhoittua voi ruuhkabussissakin!Miten sitten on ajankäytön kouluttajan oman kalenterin laita? – Palikat ovat kohdallaan. Teen töitä säntillisen protestanttisesti, mutta ilman ylitöitä. Aloitan ajoissa ja pyrin jättämään kalenteriin tyhjää myös yllätyksille ja töiden venymiselle. En muista, että olisin koskaan myöhästynyt deadlinesta.Niinpä niin!

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kurki on kaikkialla kurki

Kurki on muuttolintujen kuningas. Ensimmäiset tunnustelijat tulevat jo maaliskuun lopulla, mutta majesteetilliset kurkilaivueet lipuvat Suomen taivaalle yleensä vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen.

Kurki on aina ollut suomalaisille aivan erityinen lintu. Sen huomaa jo nimestä. Jos linnuilla ylipäänsä on kansankielisiä nimiä, niitä on yleensä useita erilaisia, mutta kurjen nimi on kaikkialla kurki. Nimi jäljittelee linnun ääntä, ja se on tuhansia vuosia vanha. Nimellä on vastineita sukukielissä samojedia myöten, mutta se on voinut syntyä eri kielissä erikseen. Ääntelyyn perustuvaa nimeä esiintyy myös muiden kielikuntien puolella.

Kurkia on vanhan kansan parissa kunnioitettu monista syistä.  Niitä on pidetty haltijoiden uskottuina lintuina, ja niiden on tiedetty kantavan kivipiirassaan etelän mailta kultakimpaleita ja jalokiviä. Kurkia on harvemmin syöty, mutta ainakin Virosta on tietoja kurkijahdista.

Jos kurki tuli epätavallisen lähelle ihmisasumuksia, sitä pidettiin kuoleman enteenä. Virossa on aikoinaan aiheuttanut pelkoa ja sekaannusta kattohaikaroiden levittäytyminen maahan. Ennen nykyaikaisen lintutieteen syntyä kurkia ja haikaroita pidettiin sukulaisina, ja näitä uudenlaisia, kummallisesti käyttäytyviä ”kurkia” alettiin kutsua ”tuonenkurjiksi”.Myös Suomessa ehdotettiin tuonenkurkea Ciconia-suvun lintujen nimitykseksi 1800-luvun lopulla. Harmaahaikaraa nimitettiin nälkäkurjeksi, koska sen uskottiin ennustavan nälänhätää.

Kurjen ulkomuoto on innoittanut nimen vertauskuvalliseen käyttöön. Satamalaitureilla seisoo nostokurkien uljas rivistö. Nykyajan nälkäkurjet taas astelevat muotinäytösten catwalkeilla.

Suomen länsimurteissa tunnetaan kurki tai kurko pahan hengen nimityksenä: ”Voi paha kurki.” Tämän kurjen taustalla on vanha balttilainen uskomusolennon nimitys kurko, joka on sekaantunut ihmisten mielissä linnun nimitykseen.  Myös kurki saattoi paskoa eli pilata ihmisen, jos se pääsi pelästyttämään hänet kovalla rääkäisyllään.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.