Luteet, täit ja kihomadot ovat tulleet takaisin. Saimme syöpäläiset lähikuviin kertomaan itsestään.

Teksti: Kirsi Heikkinen

Ludeongelma räjähtänyt Suomen kaupungeissa, uutisoivat päivälehdet. Taas täitä!! Miten niistä pääsee eroon, vaikeroi helsinkiläisäiti Facebook-seinällään. Meilläkö kihomatoja? pohtii Kemin koululaisille jaettu neuvokkipaperi.Ihmisverta juovat syöpäläiset ja suolistossa loisivat madot olivat pitkään Suomessa niin harvinaisia, että niihin törmääminen aiheuttaa nykysukupolvelle epäuskoisia inhonpuistatuksia. Onko niitä muka vielä olemassa?Kyllä on – ja paljon.

Lutikka vaikea tappaa

Lutikoista eli seinäluteista onnistuimme kertaalleen pääsemään eroon. Toisen maailmansodan jälkeen ne katosivat Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta käytännössä kokonaan. Se oli uuden, tehokkaan hyönteismyrkyn DDT:n ansiota. Ainetta tuprauteltiin surutta ympäriinsä, ennen kuin sen haitat huomattiin. Suomessa sen käyttö kiellettiin asunnoissa 1969.Seinälude kehitti DDT:lle vastustuskyvyn, mutta sen kannat olivat ehtineet jo romahtaa. Ne ovat alkaneet elpyä kaukomatkailun yleistymisen myötä. Kymmenen viime vuoden aikana ludekannat ovat kasvaneet Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Australiassa ja itäisessä Aasiassa jopa satojen prosenttien vuosivauhtia.– Seinäluteita voi löytyä ihan kunnollisista hotelleista, ja riski niiden kotiin kantamiseen kasvaa, jos ripustaa vaatteensa komeroon eikä säilytä niitä laukussa, huomauttaa soveltavan eläintieteen dosentti Lena Huldén Helsingin yliopistosta.  Toinen syy lutikoiden uuteen tulemiseen on Huldénin mukaan se, että useimmat kesämökit pidetään nykyisin peruslämmöllä ympäri vuoden eikä pakkanen pääse tappamaan luteita.– Seinälude on alkujaan lepakon loinen. Nykyään lepakko on rauhoitettu ja pesii usein kesämökkien ullakoilla tai välikatossa, jonne se kantaa tietenkin myös loisensa. Talvella luteet etsiytyvät lämpöä kohti oleskelutiloihin ja imevät veriateriansa mökkeilijöistä, jotka kuljettavat niitä sitten tietämättään myös ykkösasuntoihin.

Päästä päähän

Toisin kuin lude päätäi ja kihomato eivät hävinneet vaan vain harvinaistuivat 1960-luvulla. – Kummankin yleistyminen on seurausta siitä, että lapset käyvät päivähoidossa ja viettävät ylipäätään aikaansa sisätiloissa huomattavasti enemmän kun muutama vuosikymmen sitten, Huldén sanoo.Lapset myös nukkuvat päiväkodeissa, ja koska he ovat lähekkäin suurissa ryhmissä, tartunta leviää herkästi. Päiväkodista toiseen täit kulkeutuvat muun muassa kauppakeskusten tai ravintoloiden leikkipaikkojen kautta. Päätäi voi elää ainakin yhden, joskus jopa kaksi vuorokautta ilman isäntää. Koska kunnat säästävät lämpölaskuissa, päiväkotien lämpötilaa usein lasketaan viikonlopuksi. Silloin ilmankosteus jonkin verran lisääntyy. Tämäkin parantaa täiden selviytymistä, Huldén lisää.Kihomadot taas kiertävät perheissä, koska pikkulapset eivät muista tai osaa pestä käsiään. Huldénin mukaan myös kovaa kutinaa aiheuttava vaatetäi on palannut Suomeen. Lude, päätäi ja kihomato eivät levitä tauteja, mutta vaatetäi levittää.– Vaatetäin paluu selittyy sosiaalisten erojen kasvulla. Sitä esiintyy esimerkiksi alkoholisteilla ja kodittomilla, Huldén sanoo.

Himokas lude paljastaa: ”Piilottelen patjassa ja juopottelen öisin”

NAKS! Yhtäkkiä huone kylpee valossa, ja minulle tulee kiire. Imaisen viimeisen herkullisen veritipan, ennen kuin kipitän karkuun minkä ruoasta pullottavalta vartaloltani pääsen.Ehdin juuri ja juuri kotiini lattialistan alle, kun kireä kiljahdus leikkaa ilmaa: nainen havaitsee petivaatteissa minun ja kamujeni jättämiä piskuisia veriläiskiä ja kakkapilkkuja, ja ryntäys vessan pelin eteen paljastaa rivin ruokailumme jättämiä pieniä punaisia paukamia. Samanlaisia hän löytää kauhukseen myös sängyssä nukkuneen kumppaninsa kaulasta.Sitten alkaa huiske. Imuri ulisee ja pesurätti lätisee, kun pariskunta ryhtyy raivokkaasti siivoamaan. Kaapinovet kolisevat, kun he kaivelevat kätköistään hyönteismyrkkyjä.Nauraisin jos osaisin: sukuni on vastustuskykyinen DDT:lle, joten tuskin kupsahdan tavallisesta hyttysmyrkystä. Hah!Ja luuleekohan rakas ravintoloitsijani ihan tosissaan, että meistä pääsee mopilla eroon? Tovereitani piileskelee paitsi runkopatjan sisässä ja muovimaton raoissa myös tapetinkupruissa ja valokoskettimen alla. Ja naapurista meitä löytyy laumoittain lisää. Sieltähän me tänne muutimmekin, marssimme matkalaukusta ilmastointikanavia pitkin maailmalle.Sitä paitsi lisääntyminen on mielipuuhaamme! Me ludeurhot emme ole turhan tarkkoja, ketä lajitoveria poraamme. Siis kirjaimellisesti: ejakuloimme suoraan kumppanimme vatsaonteloon. Välillä puikotamme vahingossa myös muita uroita, mutta hei, tekevälle sattuu. Ainoastaan keskenkasvuiset nymfit jätämme rauhaan. Ne nimittäin erittävät ympärilleen feromonia, joka pistää stopin himokkaimmankin macholuteen haluille. Lundin yliopistossa kyseisestä aldehydistä ollaankin kuulemma kehittämässä orgaanista asetta meitä vastaan.

Seinälude

Cimex lectularius Koko 4–5 mm.Kestää jopa vuoden paaston. Selviää useita päiviä kymmenen asteen pakkasessa, yli 32 asteen pakkasta sietää vain vartin. Kuolee yli 45 asteen kuumuudessa muutamassa minuutissa.EHKÄISYKun matkailet, pidä vaatteesi laukussasi, joka on parasta säilyttää esimerkiksi kylpyammeessa.Kun palaat matkoilta, pura laukku heti ja laita sisältö pesukoneeseen. Pesulämpötila yli 60 astetta.Jos matkustat paljon, säilytä matkalaukkua muovissa, älä ainakaan sängyn alla tai vaatekomerossa. Ole tarkkana kierrätyskalusteiden, erityisesti sohvien, patjojen ja vaatteiden kanssa.HÄÄTÖSeinäluteen hävittäminen vaatii ammattituholaistorjujan käsittelyn.

Tuore leski kihomato:”Tärkeintä on saada lapset maailmalle”

Yön pimeydessä äitini työntyy peräaukosta. Hänen lyhyt, lankamainen ruumiinsa on munista turpea, mutta päättäväisesti hän pujottaa itsensä ulos ja kiemurtelee vielä hiukan loitommalle, ennen kuin laskee minut ja 9 999 sisarustani iholle. Kaikkensa antaneena äiti lojuu liikkumatta. Pian hän muuttuu läpikuultavaksi ja kuolee.Minä ja muut munat emme tiedä siitä mitään. Me vain odotamme, minä, siskoni, veljeni ja tätien aiemmin munimat serkkuni. Olemme mikroskooppisen pieniä ja läpinäkyviä, meitä ei voi silmin nähdä. Meitä peittää tahmea erite, joka kutittaa isäntääni. Kun hän liikahtelee unissaan ja raapii peppuaan, osa meistä takertuu hänen sormiinsa, yöpukuun ja lakanoihin. Seuraavina päivinä levittäydymme niistä kodin tavaroihin ja pinnoille, missä jaksamme sinnitellä jopa kolme viikkoa odottaen kyytiä takaisin ihmisen elimistöön.Minun matkani jatkuu päiväkotiin. Löydän itseni isäntäni kynnen alta, kun hän – tapansa mukaan – unohtaa pestä kätensä vessassa käytyään. Hän jättää jälkeensä näkymättömän munavanan aina, kun koskee jotakin. Jotkut meistä liimaantuvat ovenkahvaan, jotkut tahmaantuvat satukirjaan. Minä saan liftin suoraan uuteen ihmiseen, kun riehakas isäntäni riistää lelun pienen tytön kädestä ja minä tartun tytön sormeen.Tyttö pillahtaa itkuun. Hän tyrskii ankarasti ja alkaa sitten imeä peukaloaan. Silloin pääsen muutaman sadan muun munan kanssa tytön suuhun. Kulkeudun mahalaukkuun ja sieltä pohjukaissuoleen, missä kehitymme toukiksi.  Matkani jatkuu sykkyräsuoleen. Siellä kohtaan Hänet. Parittelemme. Pian tämän jälkeen Hän kohtaa loppunsa, mutta minä en jää yksin. Olen raskaana.  Kiinnityn muiden odottavien leskinaaraiden kanssa suolen seinämän nukkaan odottelemaan lasteni kehittymistä muna-asteelle. Ruokin niitä – ja itseäni – suolistossa lilluvilla ravinteilla ja glukoosilla. Kun munat täyttävät minut ruokatorveani myöten, irrottaudun ja aloitan viimeisen matkani.Raahaudun paksusuolta jopa yli kymmenen sentin tuntivauhtia, joten nyt, reilun kymmenen tunnin vaelluksen jälkeen, olen melkein perillä. Loppu häämöttää. Kun saan saatettua jälkeläiseni ulkomaailmaan, tehtäväni on täytetty.

Kihomato  Enterobius vermicularisNaaraan pituus 8–13 mm, uros pienempi.Naaraan elinikä jopa 13 viikkoa, uroksen vähemmän.EHKÄISYAhkera käsienpesu, kynsien pitäminen lyhyinä.HÄÄTÖ Pyrviini, mebendatsoli.

Päätäi ei pysähdy paikoilleen ”Olen tottunut muuttamaan”

En todellakaan ollut ajatellut muuttaa. Olin vasta saanut laskettua kymmenen kaunista esikoismunaani vuokraemäntäni hiuspohjaan – eikä edellisestä kodinvaihdostakaan ollut kulunut kuin muutama päivä. Ja sitä edellisestä tuskin viikko! Aiemmatkin muuttoni tapahtuivat vastoin tahtoani. Ensin lapsuusiän isäntäni meni ja möyri hiukset liehuen tulevan vuokraemäntäni kanssa pikaruokalan pallomeressä. Seuraavaksi siirryin hiusharjan kyydissä, kun emäntä leikki kampaajaa toiseksi parhaan kaverinsa kanssa. Ja eikö vain vuokranantajani äsken sipissyt salaisuuksia päät yhdessä parhaan ystävättärensä kanssa, ja hups vaan, täältä minä löysin taas kerran itseni ihan vieraiden hiusten seasta. Huokaus.Onneksi tässä uudessa päässä on sentään pitkät hiukset, sillä vaikka minulla on kuusi komeaa kynttä, en pysy kiinni alle puolen sentin kuontalossa. Toisin on kuulemma serkullani satiaisella, se on kasvattanut niin pitkät kynnet, että pysyy paksuissa häpykarvoissakin. Mutta se onkin siirtynyt ihmiseen gorillasta, minä sen sijaan olen kotoisin simpanssista.No, ei auta kuin aloittaa alusta. Noin. Onneksi pyöräytän näitä mannaryynin kokoisia munia monta joka päivä lähes parin viikon ajan. Liimaan ne tiukasti kiinni suortuviin, kunnes noin viikon kuluttua ne kuoriutuvat ja lähtevät liikkeelle. Hiuksiin jäävät vain tyhjät munankuoret. Pian lapsoseni ovatkin yhtä suuria, kauniita ja harmaanruskeita kuin minä.Meidät voi nähdä paljaallakin silmällä, jos tajuaa tiirata. Yleensä meitä ryhdytään kuitenkin jahtaamaan vasta sen jälkeen, kun juomme verta päänahasta ja puremakohtiin nousee kutisevia näppylöitä. Täisampoo tappaa minut. Rakkaat saivareeni onneksi selviytyvät myrkkykylvystä ja jatkavat sukua, ellei käsittelyä toisteta.

Päätäi Pediculus humanus capitisKoko 2–4 mm.Elinikä kuukausi.EHKÄISYPäähineiden ja ulkovaatteiden säilyttäminen muovikasseissa, jos päiväkodissa tai koulussa on havaittu täitä.HÄÄTÖTäisampoot ja -liuokset, saivareiden kampaaminen tiheällä täikammalla.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.