Siitä järjestettiin kymmeniä seminaareja. Sitä sivuttiin monissa muissa. Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin. Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007



Sitä puntaroitiin mediassa. Se nousi kokoustaukojen small talkeihin.
Eikö amerikkalaisten pitänyt olla maailman ilmastoskeptikoita?




Tällaista ilmastointoa olisi odottanut vuosikymmen sitten. Jos muistatte, presidentti Bill Clinton oli ilmastomiehiä. Syksyllä 1997 Kioton suuren ilmastokokouksen alla hän kampanjoi voimakkaasti ilmastoasioiden puolesta.

Mielipidetiedustelujen mukaan karismaattinen demokraattijohtaja myös tavoitti kansalaisensa. Lähes jokainen amerikkalainen kertoi havahtuneensa ajattelemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa uhkaa, ja kahdeksan kymmenestä halusi maansa ryhtyvän toimiin maailman pelastamiseksi.

Yhtä hyvin sanoma ei menestynyt hallinnon ytimessä senaatissa. Juuri Kioton kokouksen alla se suositti, ettei Yhdysvallat hyväksyisi ilmastosopimusta, jos kasvutaloudet, kuten Kiina ja Brasilia, jättäytyisivät sen ulkopuolelle.

Kun uumoilu toteutui, puheet kilpailuasemien turvaamisesta voimistuivat, eikä maa ratifioinut Kioton sopimusta. Sitten vaihtui presidentti, ja ilmastokeskustelu otti lopullisesti uuden suunnan.

Seitsemän vuotta maata johtanutta George W. Bushia ei voi parhaalla tahdollakaan luonnehtia ilmastomieheksi. Hän on keskittynyt epäilemään koko ajatusta maapallon lämpenemisestä. Jokainen meistäkin on varmaan kuullut hänen toteavan, ettei pakollisiin päästörajoituksiin kannata ryhtyä, koska edes ilmastotutkijat eivät ole yksimielisiä ilmastonmuutoksesta.


Mielikuvat muuttuvat

Heti tiedeviikon käynnistyttyä alkaa valjeta, ettei ilmastonmuutos taida olla kyseenalainen juuri missään muualla kuin Valkoisessatalossa.

Lehdet kertovat, että skeptismi hellittää jopa hallinnon huipulla.

Capitol Hillin kongressitalossa on juuri ollut koolla ympäristölakien säätäjiä 13:sta maailman maasta. Tämä joukko, niin sanottu Globe-ryhmä, on saanut puristetuksi yksituumaisen kannanoton, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on leikattava ja energiankäyttöä tehostettava. Vaikka kannanotto ei velvoita toimenpiteisiin, sitä pidetään saavutuksena, sillä paikalla on ollut merkittäviä Kioton kieltäjiä Yhdysvallat ja Kiina etunenässä.

Lehdistöhuoneessa odottaa ykköspaikalla tiedeviikkoa pyörittä­vän Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran, maailman suurimman yleistieteellisen järjestön, julkilausuma ilmastonmuutoksesta. "Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on käynnissä ja uhkaa yhteiskuntia. Aika rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä on nyt. Mitä kauemmin odotamme, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi selviytyminen käy", lausuma korostaa.

Kongressiohjelman sisältävästä kirjasta selviää, että ilmastonmuutos hallitsee koko tiedeviikkoa. Äkkiä laskien sitä käsitellään eri kanteilta yli kolmessakymmenessä seminaarissa. Puhutaan äärisäiden, kuten hirmumyrskyjen, kuivuusaaltojen ja tulvien, lisääntymisestä ja niiden aiheuttamista terveysriskeistä. Päivitetään jäätiköiden hupenemisesta navoilla ja vuorten huipuilla. Pohditaan vaihtoehtoisten energiamuotojen hintaa ja toimivuutta.

Suunnitellaan ilmastonmuutoksen kestäviä kaupunkeja. Mietitään, miten tavalliset ihmiset saadaan mukaan ilmastotalkoisiin.


Paneeli saa huutia

Tieteenedistämisseuran puheenjohtajan, Harvardin yliopiston ympäristöpolitiikan professorin John Holdrenin, avajaispuheen ja ensimmäisten seminaarien jälkeen on päivän selvää, ettei ainakaan tutkijapiireissä enää vallitse ilmastonmuutoksen olemassaolosta nimeksikään erimielisyyttä.

Vähintään 99 prosenttia tutkijoista pitää maapallon lämpenemistä tosiasiana, ja useimmat läsnäolijat ovat sitä mieltä, että prosessi voi edetä paljon dramaattisemmin kuin Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennakoi.

Erityisesti täällä suomitaan arvioita merenpinnan noususta. Niitä pidetään aivan liian optimistisina, sillä ne eivät sisällä Grönlannista ja Etelämantereesta meriin kertyvää vettä.

Richard Somerville, Scripps-instituutin ilmastotutkija, joka oli itse laatimassa helmikuun alussa julkaistua Ilmastopaneelin uusinta "ilmesyskirjaa", tarjoaa selityksen maallikkoa kummastuttavaan jättiläisjäätiköiden hyljintään. - Napaseutujen sulamisesta on kerrottu hälyttäviä uutisia, mutta tieteelliset näytöt valtavien jäävarojen kohtalosta ovat epävarmat. Tieteelliseen raporttiin pääsevät vain tosiasiat, eivät spekulaatiot.


Kansakin perillä tilanteesta

Asiastaan vakuuttuneilla ilmastotutkijoilla on muitakin murheita kuin tulevaisuuden ennustamisen vaikeus. Heitä huolestuttaa se, etteivät heidän hätäkellonsa kanna amerikkalaisten korviin. Vielä tiedeviikon alla lehdet kertoivat, etteivät tutkijat ja kansalaiset ole samalla aaltopituudella maapallon tilasta puhuttaessa.

- Väärin! Amerikkalaiset ymmärtävät, mitä ilmastotutkijat sanovat: 85 prosenttia uskoo, että ilmasto lämpenee selvästi vuoteen 2100 mennessä, lohduttaa Jon Krosnick, Stanfordin yliopiston valtiotieteiden ja viestinnän professori, joka on tutkinut amerikkalaisten ilmastonäkemyksiä Kioton sopimuksen ajoista.

- Ongelman ydin on siinä, etteivät ihmiset ole varmoja tilanteen vakavuudesta. Vain joka viides on ehdottoman vakuuttunut siitä, että lämpeneminen uhkaa maapalloa, ja varmaksikin näkemystään kuvaa vain joka neljäs viimeaikaisten mielipidetutkimusten vastaaja.

Epävarmuudesta Krosnick syyttää paitsi maan hallintoa myös mediaa. Hallinto on peukaloinut ilmastotutkijoiden raportteja ja vääristänyt heidän sanomaansa eliminoimalla viittaukset ilmastonmuutokseen ja globaaliin lämpenemiseen. Tietodusvälineet taas ovat tasapuolisuuteen pyrkiessään antaneet suhteettomasti palstatilaa pikkuruiselle skeptikoiden joukolle.

- Tämä on synnyttänyt harhakuvan eripuraisesta tiedeyhteisöstä. Peräti kuusi kymmenestä amerikkalaisesta luulee yhä, etteivät ilmastotutkijatkaan ole ilmastonmuutoksesta yhtä mieltä, ja viidennes uskoo, että ilmastoa lämmittää luontoäiti, ei ihminen, Krosnick sanoo.

- Amerikkalaiset eivät myöskään koe ongelmaa voimakkaasti omakseen, täydentää toinen kansan tuntojen tutkija, Yalen yliopiston ympäristötieteiden professori Anthony Leiserowitz. - Täkäläisten mielestä ilmastonmuutos koskettaa ihmisiä ja luontoa jossakin kaukana, ei kotikulmilla. Siksi asia jää kauaksi kärjestä, kun ihmiset listaavat kiireellisimpiä ongelmia. Edelle ajavat Irakin sota, terrorismi, terveydenhoito, koulutus ja monet muut kysymykset.


Valtaosa haluaa toimia

Valkoiseentaloon ja liike-elämälle tutkijoilla on huonoja uutisia. Vain kahdeksan prosenttia kansalaisista katsoo presidentti Bushin ja yritysten kantaneen kortensa kekoon maailman tilan hyväksi. Valtaosa, 75 prosenttia, arvioi, ettei kumpikaan ole laittanut rikkaa ristiin ympäristön eteen, ja haluaa näiden tarttuvan toimeen.

Yritysmaailma on jo ottanut onkeensa tiedeyhteisön ja kansakunnan tunnoista. Tammikuussa, kun presidentti Bush valmistautui pitämään jokavuotisen Maan tila -puheensa, kymmenen suuryritystä vaati häntä muuttamaan vapaaehtoiset päästövähennykset pakollisiksi ja seuraamaan Euroopan esimerkkiä päästökaupan aloittamiseksi.

Presidentin vastaus jäi toivottua vaisummaksi. Hän kyllä kutsui ilmastonmuutosta vakavaksi haasteeksi, mutta tyytyi kaavailemaan öljynkulutuksen vähentämistä korvaavilla polttoaineilla ja energiatehokkuutta lisäävillä teknisillä innovaatioilla.

- Meiltä puuttuu vahva poliittinen johto ja tahto ja taju toimien kiireellisyydestä, huokaa Anthony Leiserowitz.

Yhtä kaikki ilma huokuu toiveikkuutta: ilmastonmuutos selättää pian myös poliittisen ilmaston.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.