Syöpätutkija Elias Alsabti julkaisi yli 60 tieteellistä artikkelia - ja ilmeisesti plagioi ne kaikki.



Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008



Irakilainen Elias A.K. Alsabti tuntui syntyneen onnellisten tähtien alla. Hänellä oli rahaa, valtaa ja älyä. Hän oli sukua Jordanian kuningasperheelle, ja hänen lääketieteen opiskelunsa Amerikassa maksoi kruununprinssi Hassan, Jordanian kuninkaan Husseinin veli. Alsabti teki väitöskirjaa syöpäimmunologiasta ja sai työskennellä lukuisissa Yhdysvaltain arvostetuimmissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. Hän oli vasta 23-vuotias mutta oli julkaissut jo yli 60 tieteellistä artikkelia, ja hänet oli valittu jäseneksi yhteentoista tieteelliseen seuraan. Hän ajoi työhön keltaisella, kiiltävällä Cadillacilla. Ainoa ongelma oli, että kaikki tämä perustui valheeseen.

Elias Alsabtin tarinassa ei ole kiehtovinta se, miten yksi ihminen saattoi huijata koko tiedeyhteisöä ja nousta akatemian korkeimmille portaille. Kiinnostavinta on, että hän jäi kiinni valheesta toisensa jälkeen mutta onnistui silti aina pakenemaan ja laskeutumaan jaloilleen.


Kutsumaton vieras yllättää

Alsabti saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1977 ja yllätti mikrobiologi Herman Friedmanin marssimalla tämän laboratorioon Templen yliopistossa Philadelphiassa. Miehet olivat tavanneet tieteellisessä kongressissa puoli vuotta aiemmin, mutta tällaisesta ei ollut puhuttu mitään. Alsabti ilmoitti jäävänsä tekemään väitöskirjaansa. Niinpä Friedman järjesti hänelle paikan vapaaehtoisena, palkattomana opiskelijana.

Kuukauden päästä Alsabti erehtyi keskustelemaan lääketieteestä Friedmanin kanssa, joka tyrmistyi havaitessaan, ettei toinen ymmärtänyt alaa lainkaan. Alsabti sai lemput.

Alsabti siirtyi kaupungin toiselle puolelle, Jefferson Medical Collegeen, jossa hän kertoi mikrobiologi E. Frederick Wheelockille olevansa poliittisen vainon uhri. Wheelock sääli nuorta miestä ja otti vuorostaan hänet laboratorioonsa.

Alsabtin peite piti huhtikuuhun 1978, jolloin opiskelijakollegat saivat hänet kiinni aineiston manipuloinnista. Rike oli niin räikeä, että Wheelock käski hänen mennä matkoihinsa.


Alsabti käynnistää kopiokoneen

Jeffersonissa Alsabti oli alkanut järjestelmällisesti rakentaa tieteellistä uraansa. Vaikka hän ei hallinnut lääketiedettä, hän keksi yksinkertaisen tavan julkaista tieteellisiä artikkeleita. Hän kopioi niitä pienilevikkisistä tieteellisistä sarjoista, muotoili otsikon uudelleen ja merkitsi itsensä kirjoittajaksi. Tuotokset hän julkaisi toisissa vähän tunnetuissa sarjoissa: Japanese Journal of Experimental Science, Neoplasma (Tšekkoslovakia), Urologia Internationalis (Sveitsi), European Surgical Research (Sveitsi). Alsabti ilmeisesti arveli, etteivät alkuperäiset kirjoittajat koskaan hoksaisi varkauksia.

Alsabtilla oli siis esittää vaikuttava ansioluettelo, kun hän syyskuussa 1978 haki Yhdysvaltain syöpätutkimuksen mekkaan, M.D. Anderson Medical Collegeen Houstoniin. Hän pääsi suoraan tutkimuksen huipulle.

M.D. Andersonissa Alsabtin taika kesti helmikuuhun 1979. Silloin hän antoi yhden väärentämänsä tekstin tarkastettavaksi esimiehelleen Giora Mavligitille. Tällä kertaa Alsabti ei ollut kopioinut valmista julkaisua vaan muokannut varastamastaan apuraha-anomuksesta artikkelin. Hän oli kuitenkin unohtanut poistaa muutaman ratkaisevan sanan. Mavligit oivalsi lukevansa manipuloitua apuraha-anomusta, ja Alsabti sai lähteä.


Ovet alkavat sulkeutua

Vuoden 1980 koittaessa Alsabtin valheet alkoivat tulla julki. Jordanian hallitus katkaisi hänen rahoituksensa. Tietoja Alsabtin väärentämistä artikkeleista tuli ilmi siellä täällä, ja niistä uutisoitiin Sciencessa ja British Medical Journalissa. Kopioinnin kohteeksi joutuneet tutkijat löysivät artikkelinsa ja aloittivat raivoisan ajojahdin.

Alsabti-skandaalista tuli yksi 1980-luvun kuohuttavimmista tieteellisistä huijauksista. Varasteluun ei edes liittynyt tieteellisiä intohimoja - sen ainoa tehtävä oli edistää Alsabtin uraa.

Jäljet häviävät

Alsabti oli tällä välin siirtynyt Virgianian yliopistoon. Kun tieto vilpeistä tuli julki, hänet karkotettiin sieltäkin.
Alsabti ei vieläkään talttunut. Vain kymmenen päivän kuluttua potkuista hän oli jo töissä Bostonin yliopistoon kuuluvassa Carneyn sairaalassa. (M.D. Andersonin ja Virginian yliopiston välissä hän oli ehtinyt työskennellä myös Houstonin arvostetussa Baylor Medicine Collegessa.) Kun maine kiiri Carneyhin, hän sai taas lähteä.

Bostonin jälkeen Alsabtista ei enää ole kuulunut mitään. Nousiko tie lopullisesti pystyyn, vai onko hän nytkin jossakin laboratoriossa Australiassa, Kanadassa tai kenties Venäjällä? Alsabtin nimissä on edelleen toistakymmentä tieteellistä artikkelia, joiden oikeista omistajista ei tiedetä mitään.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.